Tiivistelmä rehtori Mauri Ylä-Kotolan avauspuheesta Lapin yliopiston lukuvuoden avajaisissa 2013
Arvoisat kutsuvieraat, yliopistoyhteisön jäsenet, hyvät naiset ja herrat,
Tässä avajaispuheessa nostan esille kolme teema-aluetta, jotka ovat tärkeitä Lapin yliopiston kannalta vuonna 2013: yliopistojen kansainvälistymiskehityksen, Itä- ja Pohjois-Suomi-työryhmän työn sekä sosiaali- ja terveysalan uudistuksen Suomessa.
1. Yliopistojen kansainvälistyminen
Kuluvan vuoden toukokuussa Levillä järjestettiin Suomen korkeakoulujen kansainväliset päivät. Kansainvälisten päivien perinne alkoi Lapista parikymmentä vuotta sitten, jolloin kourallinen väkeä Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön asiantuntija- ja palveluorganisaatio CIMO:sta ja korkeakouluista kokoontui Saariselälle.
Moni asia on muuttunut Suomen korkeakoulukentässä näiden kahden vuosikymmenen aikana. Suomi liittyi Euroopan unioniin ja tätä kautta niin Euroopan unionin koulutusohjelmat kuin tutkimusrahoitus avautuivat. Kansainvälisestä opiskelija- ja muusta henkilövaihdosta tuli vähitellen arkipäivää yliopistoissa. Vieraskielisen opetuksen osuus kaikkien korkeakoulujen opetustarjonnassa lisääntyi nopeasti. Ammattikorkeakoulut syntyivät yliopistojen rinnalle Saksan mallin mukaan. Bolognan prosessi eteni ainakin paperilla ja suomalaisia korkeakoulututkintoja kehitettiin kaksiportaisina, vaikka siirtymät korkeakoulujen ja tieteenalojen välillä siirryttäessä kandidaatintutkinnosta maisterintutkintoon jäivät vähäisiksi. Kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden rekrytointi vieraskielisiin tutkinto-ohjelmiin tuli osaksi korkeakoulujen arkipäivää. Lukukausimaksuista keskusteltiin kiivaasti ja maksullisia ohjelmia kokeiltiin heikoin tuloksin.
Suomalaisen koulutuksen kansainvälistyminen on ollut aaltoileva prosessi. Turun katedraalikoulu oli Suomen ensimmäinen koulu. Sen perustivat katoliset munkit 1200-luvulla pappiskoulutukseen. Koulu oli kielikoulu ja kansainvälisyyskasvatuksen koulu, sillä sen keskeiset oppisisällöt liittyivät latinan kielioppiin sekä latinankieliseen puhe- ja väittelytaitoon eli retoriikkaan ja dialektiikkaan. Myöhemmin koulusta kehittyi Turun akatemia. Helsingin keisarillisen Aleksanterin yliopiston piirissä keksittiin 1800-luvulla ajatus Suomesta valtiona ja Venäjän keisarin virkamiehet suunnittelivat yliopiston siirtämistä Kuopioon.
Pohjois-Suomen yliopistoelämän eräs kansainvälisimmistä etapeista oli Lapin yliopiston yliopistoelämä vuosina 1943-1944. Prikaatikenraali Pentti Airion mukaan asemasodan vuosina saksalaiset ryhtyivät järjestämään omaa rintaman takaista siviilikorkeakoulujärjestelmäänsä. Saksan armeija tarjosi yliopisto-opiskelunsa aloittaneille mahdollisuuden suorittaa rintaman tuntumassa toimineissa korkeakouluissa osatutkintoja. Die Lappland-Universität eli Lapin yliopisto oli Pohjois-Suomessa toimineiden sotilaiden korkeakoulu, joka toimi silloisen Kairalan alueen Mikkolan kylässä vuosina 1943-1944. Oppialoina yliopistossa olivat humanistiset tieteet, luonnontieteet, oikeus- ja taloustieteet sekä tekniikka. Opettajat tulivat pääasiassa Königsbergin ja Greifswaldin yliopistoilta ja Danzigin teknilliseltä korkeakoululta. Lapin yliopisto evakoitiin keväällä 1944 Narvikiin Norjaan.
