Kriminologian ja oikeussosiologian työryhmä

Työryhmä kokoontuu perjantaina 28.3. 15.00-18.00, F2061 Ryhmätyötila

Kriminologian ja oikeussosiologian työryhmään toivotaan esityksiä jotka
käsittelevät sosiaalista poikkeavuutta, rikollisuutta, sosiaalista
kontrollia tai seuraamusjärjestelmää. Esitykset voivat pohjautua niin
tutkimussuunnitelmiin, käynnissä oleviin hankkeisiin kuin valmistuneisiin
tutkimuksiin. Perinteiseen tapaan myös sekä teoreettiset että empiiriset
rikollisuutta ja sen kontrollia kriittisesti arvioivat esitykset sekä
rikollisuuden ja yhteiskunnan erilaisia kytkentöjä käsittelevät pohdinnat
ovat tervetulleita.

Vapaamuotoiset abstraktit pyydän lähettämään koordinaattoreille
viimeistään 12.2.

Ryhmää koordinoivat
Mirka Smolej ja Yaira Obstbaum
etunimi.sukunimi@om.fi

OHJELMA

Perjantai 28.3.2008

15.00-15.05 Yaira Obstbaum & Mirka Smolej: Avaus
15.05-15.35 Tiina Qvist: Neuvoteltu sovinto? Parisuhdeväkivallan sovittelu suomalaisen
rikos- ja riita-asioiden sovittelujärjestelmän piirissä
15.35-16.05 Paavo Uusitalo: Yliopistolainsäädännön oikeussosiologiset perusteet
16.05-16.20 Tauko
16.20-16.50 Yaira Obstbaum: Muuttuva kontrollipolitiikka? - Päihdetapausten jakautuminen
sosiaali- ja terveydenhuollon sekä vankeinhuollon välillä Suomessa vuosina 1980 - 2006.
16.50-17.20 Mirka Smolej: Ihanteellisten uhrien tuottaminen Poliisi-tv-ohjelmassa

Abstraktit

Neuvoteltu sovinto? Parisuhdeväkivallan sovittelu suomalaisen rikos- ja riita-asioiden sovittelujärjestelmän piirissä
Tiina Qvist
Lapin yliopisto

Puheenvuorossani esittelen väitöskirjaksi aiottua tutkimussuunnitelmaani, joka käsittelee parisuh-deväkivallan sovittelua suomalaisen rikos- ja riita-asioiden sovittelujärjestelmän piirissä. Tutki-mukseni kohteena ovat käytännön sovittelutilanteet parisuhdeväkivaltatapauksissa, joiden kautta haetaan vastauksia konkreettisiin sovittelun toteuttamista koskeviin kysymyksiin. Suomessa so-vittelumenettelyn käytäntöihin kuuluu, että parisuhdeväkivaltarikoksia saatetaan sovittelukäsitte-lyyn osapuolten ollessa siihen myöntyväisiä. Sovittelumenettelyn myötä voidaan siis vakaviakin henkeen ja terveyteen kohdistuvia lähisuhdeväkivaltarikoksia sovitella vaihtoehtona rikosproses-sille.

Sovittelumenettelyn käyttö parisuhdeväkivaltarikosten yhteydessä asettuu kyseenalaiseen valoon tarkasteltaessa väkivaltaa koskevia tilastoja.  Tilastot viittaavat siihen, että Suomessa parisuhde-väkivallan yleisyydestä asukaslukuun suhteutettuna kertovat luvut ovat Euroopan unionin maiden joukossa korkeimpia. Vakava ja erityisesti naisen kuolemaan johtava lähisuhdeväkivalta on Suo-messa tavallisempaa kuin muissa länsimaissa. Parisuhteessa tapahtuneet henkirikokset ovat ta-vallisesti aiemman väkivaltaisen käytöksen kärjistymä, joten myös kysymystä sovittelusta pa-risuhdeväkivallan yhteydessä on tärkeää tarkastella kriittisesti. Kun huomioidaan lisäksi se, että noin 90 % tietoon tulevista parisuhdeväkivaltatapauksista on miehen naiseen kohdistamaa väki-valtaa, on syytä kysyä, mistä parisuhdeväkivallan sovitteluistunnoissa käytännössä keskustellaan ja miten erityisesti sukupuoli tuotetaan sovittelussa osana väkivallan merkityksiä.

