Avajaispuhe Lapin yliopiston 33. lukuvuoden avajaisissa
Mauri Ylä-Kotola
rehtori
Arvoisat kutsuvieraat, hyvät naiset ja herrat,
Viime vuodet ovat olleet Suomen yliopistoissa muutosten aikaa, niin myös Lapin yliopistossa. Nyt on aika arvioida mennyttä muutosta ja katsoa eteenpäin.
Vuoden 2010 alussa Suomen yliopistot muuttuivat uuden yliopistolain myötä valtion virastoista julkisoikeudellisiksi yksiköiksi tai yksityisoikeudellisiksi säätiöiksi. Lapin yliopistosta tuli julkisoikeudellinen laitos, mikä tarkoitti muun muassa taloudellisen autonomian kasvua ja hallinnollisen järjestelmän muuttumista. Rahastoidun peruspääoman kasvattamiseksi käynnistimme heti alkuvuodesta 2010 aktiivisen varainhankinnan. Miljoonan euron keräystavoitteemme saavutimme loppuvuodesta ja nostimme tavoitetta 1,5 miljoonaan, joka tuli olla koossa kesäkuun 2011 loppuun mennessä. Keräystavoitteita tärkeämpää on kuitenkin se, että varainhankinta mahdollisti meille ainutkertaisen tilaisuuden kuunnella ympäröivää yritysmaailmaa sekä keskustella yritysten tarpeista ja odotuksista. Tiivistyneet suhteet ovat antaneet meille uusia näkemyksiä tulevaisuuden yhteistyöhön ja samalla vahvan palautteen siitä, että lappilainen yliopistokoulutus ja tekemämme työ Lapin kehittämiseksi nauttii laajaa arvostusta kumppaniemme keskuudessa.
Vuosina 1972-1974 opetusministerinä toiminut Ulf Sundqvist totesi 1970-luvun yliopistouudistuksesta keskusteltaessa, että jokainen aikakausi tuottaa omanlaisensa näköisen yliopiston. Antti Herlin lainasi tätä ajatus Aalto-yliopiston perustamistilaisuudessa. Yliopistot muuttuivat 1. tammikuuta 2010 uuden yliopistolain myötä valtion virastoista julkisoikeudellisiksi yksiköiksi. Yliopistosta tuli itse omaisuuttaan hallinnoiva autonominen oikeushenkilö. Vuosi on lyhyt aika arvioida yliopistouudistusta oman aikamme kuvana. Yliopistolain uudistus kasvatti yliopistojen taloudellista autonomiaa. Jo ennen uutta yliopistolakia yliopistot tekivät laajasti tilaustutkimuksia ja konsultaatiota yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa. Yliopistolain muutoksen kautta yliopistot käynnistivät aktiivisen varainkeruun yliopiston rahastoidun peruspääoman kasvattamiseksi. Pääoman kerääminen ei kuitenkaan yksin ratkaise yliopiston rahoitusta. Jotta Lapin yliopisto kykenisi maksamaan kulunsa pääoman tuotoilla, pitäisi pääomaa olla vähintään 1 miljardi euroa.
Yliopistolain tausta-ajatuksena oli korkeimman koulutuksen ulkoistaminen valtiokonsernista erillisille oikeushenkilöille eli yliopistoille. Opetusministeriö on yliopistojen yksi asiakas, joka ostaa koulutusta ja tutkimusta Suomen valtion tarpeisiin yliopistoilta. Toinen yliopistojen asiakas on esimerkiksi Euroopan unioni, joka ostaa Euroopan tutkimusalueen kilpailukykyä vahvistavaa tieteellistä tutkimusta. Jatkossa yliopistojen rahoituspohjaa laajennetaan edelleen niin, että asiakaskirjo monipuolistuu. Suomessa ei kuitenkaan yliopistosektorilla valitse vapaa kilpailu, vaan myös yksityisoikeudelliset yliopistot on nimetty yliopistolaissa. Säätiöyliopistojen osalta säätiölain ja perustuslain takaaman yliopistojen autonomian yhteensovittaminen lainavalmistelussa oli oma haasteensa ja perustuslaki voitti. Julkisoikeudellisissa yliopistoissa osakeyhtiöiden yhtiökokousta vastaa yliopistokollegio, joka valitsee ulkopuoliset jäsenet yliopiston hallitukseen. Hallituksen sisäiset jäsenet valitaan vaaleilla. Yhtiökokouksessa omistajien valtaa käyttävät henkilökunta ja opiskelijat. Kun jokin yliopisto käynnistää yhteistoimintamenettelyt henkilöstön määrän vähentämiseksi tuotannollisista ja taloudellisista syistä johtuen, tämä toimenpide kohdistuu itse asiassa yliopistoyhteisön omistajanvaltaa käyttäviin jäseniin
