Benin on pieni, rauhallinen valtio Guineanlahden rannalla Länsi-Afrikassa. Siellä sijaitsee myös suomalais-länsiafrikkalainen kulttuurikeskus Villa Karo, joka tarjoaa suomalaisille taiteen ja kulttuurin tekijöille mahdollisuuden residenssityöskentelyyn. Rovaniemeläisille Henri Hagmanille ja Jose Salolle residenssijakso oli intensiivinen, jopa käänteentekevä kokemus.
Jokainen, joka on koskaan matkustanut ulkomaille, voinee allekirjoittaa afrikkalaisen sananlaskun: ”Seeing is different than being told” (On eri asia nähdä itse kuin kuulla, mitä kerrotaan). Jos sattuu toimimaan taide- ja kulttuurialalla, silloin siirtymä tutusta ja turvallisesta keskelle uutta ja tuntematonta saattaa paitsi avata silmät ja aistit, myös tarjota uusia ideoita omaan taiteelliseen työskentelyyn. Tähän uskotaan myös suomalais-länsiafrikkalaisessa kulttuurikeskus Villa Karossa, joka sijaitsee Grand-Popon kylässä.
– Villa Karo on eräänlainen hubi, yhteisöllinen työtila, jonne tullaan tekemään omia projekteja ja yhteistyötä paikallisen yhteisön kanssa sekä oppimaan lisää Afrikasta ja Beninistä. Kyse on kulttuurivaihdosta, jossa kaikki oppivat ja saavat vaikutteita toisiltaan, kiteyttää kulttuurikeskuksen johtaja Richard Tandjoma.
Villa Karon johtaja Richard Tandjoman mukaan Villa Karo on olemassa sekä suomalaisia että paikallisia varten. Kuva: Maria Paldanius
Villa Karo on toiminut sillanrakentajana suomalaisten ja afrikkalaisten taiteilijoiden, tutkijoiden ja kulttuurialan toimijoiden välillä vuodesta 2000. Keskus on nimetty perustajansa, toimittaja-kirjailija Juha Vakkurin (1946–2019) syöpään menehtyneen Karo-pojan mukaan. Eräässä haastattelussa vuonna 2010 Vakkuri kertoi, että karo-sanalla on paikallisessa kielessä toinenkin merkitys. Se tarkoittaa hyvää huomista.
Hyvään – ja entistä parempaan – huomiseen kurkottaa myös Villa Karo. Tutkimuskeskuksen, monitoimitilan, kahden museon ja päärakennuksen muodostama kulttuurikeskus tunnetaan paikallisesti muun muassa konserteistaan, teatteri- ja tanssiesityksistään, elokuvailloistaan ja erilaisista työpajoista, joita myös suomalaiset residenssivieraat järjestävät paikallisille. Residenssitoiminta on Villa Karon selkäranka.
– Villa Karolla on kaksi merkitystä: olemme olemassa sekä suomalaisia että paikallisia varten. Suomalaiset residenssivieraat hyötyvät siitä, että he pääsevät itse näkemään ja kokemaan Afrikan, joka on niin monien asioiden alkulähde. Vastaavasti he tuovat mukanaan uusia vaikutteita pieneen Grand-Popon kylään, Tandjoma sanoo.
Kuvataiteilija tropiikissa
Rovaniemeläinen, Lapin yliopistosta vuonna 2009 valmistunut kuvataiteilija Henri Hagman työskenteli Villa Karon residenssissä kevätkaudella 2014. Viiden ja puolen viikon aikana hän työsti 50 abstraktin maalauksen sarjaa, ja toteutti lisäksi sarjan paikallista miljöötä esitteleviä havaintopiirustuksia yhdessä silloisen taiteilijapuolisonsa kanssa. Kokemusta on vaikea verrata aiempiin kokemuksiin Berliinin ja Marbellan residensseistä.
– Se oli jossain määrin jopa käänteentekevä tutustuminen itseni uusiin puoliin, niihin varjoisempiinkin. Merkittävää oli myös se, että Beninissä aloin aiempaa selvemmin nähdä itseni vanhaan hegemoniaan syntyneenä, valkoisena, keski-ikäisenä heteromiehenä, Hagman kuvaa.