Tutkimuksessani analysoin pääasiassa sovitteluistuntojen keskusteluvuorovaikutuksen sisältöä. Tarkastelen sitä, minkälaisia sukupuolistuneita merkityksiä eri osapuolet tuottavat puheessaan väkivallasta, mitä aiheita nostetaan keskusteluissa esille ja mistä puhumista vältellään, sekä mil-laisia vastuita, velvollisuuksia ja oikeuksia - eli moraalisia järjestyksiä - jakaviin diskursseihin ve-dotaan. Analysoin myös sovittelun lopputuloksen muotoutumisen ehtoja eli sitä, vaikuttaako sovit-telun lopputulokseen jonkin tietyn diskurssin hallitsevuus tai yritetäänkö joitakin tiettyjä diskurs-seja vähätellä, vaientaa tai sivuuttaa.

Tutkimusaineisto muodostuu pääasiassa rikos- ja riita-asioiden sovittelumenettelyä koskevien so-vitteluistuntojen havainnoimisesta ja näiden keskustelujen nauhoittamisesta. Aineistoon otan mu-kaan mahdollisuuksien mukaan myös sovitteluasiakirjoja koskien sovittelijoiden tekemiä kirjallisia kuvauksia parisuhdeväkivallan sovitteluistunnoista. Mahdollisesti tarkastelen myös syyttäjien asiakirjoja sekä tuomioistuinten oikeudenistuntojen kertomuksia ja päätöksiä sovittelussa olleiden juttujen osalta. Tutkimus tulee avaamaan parisuhdeväkivallan sovittelumenettelyä määrittäviä periaatteita ja sille asetettuja tavoitteita suhteessa sovittelun toteuttamistapoihin. Sovittelume-nettelyä ohjaavien periaatteiden ja käytäntöjen avaaminen sovittelukeskusteluja koskevien aineis-tojen analyysin avulla voi tuoda esiin parisuhdeväkivallan sovitteluun sisältyviä ongelmia niin su-kupuolten välien tasa-arvon ja valta-asemien kuin rikoksen uhrin ja tekijän sekä sovittelijoiden tehtävien suhteen. Tutkimustuloksia voidaan käyttää arvioitaessa parisuhdeväkivallan ja yleensä väkivaltarikosten sovittelumenettelyn eettistä perustaa; sovitteluperiaatteiden ja - käytäntöjen välisiä ongelmia sekä sovittelun kehittämis- tai muutostarpeita.


Muuttuva kontrollipolitiikka? - Päihdetapausten jakautuminen sosiaali- ja terveyden-huollon sekä vankeinhuollon välillä Suomessa vuosina 1980 - 2006.
Yaira Obstbaum
Oikeusministeriö/Helsingin yliopisto

Onko alkoholin tai huumeen väärinkäyttäjä sairas, sosiaalitapaus, järjestyshäiriö vai rikollinen?
Hyvinvointivaltiossa päihteen käyttö on eri aikoina nähty hyvin erilaisena sosiaalisena ongelmana. Sen, minkä viranomaisen toimialaan kuuluminen päihdetapausten pääasiassa katsotaan kuuluvan, voidaan nähdä peilaavan yhteiskunnassa kulloinkin vallitsevaa tapaa nähdä päihteidenkäyttö joko sosiaalisena, terveydellisenä tai oikeudellisena ongelmana. Kaikissa pohjoismaissa on 1990-luvulla havaittu kasvua päihdeongelmaisten vankien määrässä. Lisäksi vankiluku on tuolloin kääntynyt kasvuun kaikissa pohjoismaissa.

Päihteen käytön ongelmamäärittelyn muutoksien taustalta voidaan erotella kaksi pääasiallista pro-sessia. Toisaalta toimintaympäristössä, eli mm. päihteen käytön havaitussa prevalenssissa, tapah-tuu muutoksia. Toisaalta muutoksia voi tapahtua viranomaisten tavassa käsittää päihteiden käyt-tö. Lainsäädännölliset ja hallinnolliset muutokset sekä viranomaisille kohdennetut resurssit vaikut-tavat viranomaisten toimintamahdollisuuksiin ja velvollisuuksiin. Tiedetään esimerkiksi, että van-kiluvun kasvu harvemmin tarkoittaa että rikollisuuden todellisessa tasossa olisi tapahtunut muu-toksia. Vankilukua kasvattavat ensisijaisesti viranomaistoiminnan muutokset, kuten poliisin kont-rollin tehostuminen tai rangaistuskäytännön kiristyminen.

