IX Taiteen ja kulttuurin tutkimuksen valtakunnallinen tutkijaseminaari:

Rajoja, ylityksiä ja yhteenliittymiä taiteessa ja tutkimuksessa

Järjestää Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan taide- ja kulttuuriopintojen laitos yhdessä menetelmätieteiden laitoksen tutkijakoulun kanssa.


Perjantaina 26.8.2005

10.00 – 10.15 Seminaarin avaus

10.15 – 11.00
Colin Foster (kuvanveiston professori Pécsin yliopisto, Unkari):
Of other space.
”I am interested in the way in which social and historical space is tied to the environment and landscape, and the way in which these issues may be given visual form through artworks. I now intend to devise an art project for Lapland that is partly based on the studies of my co-researchers in the Voluntas polaris -project."

11.00 – 11.45
Maarit Mäkelä (taiteilija, tutkijatohtori, TaiK):
Knowing through making.

”As a practising artist I have a clear vision about the artistic working process and its meaning for the artist. During the creative working process the artist may re-arrange a number of ideas, beliefs and conceptions and thus advance her or his knowing, understanding and insight. I am interested how art practices can interact with research in a way that will produce new knowledge, new viewpoint or form new, creative ways of doing research. In my presentation I will ponder what are the (pre)requisites when this intercourse is taking place in a research context.

11.45 – 13.00 Lounastauko

13.00 – 13.45
Jyrki Siukonen (kuvanveiston professori, KuvA, dosentti, LY):
Kun taide loppuu: Aleksander Rodtsenkon päiväkirjat taiteen ja taiteilijan kuoleman dokumentteina.
”Venäläisen 1900-luvun avantgarden tunnetuimpiin edustajiin kuulunut Aleksander Rodtsenko joutui kohtaamaan kysymyksen taiteen kuolemasta kahdella eri aikakaudella ja kahdessa eri muodossa. 1910- ja 1920-luvuilla Rodtsenko kuului konstruktivistien piiriin, jonka mukaan taide oli kuollut ja taiteilijan tehtävä oli toimia tuottajana. 1930- ja 1940- luvuilla Rodtsenko joutui kuitenkin Stalinin aikakauden uhriksi, ja hänen roolinsa sekä tuottajana että taiteilijansa mitätöitiin. Rodtsenkon päiväkirjat paljastavat julman ironian, kun taiteilijan ja taiteen kuolemaa julistanut joutui itse yhteiskunnallisen annihilaation uhriksi. Taiteen ja ei-taiteen rajalla olo muuttui konkreettiseksi kuoleman kysymykseksi, kun avantgardisteja ryhdyttiin viemään vankileireille.”

13.45 – 14.30
Pekka Tammi (yleisen kirjallisuustieteen professori, TaY):
Rajanylityksiä? Maailman tyypillisimmästä (sarjakuva)kirjasta
.
”Paatuneena kirjallisuustieteilijänä katson kiinnostuneena, jopa innostuen, mutta kuitenkin aika kriittisin silmin kirjallisuuden- / visuaalisen kulttuurin tutkimuksen välisiä rajanylityksiä. Lähestyn ongelmaa narratologian näkökulmasta ja käytän esimerkkinä ’graphic novel’ -tyyppistä sarjakuvaa (Spiegelman et al.), joka – juuri nyt – edustaa nykykirjallisuutta tyypillisimmillään.”

14.30 – 15.00 Kahvitauko

15.00 – 15.30 Jatko-opiskelijapuheenvuoro: Sirpa Martti LaY
15.30 – 16.00 Jatko-opiskelijapuheenvuoro: Anniina Koivurova LaY
16.00 – 16.30 Jatko-opiskelijapuheenvuoro: Jaana Saario TaiK
16.30 – 17.00 Jatko-opiskelijapuheenvuoro: Mika Karhu TaiK
17.00 – 17.30  Jatko-opiskelijapuheenvuoro: Touko Issakainen LaY

19.00 – 19.30 Edellisen metodiseminaarin pohjalta toimitetun artikkelikokoelman
julkistaminen Lapin taiteilijaseuran Napa-galleriassa (Valtakatu 26, Rovaniemi).


