Hallinnan tutkimuksen työryhmä

Työryhmä kokoontuu perjantaina 28.3. 15.00-18.00 LS18

Työryhmään ovat tervetulleita hallinnan analytiikkaa hyödyntävät ja sen
parissa kieriskelevät esitykset. Työryhmässä keskitytään pohtimaan
talouden asemaa vallan ja hallinnan mekanismeissa sekä talouden
käsitteellistämisen mahdollisuuksia hallinnan analytiikan työkaluin.
Alustajilta toivotaan paneutumista esimerkiksi johonkin seuraavista
aihealueista: Millainen asema taloudella on nykymuotoista hallintaa
ohjaavissa mentaliteeteissa? Millaisilla hallinnan strategioilla tai
tekniikoilla hallinta eri tilanteissa operoi? Millaisia itsensä
ymmärtämisen/muotoilemisen/tuottamisen tapoja hallintavallan
puhuttelemille subjekteille on osana hallintaa ajateltavissa? Miten
talous kenties järjestää hallinnan tapoja ja paikkoja, onko jopa
mahdollista puhua erinäisistä hallinnan paikanvaihdoksista?

Alustuksiksi toivotaan omien tutkimusteemojen empiirisiä tai
teoreettisia jäsennyksiä. Esitysten tulee olla pituudeltaan noin 20
minuutin kestoisia. Esitysten jälkeen varataan 10-15 minuuttia
ryhmäkeskusteluaikaa kutakin esitystä kohden. Työryhmä pidetään
tarvittaessa kaksipäiväisenä, yksipäiväisenä pidettäessä se kokoontuu
perjantaina.

Työryhmän tarkoituksena on koota yhteen hallinnan strategioista
kiinnostuneita tutkijoita ja opiskelijoita, sekä löytää yhteyksiä
tutkimusteemoissa ja -intresseissä.

Koordinaattorit: Jani Kaisto (JY) jani.kaisto@yfi.jyu.fi 
                       Miikka Pyykkönen (JY) miipyyk@yfi.jyu.fi

Aikataulu:

15.00-15.15 Alkulätinät
15.15-15.45 Susanna Hannus (Helsingin yliopisto): Peruskoulujen uusi hallinnan tapa ja laadun arviointi
15.45-16.15 Tomi J. Kallio, Ville Niukko & Kirsi-Mari Vihermaa (Turun kauppakorkeakoulu): Yliopistot, luovuus ja numerojohtamisen taide?
16.15-16.45 Päivi Pylkkänen (Helsingin yliopisto): Arviointi tutkimuskohteena. Toimijuus ja valta maaseutupolitiikan arvioinnissa
16.45-17.00 Kahvipaussi
17.00-17.30 Sylvia I. Karlsson & Antto Vihma (Turun kauppakorkeakoulu): Going the "Soft" or "Hard" law path in Global Governance? Exploring Legitimacy and Effectiveness Implications for Developing Countries
17.30-18.00 Jyri Liukko (Helsingin yliopisto): Vakuutus ja solidaarisuus


ABSTRAKTIT

Susanna Hannus: Peruskoulujen uusi hallinnan tapa ja laadun arviointi

Esityksessä tarkastellaan alakoulujen nykyistä hallinnan tapaa tutkineen pro gradu-tutkimuksen keskeisiä tutkimustuloksia ja johtopäätöksiä sekä käynnistyneen väitöstutkimuksen lähtökohtia. Pro gradu-tutkimuksessa käytettiin Foucault’n governmentality-käsitteeseen pohjautuvaa hallinnan analyysin viitekehystä. Tutkimuksessa analysoitiin diskursiivisesti 16 alakoulunopettajan haastattelua ja yhtä koulupsykologin haastattelua. Haastattelujen perusteella rakentui kuva uudenlaisesta alakoulujen hallinnan tavasta, joka pitää sisällään hallinnan, kurin ja itsehallinnan elementit, ja jossa on käytössä hyvinvointidiskurssin lisäksi uusi kilpailukykydiskurssi, uusia hallinnan teknologioita ja tekniikoita, uudenlaisia näkyvyyden muotoja, ja joka synnyttä uudenlaisia eetoksia, etenkin etiikkaa. Näitä alakoulujen uuden hallinnan tavan elementtejä esitellään tarkemmin esityksessä. Alakoulujen opettajien puheessa alakoulujen uuden hallinnan tavan keskeisenä hallinnan teknologiana näyttäytyy liikemaailmasta peräisin oleva laadun arviointi. Alakoulujen uudessa hallinnan tavan näyttää myös yhdistyvän monikerroksisesti uusia ja vanhoja vallankäytön ja hallinnan muotoja. (Hannus 2007; 2006.)

