REHTORI ESKO RIEPULAN JUHLASEMINAARI 8.5.2006
Hovioikeuden presidentti
Esko Oikarinen
AVAUSSANAT
Kunnioitetut rehtori Esko Riepula ja puoliso Pirkko-Liisa
Herra ministeri
Arvoisat juhlaseminaarin osanottajat, naiset ja herrat
”Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla.” Näillä Saarnaajan sanoilla (Saarn. 3:1) rehtori Esko Riepula aloitti viime syksynä pitämänsä, Lapin yliopiston 27. lukuvuoden avajaispuheensa. Oli kulunut 26 vuotta siitä, kun hän oli vuonna 1979 pitänyt ensimmäisen avajaispuheensa rehtorina Lapin korkeakoulun vihkiäisjuhlassa.
Niin, kaikella on määräaika, aikansa joka asialla. Myös Suomessa
pisimmän kauden yliopiston rehtorina tehneen Esko Riepulan elämäntyöllä,
kun hän jää eläkkeelle nykyisen toimikautensa päättyessä 31.7.2006.
Tämä juhlaseminaari on kunnianosoitus ja kiitos yliopiston
pitkäaikaiselle ja arvostetulle rehtorille ja hänen työlleen väkevänä ja
määrätietoisena yliopiston johtajana, mutta myös hänen toiminnalleen
monissa merkittävissä yhteiskunnallisissa luottamustoimissa, jotka ovat
synnyttäneet yliopistoa ja koko Lappia hyödyttävää vaikutusvaltaa.
Lapin yliopisto on suuri menestystarina. Historiansa
aikana yliopisto on kymmenkertaistanut niin opiskelijoidensa kuin
henkilökuntansa määrän. Vuonna 1980 opiskelijoita oli 369, kun heitä
vuonna 2005 oli jo 4622. Henkilökunnan määrä on samana aikana noussut
60:stä 670:een. Yliopistojen joukossa Lapin yliopisto on laadukkaasti
toimivien viiden tiedekuntansa sekä Arktisen keskuksensa ja muiden
erillislaitostensa ansioista vakiinnuttanut asemansa itsenäisenä ja
dynaamisena pohjoisen yliopistona, jolla on alati kehittyvät
kansainväliset yhteistyösuhteet paitsi pohjoisella alueella myös ympäri
maailmaa.
Yliopiston alueellinen vaikuttavuus on koko ajan kasvanut; sen rooli on tärkeä toimintaympäristönsä alueellisessa kehitystyössä ja hyvinvoinnin rakentamisessa. Ympäröivä alue tarvitsee enenevässä määrin yliopistoaan, mutta myös yliopisto yhteistyötä muiden alueen toimijoiden kanssa. Kaiken tämän takana ovat rehtori Esko Riepula yliopiston visionäärisenä ja aikaansaavana johtajana sekä hänen johdollaan yliopiston osaava henkilökunta.
Arvoisat seminaarin osanottajat, minulla on suuri ilo toivottaa teidät kaikki tervetulleiksi tähän historialliseen juhlaseminaariin.
Juhlaseminaarin ohjelma on rakennettu Eskon näköiseksi. Esillä ovat hänen uransa eri vaiheisiin liittyvät aiheet ja henkilöt, hänen ystävänsä ja yhteistyöväärtinsä. Aiheina ovat korkeakoulun / yliopiston perustaminen, yliopistolaitokseen liittyvät aatepoliittiset virtaukset, valtiosääntöoikeudellinen tutkimus, alue- ja paikallishallinto, luovuus ja innovatiivisuus sekä yhteiskuntapolitiikkaan ja kulttuurielämään liittyvät kysymykset. Jo etukäteen parhaimmat kiitokset seminaarin puhujille.
Seminaari päättyy itse päivän sankarin kiitoksiin ja lähtöloitsuun. Mielenkiinnolla odotamme tätä lähtöloitsua, Eskon puumerkkiä ja Eskon testamenttia.
Puheiden lisäksi ohjelma sisältää musiikkia ja lehtori Max Juntusen valmistaman elokuvaesityksen Eskon askelmia ensi-illan. Suurella mielenkiinnolla odotamme tuota esitystä.
Hyvät ystävät, minun sallittanee lyhyesti arvioida itse päivänsankaria Eskoa ihmisenä, tiedemiehenä, yliopiston johtajana ja yhteiskunnallisena toimijana. Pintaa syvemmälle tuskin pääsen – pintanaarmuja korkeintaan kykenen viiltelemään. Onhan Esko hyvin moniulotteinen ja toiminnassaan hyvin laaja-alainen ihminen. Minkälainen persoona Eskosta piirtyy eteemme?