Kuvataiteilija Henri Hagman Beninissä vuonna 2014. Kuva: Aino Suonio
Kiinnostus Villa Karoa kohtaan oli herännyt jo vuosituhannen vaihteessa, jolloin Hagman luki lehtijutun keskuksen perustamisesta. Mielikuvat tropiikin lämmöstä, Atlantin hiekkarannan luonnosta, paikallisesta musiikkikulttuurista ja afrikkalaisesta elämänrytmistä puhuttelivat. Lisäksi kuvataiteilijaa kiinnosti tutustua Beninissä syntyneeseen ja edelleen aktiivisesti harjoitettavaan voodoo-uskontoon maailmankatsomuksena.
– Uskon, että moni taiteilija voi hyötyä työskentelyjaksosta keskellä täysin vierasta kulttuuria. Itselleni, kuvataiteilijana residenssi toimii vaikutelmien ammentamisen sekä pienimuotoisemman työskentelyn ja luonnostelun paikkana. Tämä on tietenkin persoonakohtainen kysymys. Kaikki eivät kaipaa residensseihin.
Kuvataiteilija Henri Hagmanin teos Mami Wata oli esillä Korundin näyttelyssä vuonna 2021 sekä näyttelyjulisteessa. Kyseinen teos on yksi 50 akvarellista, jotka Hagman aloitti Villa Karossa vuonna 2014. Niistä ainakin 30:tä taiteilija jatkoi vielä vuonna 2021, ja kahdeksan oli esillä Korundin näyttelyssä. ”Kyllä se Villa Karo on aika pitkälle kantanut”, Hagman toteaa. Kuva: Arto Liiti
Nukketeatteria Länsi-Afrikassa
Uudessa ympäristössä aistit ovat auki ja mieli on avoinna uusille vaikutteille. Näin kokee rovaniemeläinen nukketeatteritaiteilija Jose Salo, joka on työskennellyt useissa eri residensseissä sekä yksin että eri työryhmien kanssa. Villa Karossa hän vietti kaksi kuukautta alkuvuodesta 2011.
– On hyvä lähteä välillä pois tutuista kuvioista ja ympyröistä, jotta pystyy keskittymään käsillä olevaan työhön. Vieraat kulttuurit ovat aina kiinnostaneet minua ja uudessa ympäristössä aistit ovat herkempinä kuin kotosalla, Salo perustelee.
Salolle Benin oli luonteva ja kiinnostava residenssikohde, sillä hän oli aiemminkin asunut Afrikan mantereella ja Länsi-Afrikka oli kokematta. Asiaan vaikutti myös hakemisen helppous, koska kyseessä oli suomalainen toimija. Työjakso Villa Karossa oli monipuolinen ja intensiivinen. Salo työsti käsikirjoitusta lastenteatteriesitykseen, järjesti nukketeatterityöpajan, tutustui paikallisiin teatterintekijöihin ja nukenrakentajiin, ja teki heidän kanssaan esityskiertueen Pohjois-Beninissä ja Togossa.
Nukketeatteritaiteilija Jose Salon mukaan uudessa ympäristössä aistit ovat herkempinä kuin kotosalla. Kuva: Iina Miettunen / Linnunradalla-esitys
– Kokemus oli erittäin positiivinen. Viihdyin mainiosti ja sain paljon ystäviä omalta alaltani. Länsi-afrikkalainen nukketeatteriperinne on pysynyt hyvin samanlaisena jo pitkään, ja oli mukava saada heiltä uusia esittämisen malleja ja jakaa heille omaa osaamistani, Salo sanoo.
Residenssijakson vaikutukset ja sinä aikana solmitut ystävyyssuhteet kantoivat hedelmää kotiin asti. Yhteydenpito samaan aikaan residenssissä olleiden suomalaistaiteilijoiden kanssa on jatkunut näihin päiviin asti, ja onnistuipa Salo järjestämään myös erään grandpopolaisen taiteilijan matkan Rovaniemelle ja vierailijaksi Lapin Nukketeatteriyhdistyksen 7-Sooloa festivaaleille.