Yliopistouudistus ja sen vaikutus johtamisjärjestelmään onkin laajasti väärinymmärretty. Kun yliopiston rehtori toimi vanhassa yliopistossa päällikköviraston virastoesimiehenä, joka käytti valtion valtaa, vaikka olikin demokraattisesti valittu, niin uudessa mallissa rehtori on toimitusjohtaja, jonka valitsee yliopiston hallitus, joka puolestaan saa valtansa yhtiökokoukselta eli yliopistokollegiolta. Henkilöstön vaikutusmahdollisuudet yliopiston päätöksentekoon ovat tosiasiassa vahvistuneet uuden yliopistolain myötä. Näitä vaikutusmahdollisuuksia ei vain vielä ole osattu käyttää. Yliopiston henkilöstö ja opiskelijat linjaavat itse edustajia hallintoelimiin valitessaan, onko yliopiston tärkein arvo sivistys, luovuus, kansainvälinen kilpailukyky vai esimerkiksi ekokatastrofin välttäminen kestävästä kehityksestä huolehtimalla.
Yliopistouudistusta tulee lähivuosina täydentämään ammattikorkeakoulujen uudistus. Uudistus koskee sekä ammattikorkeakoulujen hallintoa että strategisia tavoitteita. Ammattikorkeakoulujen uudeksi oikeusmuodoksi on esitetty osakeyhtiötä. Tämän mallin heikkous voi käytännön toiminnan tasolla olla se, että ammattikorkeakoulutus irtautuu liiaksi toisen asteen ammatillisesta koulutuksesta. Nykymallissa toinen aste ja ammattikorkeakoulutus ovat olleet tiiviissä yhteydessä koulutuskuntayhtymien ylläpitämissä ammattikorkeakouluissa. Kun Lapissa 2000-luvun alkuvuosina suunniteltiin Rovaniemen ja Kemi-Tornion ammattikorkeakoulujen yhdistämistä, esteeksi nousi ylläpitomalli. Uudessa mallissa tätä estettä ei ole, koska osakeyhtiöllä voi olla useita omistajia, mm. kuntia tai koulutuskuntayhtymiä. Lapissa käynnistetty poliittinen innovaatio, yliopiston ja ammattikorkeakoulut toisiaan täydentäväksi rakenteeksi kokoava korkeakoulukonserni odottaa uudelta ammattikorkeakoululailta selkeää määrittelyä korkeakoulujen välisestä yhteistyöstä.
Jo nykylainsäädännön kautta on pystytty rakentamaan yhteisiä instituutteja sekä kirjasto ja kielikeskus, mutta joustavampi ja selkeämpi lainsäädäntöpohja helpottaisi yhteisten rakenteiden hallintoa.
Viime vuosi terävöitti myös Lapin yliopiston profiilia: uudistimme strategiamme alkuvuodesta. Vuoteen 2020 ulottuvassa strategiassa koko yliopistoa läpileikkaavat vahvat profiilialueemme – kansainvälinen arktisen ja pohjoisen tutkimus sekä matkailun tutkimus – säilyivät tutkimuksemme tukipilareina, mutta saivat rinnalleen kolme monitieteistä painoalaa: (1) palvelumuotoilun, (2) pohjoisen hyvinvoinnin ja muuttuvan työn sekä (3) kestävän kehityksen, oikeuden ja oikeudenmukaisuuden. Strategia ohjaa yliopistoa valtakunnalliseen tehtävään saamelaisoikeuden alalla ja saamelaisuuteen liittyvässä yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa. Tulevina vuosina profiilia ja painoaloja viedään eteenpäin määrätietoisesti toimeenpanosuunnitelman mukaisesti, koko yliopiston tasolla ja painoalojen vastuuprofessorien johdolla. Uusi strategiamme linkittää myös Lapin korkeakoulukonserniyhteistyön entistä tiiviimmin osaksi omaa toimintaamme.