Lapin yliopiston varhaishistoria on erikoinen kuriositeetti, joka kuvaa myös Suomen tieteen Saksaan suuntautuneisuutta. Die Lappland-Universitätin vierailevia professoreita eli luennoitsijoita olivat muutamat aikansa suomalaiset huipputiedemiehet, kuten Väinö Auer ja Pontus Palmgren. Väinö Auer (1895-1981) oli suomalainen maantieteilijä ja geologi. Sodan jälkeen vuosina 1946-1953 Auer toimi Argentiinassa Peronin hallituksen neuvonantajana. Pontus Palmgren (1907–1993) oli suomalainen lintutieteilijä, joka loi perustan maailmankuululle lintujen runsaudenlaskentaan erikoistuneelle ornitologialle.
Toisen maailmansodan jälkeen yliopistojärjestelmä massoittui ja kuilu kansainvälisen tason eliittitiedemiesten ja kansallisen kentän toimijoiden välillä syveni. Tieteen suomalaistamisen ohjelmaa 1930-luvulta seurasi 1950-luvun ohjelmaton kansallinen käpertyminen.
1990-luvulta lähtien korkeakoulut ovat kansainvälistyneet Nokian, Bomfunk MC’s:in, Internetin ja tietokonepelien aikakautena. Uuden opiskelijasukupolven kansainvälisyyden ero aiempaan on sama kuin vertaisi Juice Leskistä ja Ville Valoa kansainvälisyydessä musiikin alalla.
Pohjois-Suomella ja Lapilla vahva asemansa korkeakoulujen kansainvälisessä muutoksessa. Lapin yliopisto laati vuonna 2012 kansainvälisen strategian ja määritti elokuussa 2013 strategiset partnerinsa.
2. Itä- ja Pohjois-Suomi -työryhmä
Valtioneuvoston asettama Itä- ja Pohjois-Suomi -työryhmä pohti alueen tulevaisuuden strategisia painopisteitä ja esitti tältä pohjalta hanke-ehdotuksia. Työryhmän loppuraportti luovutettiin ministeri Jan Vapaavuorelle 11.1.2013.
Itä- ja Pohjois-Suomen harva asutus ja pitkät etäisyydet ovat suuria haaste elinkeinotoiminnan kehittämiselle. Etelä-Suomen pääpaikka Helsinki sijaitsee 60. leveyspiirillä pohjoista leveyttä ja joka kolmas 60. leveyspiirin pohjoispuolella koko maailmassa asuva ihminen on suomalainen. Itä- ja Pohjois-Suomen osuus Suomen väestöstä on pieni, mutta alueella on runsaat metsä- ja mineraalivarat, joiden merkitys globaalissa taloudessa on voimakkaassa kasvussa. Talveen liittyvät erityisolosuhteet tarjoavat mahdollisuuksia talvi- ja kylmäteknologian kehittämiselle ja testaamiselle.
Suomen erityispiirre on koko maan kattavan yliopisto- ja korkeakouluverkoston kehittäminen pitkäjänteisesti vuosikymmenten ajan, mikä on tuonut myös Itä- ja Pohjois-Suomeen osaamispääomaa, jota voidaan hyödyntää arktisissa erityisolosuhteiden tutkimuksessa.
Aihe, jota Itä- ja Pohjois-Suomi-työryhmä ei varsinaisesti pohtinut, mutta joka sivuaa työryhmän konkreettisia ehdotuksia, on arktinen muotoilu. Käsite arktinen muotoilu kuulostaa aluksi hämmentävältä.
