Opiskelijan puheenvuoro

Ira Hietanen
Lapin ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja


Arvoisa rehtori, kaupunginjohtaja ja kutsuvieraat, hyvä yliopiston henkilökunta, opiskelijatoverit

Osallistuin viime keväänä Sitran järjestämälle Kestävän talouspolitiikan johtamisen kurssille. Kurssilla keskusteltiin paljon siitä, mitä kestävyydellä tarkoitetaan. Erotettiin kolme ulottuvuutta: kestävä talous, sosiaalinen kestävyys ja ekologinen kestävyys. Kestävän talouden tarkoituksena on luoda hyvinvointia ihmisille oikeudenmukaisesti. Mitä hyvinvointi sitten on? Miten hyvinvointia luodaan?

Hetken etsittyäni huomasin, että yksiselitteistä määritelmää ei ole. Voisin väittää, että tässä salissa meistä jokainen, määrittelee hyvinvoinnin eri tavalla. Jollekin meistä se on terveyttä, toiselle varallisuutta, kolmannelle onnellisuutta. Osuvin tapa määritellä hyvinvointi, jonka löysin, on mielestäni se, että hyvinvointi koostuu kaikista yllä olevista: hyvästä terveydestä, hyvistä elinoloista ja riittävästä toimeentulosta. Myös yksilölliset tekijät on huomioitava: sosiaaliset suhteet ja onnellisuus.

Miten voimme luoda hyvinvointia eli huolehtia terveydestä, riittävistä elinoloista ja toimeentulosta? Siitä, ettei ihminen syrjäydy eikä ole onneton?

On aika osuvasti sanottu, että "Yhteiskunta ei ole äitisi". Lausahduksella tarkoitetaan, ettei yhteiskunnan tehtävänä ole holhota, vaan että sen tehtävänä on antaa kaikille samat edellytykset, joilta ponnistaa. Jokainen valitsee omat polkunsa ja tekee päätöksensä. Yhteiskunnan tehtävänä ei myöskään ole istuttaa kaikkia samaan muottiin. Kun yhteiskunnan jäsen kohtaa ongelmia ja on pudota kyydistä, tulee yhteiskunnan pitää huolta ja kannustaa eteenpäin.

Vapun alla Korundissa järjestettiin kansallisen veteraanipäivän juhla, jonka teemana oli ”Veljeä ei jätetä, nuoria ei unohdeta”. Teema oli mielestäni erinomainen ja sopii hyvin vaikka jokaisen päivän teemaksi. Välillä tuntuu, että elämme maailmassa, jossa jokainen katsoo omaan napaan, yrittää pysyä vauhdissa ja täyttää odotukset, epäonnistumiselle, peloille tai yksinäisyydelle ei ole tilaa. Tuntuu, että monelle elämä on suorittamista päivästä toiseen. Ei muisteta katsoa ympärille tai edes kuunnella omaa jaksamista.

Hyvät kuulijat, ihmisen voimavarat eivät ole loputtomia. Vaikka tutkimusten mukaan fyysinen terveys on parantunut selkeästi, jaksamis- ja mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet. Tänä päivänä ollaan jatkuvasti huolissaan lisääntyvästä yksinäisyydestä, syrjäytymisestä ja mielenterveysongelmista. Ylioppilaskunnan viime keväänä teettämän kiusaamis- häirintä- ja syrjäytymiskyselyn tulokset tukevat tätä tietoa.

”Veljeä ei jätetä”. Se tarkoittaa välittämistä ympärillä olevista ihmisistä, lähimmäisistä. Se tarkoittaa uskollisuutta. Sitä, että välillä voi olla heikko ja haavoittuvainen ja luottaa siihen, että on joku joka ottaa kiinni ja auttaa jaloilleen. Nykypäivänä olisi tärkeää pysähtyä ja muistaa, että kaveria ei jätetä. Jos pidämme silmämme auki ja pidämme parempaa huolta läheisistämme ja välitämme mitä ympärillämme tapahtuu, voimme ehkäistä yksinäisyyttä, syrjäytymistä ja mielenterveysongelmia. Olennaista on, että ihminen tulee nähdyksi ja hyväksytyksi silloin, kun hän on hauraimmillaan. Syrjäytymisen ehkäisyn taloudelliset vaikutukset ovat suuret. Puuttumalla syrjäytymisvaarassa olevan nuoren tilanteeseen voidaan saavuttaa merkittäviä kustannussäästöjä tulevaisuudessa.

