Rehtori Esko Riepulan juhlaseminaari 8.5.2006
Maaherra Asko Oinas
Näin se syntyi
Opetusministeriö asetti 16.3 1977 Lapin korkeakoulun suunnittelutoimikunnan, jonka tehtävänä oli valmistella Lapin korkeakouluopetuksen aloittamiseen liittyvät suunnitelmat ja asiakirjat. Toimikunnan puheenjohtajaksi kutsuttiin minut ja jäseniksi 10 eri tieteenalojen ja hallinnonalojen asiantuntijaa. Yksi näistä tieteeellisistä asiantuntijoista oli Tampereen yliopiston dosentti ja yliopettaja Esko Riepula. Hän edusti yhteiskuntatieteitä ts. juuri sitä tieteenalaa, joka tulevassa Lapin korkeakoulussa tulisi olemaan keskeisin.
Toimikunnan nimeämisestä alkoi yhtäältä Lapin korkeakouluhankkeen
kiivas loppusuora ja toisaalta Eskon ja Askon yli kymmenen vuotta
kestänyt tiivis -ja voi näin jälkeenpäin sanoa -myöskin tuloksellinen
yhteistyö. Toimikunnan ja ennen muuta sen puheenjohtajan ensimmäisiä
tehtäviä oli etsiä toimikunnalle toimihenkilöt, pääsihteeri ja hänen
avustajansa.
Pääsihteerin valinta oli tietysti tärkein. Hyvä
ehdokaskin oli löytynyt, mutta valinta ei ollut aivan mutkatonta.
Osaamista tarvittiin ja sitä oli osoittaa tehtävään ilmoittautuneella
tohtori Riepulalla, mutta hänen valintansa suhteen tuli monia
huomautuksia. Hänet tiedettiin ja tunnettiin sekä Tampereella että
Helsingissäkin aktiivisena ja radikaalina vasemmistolaisena.
Paikallisella porvaritaholla oudoksuttiin vasemmistolaista ja
varoiteltiin punaisesta korkeakoulusta.
Minä en ollut miehen vasemmistolaisuudesta huolestunut. Ajattelin, että jos tohtorismies on aatteellisesti köyhän asialla, niin silloin hän on myöskin Lapin nuorten asialla. Valinta tapahtui kuitenkin yksimielisesti. Päätelmäni olivat osuneet aivan oikeaan, sillä valintansa jälkeen Esko Riepula ryhtyi ripeästi ja reippaasti töihin. Hän myös muutti perheineen Rovaniemelle. Oli myöskin onni, että saimme hänen apurikseen kokeneen korkeakoulumiehen opetusministeriöstä, Juhani Lillbergin. Toimikunnalla oli nyt todella onnistunut työpari. He molemmat tekivät ahkerasti töitä. Toinen joskus hoiti asioita melskaten ja kiroillen, toinen taas ei puhunut eikä pukahtanut, mutta tuotti tekstiä ja asiallisia papereita. Helppo oli toimikunnan työparin aikaansaannokset käsitellä ja valmiiksi saattaa.
Jo saman vuoden syyskuussa toimikunta jätti opetusministeriölle välimietintönsä, jossa ehdotettiin, että tulevassa korkeakoulussa tultaisiin antamaan opetusta kasvatus-, yhteiskunta- ja oikeustieteissä ja että opetus aloitettaisiin lukukauden alussa 1979. 1.12.1977 eli jo saman vuoden lopulla toimikunta jätti ministeriölle toisen osamietintönsä, hallituksen esityksen muotoon laaditun ehdotuksen laiksi Lapin korkeakoulusta sekä siihen liittyen asetusehdotuksen samoin kuin ehdotuksen perustettavista viroista ja vuoden 1979 valtion tulo-ja menoarvioon otettavista määrärahoista.
Valmistelluilla esityksillä oli kiire sen vuoksi, että ne tulisivat otetuiksi huomioon vuoden 1979 valtion tulo- ja menoarviota valmisteltaessa. Tähän saakka siis toimikunnan työ oli sujunut rivakasti. Kiitos Eskolie ja Jussille!
