Opetusministeriön tervehdys
Johtaja Anita Lehikoinen
KOHTI UUTTA KORKEAKOULUPOLITIIKKAA
Arvoisa rehtori, Lapin yliopiston yhteisö, hyvät naiset ja herrat
Olen hyvin iloinen saadessani tuoda opetusministeriön tervehdyksen Lapin yliopiston uuden lukuvuoden avajaisiin.
Lapin yliopistosta on vuosien varrella totuttu kuulemaan piristäviä koulutus- ja tiedepoliittisia näkemyksiä. On hyvä huomata, että tämä perinne näyttää säilyvän vahvana myös uuden rehtorin aikana.
Suomen korkeakoulu- ja tiedepoliittinen keskustelu on ollut poikkeuksellisen vilkasta jo parin vuoden ajan. Selviä muutoksen virstanpylväitä on havaittavissa valtioneuvoston vuoden 2005 keväällä tekemässä periaatepäätöksessä. Tuossa päätöksessä linjattiin, miten Suomen julkista tutkimusjärjestelmää tullaan lähivuosien aikana kehittämään. Yliopistot ovat merkittävin perustutkimusta tekevä instituutio Suomessa, joten periaatepäätös koskee kaikkia yliopistoja mitä keskeisimmin.
Ehkä keskeisin valtioneuvoston linjaus on se, että yliopistojen - eikä ammattikorkeakoulujenkaan - määrää tai niiden koulutusvolyymiä ei enää kasvateta. Pärjätäkseen kansainvälisessä toimintaympäristössä yliopistojen on panostettava toimintansa jatkuvaan laadun parantamiseen, vaikuttavuuden vahvistamiseen sekä kansainvälistymiseen. Nämä kaikki haasteet koskevat koko tutkimusjärjestelmämme.
Suomessa on alueellisesti kattava korkeakoululaitos, ja sillä on eittämättä ollut myönteisiä vaikutuksia maan tasapainoiseen kehittämiseen. Samalla on kuitenkin myönnettävä, että pyrkimys laajan verkon ylläpitoon on johtanut siihen, että kaikkien korkeakoulujen, myös yliopistojen voimavarat ovat sirpaleiset, eikä riittävän vahvoja yksiköitä ole juurikaan syntynyt.
Mikä sitten on riittävän vahva? Yliopistoista puhuttaessa on tärkeää, että yliopisto ja sen yksiköt ovat riittävän suuria ja hyvin resurssoituja, niin että niissä voidaan laadukkaasti ja uskottavasti tehdä pitkänjänteisesti korkeatasoista tutkimusta ja järjestämään tutkijakoulutus. Tämä on minimikriteeri yliopiston toiminnalle.
Kaikki yliopistot eivät voi sijoittua Shanghain tai minkään muunkaan kansainvälisen ranking-listan kärkeen, mutta yliopiston luonteeseen kuuluu riittävä infrastruktuuri ja resurssit, jotta tieteellinen toiminta voidaan järjestää.
Suomessa on toistaiseksi liian monta yksittäistä yliopistoa ja ammattikorkeakoulua, ja niiden sisällä liian pieniä yksiköitä. Yliopistoja ja ammattikorkeakouluja on kehitetty liiaksi toisistaan irrallisina. Nyt on aika katsoa korkeakoululaitoksen kokonaisuutta. Tällaiseen tarkasteluun Lapissa näyttäisi olevan suurta valmiutta. Hyviä kokemuksiakin on jo hankittu aluekorkeakoulukokeilussa. Tätä kehitystä on vietävä eteenpäin.
Eräs tunnettu saksalainen korkeakoulupolitiikan tutkija sanoi, että te Suomessa näytätte pitävän selkeistä järjestelmistä. Hän viittasi kommentillaan meidän intoomme pitäytyä korkeakoululaitoksen puhtaaseen duaalimalliin. On selvää, että yhteiskunnan, eri maantieteellisten alueiden ja työelämän tarpeet ovat niin moninaiset, että koulutusjärjestelmältä edellytetään joustavuutta ja reagointikykyä muuttuviin tarpeisiin. Lisäksi on hyväksyttävä se tosiasia, että korkeakoululaitoksessa tapahtuu jatkuvaa kehitystä, eikä mikään malli saa muodostua niin pyhäksi, että sen muuttamisesta ei saisi puhuakaan.
Täytyy muistaa, että nykyisen korkeakoululaitoksemme malli ja korkeakoulujen keskinäiset suhteet suunniteltiin jo lähes pari vuosikymmentä sitten. Sinä aikana suomalainen yhteiskunta ja maailma ympärillämme on muuttunut valtavasti. Saattaa olla, että korkeakoululaitoksemme ja sen tutkintorakenne ei kaikin osin vastaa riittävästi monimuotoisen maailman tarpeisiin.
Tämän vuoden maaliskuussa opetusministeri Kalliomäki esitteli korkeakoululaitoksen rakenteellisen kehittämisen periaatteet. Keskeinen uusi linjaus noissa periaatteissa on se, että korkeakoululaitoksen rakenne voi vaihdella maan eri osissa. Toinen merkittävä linjaus on se, että yliopistot ja ammattikorkeakoulut voivat muodostaa keskenään eriasteisia konsortioita tai muita yhteenliittymiä, joiden sisällä koulutustehtävää ja -rakennetta voidaan tarkastella kokonaisuutena.