Vaikka Lapin yliopisto perustettiin aikanaan aluekorkeakouluna, sen luonne on muuttunut vuosien saatossa kansalliseksi koulutus- ja tutkimuskeskittymäksi. Lapissa asuu alle neljä prosenttia suomalaisista, mutta Lapin yliopisto kouluttaa lähes neljänneksen Suomen juristeista ja kolmanneksen taideteollisen alan maistereista. Kesän opiskelijavalinnoissa hakijamäärämme kasvoi ja yhä suurempi osa uusista opiskelijoista tuli Pohjois-Suomen ulkopuolelta. Tulevaisuudessa pyrimme vahvan kansallisen koulutus- ja tutkimustehtävämme ohella yhä kansainvälisemmäksi: luontevana suuntana on asema Euroopan unionin arktisena yliopistona.
Keskeinen näkökulma Lapin yliopistolle Euroopan unionin arktisena yliopistona on alkuperäiskansatutkimus.
Saamelaisia on arvioitu olevan tällä hetkellä maailmassa yli 75 000 henkilöä, joista Norjassa asuu yli 40 000, Ruotsissa 25 000, Suomessa 7 000 ja Venäjällä 2 000 henkeä. Suomen saamelaisista yli 4 000 asuu saamelaisten kotiseutualueella, johon kuuluvat Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnat sekä Sodankylän kunnan pohjoisosa. Lapin yliopisto on Euroopan Unionin pohjoisin yliopisto ja Lapissa asuvat saamelaiset ovat EU:n ainoa alkuperäiskansa. Tuntuisi siis luontevalta, että saamelaisten elämään ja kulttuuriin liittyvät kysymykset näyttelisivät tärkeää roolia Lapin yliopistossa, jonka tutkimuksellinen ja opetuksellinen asema määrittyy yhä vahvemmin osana eurooppalaista, integroituvaa tutkimusaluetta ja tiedepolitiikkaa.
Lapin yliopiston ja saamelaisuuden suhde on kuitenkin monivivahteisempi. Lapin yliopisto perustettiin vuonna 1979 Suomen maakuntien yliopistoista viimeisenä. Valtio perusti yliopistoja maakuntiin samalla periaatteella kuin osuuskauppaliike tavarataloja: tavoitteena ei ollut eri valikoima tuotteita maakunnasta riippuen vaan saman ja tasalaatuisen konseptin vieminen eri puolille Suomea. Profiloinnille ei pitkään aikaan ollut kovin paljon sijaa yliopistoissa. Myös suomalaisen sivistyksen ohjelma on ollut hyvässä ja pahassa ensin topeliaaninen ja lestadiaaninen, sitten fennomaaninen ja toisen maailmansodan jälkeen maakuntia tiedemodernismin ja holhoavan hyvinvointivaltion lippujen alla aluekehittävä. Saamelaisuus erontekona suomalaisuuteen ja saamelaisen kulttuurin omaleimaiset, topeliuksiemme arvomaailmaa kyseenalaistavat merkitysjärjestelmät ovat eri aikoina eri tavalla olleet haasteena suomalaiselle sivistysohjelmalle. Lapin yliopiston avajaisiin vuonna 1979 sisältyi mielenkiintoinen välikohtaus. Kerttu Vuolabin ja Leo Gauriloffin taiteelliseksi väriläikäksi tilatusta joikuesityksestä muodostui tilaajien yllätykseksi sanallinen saamenkielen oikeuksien puolustus ja protesti Lapin lääninhallitukselle. Suomen perustuslain 17 § turvaa saamelaisille alkuperäiskansana oikeuden kielensä ja kulttuurinsa ylläpitämiseen ja kehittämiseen.
1970-luvulla lähtien tapahtunut saamelaiskulttuurin vahvempi huomioiminen Suomen lainsäädännön kehittämistyössä on tuottanut monia tuloksia, joista tärkein on Saamelaiskäräjät kulttuuri-itsehallintoa hoitavana saamelaisten itsensä valitsemana edustajistona. Saamelaisuuteen liittyvien lakien ja laintasoisten säännösten määrä on jatkuvasti kasvanut. Lapin yliopisto on Suomen merkittävimpiä oikeustieteellisen tutkimuksen keskuksia, jossa koulutetaan joka neljä suomalainen juristi. Alkuperäiskansaoikeus onkin luonteva erikoistumiskohde oikeustieteelliselle tutkimukselle Lapissa. Yhtä helppoa on nähdä saamelaisuus taiteiden, kasvatustieteiden, yhteiskuntatieteiden, matkailun ja arktisen tutkimuksen tutkimuskohteena.