Tosin on muistettava, että nollatilanteesta toimikunnan työ ei maaliskuussa 1977 ollut lähtenyt. Jo vuodesta 1974 lähtien korkeakoulun valmistelutyötä eri komiteoissaja työryhmissä oli valmisteltu:
Kun Lapin läänin kouluissa alkoi 1970-luvun alkupuolella ilmaantua pulaa opettajista ja läänissä oli runsaasti epäpäteviä opettajia, laati Lapin lääninhallitus opetusministeriölle tiukkasanaisen kirjelmän opettajainkoulutuksen aloittamisesta Lapissa. Toimitin sen yhdessä kouluneuvos Erkki Lämsän kanssa opetusministeriön korkeille virkamiehille, mikä johtikin varsin nopeasti tulokseen. Jo syksyllä 1975 aloitettiin Oulun Yliopiston toimesta opettajainkoulutus Rovaniemellä. Näin korkeakouluopetus Lapissa oli saatu alulle.
Vuonna 1974 opetusministeriö oli tehnyt pari muutakin merkittävää päätöstä. Se oli asettanut osastopäällikkö Mikko Niemen johdolla toimikunnan selvittämään ja valmistelemaan korkeakoululaitoksen alueellista kehittämistä ja sen rinnalle johdollani Lapin läänin toimikunnan, jonka tehtävänä oli selvittää Pohjois-Suomen korkeakouluopetuksen tarve ja tehdä perustellut esitykset Lapin korkeakouluopetuksen aloittamisesta.
Oikeustieteellisen opetuksen aloittamista Lapin korkeakoulussa suositteli erillinen hallitusneuvos Pekka Kilven johtama lakimieskoulutuksen alueellisen laajentamisen työryhmä.
Tämä aiempi valmistelutyö oli luonnollisesti suunnittelutoimikunnan käytettävissä.
Vuoden 1977 loppuun mennessä oli Lapin korkeakoulun suunnittelutoimikunta tehnyt kaikki tarpeelliset toimenpiteet, jotta hanke voitaisiin ottaa vuoden 1979 tulo- ja menoarvioon. Korkeakoulun käytännön toiminnan osalta tietysti suunnittelutyön tuli edelleen jatkua, mutta tämän rinnalla merkittävimmäksi muodostui kuitenkin se työ, mikä tehtiin toimikunnan työajan ja pöytäkirjojen ulkopuolella. Nimittäin meidän, jotka halusimme, että asia myöskin edistyy ja siirtyy 1979 budjettiin oli huolehdittava ja valvottava, että näin myös tapahtui.
Yllätyksiä alkoi ilmetä. Vastustavia asenteita nimenomaan Etelä-Suomen poliitikkojen ja vanhojen yliopistojen piirissä ilmeni. Niinpä meidän oli aloitettava ankara joka suuntaan, erityisesti ministeriöiden virkamiehiin ja poliitikkoihin, kohdentuva junttaustyö tai nykyaikaisemmin sanottuna lobbaustyö. Koko ajan oli seurattava virkamiesten mielipiteitä ja asenteita ja yritettävä niihin vaikuttaa, samoin poliitikkojen.
Yllätykseksemme kesällä 1978, jolloin hallituksen budjettiriihi oli varsin lähellä, ei meidän korkeakouluhankkeemme näyttänyt pääsevän opetusministeriön budjettiesitykseen. Kirjoittelimme itse kukin kirjeitä, puhuttelimme virkamiehiä ja poliitikkoja, pidimme lounaskokouksia ministereiden ja virkamiesten kanssa. Jokainen toimikunnan jäsen pyrki tahoillaan vaikuttamaan niin virkamiehiin kuin poliittisiin päättäjiinkin. Ertyisellä aktiivisuudella toimivat Esko Riepula demareiden suuntaan ja Tuure Salo puolestaan hoiti oman puolueensa vaikuttajat. Budjettiriihen alla totesimme, että hallituspuolueiden selkeä kanta on Lapin korkeakoulun puolella, mutta oppositiopuolueet lähinnä kokoomus sekä vanhojen yliopistojen rehtorit ja rehtoreiden neuvosto toimivat aktiivisesti korkeakouluamme vastaan. Niinpä ilomme olikin suuri, kun hallituksen vuoden 1979 budjettiesitykseen Eduskunnalle sisältyi Lapin korkeakoulu. Edessä oli vielä taistelu Eduskunnassa. Yllättävän paljon vastustusta oli kansanedustajienkin piirissä. Hallituksella oli vahva enemmistö Eduskunnassa ja budjetti vahvistettiin hallituksen tahdon mukaisena.