Syrjäytymisestä puhuttaessa puhutaan myös työttömyydestä. Nuorisotyöttömyys on iso ongelma, ja siihen eri kunnissa pyritään eritavoin löytämään ratkaisuja. Sanotaan, että kaikki työ on tärkeää ja sen tulee olla kannustavaa. Opiskelijoiden ja nuorten mahdollisuuksiin tutustua työelämään ja hankkia työkokemusta tulee panostaa. Harjoittelupaikat ja kaupungin tuki yrittäjille on ensi arvoisen tärkeää, jotta uusia työpaikkoja voidaan luoda. Toivon, että myös yrittäjillä riittää rohkeutta ja halua luoda uusia työpaikkoja ja työllistää nuoria työharjoitteluihin, työkokeiluihin ja vakituisiin työsuhteisiin.

Tänä päivänä työnantajat arvostavat ja painottavat työnhaussa työkokemusta. Harvemmin sellainen saa töitä, jolla työkokemus puuttuu kokonaan. Opiskelijat, jotka ovat hankkineet työkokemusta opintojen ohella, työllistyvät nopeammin valmistumisen jälkeen ja pääsevät todennäköisemmin koulutustansa vastaaviin työtehtäviin. Monesti myös työssäkäyvät opiskelijat suorittavat opintojaan täysipäiväistä opiskelijaa nopeammassa tahdissa.

Työn teosta ei tulisi rangaista, vaan siihen tulisi kannustaa. Viime keväänä opintotuki puhutti opiskelijoita ympäri Suomea ja viime viikolla asia nousi uudestaan tapetille, kun hallitus kävi läpi 2014 budjettiriihen. Opiskelijoiden kannalta olennaista on, että opintoraha sidotaan indeksiin 1.8.2014 lukien. Lisäksi opintolainan valtiontakausta korotetaan 100 eurolla 400 euroon kuukaudessa. Rakenneuudistusten osalta hallitus päätti, että Korkeakouluopiskelijoiden opintorahan tasoa nostetaan, mutta opintotukeen oikeuttavaa aikaa lyhennetään. Tämän lisäksi lisätään yli 55 opintopistettä vuodessa suorittavien osuutta korkeakoulujen rahoituksessa ja velvoitetaan korkeakoulut tarjoamaan mahdollisuus ympärivuotiseen opiskeluun. Erityistä huomiota kiinnitetään opetuksen saatavuuteen alkusyksystä ja loppukeväästä.”

Valtioneuvoston päätös lisätä yli 55 opintopistettä vuodessa suorittavien osuutta korkeakoulujen rahoituksessa haastaa mielestäni korkeakoulut tarkastelemaan opetuksen laatua ja opiskelijoiden opiskelu- ja oppimistapoja. Yliopistoon tullaan opiskelemaan, hakemaan tutkintoa, pohjaa tulevaisuuden työlle. Opintosuunnitelmat ovat tehty tätä ajatusta silmällä pitäen. Opiskelijoiden keskuudessa harmittavan usein keskustellaan siitä, miten tentistä pääsee läpi. Käytetään valtavasti aikaa tenttiin lukemiseen ja sen suoritettua unohdetaan kaikki mitä on luettu. Tämä tuntuu ajan haaskaamiselta.

Opetuksesta ja opiskelun laadusta puhutaan turhan vähän. Kaikki työ jota opiskelijat tekevöt tulisi tehdä tutkintoa ja tulevaisuutta varten, eikä vain yhtä päivää tai tenttisuoritusta varten. On myös tärkeää, että opiskelijat aidosti oppivat ja pääsevät soveltamaan oppimaansa käytännössä. Haluan haastaa jokaisen opettajan miettimään omia opetustapojaan ja kokeilemaan rohkeasti uusia, erilaisia tapoja. Olen ainakin itse huomannut, että ryhmätyöskentely, oppimispäiväkirjat, vuorovaikutusluennoilla ja esimerkiksi oikeustapausharjoitukset, ovat ainakin minulle parhaita tapoja oppia uutta niin, että asiat muistaa vielä myöhemminkin. Toisaalta haluan haastaa opiskelijat osallistumaan aktiivisemmin. Opetus tänä päivänä ei ole vain opettajasta lähtevää, vaan myös opiskelijoista. Antakaa palautetta, kysykää ja kyseenalaistakaa, kuitenkin kunnioittaen kaikkia osapuolia, sekä luokaa omalta osaltanne keskustelua.