Suomi muiden Euroopan maiden mukana, tai oikeastaan niiden etujoukoissa, kohtaa suuria haasteita lähivuosina. Globalisaatio vaikuttaa kansakuntien väliseen työnjakoon maanosamme sisällä ja eri mantereiden välillä. Suomen menestys tulevaisuudessa nojaa vahvasti työn tuottavuuden kasvuun toiminnan laadun ja uusien teknologioiden käyttöönoton myötä. Näin ollen tavoitteemme kouluttaa puolet ikäluokasta korkeakouluissa ei ole lainkaan ylimitoitettu, eikä edes mitenkään poikkeuksellisen korkea moniin muihin kehittyneisiin maihin verrattuna.
On selvää, että puolet ikäluokasta ei tarvitse yliopistollista maisterikoulutusta. Suomen nykyisen korkeakoulujärjestelmän vahvuus on siinä, että se kykenee tuottamaan monipuolista osaamista työmarkkinoiden ja yhteiskunnan käyttöön. Tämä on duaalijärjestelmämme ydin ja se pitää jatkossakin säilyttää. Sen sijaan duaalisuus ei edellytä välttämättä kaikilla maamme alueilla erillisiä instituutioita eikä edes kaikkien toimintojen erillisyyttä. On nähtävissä, että korkeakoulujen sektorirajat ylittävä, hyvinkin pitkälle menevä yhteistyö, opettajien, tukipalvelujen ja infrastruktuurin yhteiskäyttö voi tuoda suurta etua niin laadun kehittymisen kuin toiminnan taloudellisuuden näkökulmasta monissa osissa maatamme.
Tällainen kehitys on itse asiassa käynnissä useimmissa maissa. Näennäisesti korkeakoulurakenteet saattavat yhdenmukaistua, mutta koulutusohjelmatasolla erilaistuminen on lisääntynyt. Näinhän kävi myös Britanniassa, sen jälkeen kun kaikki polytechnicit saivat yliopistostatuksen 1990-luvun alussa. Näin on käymässä myös Saksassa, jossa sekä yliopistot että ammattikorkeakoulut voivat tarjota niin sanotusti akateemisesti ja ammatillisesti painottuneita koulutusohjelmia. Hollannissakin korkeakoulutuksen ensimmäisiä vuosia voidaan tarjota yhteisinä opiskelijoille; eriytyminen yliopisto- tai ammattikorkeakouluopiskeluun tapahtuu vasta kolmannen vuoden aikana.
Kokoamalla voimia yhteen voidaan saada aikaan vahvempia yksiköitä, jotka kykenevät tarjoamaan riittävän houkuttelevat ja myös kansainvälisesti kilpailukykyiset opiskelu- ja tutkimusympäristöt.
Voimien keskittämistä tarvitaan niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla. Monessa suhteessa Suomen ja Euroopan korkeakoulujen ongelmat ovat samanlaiset: liian monta ohuella resurssipohjalla toimivaa yksikköä yrittää tehdä samoja asioita. USA:n ja nykyisin myös Aasian korkeakoulut jyräävät laadussa ja määrässä. Mitä tehdä? Miten säilyttää alueellisesti vahva korkeakoulutarjonta ja samalla vastata kovenevaan kansainväliseen kilpailuun?
Vastaukset ovat jo aika lailla tiedossamme: profiloitumalla, keskittymällä omille vahvuusalueille, kasvattamalla yksikkökokoa. Vastaukset edellyttävät rohkeita päätöksiä kaikilla tasoilla, eikä sellaisia ole helppo tehdä.
Suomen voimavarat riittävät kansainvälisessä kilpailussa muutamalle vahvuusalueelle. Näitä on identifioitu Suomen Akatemian pääjohtajan Raimo Väyrysen johtamassa työryhmässä. Ryhmä nimesi tässä vaiheessa viisi strategisen huippuosaamisen keskittymää, joissa on potentiaalia kehittyä maailmanluokan toimijoiksi (energia ja ympäristö; metallituotteet ja koneenrakennus; metsäklusteri; terveys ja hyvinvointi sekä tieto- ja viestintäteollisuus ja -palvelut). Tavoitteena on kytkeä yhteen alan huippukoulutus, tutkimus ja innovaatiotoiminta yritysten , yliopistojen ja tutkimuslaitosten tiiviillä yhteistyöllä.
Koko hankkeen onnistuminen edellyttää kohdennettua rahoitusta ja kaikkien osapuolien vahvaa taloudellista sitoutumista hankkeisiin.
Konsepti vaatii vielä paljon työtä toimiakseen, mutta kertoo siitä suunnasta, mihin Suomessa ja myös muualla Euroopassa ollaan menossa. Hyvin samankaltainen tavoitteenasettelu on mm. Euroopan teknologiainstituuttialoitteen takana, joka nyt Suomen EU-puheenjohtajakaudella tulee varsinaiseen käsittelyyn.
Hyvät kuulijat,
Strategiset valinnat Suomessa on tehty: osaaminen, tutkimus ja innovaatiot antavat Suomelle mahdollisuuden menestyä hyvinvointiyhteiskuntana tulevaisuudessakin. Uutta tietoa ja innovaatioita ei synny ilman luovuutta. Luovuus edellyttää aika ajatella ja reflektoida.
Toimitaan yhdessä niin, että tälle yliopiston ydintoiminnolle syntyy tilaa tänä lukuvuonna. Toivotan koko Lapin yliopiston yhteisölle onnea ja menestystä lukuvuonna 2006 - 2007.