Vuoden 1978 joulukuussa voimme huokaista helpotuksesta, kun eduskunta oli lyönyt budjetin lukkoon ja myös Laki Lapin korkeakoulusta oli vahvistettu. Sen mukaisesti Lapin korkeakoulu aloittaisi toimintansa 1.3.1979. Opetustoiminta aloitettiin syyslukukauden alussa 1979.
Helmikuussa 1979 nimesi valtioneuvosto korkeakoululle väliaikaisen hallituksen ja määräsi minut sen puheenjohtajaksi. Muut jäsenet olivat Helsingin, Tampereen ja Oulun yliopistojen professoreita ja opiskelijoita Rovaniemeltä ja lisäksi Rovaniemen kaupunginjohtaja ja Rovaniemen hovioikeuden juuri valittu presidentti. Valtioneuvosto palkkasi myös ensimmäiset työntekijät maaliskuun alusta: Esko Riepulan suunnitteluprofessorin virkaan ja Juhani Lillbergin korkeakoulun vt hallintosihteeriksi.
Opetustoiminta aloitettiin syyskuussa juhlallisin menoin. Tasavallan presidentti Urho Kekkonen kunnioitti tilaisuutta läsnäolollaan. Näin maamme korkein johto ilmaisi tukensa hankkeelle. Lappia-talon juhlasali oli tupaten täynnä väkeä. Avajaispuheessani totesin: "Viettäessämme Lapin korkeakoulun ensimmäisiä avajaisia mielissämme on nöyrä tyytyväisyys ja mielihyvä. Monien vuosien työ ja uurastus on saatu onnelliseen vaiheeseen. Meitä rohkaisee ja lämmittää se, että te, herra Tasavallan presidentti, olette tullut kunnioittamaan läsnäoloIlanne tätä ilon juhlaamme. Korkeakouluhanke on ollut väestölle yhteinen ja tärkeä. Juuri yksimielisyys on ollut meidän onnistumisemme edellytys. ..." Pakostakin siinä tunsi riemua, kun sai pitää Lapin korkeakoulun ensimmäisen avajaispuheen. Olin ollut aikaansaamassa korkeakoulua oman maakunnan nuorille. Muutamaa vuosikymmentä aiemmin, jolloin itse oli ollut etsinyt opiskelupaikkaa, oli korkeakouluja vain kaukana etelässä. Luulin ja uskoin, että maakunnan nuoret ovat kiitollisia meille. Maailma on kuitenkin raadollinen. Jo samaisessa ensimmaisessä avajaistilaisuudessa tuli lunta tupaan. Ohjelmaan oli otettu saamelaisnuorten joikuesitys. He äityivätkin joikujen lisäksi melskaamaan täysin korkeakouluun liittymättömistä asioista, joita heidän mielestään ei ollut hoidettu niin kuin olisi pitänyt. Kekkonenkin palatessamme juhlasta totesi:" Minulle jäi vaikutelma, että ne lappalaisnuoret moitiskelivat sinua." Oli vastattava: "Niin minustakin tuntui." Toinen mieltäni rasittanut asia oli, että kukaan neljästä omasta lapsestamme ei halunnut aloittaa opintojaan Lapin omassa korkeakoulussa. Halusivat mennä muualle -itsenäistymään.
Jos minulla oli tuossa avajaisjuhlassa rinta rottingilla, niin uskon että se oli koko suunnittelutoimikunnalla eritoten Esko Riepulalla ja Juhani Lillbergillä. Me teimme sen! Toimikunnan työssä nimittäin oli vallinnut saumaton yhteistyö ja päämäärätavoitteellisuus. Jokainen oli lähtenyt siitä, että meidän tehtävämme ja päämäärämme oli suunnitella korkeakoulun aloittamista Lappiin. Ensimmäisessä kokouksessa jo olimme tehneet päätöksen, että se voi tapahtua syksyllä 1979 ja tätä tavoitetta kohden me olimme työskennelleet. Kun me siinä olimme onnistuneet, me olimme todella vilpittömän iloisia.