 
Lauantaina 27.8.2005


10.00 – 10.45
Veli-Pekka Lehtola (saamentutkimuksen professori, OY, dosentti, LaY):
Kulttuurin tulkit eli välittäjän rooli kulttuurien kohtaamisissa erityisesti saamelaisalueella.
”Kulttuurintutkimuksessa on kiinnitetty huomiota tulkin tai välittäjän rooliin kulttuurien välisten kohtaamisten toimijana ulkopuolisen tulijan vastapoolina. Tulkit voivat edustaa valloittajan kulttuuria tai olla toiseuden piiristä nousevia henkilöitä, joiden rooli on jopa ratkaiseva ulkopuolisten mahdollisuuksille päästä sisään toiseen kulttuuriin. Tulkki tai välittäjä, jonka tulija kohtaa kulttuurien rajamaalla ja jota hän pitää paikallisena asiantuntijana, voi olla hyvinkin problemaattinen ilmiö ja poikkeava yksilö omassa yhteisössään. Esimerkit otan pääosin saamelaiskulttuurista.”

10.45 – 11.30
Maija Könönen (tutkijatohtori, HY):
Pietari-virus ja venäläisen kirjallisuuden mielipuolet.
”Lähtökohtani ’hulluuteen’ on kaikkea muuta kuin patologinen. Tutkin sitä ulkoisen ja sisäisen maailman välisenä ristiriitana. Molemmat todellisuudet ovat tutkimissani teksteissä jonkinlaisessa suhteessa Pietarin kaupungin mytologiaan ja sen eri ilmenemismuotoihin venäläisen kirjallisuuden nk. pietarilaistekstissä. Lähestyn kaupungin mytologian vaikutusta sekä tilan poetiikasta käsin että kertoja-sankareiden ’mielen maisemasta’.”

11.30 – 12.30 Lounastauko

12.30 – 13.15
Outi Fingerroos (tutkijaohtori, TY ):
Tutkimusta rajoilla ja tutkija rajoilla.
”Tutkimusaiheenani on Karjala muistin paikkoina ja utopioina. Toisin sanoen liikun tutkimuksessani täysin rajoilla. Tutkijana olen uskontotieteestä väitellyt, sittemmin Porin yliopistokeskukseen, kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitokselle siirtynyt, historioista, etnologiasta ja folkloristiikasta kiinnostunut tutkija. Olen siis rajoja ylittävä kameleontti. Kiinnostuksiini kuuluu myös reflektoiva paikantaminen (kulttuurien tutkimuksessa). Siihen sisältyy aina keskustelu olemisesta rajoilla: rajallaolon määrittely. Katsopa artikkelini verkosta, Eloren sivuilta: http://cc.joensuu.fi/~loristi/2_03/fin203c.html.”

13.15 – 14.00
Gustaf Molander (LT, sosiaaligerontologian dosentti, sisätautien ja geriatrian erikoislääkäri, psykologi):
Matka mullan alle.
”Nyt päättyvässä hankkeessa olen ollut kiinnostunut ’matkasta mullan alle’. Väittelin kuolevista vanhuksista ja heidän ajatuksistaan elämästään ja kuolemastaan. Pyrin osoittamaan (grounded theory) kuinka eletty elämä ja sen tulkinta vaikuttaa vanhusten suhtautumiseen lähitulevaisuudessa olevaan kuolemiseen. Sen jälkeen olen jatkanut kuolema-aihetta eri näkökulmista. Hautausmaa on osa ruumiin hävittämiseen liittyvää kulttuuria.”

