Politiikan tutkimuksen päivät

Yksi politiikan peruskysymyksistä käsittelee sitä mitä on ja mitä voisi olla. Klassiset ajattelijat, kuten Aristoteles, painottivat kielen merkitystä, sillä kieli mahdollistaa keskustelun oikeudenmukaisuudesta sekä vääryydestä ja täten myös erilaisista mahdollisista maailmoista. E.H. Carrin kaltaiset modernit ajattelijat korostivat puolestaan todellisuutta ja pitivät idealisteja haaveilijoina. Kuitenkin Carrin mukaan politiikka tarvitsee sekä realismia että utopiaa – politiikka ei olisi mitään ilman haaveita. Mahatma Gandhi ja Martin Luther King Jr. ovat esimerkkejä siitä miten haaveilijat ovat muokanneet poliittista ajattelua ja yhteiskuntiamme. Ilman heitä ja heidän unelmiaan osa viime vuosisadan merkittävimmistä murroksista olisi jäänyt tapahtumatta.

Poliittiset murrokset vaativat haaveilijoita, mutta haaveet voivat myös murtua tai muuttua painajaisiksi. Painajaiset eivät liity siihen mitä pitäisi olla vaan ne kuvaavat sitä mitä voisi olla. Pelkokuvina niitä voidaan käyttää strategisesti poliittisten projektien toteuttamisessa. Abstrakteilla pohdinnoilla voi olla vakavia seuraamuksia niiden toteutuessa politiikassa, sillä niihin assosioitu hyvä ymmärretään aina tietystä näkökulmasta. Täten yhden henkilön haave voi olla toisen painajainen. Lisäksi on huomioitava, että se, mikä on toivottavaa teoriassa, voi olla haastavaa tai jopa mahdotonta toteuttaa käytännössä. Pyrkiessämme toteuttamaan haaveitamme voi käydä niin, että toteutunut ei olekaan se minkä olisi pitänyt, tai tulisi, toteutua.

Jotkin murtuneet unelmat voivat olla henkilökohtaisia, mutta ne saattavat heijastaa yhteiskunnan murrosta. Nuori akateemikko saattaa kokea shokin huomatessaan, että hänen aikaisempi kuvitelmansa akatemiasta olikin vain fantasiaa. Osasyy tämänkaltaisiin käänteisiin on ero niiden roolien välillä, joita akateemikot luulevat että heidän tulee esittää, ja joita hallinnolliset sekä byrokraattiset tahot todellisuudessa tahtovat heidän esittävän. Haave siitä minkälainen akatemian tulisi olla on kaukana siitä mitä se oikeastaan on.

Suomalaisen akatemian viimeaikainen evoluutio kehottaa kysymään koemmeko me politiikkatieteilijät kollektiivisen murroksen ja olemmeko sen keskiössä. Minkälainen kuva meillä politiikkatieteilijöillä on itsestämme? Miten mielikuvamme eroaa siitä mitä meiltä itse asiassa vaaditaan? Heijastavatko toteutumattomat visiomme ja unelmamme yhteiskunnallista murrosta? Minkälaiset unelmat politiikkatieteistä ja maailmasta meillä tulisi olla?

Onko politiikkatieteissä politiikkaa?

Hannes Peltonen, PhD
Järjestelytoimikunnan puheenjohtaja
hannes.peltonen@ulapland.fi

Elina Suomalainen
Järjestelytoimikunnan sihteeri
esuomala@ulapland.fi