Luontomatkailun tulevaisuudenkuvia – monikäyttöiset metsät matkailun voimavarana

Virkaanastujaisesitelmä 28.2.2006 Lapin yliopisto
Liisa Tyrväinen, luontomatkailun professori

Arvoisa rehtori,
hyvät kollegat ja työtoverit,
hyvät naiset ja herrat,
 
Luontomatkailun merkitys metsien käyttömuotona on viimeisen kymmenen vuoden aikana tullut yhä tärkeämmäksi. Luontomatkailun kehittämismahdollisuudet ja esteet ovat Pohjois-Suomessa erilaiset eteläiseen Suomeen verrattuna. Pohjoisessa merkittävä osa nykyisistä luontomatkailuaktiviteeteistä keskittyy valtion suojelu- ja retkeilyalueille tai niiden välittömään läheisyyteen. Etelä-Suomessa suojelualueita on melko vähän ja metsät ovat laajalti metsätalouskäytössä.

Luontomatkailusta ei ole olemassa yhteisesti sovittua määritelmää. Laajassa näkökulmassa sillä tarkoitetaan kaikkea luontoon tukeutuvaa matkailua. Mukaan mahtuvat sekä motorisoitu ja lihasvoimaan perustuva luonnossa liikkuminen, kalastus ja metsästys sekä supisuomalainen mökkeily. Suppeammassa määrittelyssä luontomatkailu rinnastetaan ns. ekomatkailuun, jossa on tarkat ekologiset ja eettiset kriteerit ympäristölle ja siellä liikkumiselle. Kaikkiaan luontomatkailussa on siis kysymys monipuolisista luontoaktiviteeteista. Metsäalan tulevaisuusfoorumin asiantuntijatyöryhmä arvioikin viime vuonna omassa työssään runsaan 40 luontomatkailuaktiviteetin kehittymistä tulevaisuudessa.

Suojelualueiden lisäämistä perustellaan usein matkailun tuomilla työpaikoilla ja niiden nähdään parantavan kohdealueiden vetovoimaisuutta matkailussa. Taloudellista tulosta tehdään kuitenkin yhä enemmän talousmetsissä, joissa paineet matkailun tarpeiden huomioon ottamisessa metsien käsittelyssä kasvavat. Erityisesti matkailun ohjelmapalvelutuotteet, kuten motorisoitu liikkuminen, koiravaljakkoretket ja hevosmatkailu eivät pääsääntöisesti sovi suojelualueille. Niitä varten tarvitaan alueiden ulkopuolelle omat reititykset ja palvelurakenteet.

Matkailun kasvaessa kilpailu siis metsäympäristöstä resurssina lisääntyy ja syntyy ongelmia sovittaa yhteen luontoa hyödyntävien eri elinkeinojen näkökulmat. Ristiriitoja syntyy, koska metsien eri käyttömuodot saavat eri painoarvon henkilöstä ja eturyhmästä riippuen. Yhden käyttömuodon lisääminen voi heikentää toisen käyttömuodon mahdollisuuksia. Työpaikkojen lisäys matkailussa voi olla vähennys metsätalouden työpaikoissa. Syrjäseuduilla, joissa työttömyysaste on korkea, kaikki työpaikat ovat tärkeitä.

Matkailuelinkeino ja metsäsektori ovat toimineet viime vuosiin saakka melko erillään. Parhaiten luontomatkailu on integroitunut osaksi valtion metsäomaisuuden hoidosta vastaavan Metsähallituksen toimintakulttuuria. Omatoimisia retkeilijöitä on palveltu jo vuosikymmeniä erilaisin maksutta käyttöön annetuin palveluin. Autiotupaverkosto, tulipaikat, laavut ja retkeilyreitit ylläpidetään asiakkaille verovaroin. Nämä budjettivaroin ylläpidetyt matkailupalvelut eivät kuitenkaan ole mikään itsestäänselvyys. Jatkossa tutkimustietoa tarvitaan päätöksentekoa varten muun muassa tuotettujen palveluiden hyvinvointivaikutuksista sekä niiden talous- ja työllisyysvaikutuksista.