14.00 – 14.30 Kahvitauko

14.30 – 15.00 Jatko-opiskelijapuheenvuoro: Maija Mäkikalli TY
15.00 – 15.30 Jatko-opiskelijapuheenvuoro: Iina Kohonen TaiK
15.30 – 16.00 Jatko-opiskelijapuheenvuoro: Juha Ridanpää OY
16.00 – 16.30 Jatko-opiskelijapuheenvuoro: Helinä Konttinen LaY
16.30 – 17.00 Jatko-opiskelijapuheenvuoro: Minna Rainio LaY

17.00 Seminaarin päätös


Jatko-opiskelijapuheenvuorojen aiheet:

Sirpa Martti (sosiologia, LaY): Aikuisuuden marginaalissako? ”Alustuksessani pohdin kulttuuristen sekä työmarkkinoilla tapahtuneiden muutosten vaikutusta nuorten elämänkulkuun, yksilöllisiin valintoihin ja aikuisuuden määrittymiseen. Väitän, että perinteiset instituutiot kuten palkkatyö ja perheen perustaminen ovat menettämässä merkitystään aikuisuuden mittareina. Kysynkin, millä tavalla aikuisuus pitäisi ymmärtää nyt, kun aikuisuuden portinvartijoina toimineet instituutiot ovat rapautumassa. Millaiseltahan aikuisuus näyttäisi, jos se määriteltäisiinkin instituutioiden sijaan yksilöstä käsin?” (Kommentti: Marja Tuominen, Maarit Mäkelä)

Anniina Koivurova (taidekasvatus, LaY): Oppilaiden "tosi hienot kuvat" ihailun ja kateuden kohteina. ”Käsittelen puheenvuorossani taidekasvatukseen ja kuvataideopetukseen liittyvän väitöstutkimukseni esitutkimusaineiston osaa. Tarkastelen, miten erään yläasteen ja lukion oppilaat käsittelevät eläytymistarinoissaan kuvataidetunnilla tehdyn ’tosi hienon kuvan’ merkitystä koulussa. Oppilaiden tarinat muodostavat narratiivin koulusta sosiaalisena tilana: kouluyhteisöön liittyy paljon hiljaista tietoa, joka käsittelee koulun odotuksia ja rajoja, opettajan ja oppilaan rooleja sosiaalisissa suhteissa, vallankäyttöä, normeja ja arvoja. Pohdin puheenvuorossani oppilaiden ’tosi hienojen kuvien’ aikaansaamaa ihailua ja kateutta yhtenä hiljaisen tiedon ilmentäjänä.” (Kommentti: Gustaf Molander)

Jaana Saario (taidekasvatus, TaiK) Arkista taidetta, taiteellista arkea. ”Väitöstyöni keskittyy kuvataiteellisen prosessin ja siihen vaikuttavien elementtien ymmärtämiseen. Yksi voimakkaimmista elementeistä on taiteilijan elämismaailma, hänen ympäristönsä ja arkensa. Mietin, minkälaisia reittejä pitkin arki kulkee taiteen maailmaan ja miten se siellä ilmenee. Esimerkkien avulla avaan arjen ilmentymiä kuvataiteellisissa teoksissa.” (Kommentti: Maarit Mäkeä)

Mika Karhu (visuaalinen kulttuuri, TaiK): Edifioiva keskustelu taiteellisen tutkimuksen lähtökohtana. ”Käyn läpi, mitä filosofisessa perinteessä tällä tarkoitetaan ja miten olen sitä soveltanut omassa tutkimuksessani.” (Kommentti: Jyrki Siukonen)

