Reitari yliopiston vuosipäivässä
Lapin yliopisto tarjoaa vuosipäivänään 1. maaliskuuta henkilökunnalleen yksityisnäytöksenä Korundissa Kuhmon kulttuurisihteeri Topi Mikkolan esittämän Reitarin.
Vuosipäivä alkaa Korundissa 1.3.2013 kello 12.15. Puheiden, Reitarin ja palkitsemisten jälkeen yliopisto tarjoaa henkilökunnalleen kahvit. Lisäksi yleisöllä on mahdollisuus tutusta Korundin näyttelyihin.
Reitarin esitykseen mahtuu mukaan 310 ensiksi ilmoittautunutta.
>> Ilmoittautumislomakkeeseen >>
Muista ilmoittautua 20.2. mennessä.
Ohjelma
Tervetuloa
Hallinto- ja lakiasianjohtaja Markus Aarto
Topi Mikkola: Reitari
Sovitus ja ohjaus: Jani Manninen
Lavastus ja pukusuunnittelu: Veera Laakso
Äänisuunnittelu: Heikki Laakso
Valosuunnittelu: Pekka Pitkänen
Käsiohjelman kansi: Veera Laakso
Julisteen suunnittelu: Veera Laakso
Runot: Reidar Särestöniemi
Vuoden opettajan palkitseminen
Lapin yliopiston ylioppilaskunta
Vuosiansiomerkkien saajat
Hallinto- ja lakiasiainjohtaja Markus Aarto
Kahvitarjoilu
Näyttelyt
Tietoa näytelmästä
Rosa Liksomin romaaniin pohjautuvan Reitarin on sovittanut ja ohjannut
Jani Manninen. Topi Mikkolan Reitari on fiktiivinen monologi Reidar
Särestöniemestä (1925-1981) omaperäisestä kuvataiteilijasta.
– Reidar oli hyvin monikasvoinen henkilö, yhtä aikaa maailmanmatkaaja ja
Lapin erakko, yksi suomalaisen kuvataiteen arvostetuimpia
taiteilijoita. Kekkosen kaveri, parantumaton narsisti, rahalle perso
narri, luonnon mystikko ja myyttinen, eläinhahmoinen olento, kirjoittaa
Mikkola nettisivuillaan.
Rosa Liksomin teksteillä viidentoista vuoden ajan kuoliaaksi naurattanut
Mikkola tuo Reitarissa lavalle aivan uudenlaisen hahmon: katsojia
liikuttavan ja koskettavan herkän taiteilijan tarinan. Mikkolan
tulkitsemassa Reitarissa on mystiikkaa, villimiestä, eläintä ja valpasta
kulkuria. Tornionlaakson murteella esitetyssä Reitarissa on
liksomilaista, rehevää hurjuutta, juonen äkkiväärää ja nopeaa
kuljettelua sekä groteskeja tilanteita.
– Reitari on matkalla koko ajan, mukana jenkkikassi täynnä viissatasia,
etsimässä Etelä-Amerikasta huopahattua, Huippuvuorilta fossiileja tai
Afrikasta kilpikonnan kuorta, jossa on tervan ja ruskan värit. Ne hän
kerää tauluihinsa. Hän on ikuinen etsijä, joka pelkää kaamosta, mutta ei
myöskään voi elää ilman sitä, Mikkola kirjoittaa.