Lapin yliopiston lukuvuoden avajaiset 5.9.2005 klo 12
Antti Määttä
Hallituksen puheenjohtaja
Lapin yliopiston ylioppilaskunta
Yliopistokoulutus murroksessa: Suuntana sivistys vai rahastus?
Arvoisa herra rehtori, arvoisat kutsuvieraat ja läsnäolijat!
Suomalainen korkeakoulutus on uudistunut voimakkaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Murros on saavuttanut tähänastisen huipentumansa näinä viikkoina opintoaikojen rajauksen ja uuden tutkintorakenteen astuttua voimaan. Periaatteellisesti näitäkin suurempaa muutosta koulutusjärjestelmään ollaan kuitenkin vasta valmistelemassa. ETA-alueen ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksujen toteuttamista selvittänyt työryhmä sai vastikään työnsä valmiiksi.
ETA-alueen ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksuihin liittyy suuria ongelmia alkaen siitä, että lukukausimaksujen tuominen suomalaiseen järjestelmään saattaisi pidemmällä aikajänteellä johtaa maksujen ulottamiseen koskemaan suomalaisiakin opiskelijoita. Itse asiassa lukukausimaksut on usein tuotu kansallisiin koulutusjärjestelmiin juuri aloittamalla ulkomaisten opiskelijoiden lukukausimaksuista.
Toinen lukukausimaksujen keskeinen ongelma liittyy yhteisöllisyyteen ja tasa-arvoon. Kaikki ymmärtävät, miten suuri kulttuurinen muutos on kyseessä kun opiskelija aletaan nähdä asiakkaana eikä akateemisen yhteisön jäsenenä. Voi myös pohtia, mitä ongelmia aiheuttaisi se, että luennoilla istuisi ns. kahden kastin väkeä, maksavia asiakkaita ja ilmaiseksi opiskelevia eurooppalaisia. Hyvä kysymys on myös se, olisiko tänne edes tulijoita ja toisivatko lukukausimaksut siten niin paljoa lisärahoitusta yliopistoille että siitä olisi hyötyä.
On pelättävissä, että myös yliopistojen eriarvoisuus lisääntyisi. Todennäköisesti lisärahoitusta lukukausimaksuista saisivat vain yliopistot, joiden koulutusarsenaaliin kuuluu lääketieteitä, tekniikkaa tai kaupallisia tieteitä. Harva ulkomaalainen on valmis maksamaan tutkinnosta jolla on käyttöä lähinnä Suomen rajojen sisäpuolella - varsin monella yliopistolla ei siis välttämättä olisi suurta vetovoimaa maksaviin opiskelijoihin päin. Näin Lapin yliopiston tapaisten yliopistojen kansainvälistymistä itse asiassa vaikeutettaisiin. Ristiriitaista politiikkaa ottaen huomioon, että opetusministeriö on kantanut huolta yliopistojen kansainvälistymisestä jo monta vuotta.
Vaikka en pidäkään lukukausimaksuja soveltuvina suomalaiseen koulutus- ja laajemmassa kontekstissa yhteiskuntajärjestelmään, pidän oikeana huolen kantamista korkeakoulujen kansainvälistymisen resursseista. Samoin hyväksyn Suomen osallistumisen kasvaville kansainvälisille koulutusmarkkinoille. Työn jakautuessa globaalisti uudella tavalla Suomellakaan ei ole varaa jättää käyttämättä mahdollisuutta kasvattaa kansakunnan yhteistä kakkua. Olennaista tässä on se, miten mahdollisuus hyödynnetään ruhjomatta yhteiskunnan ja koulutusjärjestelmän perusarvoja ja -rakenteita.
Vaihtoehto lukukausimaksuille voisi olla yliopistojen omistamissa yrityksissä toteutettava, valtioille tarjottava tilauskoulutus. Koulutus tapahtuisi siis erillään muusta opetuksesta ja yliopiston resursseista. Myös täten saataisiin lisäresursseja yliopistojen kansainvälistymiseen, mutta tasa-arvoisella tavalla tuhoamatta suomalaista koulutusjärjestelmää.
Muutos on päivän sana niin yliopistokoulutuksessa kuin muuallakin. Viime vuosina yliopistoissa on vyörytetty muutosta lähes kaikilla mahdollisilla rintamilla. Uudistusten tavoitteet ovatkin olleet hyviä ja tärkeitä. Ongelmia on kuitenkin aiheuttanut se ettei perustoimintaan, tutkimukseen ja opetukseen, ole aina jäänyt muutosprosessien edistämiseltä riittävästi aikaa. Mielestäni jatkossa on tärkeää kiinnittää erityistä huomiota perustoiminnan laadukkuuteen. Yliopiston kilpailukyvyn kannalta on tärkeää panostaa niihin alueisiin, joissa meillä on osaamista enemmän kuin muilla.
Yliopistokoulutuksen murros heijastuu myös toimintaympäristöön. Erityisesti uudelta Rovaniemeltä odotan uudenlaista otetta yliopiston ja sen opiskelijoiden tukemisessa. Kaupungin olisi syytä tukea yliopiston kilpailukykyä entistä enemmän esimerkiksi tukemalla opiskelija-asumista. Kiinteistöveron poistaminen opiskelija-asuntoyhteisöiltä olisi tässä hienoa profiloitumista dynaamiseksi opiskelijakaupungiksi – ja vaikutukset opiskelijoiden vuokratasoon olisivat suorat.
Signaalin opiskelijaystävällisyydestä kaupunginvaltuusto voisi kuitenkin antaa jo tämän iltaisessa kokouksessaan, jossa päätetään paikallisen opiskelija-asuntosäätiön lainan takausprovisiosta. Opiskelijaystävällinen kaupunki ei rahasta opiskelija-asumisella.
Rovaniemellä on tilaisuus olla edelläkävijä myös tietoyhteiskuntakehityksessä. Lapin yliopisto on jo ottanut ratkaisevan askeleen tarjoamalla opiskelijoilleen kannettavat tietokoneet; niiden käytettävyyttä voisi parantaa huomattavasti tarjoamalla keskusta-alueelle langattoman verkon. Tämä olisi merkittävä investointi jo imagomielessäkin.
Lapin yliopisto on lappilainen menestystarina. Vaikka epäilijöitä on varsinkin perustamisvaiheessa riittänyt ja riittää edelleen, Lapin yliopistosta on kasvanut omaleimainen edelläkävijä yliopistojen joukossa, menestyjä joka on synnyttänyt hyvinvointia lappiin. Tästä kuuluu kiitos erityisesti rehtori Riepulalle. Ilman hänen johtajuuttaan Lapin yliopisto ei olisi sitä mitä se on nyt. Ylioppilaskunnan puolesta kiitän rehtoria hänen suurista ansioistaan Lapin yliopiston ja sitä kautta koko Lapin kehittämisessä. Kiitän rehtoria myös välittömästä ja ennakkoluulottomasta asenteesta opiskelijoita kohtaan. Opiskelijoiden ääni on saanut kuulua, mikä on edellytys akateemisen yhteisön toiminnalle ja kehittämiselle.
Kaikella on aikansa. Niin myös opiskelijan puheenvuorolla. Toivotan kaikille onnellista ja kehittävää lukuvuotta!