Touko Issakainen (tekstiiliala, kulttuurihistoria, LaY): "Marin" osaaminen ja taiteellinen työskentely tutkimuksen metodina. "’Mari’ oli ilmeisesti Längelmäellä 1700-luvun lopulla elänyt omintakeinen ryijyjen kutoja; Mari-nimi on kudottu useimpiin tietyntyyppisiin ryijyihin. Mari on epäilemättä suunnitellut ryijyjensä kuva-aiheen jossain määrin valmiiksi, mutta hänellä tuskin oli mahdollisuuksia tarkkaan etukäteisluonnosteluun. Ryijyt lienevätkin syntyneet suullisen kansanrunouden tapaan, eivät täysin improvisoiden eivätkä toisaalta ulkoa muistaen, vaan perinteisiin ilmaisukeinoihin perustuvan kompetenssin pohjalta tekniikan asettamissa puitteissa. Pohdin, miten ’Marin’ kaltaisen yksittäisen ’kansanihmisen’ erityislaatu voidaan tavoittaa hänen valmistamiensa taiteellisten artefaktien kautta, ja kuinka mikrohistorialliseen otteeseen voi luontevasti yhdistää oman taiteellisen työskentelyn kautta saatuja tutkimustuloksia. Koska ryijyn rakenne ja kutomistekniikka ovat täysin samoja minulla ja Marilla, tulen törmäämään kuvioinnin ja kokonaiskomposition suunnittelussa samoihin ongelmiin kuin hänkin.” (Kommentti: Maarit Mäkelä, Outi Fingerroos)

Maija Mäkikalli (kulttuurihistoria, TY): Menneisyyden ja tulevaisuuden koti. Aikaharppauksia ja rajanylityksiä Bomanin huonekalujen kera. Tutkin tulevassa väitöskirjassani Bomanin puusepäntehtaan tuotannon muutosta 1920- ja 1950-lukujen välisenä aikana. Perheyritystä johti ja sen tuotteita suunnitteli sisustusarkkitehti Carl-Johan Boman. Tutkimuskohteeni voi nähdä asettuvan rajapinnoille tai siinä liittyivät yhteen osittain erillisinä hahmottuvat toimintakulttuurit, kuten Carl-Johan Bomanin osalta suomalaisessa suunnittelijayhteisössä toimiminen modernin huonekalutaiteen murrosaikana sekä perinteistään
tunnetun, pääasiassa asiakkaiden tilausten pohjalta toimineen teollisuusyrityksen johtaminen. Olen tehnyt tutkimustani kahden monitieteisen tutkijakoulun parissa, joista toisen teemana oli
tulevaisuuden koti (Future Home Graduate School, TaiK). Mitä moinen toiseen aikahorisonttiin katsominen ja toisiin tutkimusaloihin tutustuminen antoi muotoilun historian tutkijalle? (Kommentti: Sisko Ylimartimo, Marja Tuominen)

Iina Kohonen (visuaalinen kulttuuri, TaiK): Gagarinin hymy. ”Huhtikuun 12. 1961 majuri Juri Aleksejevitsh Gagarin lensi Vostok-aluksellaan avaruuteen. Lento kesti 108 minuuttia ja nosti kosmonautin kansalliseksi ja kansainväliseksi idoliksi. Gagarinin kuva levisi nopeasti lehdistöön, ja pian hänet saattoi nähdä kaikkialla. Avaruus sai 1950- ja 60-luvun Neuvostoliitossa erilaisia modernisaatioon, teknologiseen edistysuskoon, utopioihin, lentämiseen ja sankaruuteen liittyviä tulkintoja ja nousi voimakkaaksi modernin elämän symboliksi. Harmaa, likainen ja ikävystyttävä arkipäivä oli avaruuden valloituksen vaiheita esittävistä kuvista siivottu pois. Juuri alkaneen avaruusaikakauden täyttivät Juri Gagarinin kaltaiset kauniit ja hymylevät ihmiset. Väitöskirjaan tähtäävän tutkimukseni tarkoitus on ymmärtää virallisen valokuvan rooli neuvostokulttuurissa paitsi poliittisen propagandan tuotteena myös laajempana kulttuurisena ilmiönä.” (Kommentti: Jyrki Siukonen)

