Näkyvä(n) politiikka

Työryhmä kokoontuu torstaina 27.3. 14.30-18.00 SS6

Tässä ryhmässä tarkastellaan poliittisen toiminnan ekspressiivisiä aspekteja ja kysytään, miten niitä voidaan ymmärtää ja lähestyä. Olemme kiinnostuneita erityisesti siitä, kuinka poliittiset toimijat (laajasti ymmärrettynä) kommunikoivat laajemman yhteiskunnan tai jopa globaalin yleisön kanssa näyttämisen keinoin. Haluamme tietää enemmän, miten ja miksi poliittisissa ekspressioissa käytetään esteettisiä, visuaalisia, dramatistisia, ’häiritseviä’, ironisia ja parodisia keinoja. Ovatko ne leimallisesti postmodernin politiikan piirteitä? Miten ne kytkeytyvät resistanssin politiikkaan? Kertovatko ne politiikan estetisoitumisesta ja ’popularisoitumisesta’? Vai liittyvätkö erilaiset ’transgressiot’ jopa politiikan essentiaan?

Ryhmää kiinnostaviin käsitteisiin kuuluvat mm. performanssi ja performatiivisuus. Performatiivisuuteen liittyvä käsitteistö on ollut laajassa käytössä yhteiskuntatieteissä 1970-luvulta lähtien yhtäältä sosiaalisen toiminnan mikro-struktuurin (sosiaalisten normien, rituaalien ja muun ’arkipäivän draamallisuuden’) tutkimuksessa ja toisaalta identiteettien ja sukupuolen ’tehdyn’ ja ’toistetun’ luonteen teoreettisessa tarkastelussa.
Politiikan teoriassa performatiivisuus on kuitenkin ollut poikkeuksellisen marginaalisessa asemassa. Työryhmän yhtenä tavoitteena on rakentaa performatiivisuudesta kiinnostuneiden tutkijoiden yhteistyöverkostoa mm. tulevia julkaisusuunnitelmia silmällä pitäen.

Esitysten kohteena voivat olla visuaaliset ja esteettiset tai laajemmin performatiiviset (näytökselliset, kulttuurisia merkityksiä kyseenalaistavat, parodiset, poliittiseen huumoriin liittyvät jne.) aspektit esimerkiksi kansalaistoiminnassa, populaarikulttuurissa ja mediaesityksissä. Tapausanalyysit voivat liittyä yhtä hyvin tämän päivän performansseihin ja representaatioihin kuin historiallisiin esimerkkeihin.Myös teoreettiset keskustelut ja metodipohdinnat ovat tervetulleita.

Työryhmä on tarkoitettu sekä Politiikan tutkimuksen päivien että Sosiologipäivien osallistujille. Kiinnostuneita esiintyjiä pyydetään ottamaan yhteyttä työryhmän vetäjiin 15.1.2008 mennessä:

Marjo Kolehmainen (marjo.kolehmainen@uta.fi) ja Tiina Rättilä (tiina.rattila@uta.fi)

Aikataulu:

torstai 27.3
14.30-14.45 Tervetuliassanat ja esittely
14.45-15.15 Tuija Lattunen
15.15-15.45 Tapio Häyhtiö & Jarmo Rinne
15.45-16.15 Sari Viitamaa
16.15-16.30 tauko
16.30-17.00 Marjo Kolehmainen
17.00-17.30 Anu-Hanna Anttila, Ralf Kauranen & Pekka Rantanen
17.30-18.00 Tiina Rättilä

Abstraktit

Tuija Lattunen (Helsingin yliopisto)
Reading Consumption Politically - The Post-Issue Problematization of Consumerism in Culture Jamming

Consumption is a fairly new field in the study of political science. So far the main focus has been on consumer-citizens who engage in politics by choosing products, producers and services on the basis of political, ethical and ecological considerations. It should, however, be kept in mind that the research of politically motivated consumption does not cover the whole phenomenon of politicization of consumption and consumer culture in Western societies today.

In this paper I present a reading, based on culture jamming actions and their "genres", of what those political actors who identify themselves as part of culture jamming movement perceive as the central problems of consumer culture and what are seen as the central "fronts" in this battle. The critique of consumerism in culture jamming concentrates on six main issues: the environmental consequences of consumption and production, the flaws in production practices, the deficiencies of democracy in coping with the aforementioned, the commercialization of public sphere, colonization of mental environment or psychic space by advertising, and the commercialization of urban space that threatens the existence of an open discursive and political public space. Thus, culture jammers do not merely target the malign practices and consequences of consumption, as in political consumerism, but also the practices that support and reproduce consumer culture. Their objective is thus to make the politics of products, production and consumption visible, as well as to secure arenas where this visibility can be provided.

Tapio Häyhtiö (Tampereen yliopisto) & Jarmo Rinne (Tampereen yliopisto)
Pikkuveli valvoo - Refleksiivisen politiikan mahdollisuudet. Kansalaisvalvonnan uudet muodot tietokonevälitteisessä viestinnässä.

