Mistä puhumme, kun puhumme vaihtoehtohoidoista?

– Yleislääketieteen erikoislääkäri, LL, FT, professori Raimo Puustinen, Tampereen yliopisto


Mistä puhumme, kun puhumme vaihtoehtohoidoista ja vaihtoehtoisesta lääketieteestä? Yleislääketieteen erikoislääkäri, LL, FT, professori Raimo Puustinen Tampereen yliopistosta esitti aiheesta Tieteen päivillä kattavan läpivalaisun aina kansanparannuksesta 70-luvun hippiliikkeeseen ja tämän päivän kaupallistuneisiin vaihtoehtohoitoihin asti.

Keskustelu vaihtoehtohoidoista on äärimmäisen kapea ilmiö globaalisti, ja se koskeekin Raimo Puustisen mukaan käytännössä vain Pohjois-Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa; Suurin osa ihmiskunnasta ei pääse koskaan lääkäriin, ja suurin osa ihmisistä elää vanhojen parantamisperinteiden varassa.

Kansanparannus-termi syntyi 1800-luvun lopulla kansatieteen mukana, kun antropologiassa alettiin tutkia ihmisyhteisöjä. Kansanparantajat toimivat paikallisen suullisen perinteen pohjalla, ja tieto siirtyy parantajalta toiselle nimenomaan siinä kulttuurissa jossa sitä toteutetaan. Lääketiede puolestaan perustuu kirjoitettuun ja jaettuun tekstiin, joka on avoin, muuttuva ja ajassa kehittyvä.

Keskustelu vaihtoehtohoidosta ja lääketieteessä ei ole mitenkään uusi aihe. Siitä on kirjoitettu Suomessakin jo vuonna 1921 Lääketieteen aikakausilehti Duodecimissa. Vaihtoehtohoito-termin synty liittyy Yhdysvalloissa1960- ja 1970-luvuilla alkaneeseen laajamittaiseen vaihtoehtoliikehdintään, joka heräsi vastareaktiona Vietnamin sotaan ja ilmeni vaihtoehtoisena maailmanymmärtämisenä.

Termi vaihtoehtohoito, siten, kun me sen nykyään miellämme, oli ensimmäisen kerran esillä vuonna 1975 News in Time -lehden otsikoissa. Britit kehittelivät 1970-luvulla syntynyttä vaihtoehtoista lääketiedettä edelleen ”täydentäväksi lääketieteeksi” 1980-luvulla, ja 1990-luvulla Yhdysvalloissa syntyi niin kutsuttu ”yhdistävä lääketiede”.

”Vaihtoehtohoidoissa on ennen kaikkea kyse rahasta”

Vaihtoehtohoidot ja lääketiede ovat pitkään olleet toistensa ohipuhuvia. Puustisen mukaan syy on selkeä: Kun puhutaan lääketieteestä, puhutaan humaanibiologiasta. Kahden sadan vuoden ajan ihmistä on lääketieteessä tutkittu biologisten käsitteiden kautta.

– Biologiseen käsitteistöön eivät kuulu enkelit, energiavirrat eivätkä jälleensyntymiset. Niitä ei ole mahdollista ottaa lääketieteeseen. Tästä syystä keskustelu on ollut niin ohipuhuvaa, Puustinen sanoo.

Vaihtoehtohoidoista on kuitenkin tulossa hyvää vauhtia osa julkista terveydenhuoltoa. Tällä hetkellä Euroopan unionissa käydään kiivasta lobbausta sen puolesta, että vaihtoehtohoidot tulisivat korvattaviksi yleisistä terveydenhuollon varoista ja hyväksytyksi vakuutusyhtiön piiriin.

Vaihtoehtohoitojen tuotteistaminen ja laajamittainen kaupallistuminen ovat Puustisen mukaan aiheuttaneet sen, että apteekit ovat pakotettuja myymään homeopaattisia valmisteita. Samalla vähittäistavarakaupat tavoittelevat kovasti sitä, että voisivat alkaa myydä lääkkeitä.

Kaksi vuotta siten myös Yhdysvaltojen lääketieteen erikostumistoimikunta päätti, että lääkäri voi suorittaa täydentävän lääketieteen tutkinnon ja hoitaa potilaitaan vaihtoehtoisilla hoitomenetelmillä siten, että hoito hyväksytään vakuutusyhtiössä ja lääkäri saa sitä lisäpotin.

– Vapaassa yhteiskunnassa ihmisillä lienee oikeus valita, minkälaisten hoitojärjestelmien piiriin he hakeutuvat omien elämänkäsitystensä ja maailmankuviensa kautta, Puustinen toteaa.