– Residensseissä pääsee luontevasti kohtaamaan muita taiteilijoita, sekä residenssissä asuvia että paikallisia. Residenssitoimintaa pitäisi kehittää pidemmälle, ja yhteistyötä ja vaihtokauppaa käydä maiden välillä.
Jose Salo sai Villa Karossa uusia ystäviä omalta alaltaan. Kuva: Krista Kuu / Inehmot-esitys
Jokainen päivä on oppimista
Villa Karon keskeisin päämäärä on parantaa suomalaisten kulttuurivaikuttajien Afrikka-tietämystä, edistää yhteistyötä suomalaisten ja länsiafrikkalaisten taiteilijoiden ja tutkijoiden välillä sekä tukea Suomen ja Beninin välistä kulttuurivaihtoa. Käytännössä se toteutuu residenssitoiminnan kautta. Vaikutukset näkyvät toisaalta nykyhetkessä, toisaalta pitkän ajan kuluessa.
– Residenssiin tulevat taiteilijat tukevat kehittyvän maamme taloutta. He majoittuvat, ruokailevat, hankkivat tuliaisia ja taidetta paikallisista gallerioista. Lisäksi he tuovat mukanaan arvokasta osaamistaan, ja jakavat sitä meidän kanssamme. Villa Karossa jokainen päivä on oppimista – ja kaikki täällä on taidetta!
Villa Karon kulttuuripäällikön Georgette Singben mukaan suomalaisten residenssivieraiden ja muiden turistien rantautuminen Grand-Popoon viimeisten vuosikymmenten aikana on haastanut myös paikallista tapakulttuuria ja maailmankatsomusta. Arvoissa ja asenteissa on tapahtunut silmiinpistäviä muutoksia, mikä on näkynyt erityisesti sukupuolten välisen tasa-arvon saralla. Siitä Singbe on erityisen tyytyväinen.
Kulttuuripäällikkö Georgette Singben mukaan Länsimaalaisten turistien ja residenssivieraiden ansiosta kylässä on kiinnitetty enemmän huomiota tasa-arvoon. Kuva: Maria Paldanius
– Länsimaalaisten turistien ja residenssivieraiden ansiosta täällä on alettu ajatella tasa-arvoasioita. Nykyään monet miehetkin tekevät kotitöitä ja hoitavat lapsia, mikä oli aiemmin vain naisten tehtävä. Tosin nykyään monet miehet myös pelkäävät, että he menettävät vaimonsa valkoisille miehille, Singbe naurahtaa.
Kulttuurien yhteentörmäyksessä syntyy eittämättä muitakin värejä kuin mustaa ja valkoista. Muut värit ja värisävyt erottunevat parhaiten silloin, kun pääsee itse paikan päälle näkemään ja kokemaan sen sijaan, että kuulisi vain tarinoita. Tai kuten Tandjoma asiaa havainnoi: On eri asia vain kuulla leijonan ääni kuin kohdata leijona sen luontaisessa elinympäristössä silmästä silmään. Se, joka näkee leijonan silmästä silmään, juoksee karkuun – tai kenties oppii jotain arvokasta maailmasta, elämästä ja itsestään eläjänä maailmassa.
– Afrikkaan tuleminen muuttaa ihmisen perspektiiviä ja ajattelua. Minulle kävi samoin, kun matkustin Suomeen heinäkuussa 2012. Aiemmin olin luullut, että siellä on vain lunta ja poroja, mutta silloin ymmärsin, että Suomessa on paljon muutakin. Uskon, että Benin ja Villa Karo tarjoavat vastaavia kokemuksia suomalaisille taiteentekijöille, Tandjoma summaa.
Artikkeli on kirjoitettu Villa Karon residenssissä toukokuussa 2022.
Lisätietoja: https://villakaro.org/
Johtaja Richard Tandjoman ja kulttuuripäällikkö Georgette Singben mukaan residenssitoiminta on Villa Karon selkäranka. Kuva: Maria Paldanius