Opiskelijan puhe

Hannu Mällinen
Hallituksen puheenjohtaja
Lapin yliopiston ylioppilaskunta

Arvoisa rehtori, vararehtorit, yliopiston hallituksen ja kollegion puheenjohtajat, hyvät juhlavieraat, rakkaat opiskelijatoverit!

Näin syksyn alussa yliopistomme käytävillä kirmaa 500 uutta ja intoa puhkuvaa opiskelijaa. Yliopistoon valituksi tulleet omaavat laajan kirjon erilaisia taustatekijöitä. Siinä missä joillakin saattaa olla takanaan vaihteleva määrä opintoja, jopa aiempi korkeakoulututkinto, tulevat toiset yliopistoon suoraan lukiosta.

Uusien opiskelijoiden lähtökohdat voivat siten poiketa voimakkaastikin toisistaan, eikä lähtökohtien erilaisuutta ole aina lainkaan helppoa ottaa huomioon, kun opiskelijoita kotoutetaan yliopistoyhteisöön.

Opiskelijat ovat olennainen osa yhteiskuntaa ja luonnollinen jatkumo siinä, miten lapsi varttuu, käy koulua, oppii ja myöhemmin hankkii lisää tieto-taitoa itseään kiinnostavalta alalta. Valtakunnassa puhutaan parhaillaan paljon huoltosuhteesta ja siitä, miten työuria pitäisi saada pidennettyä paitsi loppupäästä, myös alkupäästä.
Korkeakouluopiskelijoita työurakeskustelu koskee erityisesti siten, että esitettyjen vaatimusten mukaan opiskelijoiden tulisi siirtyä nopeammin 2. asteelta yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin, ja edelleen valmistua korkeakoulusta nopeammin.
Turhien välivuosien karsiminen on tavoiteltavaa. Niin halutessaan kaikilla tulisi olla opiskeluoikeus ja -paikka heti 2. asteelta valmistumisen jälkeen. Kenenkään ei soisi jäävän tyhjän päälle, ilman päämäärää.

On kuitenkin vaikea arvottaa välivuosien merkitys vain ajanhaaskauksena ja yhteiskunnan resurssien tuhlaamisena. Jos lukion jälkeen ei vielä ole tarkkaa havaintoa siitä, mille alalle tulisi suunnata, voi välivuosi parhaimmillaan jalostaa näkemyksiä ja ohjata oikeaan suuntaan.

Eihän ole suotavaa sekään, että opiskellaan jotain tutkintoa puoleen väliin, vain huomatakseen, ettei tämä olekaan sitä, mitä on mielekästä tehdä. Seuraa alanvaihdoksia ja pahimmillaan päämäärätöntä haahuilua.

Toisaalta toki, eihän opiskelu koskaan ole täysin turhaa, kuten sanotaan. Näin erityisesti yksilön kannalta, sillä ovathan monialaisuus ja laaja osaamispohja erityisiä valtteja tänä päivänä. Yhteiskunta ja vinoutuva huoltosuhde eivät kuitenkaan oikein tähän kannusta, vaan ennemmin patistavat mahdollisimman ripeään, päämäärätietoiseen ja virtaviivaiseen toimintaan.

Koulutusasteiden välin ja rakenteiden tiivistäminen on kannatettavaa siten, että siirtyminen asteelta toiselle olisi mahdollisimman joustavaa ja virtaviivaista. Kehittämistä ei kuitenkaan tule tehdä keinoja kaihtamatta siten, että päämäärä laajemmassa kontekstissa hämärtyy.

Opiskelijoille jatkuvasti tarjottava keppi ja tiukentuvat vaatimukset kasaavat suoritus- ja menestyspaineita. Jossain vaiheessa sopii kysyä, jääkö inhimillisyydelle lainkaan tilaa.

Valitettavan paljon myös kuulee erilaisia negatiivissävytteisiä näkemyksiä tämän päivän opiskelijoiden mentaliteetista ja sosio-taloudellisesta asemasta yhteiskunnassa. Usein näitä näkemyksiä vielä ryydittää ajankuvallinen taustoitus siitä, miten asioita ennen, vanhoina hyvinä aikoina hoidettiin. Näkemyksiä tuntuu leimaavan ymmärtämättömyys siitä turbulentista yhteiskunnasta, jossa tämänpäivän opiskelija elää, ja jonka puitteissa tulisi löytää oma alansa ja paikkansa, ja menestyä.

Mutta palatkaamme yhteiskunnasta takaisin yksilöön ja siihen uuteen opiskelijaan.
Päästyään yliopistoon kaikki ei edelleenkään ole vain opiskelijasta itsestään ja motivaatiostaan kiinni. Suomen ylioppilaskuntien liitto otti vastikään kantaa ensimmäisen opiskeluvuoden tärkeydestä.

”Tutkimuksissa on arvioitu, että jopa kaksi kolmasosaa opiskelijan oppimisesta tapahtuu kahden ensimmäisen opiskeluvuoden aikana. Samalla ensimmäisen vuoden kokemukset muovaavat vahvasti seuraavien vuosien opiskelua.”

”Myös vuorovaikutuksen ja yhteisön merkitys akateemisen asiantuntijuuden kehittymiselle on osoitettu tutkimuksissa. Onkin hälyttävää, että vain vajaa puolet opiskelijoista keskustelee ensimmäisen puolen vuoden aikana opettajan kanssa opintojen sujumisesta, kiinnostavista tieteellisistä aiheista tai tulevaisuudensuunnitelmistaan.”

”Opiskelijoiden innostus on voimavara, jota ei kannata hukata, vaan ruokkia kaikin tavoin. Yhteenkuuluvuuden tunne johtaa sitoutumiseen yhteisön tavoitteisiin: haluun oppia, luoda uutta ja edetä opinnoissa.”

On ollut erittäin hienoa havaita, että Lapin yliopisto pitää opiskelijoita ja opintojen ohjausta erityisessä arvossa siten, että erityisesti tänä syksynä on panostettu opettajatuutorointiin ja siinä havaittujen hyvien käytänteiden levittämiseen.

Vastikään yliopistossamme julkaistua Opettajatuutoriopasta lainaten:
”Menestyvän yliopiston salaisuus on aktiiviset ja sitoutuneet opiskelijat. Opiskelijat ovat yliopistomme suuri voimavara ja myös jatkuvuutemme ydin.”

Erittäin mukavaa ja positiivisella tavalla motivoitunutta syksyn alkua kaikille!