Esko väitteli hallintotieteiden tohtoriksi vuonna 1973 (Eduskunnan perustuslakivaliokunta perustuslakien tulkitsijana. Valtiosääntötutkimus eduskunnan perustuslakivaliokunnasta perustuslakikontrollia ja perustuslakien tulkintaa harjoittavana toimielimenä vv:n 1907–1972 valtiopäivillä). Väitöskirjasta on sanottu, että tässä tutkimuksessa esitetyistä ajatuksista oli ainesta paljon enempään kuin tähdenlentoon. Teosta, joka suhtautui varsin kriittisesti vallitsevaan oikeustieteen tutkimusperinteeseen, on luonnehdittu edustavimmaksi esimerkiksi valtiosääntöoikeustieteen kolmannen vaiheen aloittaneesta uudesta tutkimustraditiosta. Eskon väitöskirja on viitatuimpia teoksia suomalaisessa valtiosääntötutkimuksessa.
Väitöskirjallaan Esko osoitti valmiutensa innovatiiviseen tutkimukseen ja ajatteluun. Menestyvän tutkijan ammatin asemesta hän kuitenkin valitsi suuremman haasteen, varsinaisen elämäntyönsä yliopiston rehtorina. Työmäärä uuden yliopiston perustamisessa ja toiminnan vakiinnuttamisessa on ollut valtava. Ilman perinteitä kaikki piti rakentaa alusta niin ajattelutapojen, käytäntöjen kuin toimitilojen ja muun fyysisen ympäristön osalta. Eskon määrätietoiset ponnistelut kaikessa tässä ovat olleet keskeisiä. Yliopistoa hän on kehittänyt ja kasvattanut kuin omaa lastaan välillä temperamenttisesti karttakeppiä ja värikkäästi sananruoskaa käyttäen.
Taisteluitakin yliopiston puolesta on jouduttu käymään. Perustamisvaiheesta Esko on kirjoittanut Eskon sotapäiväkirjan, joka kuvaa osuvasti taistelujen kiivautta. Viime talvena putkahtivat ennenaikaisesti julkisuuteen korkeakoulujen yhdistämissuunnitelmat, joihin Esko Lapin korkeakoulujen itsenäisyyttä duaalipohjalta puolustaessaan reagoi nopeasti ja voimakkaasti. Tuosta taistelusta Esko voisi kirjoittaa toisen sotakirjansa, Eskon talvisotapäiväkirjan.
Johtajana Eskoa voisi luonnehtia entisajan tehtaan patruunaksi, joka on huolehtinut työntekijöistään, heidän sosiaalisesta hyvinvoinnistaan ja heidän työskentelyolosuhteistaan toimitilatarpeineen hyvin kokonaisvaltaisesti. Esko on suorapuheinen, asiat puhutaan etukäteen eikä jälkeenpäin selän takana. Suorapuheisuudestaan Esko on saattanut joskus joutua tilille ja maksamaan siitä ”veroakin”.
Rohkeutta häneltä ei puutu. Hänen ajattelutapaansa leimaa käsitys siitä, että kilpailuetu ja menestys syntyvät erilaisuudesta ja rohkeudesta. On uskallettava erottautua ja on uskallettava tehdä myös kovia valintoja. On noustava päätä pidemmäksi muita silläkin uhalla, ettei miellytä kaikkia. Muuttuvassa maailmassa tärkeintä on se, mikä kulkee mukana, eikä se, mikä jäi kotiin. Korkeakoulukeskustelujen turbulenssissa hän on tämän toimintatapansa mukaisesti nostanut ensimmäisten joukossa esille oikeita ja olennaisia näkökohtia.
Esko on tekijä, mutta myös näkijä. Määrätietoisuuden ja ahkeruuden ohella hänellä on luontainen kyky nähdä kauas ja ennakoida strategisesti mielekkäitä valintoja, joista esimerkkeinä mainittakoon pioneerihankkeina täällä aloitettu alueellinen kehitystyö ja sen tavoitteita tukevan alueellisen neuvottelukunnan kokoon kutsuminen sekä ennakointi- ja arviointikeskuksen perustaminen. Nämä pioneerihankkeet ovat paljon myöhemmin yleistyneet koskemaan maan kaikkia yliopistoja. Lapin yliopiston alkumetreillä käynnistetty pohjoisten alueiden kansainvälinen yhteistyö on myös ollut kansallinen pilottihanke.
Eskon hyvän pelisilmän ansiosta Lapin yliopisto on varmasti pitkälti selvinnyt yliopistomaailmaa silloin tällöin ravistaneesta rakennemuutoskeskustelusta ja raskaasta, pitkäaikaisesta kansantalouden murrosvaiheesta. Haasteisiin on kerta toisensa jälkeen vastattu organisaatiota, yhteistyötä ja toimintoja kehittämällä, mutta myös käymällä avointa keskustelua.