Tultuani Lapin yliopiston rehtoriksi vuonna 2006 kävin laajat neuvottelut Saamelaisalueen koulutuskeskuksen silloisen rehtorin Lassi Valkeapään kanssa. Suunnittelimme uudentyyppistä luonnon- ja ihmistietä yhdistävää koulutusohjelmaa, jossa perinteisestä, erityisesti 1800-luvun lopun Saksassa vakiintuneesta tiedekunta- ja tieteenalajaosta olisi luovuttu. Uusi koulutusohjelma oli suunniteltu rakennettavaksi toisaalta tiedekuntarajoista vapaan saamelaisten perinteisen tiedon, toisaalta nykyaikaisen tieteidenvälisyyden pohjalta. Useasta syystä tämä hanke jäi utopiaksi, mutta Lapin yliopiston perinteisen tiedekuntarakenteen sisällä on saamelaisuuteen liittyvä tutkimustoiminta viime vuosina vahvistunut ja sen merkittävimmät tulokset ovat nähtävillä vasta tulevaisuudessa.
Lapin yliopisto on vuosikymmenten aikana kehittynyt alueellisesta ja kansallisesta vaikuttajasta kansainvälisen tiedeyhteisön jäseneksi. Globalisaatio murtaa samalla perinteistä kansallista keskus–periferia-ajattelua. Pohjoisuus ja arktisuus ei merkitse enää periferiaa tai syrjäseutua vaan se on alettu nähdä yliopiston voimana. Tulevaisuus näyttää, miten Lapin yliopisto kykenee edelleen uudistumaan ja tätä kautta menestymään muuttuvassa globaalissa toimintaympäristössä.
Lapin yliopiston tutkimuksen profiilialueena on arktinen ja pohjoinen tutkimus sekä matkailututkimus. Lapin yliopisto on paitsi tiede- myös taideyliopisto, mikä antaa tutkimuksen strategisiin kärkiin oman lisänsä. Taiteiden tiedekunnan taiteen ja muotoilun tutkimuksella on vahva sidos kriittiseen yhteiskuntatutkimukseen, hyvinvointiin, ympäristöön ja luontoon. Näiltä osin Suomen kaksi muuta taideyliopistoa, Aalto-yliopisto ja fuusion kautta seuraavalla hallituskaudella oletettavasti perustettava tuleva Suomen taideyliopisto eroavat selkeästi Lapin yliopistosta. Aalto-yliopisto ja Lapin yliopisto edustavat taideyliopistokentällä sovellettuja taiteita: Aallossa liikeideana on taiteen kaupallistaminen, kun taas Lapissa toimitaan taiteen, hyvinvoinnin ja luonnon vuorovaikutuksen pohjalta.
Lapin yliopiston uudistetussa strategiassa on arktinen ja matkailututkimuksellinen profiili saanut rinnalleen tutkimuksen täsmälliset painopisteet. Pohjoinen hyvinvointi ja muuttuva työ, toiseksi kestävä kehitys, oikeus ja oikeudenmukaisuus ja kolmanneksi palvelumuotoilu ovat niitä teemoja, joilla Lapin yliopisto profiloituu kansainvälisessä tutkimuksessa ja taiteellisessa toiminnassa.
Palvelusektori on nykyään sekä tuotannon arvolla että työllisyydellä mitattuna laajin talouden toimiala kaikissa OECD-maissa. Palvelumuotoilulla tarkoitetaan liiketaloudellista palvelujen innovointia, kehittämistä ja suunnittelua muotoilun menetelmin asiakkaan palvelukokemuksen laadun näkökulmasta. Kiinnostus palvelumuotoilua kohtaan on viime vuosina lisääntynyt sekä yrityselämässä että akateemisessa tutkimuksessa, erityisesti muotoilualan tutkimuksessa, liiketaloustieteellisessä palvelututkimuksessa ja matkailututkimuksessa. Kun taidetta käytetään myös taideinstituutioiden ulkopuolella taiteen ulkopuolisiin päämääriin, kuten sosiaalityöhön tai laajemmin hyvinvoinnin edistämiseen, puhutaan taidelähtöisistä.
Tämän vuoden avajaisten erityisenä teemana on taiteen ja tieteen vuorovaikutus, mitä kuvaa tuttuna elementtinä korkeatasoinen musiikkiohjelma ja erityiselementtinä teemaan liittyen kansainvälisen vieraamme, professori Michel Meimariksen puhe tieteen ja taiteen yhdistämisestä digitaalisessa ilmaisussa ja sen mahdollistamassa viestinnässä.
Toivotan teille menestyksekästä akateemista lukuvuotta!