Matkailu mainittiin metsäpoliittisissa tavoiteohjelmissa ensimmäistä kertaa puuntuotanto ja  jalostusteemojen ohella vuonna 1985 hyväksytyssä Metsä 2000  ohjelmassa. Nykyisin harjoitettava metsäpolitiikka perustuu vuonna 1999 vahvistettuun kansalliseen metsäohjelmaan. Ohjelman tavoitteena on ’ottaa metsien käytössä ja suojelussa huomioon metsien perinteiset käyttömuodot ja edistää metsistä saatavaa monipuolista aineellista ja henkistä hyvinvointia’.

Viime vuonna ohjelman väliarvioinnissa todettiin, että luontomatkailun kehittämistavoitteet on saavutettu puutteellisesti. Ympäristöministeriön laatima ns. VILMAT-ohjelma (Ohjelma luonnon virkistyskäytön ja luontomatkailun kehittämiseksi) ja siihen liittyvä valtioneuvoston periaatepäätös luontomatkailusta vuodelta 2003 asettivat tavoitteeksi kaksinkertaistaa luontomatkailun työpaikkojen määrä vuoteen 2010 mennessä. Ympäristöministeriön käsityksen mukaan 29-kohtaista toimenpideohjelmaa on aktiivisimmin vienyt eteenpäin Metsähallitus. Muiden toimijoiden osalta vastuunjako on epäselvä. Jatkossa ohjelman toteuttamisen olisi kuitenkin tehostuttava. Luontomatkailun kehittämisen vastuutahot tulisi selkeyttää ja tavoitteiden asettelua tulisi konkretisoida.

Parhaillaan meneillään olevan kansallisen metsäohjelman päivityksessä katse on siirtynyt jo vuoteen 2015. Maa- ja metsätalousministeriön Metlalta tilaaman metsäsektorin tulevaisuuskatsauksen keskeinen kysymys onkin: Mitä suomalaiset haluavat metsiltä tulevaisuudessa? Yhteiskunnan ja kansantalouden kannalta keskeistä on, miten metsävarojen käyttöä jaetaan eri tarpeisiin niin, että yhteiskunnan hyöty metsien käytöstä muodostuu mahdollisimman suureksi. Työn alla olevassa tulevaisuuskatsauksessa tarkastellaan tutkijavoimin myös luontomatkailua yhtenä merkittävänä metsien käyttömuotona, ja pohditaan uusia politiikkakeinoja luontomatkailun edistämiseksi. Kun keinot on löydetty, luontomatkailun kehittämisen tavoitteet tulisi kytkeä nykyistä paremmin myös alueellisiin metsäohjelmiin eri puolilla Suomea ottaen huomioon alueiden erityispiirteet.
 
Millaisia sitten ovat tulevaisuuden luontomatkailijat? Entistä ympäristötietoisempia aitoja luontoelämyksiä etsiviä luontoharrastajia, elektronisten laitteiden avulla luonnossa suunnistavia terveyttään hoitavia kuntoilijoita vai lähes urbaaneissa matkailukeskuksissa lomailevia, lähinnä maisemia ihailevia, monipuolisia palveluja kuluttavia asiakkaita?

Luontomatkailun kysyntään vaikuttavat niin Suomessa kuin muuallakin kaupungistuminen ja tulotason nousu sekä vapaa-ajan määrän muutokset. Tulevia asiakasmuutoksia ovat naisten osuuden lisääntyminen ja asiakaskunnan ikääntyminen. Seniorimatkailijat ovat aktiivisia ja vaativat aiempaa laadukkaampia palveluita. Lisäksi lapsiperheille suunniteltu tarjonta on tärkeää, sillä potentiaalisista luontomatkailijoista lähes puolet lomailee yleensä perheen kanssa.