Klaus Mäkelä ja Sirkka-Liisa Säilä ovat tutkineet alkoholitapausten jakautumista eri viranomaisten kesken vuosina 1960 - 1980. Ajanjaksolla havaittiin sosiaalihuollon osuuden mittava kasvu viran-omaisten välisessä työnjaossa. Alustukseni käsittelee samantapaista aikasarjaa, jossa tarkastelen viranomaisten välistä työnjakoa ja sen muutoksia vuosina 1980 - 2006. Materiaalina käytän sosi-aali- ja terveydenhuollon hoitoilmoitusrekistereitä sekä vankeinhuollon rekistereitä.

Esittelen alustuksessani alustavia tuloksia viranomaisten välisen työnjaon muutoksista ja pohdin niiden yhteiskunnallisia syitä. Lisäksi nostan esille viranomaisrekisteritutkimuksen rajoja ja mah-dollisuuksia tämän tyyppisten aikasarjojen konstruoinnissa. Alustukseni pohjautuu aluillaan ole-vaan sosiologian väitöskirjatutkimukseeni.


Ihanteellisten uhrien tuottaminen Poliisi-tv-ohjelmassa
Mirka Smolej
Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos/Helsingin yliopisto

Uutismedian on lukuisissa tutkimuksissa todettu korostavan väkivaltarikollisuutta muiden rikosla-jien kustannuksella. Myös rikosuutisoinnin määrällinen kehitys on monessa historiallisessa tilan-teessa ollut erilaista kuin väestön kokeman rikollisuuden kehitys. Mikäli tiedotusvälineet jatkuvasti keskittyvät kaikista vakavimpien rikostyyppien uutisointiin, vaarana on, että yleisön käsitykset rikollisuudesta alkavat seurata pikemminkin median konstruoimaa rikollisuuskuvaa kuin tosiasialli-sen rikollisuuden kehitystä. Tällä kehityksellä voi puolestaan olla vaikutuksia kriminaalipoliittisiin asenteisiin sekä koettuihin pelon ja turvattomuuden tunteisiin.

Median ja etenkin uutistuotannon viihteellistymisestä on keskusteltu pitkään. Yhtenä merkkinä tästä kehityksestä voidaan nähdä Suomenkin televisiossa 1990-luvulla yleistyneet tosi-tv-ohjelmat. Rikosuutisoinnin osalta ohjelmatyyppiä edustaa vuodesta 1989 pyörinyt Poliisi-tv. Vas-taavanlaiset rikoksiin keskittyvät tosi-tv-ohjelmat ovat formaatiltaan hybridejä, jotka sekoittavat televisiouutisia, dokumenttielokuvia ja salapoliisiohjelmia. Ohjelmille on tyypillistä katurikollisuu-den painottaminen, visuaalinen dramaattisuus, nopeatempoisuus ja voimakas tunteisiin vetoami-nen.

Eräs klassinen kriminologian teoria on, ettei todennäköisin rikosuhri vastaa yleistä käsitystä tyy-pillisestä uhrista. Ihanteellinen uhri on perinteisesti heikko, rikoksen tapahtumahetkellä suoritta-massa yleisesti arvostettua tehtävää jossain, missä olosta häntä ei mitenkään voida syyttää. Ri-koksen tekijän tulee puolestaan olla iso ja paha ja entuudestaan uhrilleen tuntematon.  Puheen-vuorossani esitän alustavia havaintoja siitä, millaisia ovat Poliisi-tv-ohjelmasta välittyvät tyypilliset rikokset. Lisäksi erittelen ohjelman esittämiä tyypillisen uhrin piirteitä sekä keinoja, joilla ihanteel-linen uhri ohjelmassa tuotetaan.

 

Verkkopalvelumme käyttää evästeitä, lue lisää. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. [Hyväksyn ehdot]
OK