Internet-tutkimus on osoittanut kuinka tehokkaasti taloudellisesti vähin resurssein politikoivat kansalaistoimijat (verkostot, järjestöt, ryhmät, yksilöt) voivat hyödyntää toiminnassaan halpaa tietokonevälitteistä kommunikaatiota. Esityksessä analysoimme verkossa hiljattain esiin noussutta yksilöpohjaista kansalaisvalvontaa, jolla tarkoitamme George Orwellin "isoveli valvoo" ja Michel Foucault:n "panoptikon" termeille vastakkaista merkitystä. Orwellin ja Foucault:n käsitteillä viitataan valtioiden ja organisaatioiden kontrollijärjestelmiin, joilla ohjataan ihmisten toimintaa kontrolloinnin kautta syntyvien käyttäytymismallien avulla. Alhaalta päin suuntautuvalla kansalaisvalvonnalla tarkoitetaan puolestaan roolien vaihtumista tilanteissa, joissa ihmiset pyrkivät tekemään eliittien ja organisaatioiden toiminnasta vastuullisempaa ja tilivelvollisempaa. Tällainen "pikkuveli valvoo"-toiminta on tunnetusti kuulunut jo pitemmän aikaa niin massamedian kuin kansalaisjärjestöjen omaksumaan tehtäväpiiriin. Tietokonevälitteinen viestintä on lisännyt erityisesti vallan "vahtikoirina" toimivien kansalaisjärjestöjen kyvykkyyttä julkistaa tietoja yritysten, hallitusten, poliisien yms. toimien epäeettisyydestä, ylilyönneistä ja haitallisuudesta. Yksilöpohjaisella kansalaisvalvonnalla tarkoitamme seurauksiltaan ennakoimatonta ja internetin helppopääsyistä julkisuutta hyödyntäviä toimintamuotoja, joissa yksittäiset ihmiset toimivat oman harkintansa pohjalta julkistaen tai välittäen aineistoja, joiden toivotaan vaikuttavan julkiseen keskusteluun ja ihmisten mielipiteisiin. Poliittisten intressien ja konfliktien yksilöistyminen merkitsee vaikuttamista alhaalta ylös. Yksilöpohjaisen kansalaisvalvonnan toimintamuodot eroavat kansalaisjärjestöjen vastaavista siinä mielessä, että ne eivät ole riippuvaisia järjestöjen resursseista vaan pikemminkin ne kumpuavat internetin vuorovaikutteisilta sivustoilta ja sovelluksista.

Sari Viitamaa (Lapin yliopisto)
Vapauttaja ja valloittaja - Yhdysvallat Irakin sodassa poliittisissa pilapiirroksissa
Tapausesimerkkinä Saddamin patsaan kaataminen

Tarkastelen työssäni yhdysvaltalaisten pilapiirtäjien erimielisyyttä Saddamin patsaan kaatamisen "oikeasta" tulkinnasta. Yhdysvaltalaissotilaat kaatoivat Irakin presidentti Saddam Husseinia esittävän kuvapatsaan Bagdadin keskusaukiolla 9. huhtikuuta 2003. Ennen kuin patsas kaadettiin, yksi sotilaista peitti patsaan ensin Yhdysvaltojen lipulla ja sen jälkeen Irakin lipulla. Patsaan kaatamisen jälkeen osa irakilaisista iloitsi silminnähden, kun taas osa pysytteli hillitymmin aukion laidoilla. Saddamin patsaan kaatamisessa oli kyse vallan symbolisesta siirtämisestä näyttämällä. Lippujen vaihdon suorittaneen sotilaan mukaan tarkoituksena oli osoittaa, että irakilaiset olivat vapautettuja ja että he halusivat antaa maan takaisin irakilaisille. Erityisesti iloitsevat irakilaiset puolsivat näkemystä, jonka mukaan Yhdysvallat oli vapauttaja ja Irakin sota oikeutettu. Saddamin patsaan kaataminen nähtiin mm. samankaltaisena tapahtumana kuin Berliinin muurin murtuminen vuonna 1989. Toisen tulkinnan mukaan sotilas lippuineen toisen valtion monumentilla oli selkeä valloittajan merkki. Lähestyn tulkintakiistaa eri kuvakulttuurien (vapauttamisen vs. valloittamisen kuvakulttuurit) yhteentörmäyksenä. Tarkastelen mm. kuinka poliittista valtaa konkretisoidaan ja legitimoidaan pilapiirroksissa. Poliittiseen valtaan ja hallintaan liittyviä ajatusrakennelmia on aina tehty ymmärrettäväksi myös konkreettisesti näyttämällä.