Matkailu on herkkä toimiala, johon vaikuttavat erityisesti talouden suhdanteet ja koettu turvallisuus. Kysyntään vaikuttavat myös muutokset ihmisten arvostuksissa ja kulutustottumuksissa. Nykyisin luontomatkoja tekee vuosittain noin 40 prosenttia suomalaisesta aikuisväestöstä. Uusia luontomatkailijoita kiinnostavat perinteisen vaelluksen ja eräretkeilyn sijaan kestoltaan lyhytaikaisemmat ja tarjonnaltaan monipuolisemmat luontoaktiviteetit. Jopa puolet suomalaisista on kiinnostunut luontomatkoista vuosittain, mutta kohteen tulisi löytyä alle 400 kilometrin päässä kotipaikkakunnalta. Tämän valossa kotimainen luontomatkailu voisi lisääntyä suhteellisesti eniten tiheämmin asutussa Etelä-Suomessa. Tätä varten tarjontaa on lisättävä  niin, että uusien alueiden perustamisessa yhdistyvät paitsi matkailun myös virkistyskäytön ja suojelun tarpeet. Kotimaisen kysynnän aikaansaama työllisyys ja arvonlisäys voivat kasvaa, mikäli matkailijat käyttävät jatkossa enemmän luontomatkailupalveluja.

Luontomatkailun kasvu Suomessa perustuu pitkälti kuitenkin ulkomaisten asiakkaiden lisäämiseen. Ulkomaisia matkailijoita kävi Suomessa toissa vuonna lähes viisi (4,9) miljoonaa, joista noin neljäsosa oli ulkoilma-aktiviteettien harrastajia. Kansainvälisen ja kotimaisen lentoliikenteen kehittyminen on parantanut Suomen ja myös Lapin matkailukeskusten saavutettavuutta. Lapin matkailun strateginen kehittäminen ja matkailun menestyminen on perustunut viime vuosina matkailukeskusten kehittämiseen ja investointien keskittämiseen pääkohteisiin.

Ulkomaisen kysynnän kasvunäkymät ovat myönteiset, etenkin jos tarjolla on riittävästi eri asiakasryhmille sopivia tuotteita. Iso-Britannian suurimpien sanomalehtien teettämissä asiakaskyselyissä Suomi on ollut kolmen kiinnostavimman matkailumaan joukossa Euroopassa. Venäjän poliittisella vakaudella ja talouskehityksellä on Suomen matkailulle tärkeä merkitys. Esimerkiksi hyvinvointi- ja wellness-matkailu nähdään yhtenä tärkeänä kehittyvänä matkailun osa-alueena lähitulevaisuudessa. Kulttuuria, henkistä hyvinvointia, tulisi tarjota palveluna tietoisemmin. Suomalaisen kulttuurin elementtejä ovat hiljaisuus, suomalainen luonto ja maisema sekä hyvinvointiin liittyvät suomalaiset rituaalit.

Tulevaisuudessa luontomatkailupalvelujen tuottamisessa korostuvat ympäristöarvot, paikallisuus ja elämyksellisyys. Luontomatkailu muuttunee yhä enemmän elämyskeskussidonnaiseksi, jolloin kohteen helppo saavutettavuus ja monipuolinen tuotetarjonta tulevat entistä tärkeämmiksi. Asiakkaan taustat vaikuttavat merkittävästi palveluihin, ulkoiluharrastuksiin ja ympäristöön liittyviin odotuksiin.

Matkailijat arvioivat matkailuympäristön laatua ensisijaisesti visuaalis-esteettisesti. Kotimaiset matkailijat arvostavat ympäristötyypeistä eniten vesistöjä ja luonnonmukaisia metsäalueita, mutta myös maiseman vaihtelevuus on tärkeää. Metsätalouden voimakkaasti muokkaamia alueita ei kaiken kaikkiaan pidetä kovin vetovoimaisina. Metsien hoidossa keskeistä onkin maisemanhoito ja luonnonmukaisemman metsänkuvan ylläpitäminen matkailualueilla. Puuvarojen käytöstä ei siten matkailualueilla tarvitse välttämättä kokonaan luopua. Kysymys on enemmän siitä, missä ja miten hakataan kuin siitä, hakataanko vai ei.

Ulkomaisten asiakasryhmien maisema- ja ympäristöpreferenssit tunnetaan toistaiseksi melko huonosti. He hakevat yhtäältä turvallisuutta, puhdasta luontoa sekä rauhaa ja hiljaisuutta ja toisaalta liikunta- ja toimintamahdollisuuksia, jolloin luonnonympäristön laatu on vähemmän tärkeää. Mielikuva luonnontilaisuudesta riittää – kuten kotimaisillakin matkailijoilla.