Suurella mielihyväliä ja kiitoksella totean jo tässä, että Esko Riepulan ja minun välillä, vaikka jouduimmekin monta kertaa viikossa käsittelemään toimikunnan asioita, ei ollut ainoatakaan ristiriitaa, ei edes silloin kun asiat eivät luistaneet. Päinvastoin katsoimme, että jos ei jokin asia suju niin sen eteen on tehtävä enemmän töitä ja pantava sujumaan.
Korkeakoulun väliaikaisessa hallituksessa työskentely sujui jokseenkin samaan tyyliin kuin tuossa suunnittelutoimikunnassa. Nyt rehtori Riepula esitteli asiat korkeakoulun hallitukselle, jossa oli osittain samoja jäseniä kuin suunnittelutoimikunnassa oli ollut. Yksikään asia ei jäänyt käsittelemättä tai ratkaisematta ollessani hallituksen puheenjohtaja.
Niinpä jouduinkin ihmettelemään itsekseni, olenko minä aivan liian lepsu tuon rehtorin edessä. Sattui nimittäin kerran niin, että jouduin lähtemään pois kokouksesta ja puheenjohtajuus siirtyi hallituksen varapuheenjohtajan johdettavaksi. Kokous ei ollut edistynyt lainkaan ja minut kutsuttiin pitkän ajan kuluttua takaisin johtamaan hallituksen kokousta.
Varapuheenjohtaja ja rehtori olivat riitaantuneet siinä määrin, että varapuheenjohtaja oli lähtenyt kokouksesta eikä koskaan sen jälkeen käynyt hallituksen kokouksissa, eikä muissakaan Lapin yliopiston tilaisuuksissa.
Muistan kyllä kerran suutahtaneeni rehtorille, en hallituksen kokouksessa vaan neuvottelussa, jossa hankittiin Rovaniemen pankeilta rahoitusta yliopiston tarpeisiin ja rehtori käyttäytyi ikään kuin minua ei olisi ollut lainkaan paikalla, mistä minun oli hänelle huomautettava. Asia sovittiin ja sillä siisti. Se että yhteistyö Eskon ja minun välillä sujui niinkin moitteettomasti kuin sujui, johtui luullakseni siitä että meillä molemmilla oli samantapaiset taustat ja että meille kummallekin oli aikanaan ollut suuri etuoikeus päästä vaatimattomista oloista akateemiselle uralle ja siksi pidimme välttämättömänä, että se mahdollisuus suodaan myös 70-luvun Lapin nuorille. Näin ja koin heti alussa, että Esko teki pyyteetöntä työtä ja oli myös vilpitön. Välillämme vallitsi ilmeisesti puolin ja toisin luottamus. Kun Yliopistosäätiölle sitten etsittiin puheenjohtajaa, Esko pyysi minua siihen vieläpä toistamiseen kun puheenjohtajuus otettiin yliopiston mandaatilta.
Arvoisa päivän sankari, Herra Yliopiston Rehtori Haluan lopuksi kiittää Sinua yhteisistä ja mielenkiintoista jopa joskus iivaistakin vuosista, jolloin yhdessä ahersimme yhteisen päämäärämme, Lapin korkeakoulun, hyväksi. Omasta osuudestani voin sanoa, että olin vain kätilö Lapin korkeakoulun perustamisvaiheessa. Sinä olet jatkanut rehtorina ja Lapin yliopiston kehittäjänä liki 30 vuotta ja kasvattanut korkeakoulusta monitieteellisen yliopiston, joka tunnetaan ja tunnustetaan koko Suomessa ja muuallakin maailmalla.
Tänään tunnustetaan yleisesti, että Lapin yliopiston opetuksen ja tutkimuksen taso täyttää korkeimmatkin vaatimukset ja odotukset. Tästä kunnia ja kiitos kuuluu suurelta osin Sinulle. Olet saattanut ne monet perustamisvaiheen epäilijät ja pelottelijat häpeään.
Ajat muuttuvat Eskoseni
Ajat muuttuvat Sinun kohdallasi Esko näinä aikoina perusteellisesti. Jätät vähitellen Yliopiston rehtorin vaativan ja raskaan tehtävän ja siirryt vapaaherran leppoisille päiville. Ne saattavat olla jopa miellyttäviä, jos ne osaa käyttää ja täyttää oikein. Oikeastaan niitä ei saa täyttää, vaan ne tulee elää niin kuin mieli tekee, jokaisen päivän kerrallaan ja erikseen.
Onnea Esko vapaaherran päivillesi!