Reitari yliopiston vuosipäivässä


Lapin yliopisto tarjoaa vuosipäivänään 1. maaliskuuta henkilökunnalleen yksityisnäytöksenä Korundissa Kuhmon kulttuurisihteeri Topi Mikkolan esittämän Reitarin.

Vuosipäivä alkaa Korundissa 1.3.2013 kello 12.15. Puheiden, Reitarin ja palkitsemisten jälkeen yliopisto tarjoaa henkilökunnalleen kahvit. Lisäksi yleisöllä on mahdollisuus tutusta Korundin näyttelyihin.

Reitarin esitykseen mahtuu mukaan 310 ensiksi ilmoittautunutta.

>> Ilmoittautumislomakkeeseen >>

Muista ilmoittautua 20.2. mennessä.


Ohjelma

Tervetuloa
Hallinto- ja lakiasianjohtaja Markus Aarto

Topi Mikkola: Reitari
Sovitus ja ohjaus: Jani Manninen
Lavastus ja pukusuunnittelu: Veera Laakso
Äänisuunnittelu: Heikki Laakso
Valosuunnittelu: Pekka Pitkänen
Käsiohjelman kansi: Veera Laakso
Julisteen suunnittelu: Veera Laakso
Runot: Reidar Särestöniemi

Vuoden opettajan palkitseminen
Lapin yliopiston ylioppilaskunta

Vuosiansiomerkkien saajat
Hallinto- ja lakiasiainjohtaja Markus Aarto

Kahvitarjoilu

Näyttelyt
 
 
Tietoa näytelmästä


Rosa Liksomin romaaniin pohjautuvan Reitarin on sovittanut ja ohjannut Jani Manninen. Topi Mikkolan Reitari on fiktiivinen monologi Reidar Särestöniemestä (1925-1981) omaperäisestä kuvataiteilijasta.

– Reidar oli hyvin monikasvoinen henkilö, yhtä aikaa maailmanmatkaaja ja Lapin erakko, yksi suomalaisen kuvataiteen arvostetuimpia taiteilijoita. Kekkosen kaveri, parantumaton narsisti, rahalle perso narri, luonnon mystikko ja myyttinen, eläinhahmoinen olento, kirjoittaa Mikkola nettisivuillaan.

Rosa Liksomin teksteillä viidentoista vuoden ajan kuoliaaksi naurattanut Mikkola tuo Reitarissa lavalle aivan uudenlaisen hahmon: katsojia liikuttavan ja koskettavan herkän taiteilijan tarinan. Mikkolan tulkitsemassa Reitarissa on mystiikkaa, villimiestä, eläintä ja valpasta kulkuria. Tornionlaakson murteella esitetyssä Reitarissa on liksomilaista, rehevää hurjuutta, juonen äkkiväärää ja nopeaa kuljettelua sekä groteskeja tilanteita.

– Reitari on matkalla koko ajan, mukana jenkkikassi täynnä viissatasia, etsimässä Etelä-Amerikasta huopahattua, Huippuvuorilta fossiileja tai Afrikasta kilpikonnan kuorta, jossa on tervan ja ruskan värit. Ne hän kerää tauluihinsa. Hän on ikuinen etsijä, joka pelkää kaamosta, mutta ei myöskään voi elää ilman sitä, Mikkola kirjoittaa.