Metsätalouden tulisikin tunnistaa oma merkittävä roolinsa maiseman tuottajana ja hoitajana nykyistä paremmin. Tähän viittaa myös huhtikuun alussa voimaan astuva maisemaa koskeva eurooppalainen yleissopimus, jossa Euroopan neuvoston jäsenmaita edellytetään sisällyttämään maisemanäkökohdat luonnonvarojen käytön politiikkoihin ja hoitoperiaatteisiin.

Luontomatkailuun liittyy monia tietotarpeita. Merkittäviä puutteita on esimerkiksi alan tilastoinnissa ja seurannassa sekä asiakkaiden että yritysten osalta. Myös luontomatkailun tulo- ja työllisyysvaikutusten arvioiminen on hankalaa, koska vaikutukset jakautuvat useille eri toimialoille. Metsäalan tulevaisuusfoorumin työryhmässä luontomatkailun työllisyysvaikutukset arvioitiin vuonna 2002 matkailukulutuksen kautta olevan noin 20 000 henkilötyövuotta (Koivula & Saastamoinen 2005).

Selkeimmin luontomatkailu on kasvanut Lapissa, Kuusamossa ja Kainuussa. Lapissa vuotuinen matkailutulo on ollut 2000-luvulla keskimäärin 400 miljoonaa euroa vuodessa (vuosina 2000–2004), mikä oli vuonna 2002 neljä viidesosaa koko metsäsektorin arvonlisäyksestä Lapin metsäkeskuksen alueella. Lapissa matkailun välittömien työllistävien vaikutusten arvioidaan selvityksestä riippuen olevan noin 3 500 – 4 000 työpaikkaa. Lapissa matkailu työllistääkin enemmän kuin mikään muu yksittäinen luontoon tukeutuva taloudellinen toimiala. Ylä-Lapissa matkailun tulo- ja työllisyysvaikutukset on Metsäntutkimuslaitoksessa hiljattain arvioitu lähes kaksi kertaa suuremmiksi kuin metsä- ja porotalouden yhteensä.

Matkailuyrittäjien menestyminen riippuu paitsi omasta ammattitaidosta myös ympäristön tarjoamista mahdollisuuksista sekä niiden hyödyntämisestä tuotekehityksessä ja markkinoinnissa. Luontomatkailuyrittäjyys on alana suhteellisen nuori, ja yrittäjien ammattiosaamisen taso vaihtelee. Merkittävä ammattimainen toimija luontomatkailun yrityskentässä on Metsähallituksen Villi Pohjola. Pienimuotoisessa liiketoiminnassa tyypillistä on monialayrittäjyys, jolloin osa tuloista saadaan matkailusta ja osa muista luontoon perustuvista elinkeinoista.

Tärkeitä päämääriä tulevaisuudessa ovat yhteistyö- ja osaajaverkostojen kehittäminen, tuotteistamisen vahvistaminen ja painopistealuebrändien luominen eri puolelle Suomea. Talvimatkailun tuotekehittelyssä ollaan jo pitkällä, mutta kesämatkailun tuotteistamisessa on haasteita. Yritystoiminnan puutteet liittyvät asiakaspalvelun ja liiketoiminnan osaamiseen ja laadun vaihteluihin. Yrittäjien koulutustason kohoaminen ja ammattimaisen yrittämisen lisääntyminen parantavat luontomatkailuyrittämisen taloudellista kannattavuutta.

Tutkimusten mukaan eteläsuomalaiset maanomistajat suhtautuvat laajenevaan matkailuun omilla maa-alueillaan melko myönteisesti. Eniten vieroksutaan motorisoidun liikkumisen sallimista. Matkailun nähdään toisaalta kuitenkin turvaavan osaltaan maaseudun elinvoimaisena säilymistä. Vaikka ulkopuolisten maa-alueiden käyttö on tärkeää valtaosalle yrittäjistä, he eivät useinkaan ole halukkaita maksamaan maa-alueiden käytöstä – metsä nähdään ilmaisena julkishyödykkeenä. Maanomistajille tärkeää on korvausten saaminen virkistys- ja maisema-arvojen tuottamisesta aiheutuneista tulonmenetyksistä ja matkailun aiheuttamista haitoista. Tulevaisuudessa tulisi selvittää jokamiehenoikeuden tulkintaa sekä luoda malleja yksityismaiden käytön ehdoista ja korvauksista, kun niitä käytetään luontomatkailussa.