Marjo Kolehmainen (Tampereen yliopisto)
Parodinen vastamainonta performatiivisena politiikkana: Sukupuoli ja väkivalta Puolustusvoimien mainoskampanjaa kritisoivissa ivamukaelmissa

Tarkastelen alustuksessani Puolustusvoimien "Tee työtä, jolla on tarkoitus" -mainoskampanjaa pilkkaavaa vastamainontaa. Aineistoni vastamainokset on julkaistu aikavälillä 2002-2004. Mainoksissa pyritään kyseenalaistamaan Puolustusvoimien julkisuuskuvaa, purkamaan Puolustusvoimien mainoskampanjassa rakennettuja neutralisointeja, muistuttamaan varusmiespalvelun vaihtoehtoista ja eksplikoimaan armeijan kytkös sotaan ja väkivaltaan. Myös ihanteellisen maskuliinisuuden uudelleenmerkityksellistäminen on aineistossani tavanomainen pilkata keino armeijaa. Aineistoanalyysin lisäksi pohdin alustuksessani performatiivisen politiikan käsitettä ja käsitteen käyttökelpoisuutta tutkimuksessa. Performatiivisella politiikalla viittaan vastarinnan eksplisiittisesti näkyväksi tekeviin tai vastarintaa synnyttäviin ilmaisuihin. Myös aineistoni vastamainonta voidaan luokitella performatiiviseksi politiikaksi, jossa vastarintaa tehdään näkyväksi ja synnytetään näyttämisen ja häiritsemisen keinoin.


Anu-Hanna Anttila (Turun yliopisto), Ralf Kauranen (Åbo Akademi) & Pekka Rantanen (Tampereen yliopisto) Politiikan viihde 1900-luvun alun Suomessa

Esityksessämme pohdimme, minkälainen asema viihteellä oli politiikassa 1900-luvun alun Suomessa. Viihteeksi ymmärrämme niin humoristisen, ironisen, satiirisen kuin muunkin
viihteellisen aineksen, joita tarjoiltiin yleisölle pilalehdissä, itse tehdyissä julkaisuissa sekä muussa omaehtoisessa toiminnassa. Erilaiset viihteelliset elementit olivat politiikassa keskeisellä sijalla 1900-luvun alun kuohunnassa, kun eri poliittiset tahot kamppailivat paitsi vallasta myös tulevien sukupolvien sieluista. Pilailu oli vastarinnan keino - mutta toisaalta itsekontrollin alaistakin. Esitämme, että populaarikulttuuriset, viihteelliset konventiot olivat olennainen osa politiikan  sisältöä. Toinen keskeinen huomiomme on, että poliittisen pilan tekijät olivat usein muullakin tavoin aktiivisia poliittisia toimijoita. Esityksessä havainnollistamme useiden esimerkkien avulla, miten poliittisessa toiminnassa käytettiin ironisia ja parodioivia
sekä muita viihteellisiä poliittisen argumentaation (sanallisia ja visuaalisia) keinoja.

Tiina Rättilä (Tampereen yliopisto)
Jotkut katsovat takaisin - visuaalisuuden merkitys poliittisissa performansseissa

Tarkastelen esityksessä visuaalisen representaation merkitystä poliittisessa viestinnässä, erityisesti sen roolia poliittisissa performansseissa. Lähestyn visuaalisuuden poliittisia merkityksiä kolmesta teoreettisesta näkökulmasta. Aluksi keskustelen Michel Foucault’n "voimakatseen" (gaze) käsitteestä ja sen yhteen kietoutumisesta modernin vallan tekniikoiden, erityisesti biovallan kanssa. Hyödyllisyydestään huolimatta Foucault’n analyysin ongelmana on, että sillä on taipumus ylikorostaa katseen objektivoivaa valtaa ja jättää huomioimatta katseen kohteen mahdollinen (jopa todennäköinen?) resistanssi. Jotkut myös katsovat takaisin, haastaen, kyseenalaistaen ja parodioiden vastanäytöksillään vallakasta katsojaa.Päästäkseni kiinni katseiden politiikan vastavuoroisuuteen ja siihen kytkeytyviin valta- ja kamppailuasetelmiin, siirryn seuraavaksi tarkastelemaan Maurice Merleau-Pontyn ja Hannah Arendtin käsityksiä visuaalisuudesta. Merleau-Ponty ja Arendt antavat joitakin hyödyllisiä välineitä ymmärtää visuaalisuuden intersubjektiivista, jopa ’lihaisaa’ konstituutiota (Merleau-Ponty) sekä toisaalta sen merkitystä julkisessa sfäärissä tapahtuvalle poliittiselle toiminnalle ja viestinnälle (Arendt).
Esityksessä illustroin visuaalista politiikkaa analysoimalla argentiinalaisten äitien Las Madres de la Plaza de Mayo -liikettä ja sen visuaalisen kommunikoinnin taktiikoita Argentiinan likaisen sodan aikana ja jälkeen.

 

Verkkopalvelumme käyttää evästeitä, lue lisää. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. [Hyväksyn ehdot]
OK