Väitöstutkimuksessa tutkitaan edelleen peruskoulujen uutta hallinnan tapaa ja laadun arviointia sen keskeisenä teknologiana. Väitöstutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on hallinnan analyysin viitekehys sekä heuristisena lähtökohtana pro gradu-tutkimuksen myötä jäsentynyt alakoulujen uuden hallinnan tavan hahmotus. Väitöstutkimuksessa peruskoulujen hallinnan tapaa tutkitaan mahdollisimman perusteellisesti peruskoulun tasolla. Peruskoulujen uudesta hallinnan tavasta on tarkoitus saada tarkempi kuva rehtoreiden haastattelujen, vanhemmille tehdyn kyselyn, pienimuotoisten kouluetnografioiden sekä koulujen arjessa läsnä olevien dokumenttien analyysin avulla. Tutkimuksessa tarkastellaan myös kohdistuuko uusi hallinnan tapa erilailla sosiaalisesti erilaisilla alueilla oleviin kouluihin ja eroavatko koulujen itsehallinnan tavat. Huomiota kiinnitetään myös uuden hallinnan tavan konstitutiivisiin vaikutuksiin.


Tomi J. Kallio, Ville Niukko & Kirsi-Mari Vihermaa: Yliopistot, luovuus ja numerojohtamisen taide?

"When I consider all the organizations I have studied and worked with over the past 22 years, there can be no doubt: creativity gets killed much more often than it gets supported. For the most part, this isn’t because managers have a vendetta against creativity. On the contrary, most believe in the value of new and useful ideas. However, creativity is undermined unintentionally every day in work environments that were established - for entirely good reasons - to maximize business imperatives such as coordination, productivity, and control. Managers cannot be expected to ignore business imperatives, of course. But in working toward these imperatives, they may be inadvertently designing organizations that systematically crush creativity." - Teresa M. Amabile

Kuten Amabile (1998) yllä esitetyssä sitaatissa toteaa, koordinaatio, tuottavuus ja kontrolli ovat liiketoiminnan ja jokaisen liiketoiminnasta vastuussa olevan johtajan imperatiiveja. Mainittuja imperatiiveja sovelletaan nykyään yhä enemmän myös julkisen sektorin organisaatioiden, kuten yliopistojen johtamisessa. Kun imperatiiveja sovelletaan johtamisessa väärin, tuloksena voi olla organisatorisen luovuuden tuho.

Yksilötason suoriutumista mittaavan ajattelumallin taustalla on tulosjohtaminen. Ajatuksena yksilöiden suoritusten mittaamisessa on organisaation strategian jalkauttaminen ruohonjuuritasolle. Jos henkilöstö tuntee, että käytetyt parametrit ovat oikeudenmukaisia ja että mittaaminen on tarpeeksi läpinäkyvää, tulosjohtaminen voi tuottaa hyviä tuloksia. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että liian usein näin ei tapahdu, vaan tulosjohtaminen muuttuukin itse asiassa numerojohtamiseksi. Tulosjohtamisessa keskeistä on harkitun tuloksen, yleensä taloudellisen, saavuttaminen; tulosjohtamisen latteammassa versiossa numerojohtamisessa sen sijaan numerot ovat pääroolissa. Sillä mitä tuotetaan ei ole niinkään väliä - tärkeintä on, että tuotetaan paljon ja nopeasti. (cf. Johnson 2004).

Ajatus siitä, että tehtävämotivaatio on keskeistä luovuuden synnyssä, on laajasti hyväksytty (Amabile 1998). Tässä tutkimuksessa analysoidaan sitä, millaisia vaikutuksia tulosjohtamisella on luovuuteen. Tutkimuksen empiirinen laadullinen aineisto koostuu sähköpostikyselyllä kootuista suomalaisten yliopistojen tutkimushenkilökunnan näkökannoista tulosjohtamisen implikaatioihin. Tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että vääränlaiset mittarit voivat osaltaan tappaa luovuuden jos tietointensiivistä työtä mitataan määrällisin mittarein. Oikeanlaisten mittareiden kehittäminen luovuuden edistämiseksi vaatii taitoa. Tässä voitaisiin ottaa oppia taiteellisten prosessien johtamisesta, ja näin löytää uusia tapoja akateemisen tietotyön kehittämiselle myös tulosjohtamisen aikakaudella.


Päivi Pylkkänen: Arviointi tutkimuskohteena. Toimijuus ja valta maaseutupolitiikan arvioinnissa

Arviointi ja sille rinnasteiset toiminnot ovat yleistyneet erityisesti 1990-luvulta alkaen Suomessa miltei kaikilla elämän aloilla, niin myös eri yhteiskuntapolitiikoissa. Arviointitoiminnan moninaisuutta kuvaa se, että esimerkiksi suomalaisen alue- ja maaseutupolitiikan arviointia tehdään EU:n 27 jäsenvaltion tasolla, kansallisella tasolla rajattuun politiikkalohkoon, teemaan tai instituutioon kohdentuen sekä alueellisella tai paikallisella tasolla alueellisten ohjelmien tai yksittäisten kehittämishankkeiden parissa. Arvioinnissa selvitettävät kysymykset voivat olla moninaisia toiminnan työllisyys- tai tasa-arvovaikutuksista hankkeisiin osallistuneiden kokemuksiin osallistumisestaan. Oma tarkastelukohteeni on arvioinnin ilmeneminen maaseutupolitiikan kontekstissa, missä arviointi on kiinteä osa politiikan toimeenpanoa ja politiikkaa itseään.  Kiinnostuksen kohteeni on arviointi hallinnollisena ja poliittisena projektina. Tarkastelen arviointia ikään kuin "projektina itsessään" ja kysynkin mm: millaisia rakenteita, toimintaa, mentaliteetteja ja kulttuuria arviointi edustaa ja tuottaa maaseutupolitiikan kontekstissa?
Esitettävä alustus ja paperi käsittelee arvioinnin teoreettista paikannusta ja rajausta sekä empiriaa ohjaavien kysymysten muotoilua.  Arvioinnin teoreettinen paikannus yhdistää perinteisesti rationaaliseen ja systeemiseen ajatteluun liitettyä arviointia hiukan poikkeavalla tavalla tulkinnallisiin ihmis- ja yhteiskuntatieteisiin. Katsannossa edetään systeemiajatteluun nojaavan arviointiteorian alkukommentoinnista arvioinnin hallinta-analyyttiseen ja kulttuuridynaamiseen paikannukseen. Esityksessä pääpaino annetaan hallinta-analyyttisille näkökulmille.