Tulevaisuudessa kasvava osa maapallon väestöstä matkustaa kansainvälisesti vuosittain. Millainen osuus kasvavasta matkailusta suuntautuu Suomeen? Kuinka sovitetaan jatkossa yhteen lisääntyvä motorisoitu liikkuminen ja turvataan hiljaisuuteen perustuvat luontoelämykset tai ylläpidetään paikallisten asuinympäristön laatua?

Matkailu koetaan usein vähemmän luontoa rasittavana toimintona kuin metsätalous ja  teollisuus. Laajana teollisuudenalana matkailun ympäristövaikutuksia ei kuitenkaan vielä täysimääräisesti ymmärretä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa laajamittainen luontomatkailu on tuonut paitsi vaurautta, mutta sillä on ollut myös merkittäviä haittavaikutuksia luontoon ja paikallisten asukkaiden elämänlaatuun. Kestävän luontomatkailun toteutuminen riippuu sekä paikallisten että vieraiden halusta suojella matkakohteen ympäristöä ja kulttuuria. On tärkeää, että matkakohteiden kehittämisessä kohtaavat molempien tarpeet.

Matkailun kehittämisessä avainasemassa on toimintojen huolellinen suunnittelu sekä vuorovaikutteisuus intressiryhmien kanssa. Suunnittelussa on tärkeää ehkäistä luontokohteiden kuluminen ja häiriintyminen sekä varmistaa riittävä rauhallisten luontoalueiden säilyminen lisääntyvän käyttöpaineen alla.

Hyvät kuulijat,

Luontomatkailun tulevaisuudesta voi hahmotella erilaisia tulevaisuudenkuvia. Emme voi täsmällisesti tietää miten luontomatkailun toimintaympäristö kehittyy. Odottamattomat muutokset ja omat toimenpiteemme vaikuttavat tulevaisuuteen.

On selvää, että luontomatkailun kehittäminen vaatii Suomessa laajaa yhteistyötä. Tulevaisuudessa suojelu- ja retkeilyalueiden rinnalla kasvava merkitys matkailuympäristöinä on suomalaisilla monikäyttömetsillä.  Metsien käyttöön kuuluu jatkossakin osana myös puuvarojen kestävä käyttö. Mikäli matkailun tarpeet otetaan jatkossa metsätaloudessa paremmin huomioon, voi matkailu puolestaan tulevaisuudessa edistää myös metsätalouden imagoa ja hyväksyttävyyttä. Matkailu luo osaltaan kysyntää myös metsätaloudelle. Matkailu- ja vapaa-ajanasuntojen puurakentaminen tarjoaa työtä myös muille kuin palvelualoille.

Tulevaisuudessa metsäluonnon matkailukäytöllä ja siihen liittyvällä osaamisella ja koulutuksella on entistä merkittävämpi rooli. Luontomatkailun tutkimustarpeiden lista on pitkä. Niihin kuuluvat muun muassa luontomatkailun kysyntä ja tarjonta, ilmastonmuutoksen vaikutukset matkailuun, luontomatkailun alueelliset ja paikalliset vaikutukset sekä matkailuympäristöjen kestävä käyttö ja indikaattorit. Tutkimustarpeita kootaan yhteen kuluvana keväänä Metsäntutkimuslaitoksessa  tutkimusohjelmaan, jonka työnimenä on ’Metsien hyvinvointivaikutukset’.

Luontomatkailun kehittämisessä tarvitaan toisaalta matkailun ammattilaisia, jotka ymmärtävät luonnonvarojen käyttöä ja hoitoa sekä metsäosaajia, jotka ymmärtävät matkailun tarpeet. Pitkällä tähtäimellä yhteistyön tuloksena on kestävän luontomatkailun malli, joka kestää myös kansainvälisen vertailun.

Verkkopalvelumme käyttää evästeitä, lue lisää. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. [Hyväksyn ehdot]
OK