Juha Ridanpää (maantiede, OY): Kirjallinen maantiede ja liian romanttinen pohjoinen. ”Olen usein miettinyt, mitä ihmettä yhteiskuntakriittinen kirjallisuuden tutkija tekee luonnontieteellisessä tiedekunnassa, maantieteen laitoksella. Kyse onkin kirjallisesta maantieteestä, jossa yhteiskuntakriittisen näkökulman myötä taide ymmärretään alueellista epätasa-arvoa tuottavana, uudentavana mutta myös sitä purkavana kulttuurisena käytäntönä. Itse olen soveltanut asetelmaa pohjoiseen kirjallisuuteen. Postkoloniaalisen tulkinnan ja metafiktiivisen asenteen myötä väitöskirjassani (Kuvitteellinen pohjoinen: maantiede, kirjallisuus ja postkoloniaalinen kritiikki) pohditaan, kuinka pohjoisen kaunokirjallisuuden tietoinen asettuminen itseään määrittelevien stereotypioiden ja näihin liittyvän sosiaalisen alisteisuuden yläpuolelle voi kääntyä alisteisuutta purkavaksi kulttuuriseksi työkaluksi. Mitä siis tapahtuu pohjoisen stereotypioille, kun esimerkiksi luontoromantiikka esitetäänkin konventioista poiketen ironisesti homoerotiikkana?” (Kommentti: Veli-Pekka Lehtola, Riitta Kontio)

Helinä Konttinen (mediatiede, LaY): Rajan kirot - kolmanteen sukupolveen?
"Tarkastelen puheenvuorossani karjalaisuutta käsittelevän väitöstutkimukseni lähtökohtia. Rajakarjalaisen Hyrsylän mutkan asukkaat elivät kolmelta suunnalta Venäjän rajan ympäröiminä. Raja eristi karjalaisia kyliä ja ihmisiä toisistaan, merkitsi uhkaa ja käytännön vaikeuksia. Sodan jälkeen karjalaiset joutuivat sopeutumaan uuden asuinpaikkansa kulttuuriin, suomalaisuuden sisään. Karjalaisten jälkeläiset ovat kasvaneet tämän kulttuurirajan pinnassa. Pyrin tutkimuksessani hahmottamaan kokonaiskuvaa siitä, mitä karjalaiselle, erityisesti hyrsyläläiselle ihmiselle on tapahtunut näissä historian käänteissä, mitä kokemusmuistoja tapahtumiin liittyy ja mitä kulttuurien ristiriita on merkinnyt hyrsyläläisten jälkeläisten elämässä. Väitökseeni liittyy aineistoon pohjautuva taideterapeuttinen videoteos." (Kommentti: Maija Könönen)

Minna Rainio (mediatiede, kulttuurihistoria, LaY): ”Se oli niin pyhä se.” ”Rajamailla (Minna Rainio & Mark Roberts 2003) on videoinstallaatio Suomen ja Venäjän välisestä rajasta. Installaatio on jaettu kolmelle valkokankaalle, vasemmalla puolella nähdään kuvia Suomen ja oikealla puolella Venäjän rajaseuduista. Keskimmäisellä valkokankaalla näkyy kuvia itse rajavyöhykkeestä ja sen halkaisevasta rajalinjasta.  Rajamailla- teoksessa maisema kummallakin puolella rajaa näyttäytyy kuitenkin hyvin samankaltaisena. Erilaisuus tulee esille rajaseudun asukkaiden tarinoissa. Puheenvuorossani tarkastelen miten Rajamailla-videoteosta varten haastatellut suomalaiset ja venäläiset rajaseudun asukkaat luovat merkityksiä rajan läsnäololle ja läheisyydelle ja miten he samalla puheella tuottavat rajaa. Miten raja näissä kertomuksissa on samaan aikaan joku jota pelätään mutta joka myös tuo turvaa jokapäiväiseen elämään? Videoinstallaatiossa ihmisten tarinat rinnastuvat rajaseudun hiljaisiin maisemiin. Näiden rajamaisemien merkityksellisyys tulee esille ihmisten tarinoissa.” (Kommentti: Outi Fingerroos)

Verkkopalvelumme käyttää evästeitä, lue lisää. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. [Hyväksyn ehdot]
OK