Tutkimus on osa Helsingin yliopiston Ruralia -instituutin (HT Torsti Hyyryläinen) koordinoimaa ja Suomen akatemian rahoittamaa hanketta "Hajautettu hallinta ja valta verkostomaisessa maaseutupolitiikassa" (2007-2009).


Sylvia I. Karlsson and Antto Vihma: Going the ’Soft’ or ’Hard’ law path in Global Governance? Exploring Legitimacy and Effectiveness Implications for Developing Countries

There is a lot of governance aimed at achieving collective interests at the global level which relies, among other things, on various types of norms (law/rules), with the assumption that these are able to influence behaviour of states and other actors. While global governance is often using norms in the form of ’hard’ (treaty or customary) law, there are also a range of ’softer’ forms of legalization which are employed, in addition to other measures such as capacity building, ad hoc policies, projects etc. If one accepts the statement that there is a significant degree of legalization which is ’thickening’ global governance, then questions of their effectiveness and legitimacy come to the fore. What are the differences, linkages or even trade-offs between effectiveness and legitimacy for harder (in the sense of relying on law) or softer (relying on non-legal norms) modes of governance? This question has been increasingly discussed in the past decade but the literature is often making hypotheses and assumptions without much basis in comparative empirical work. More importantly, they are often made as if the norms are applied in a world of homogenous states.

In this paper we look at legalization as a continuum of norms from ’hard law’ to ’soft law’, and explore how effectiveness and legitimacy differ along that continuum. After a brief introduction we briefly go through the definition jungle around hard and soft law and give some structure to the analysis by aligning them along a scale of descending ’hardness’. In section three We give some theoretical and normative directions for analysing the effectiveness and legitimacy of different forms of norms, looking at a set of mechanisms through which they exert influence and some components through which they build legitimacy with special attention to how these could vary between different types of states; more and less industrialised, larger and smaller, more democratic and less democratic.  The discussion of such differences is of a very speculative nature, phrased more as questions to guide future empirical analysis rather than attempts at answers. In the fourth section we take speculation to a higher level, formulating some hypotheses about how effectiveness and legitimacy may vary along the hard-soft law continuum as emerging from the literature and expanded to the context of a world of diverse states. Finally, in the concluding section we outline how we intend to put these rather theoretical discussions into the concrete empirical framework of global governance of energy and climate change in the next four years.


Jyri Liukko: Vakuutus ja solidaarisuus

Vakuutus on yksi merkittävimmistä riskin jakamisen teknologioista nyky-yhteiskunnassa. Samalla vakuutus on moraaliteknologiaa, joka muokkaa ihmisten elämänkäytäntöjä ja ajattelutapoja. Riskinhallinnan tekniikkana vakuutus voidaan jakaa vapaaehtoisiin vakuutuksiin ja lakisääteisiin sosiaalivakuutuksiin. Periaatteessa kaikki vakuutuksen muodot perustuvat vastavuoroiseen riskien jakamisen - ja sitä kautta toteutuvan erityislaatuisen solidaarisuuden - ideaan, vaikkakin solidaarisuuden ajatus liitetään usein vain lakisääteiseen ja tuloja tasaavaan sosiaalivakuutukseen. Yksityis- ja sosiaalivakuutusta ei kuitenkaan voida erottaa tiukasti toisistaan. Päinvastoin vakuutuksen eri muodot muodostavat jatkumon, jota voidaan tarkastella analysoimalla niihin liittyvän solidaarisuuden tyyppiä ja laajuutta.

Tässä paperissa tarkastelen vakuutuksen ja solidaarisuuden välistä yhteyttä, ja siihen liittyen myös yksityis- ja sosiaalivakuutuksen suhdetta. Tarkoituksena on problematisoida yksityisen vastuun ja yhteiskunnallisen solidaarisuuden välistä rajanvetoa. Samalla käsittelen hallinnan analytiikasta ammentavaa vakuutusteoreettista keskustelua suhteessa suomalaisen vakuutusjärjestelmän ajankohtaisiin kysymyksiin.

Verkkopalvelumme käyttää evästeitä, lue lisää. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. [Hyväksyn ehdot]
OK