Kun suomalaisessa korkeakoulujärjestelmässä Helsingin Aalto-yliopisto vannoo kaupan, teknologian ja taiteen liiton nimeen, korostaa Lapin yliopisto tutkimusprofiilissaan kriittisen yhteiskuntatieteen, ympäristöajattelun ja taiteen vuorovaikutusta. Tämä on Lapissa ja arktisella alueella välttämätöntä, koska arktisen alueen taloudelliseen hyödyntämiseen sisältyvät valtavat ympäristöriskit.
Lapin yliopisto on tehnyt selvitystyötä uuden Design Park -yrityspuiston perustamisesta Rantavitikan alueelle.
3. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenne uudistuu
Lääketieteellä ja yhteiskuntatieteellä ei ole pitkään aikaan nähty kovin vahvaa yhteyttä, mikä näkyy esimerkiksi lääkärien ja yhteiskuntatieteilijöiden koulutuksessa. On harvinaista, että yhteiskuntatieteilijä olisi opiskellut sivuaineena lääketiedettä ja lääkärien tiedot sosiologiasta ovat usein ohuet.
Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistamisen tavoitteena on tarkastella sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja yhtenä kokonaisuutena. Nyky-Suomessa vielä erilliset sosiaali- ja terveyspalvelut ovat työntekijä- ja asiakasmääriltään yhtä suuria aloja. Sosiaali- ja terveysalojen järjestelmien yhteensovittaminen on haastava prosessi. Muutokset koskettavat voimakkaasti sosiaalihuollon rakentumista, sillä tällä alueella ei ole ollut sairaanhoitopiirien kaltaisia rakenteita eikä yliopistollisten keskussairaaloiden tyyppisiä tiedontuotannon ja kehittämisen keskuksia.
Eheän ja kokonaisvaltaisen palvelujärjestelmän rakentaminen luo paineita sekä lääkärien, sairaanhoitajien että sosiaalityöntekijöiden koulutuksen uudistamiselle. Sosiaali- ja terveyssektoreiden toiminnat ovat historiallisesti rakentuneet eri tavoin, joten uudistuksen tavoitteeksi asetettu kahden järjestelmän yhdistäminen edellyttää toimintamallien muuttamista molemmilla aloilla.
Sosiaali- ja terveysalojen yhdistämiseen sisältyy myös vaaroja. Koska terveysalan tutkimus- ja kehittämisrakenteet ovat sosiaalialaa vahvemmat, on vaarana, että terveysalan prosessiajattelua aletaan yksiulotteisesti soveltaa myös sosiaalialalla. Eurooppalainen sosiaalityö kehittyi alkujaan saksalaisesta sosiaalihygieniasta. Tämä ajattelu tarkoitti lääketieteen mallien siirtämistä yhteiskuntapolitiikkaan.
Nyt kun sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksessa sosiaalityö ja lääketiede nivotaan tiukasti yhteen, on varmistettava, ettei uudesta sote-pyramidista tule pelkästään lääketieteen ja yliopistollisten sairaaloiden vetämää. Lääketieteen avulla ei kyetä eikä voida ratkaista sosiaalisia kysymyksiä.
Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden on kyettävä vastaamaan vaikeisiin syrjäytymisen, huono-osaisuuden, eriarvoisuuden, lastensuojelun sekä päihde- ja mielenterveyskysymysten ongelmiin, jotka edellyttävät laaja-alaista tietoa ja ongelmanratkaisukykyä. Sosiaalihuollon tutkimuksen vahvistamiseksi tarvitaan selkeää rahoitusmallia. Nykyinen tutkimuksen ja koulutuksen valtionkorvausjärjestelmä koskee vain terveydenhuoltoa. Kun säädetään yhteistä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskevaa lakia, tulee tutkimuksen ja koulutuksen valtionkorvausjärjestelmiä tarkastella sekä sosiaalihuollon että terveydenhuollon näkökulmista.
Lapin yliopistolla on kooltaan Suomen suurin yliopistollinen sosiaalialan tutkimus- ja koulutus- ja kehittämisyksikkö. Yliopistolla onkin tärkeä vastuu sosiaalihuolton tutkimuksesta ja kehittämisestä Pohjois-Suomen alueella.