Eskossa on Havukka-ahon ajattelijan Konsta Pylkkäsen kaukoviisautta ja käytännön viisautta, oikealla tavalla yhdistyneenä ja sinisten ajatusten rikastuttamana. Asiat harkitaan etukäteen ja kuvitellaan tapaus sikseenkin elävästi, että kun se kerran tapahtuu, on reitit selvät. Tätä lajia on harvalle suotu. Jolla sitä on, niin pitäkööt hyvänään! Mutta tässä lajissa on kaksi pahaa vikaa; asia jää huvikseen tapahtumatta tai se tapahtuu eri tavalla. Joka arvaa nämäkin ottaa huomioon, sille on maailmanranta kevyt kiertää… Käytännön viisaana hän on kuin kalttopääkettu, joka juosta hipsuttelee rämeellä ja astuu omiin jälkiinsä. Mutta polulla voi olla ketun rauta… Vaan jos on lisäksi hyvä vainu, niin varmasti pärjää, paitsi jänis, joka menee mielellään lankaan, jos se on etevästi laitettu, vaan ei töherön käsialaa.
Tämän seminaarin teemat ovat kytköksissä Eskon ajatuksiin ja puheisiin vuosikymmenten varrelta. Hänen avajaispuheensa 1979–2005 on koottu kirjaksi nimellä Et elä itseäsi varten! Kirja jaetaan tänä päivänä teille kaikille. Hänen värikkäiden ja aikaansa edellä olleiden avajaispuheidensa painopisteitä ovat olleet yliopistolaitokseen liittyvät aatepoliittiset virtaukset, hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämiseen ja kehittämiseen liittyvät kysymykset, alue- ja paikallishallinto sekä yhteisöllisyyteen ja kulttuurielämään liittyvät aiheet. Vapaan perustutkimuksen ensisijaisuus ja koulutuksen tärkeys ovat olleet usein toistuvia teemoja. Itseisarvojen ja oikeudenmukaisuuden peräänkuuluttaminen ovat olleet lähellä hänen sydäntään. Hän on kantanut huolta yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta edistävästä ja sosiaalista vastuuta kantavasta yhteiskunnasta. Oikeudenmukaisuudesta keskustelun hän on aina ottanut vakavasti.
Kehityksessä ja muutoksessa on kyse näkemyksellisyydestä, rohkeudesta unelmoida ja halusta tehdä maailmasta parempi. Eskossa on tätä maailmanparantajan vikaa sanan positiivisessa mielessä. Tuskin hän on pystynyt elämään ilman unelmia tärkeiksi katsomistaan asioista, eivätkä nuo unelmat ole hänen kohdallaan aina olleet helppoja. Siksi ne eivät häviäkään tuhkakasan tavoin taivaan tuuliin. Hyvä Esko, voit nauttia niistä loppuelämäsi. Sinulla on oikeus iloita teoistasi, jotka jättävät syvän jäljen, mutta ovat samalla avanneet yliopistolle hyvän ladun kulkea kohti tulevaisuutta.
Uudelle rehtorille Mauri Ylä-Kotolalle parhaimmat onnittelut ja kaikkea menestystä yliopiston huomisen rakentamisessa tältä Eskon rakentamalta perustalta. Varmasti tulevaisuuden haasteina esille nousevat yhteistyön, yhteisöllisyyden ja alueellisen kehitystyön edelleen kehittäminen sekä tiede- ja tutkimusyliopiston perustan edelleen vahvistaminen. Neuvottelukunta ja ympäröivä alue ovat uuden rehtorin ja yliopiston tukena.
Kun Eskolla näyttää virtaa riittävän vaikka muille jakaa, esitän, että Eskolle mietitään uusia maakunnallisia tehtäviä, joissa hänen asiantuntemustaan ja vaikutusvaltaansa voidaan hyödyntää Pohjois-Suomen hyväksi.
Eskon tunnuslause on Et elä itseäsi varten! Non tibi vivis! Tunnuslause on johdettu filosofi Sven Kronin ajatuksesta: ”Jokainen, joka elää vain itseään varten, tuhoutuu.” Tuo ajatus on hätkähdyttänyt Eskon ajattelemaan ihmistä yhteisöllisenä toimijana sekä verkostoihin liittyvää vastuuta. Yhteisöllisyys on jokaisen organisaation keskeisin voimavara. Yliopistojen todelliset voimavarat eivät ole valtiovarainministeriön budjettikirjassa, vaan siinä hengen liikkeessä sekä tiedon ja totuudellisuuden janossa, jonka yliopisto kykenee yhteisönsä jäsenissä herättämään.
Esko kuuluu siihen ihmisten ryhmään, joka kulkee edellä ja saa jotakin aikaan, eikä siihen ryhmään, joka kulkee perässä ja arvostelee. Kiitos, Esko. Antoisia ja laadukkaita eläkepäiviä Sinulle.
Lopuksi, parhaimmat kiitokset näiden juhlallisuuksien järjestelytoimikunnalle erinomaisesta työstä. Jo tässä vaiheessa hyvältä näyttää.