Valtioneuvosto myös velvoittaa korkeakoulut tarjoamaan mahdollisuuden opiskella ympärivuotisesti ja kiinnittämään huomiota erityisesti opetuksen saatavuuteen alkusyksystä ja loppukeväästä. Tämä on hyvä huomio ja edellyttää toki myös sen, että korkeakouluilla on riittävästi resursseja tämän toteutukseen. Joustavat opinnot ja mahdollisuus ympärivuotiseen opiskeluun mahdollistaa opiskelijan etenemään tavoiteajassa, vaikka elämä ei aina menisikään suunnitelmien mukaan. Lapin yliopistossa tenttiakvaario on ollut suosittu ja sen laajentaminen ja parempi hyödyntäminen on opiskelijoiden toiveena. Myös verkkokurssien lisäämistä ja verkkoluentojen toteutusta on syytä harkita tulevaisuudessa.

Tänä vuonna ylioppilaskunnassa vietetään yhteisöllisyyden teemavuotta. Minulle yhteisöllisyys merkitsee sitä, että yhteisö, esimerkiksi perhe, kaveriporukka tai vaikkapa harrasteryhmä toimii yhdessä kunnioittaen ja pitäen jokaista jäsentään tärkeänä ja merkityksellisenä. Avoin, toista ihmistä arvostava ilmapiiri synnyttää uusia ideoita, vie yhteisöä eteenpäin ja lisää yhteisössä toimivien aktiivisuutta. Ihminen, joka kokee olevansa osa ryhmää ja voivansa vaikuttaa siinä, voi paremmin. Pohjoismaissa yhteisöllisyyteen perustuvat projektit ovat tuottaneet hyvää tulosta. Peruskouluissa muun muassa koulukiusaamista on saatu vähennettyä panostamalla ryhmähengen muodostamiseen. Voisikin sanoa, että yhteisöllisyys ilmenee ryhmähenkenä.

Minusta parasta Lapin yliopistossa on pienuus ja yhteisöllisyys, joka täällä vallitsee. Se avaa ovia ja mahdollistaa moneen. Olen muuttanut Espoosta Rovaniemelle 2011, enkä hetkeäkään ole katunut päätöstäni hakea tänne opiskelemaan. Yliopisto ei ole vain opiskelijoiden, opetushenkilöstön, tutkijoiden tai muun henkilökunnan, vaan se on meidän yhteinen. Henki täällä on sellainen millaiseksi me sen teemme. Minusta on hienoa, että yliopiston johto, on kiinnostunut opiskelijoiden näkemyksistä ja haluaa aidosti ottaa myös opiskelijat mukaan päätöksentekoon ja suunnitelmiin. Olen iloinen siitä, että pidätte ovet avoinna, kuuntelette ja mahdollistatte myös opiskelijoiden osallistumisen.

Rovaniemi on mahdollisuuksien kaupunki. Rovaniemellä on kaikki edellytykset olla kaupunki jossa on hyvä elää, opiskella, tehdä työtä ja yrittää. Olla kaupunki, joka kasvaa. Uusien työpaikkojen luominen, uusista kaupunkilaisista kiinni pitäminen, mahdollisuuden antaminen, että myös opiskelujen jälkeen voi jäädä Rovaniemelle ja hyvinvoinnista huolehtiminen ovat suuria haasteita. Vaaditaan yhteistyötä ja rohkeutta. Yritykset, kaupunki ja korkeakoulut voivat hyödyntää toinen toistensa osaamista ja yhteistyöllä luoda paljon uutta.

Nalle Puhista tutun puolen hehtaarin lain seitsemännessä pykälässä sanotaan: Jos jokin asia vaikuttaa pelottavalta ja uhkaavalta, on nostettava pää pystyyn ja oltava rohkea. Kaikkein rohkeimmat pystyvät voittamaan pelkonsa.

Hyvinvointia ei luoda yhdessä yössä, mutta voimme jokainen vaikuttaa sen luomiseen ja turvaamiseen pienilläkin teoilla.

”Vanha tarina kertoo pienestä pojasta, joka heitteli aaltojen tuomia meritähtiä takaisin mereen, etteivät ne kuolisi hiekalla. Paikalle tuli mies, joka sanoi, ettei se kannata, koska poika ei kuitenkaan voisi pelastaa kaikkia. Poika otti meritähden, heitti sen takaisin mereen ja sanoi: ”Sille minä olin kaikki, koko elämä.”

Tahdon toivottaa kaikille hyvää alkanutta lukuvuotta!