matkailun kulttuuritutkimuksen professori Soile Veijola

VIRKAANASTUJAISESITELMÄ 12.3.2009

TURISMI ON TYÖTÄ

Matkailuun sijoitetaan ympäri maailmaa ­– ei ainoastaan rahaa, vaan myös työtunteja, nuoruuden parhaita opiskeluvuosia, kotiseutujen maisemia – ja rannattomasti hyvään elämään liittyviä haaveita, arvoja ja merkityksiä. Näin tapahtuu myös Lapissa, joka löytyy geo- ja talouspoliittisesti maailman ’laidalta’, mutta muun muassa matkailun ansiosta keskeltä globaalia, elämyshakuista kulttuuritaloutta. Ei siis ihme, että maakunnassa kutsutaan julkista valtaa, yksityistä rahaa ja paikallisia ihmisiä rakentamaan sen tulevaisuutta matkailun avulla, siis työhön matkailun puolesta.

Siitä, millaisesta ja keiden työstä on kysymys ja millainen on matkailun kautta saavutettavissa oleva yhteinen hyvä, emme kuitenkaan ole vielä aloittaneet keskustelua. Olemme toki listanneet toimijoita, tahtotiloja, kilpailutekijöitä, hakuja ja hankkeita. Pohdin seuraavassa yhteisen hyvän tavoittelua Lapissa matkailun monitieteisen kulttuurintutkimuksen näkökulmasta.

Lähtökohtani on, että turismi on työtä monilla eri tellingeillä: matkailualalla ja sitä sivuavissa ammateissa, matkailututkimuksessa, matkailun kehittämisessä sekä koulutuksessa. Millaista taitoa ja tuottavuutta voidaan kultakin työn muodolta hyvällä syyllä odottaa? Miten niiden välisellä järkevällä työnjaolla ja viisaalla yhteensovittamisella voi tavoitella yhteistä hyvää Lapille – siinä missä Pohjois-Karjalalle ja Guinea-Bissaullekin?

Suomen Akatemian Turismi työnä -projektissamme keräämissämme ammatillisissa elämäkerroissa, joita julkaisimme väliaikaraportissamme Töissä tunturissa viime vuonna, kuvataan työntekoa matkailualalla vaativaksi, antoisaksi, monipuoliseksi ja verkostoituneeksi. "On oltava laaja skaala henkilöitä, joilla on kykyä saada ’asiat tapahtumaan’, ajallaan ja juuri suunnitellusti, ja oikeissa mittasuhteissa." Samalla:
 
"Ehdottomasti parasta kaikessa on kuitenkin työn henkilökohtaisuus ja suoruus. Teen työni ihmisten silmien edessä ja saan siitä suoraa palautetta. Kun minua kiitetään hyvin tehdystä työstä, on se suora henkilökohtainen kiitos. Koen saavani kehut en pelkästään siitä miten teen asiat vaan myös siitä mikä ja millainen olen."
 
Työtä matkailualalla voikin pitää paradigmaattisena esimerkkinä nykyajan työelämää luonnehtivasta ns. uudesta työstä: jousta, hymyile, huolehdi, hurmaa, osaa, jaksa ja verkotu. Pistä peliin naisellisuuden tai miehisyyden esitys tilanteen ja seuran mukaan. Työn tulos ei ole enää tavara tai palvelu, vaan elämys, joka synnytetään yhdessä asiakkaan kanssa.

*

Uusi työ leimaa toki myös yliopistoa ja siellä tehtävää matkailututkimusta, mutta akateemista taitoa ja tuottavuutta on tavattu ainakin toistaiseksi luonnehtia myös kriittisyyden käsitteellä. Tutkijan tapauksessa se ei tarkoita asiakastyytymättömyyttä hotelliruoan tai palvelun tasoon. Se ei ole myöskään pelkästään matkailun aiheuttamien ongelmien osoittamista.

Koska matkailu ei ole koskaan yksin syy mihinkään tai seuraus mistään, vaan aina osa monimutkaisia poliittisia, taloudellisia ja historiallisia prosesseja, syntyy tutkimuksen kriittisyys – Adornon ja Horkheimerin Valistuksen dialektiikkaa lainaten – siitä, ettei tutkimus salli hallinnoijien määritellä etukäteen työtehtäviään. Jos näin kävisi (todetaan tässä tavaralogistiikan klassikossa), tulisi tieteenalasta teollisuudenhaara, joka pelkästään varastoi ja paikantaa toivottuja älytavaroita valikoimistaan. Pinoamisjärjestyksen olisi myös oltava kenen tahansa toimeksiantajan tavoitettavissa yhdellä silmäyksellä varastokierron nopeuttamiseksi. Tunnistin skenaarion muutama kuukausi sitten yliopiston tiloissa kuulemassani toteamuksessa: "kaikkihan me olemme täällä matkailualan palveluksessa".

Tuottava tieteellinen kriittisyys ei ole pelkästään ajattelun vapaudesta syntyvää ennalta ohjeistamatonta luovuutta ja riippumattomuutta taloudellisista intresseistä, vaan myös tieteellisten tutkimusmenetelmien hallintaa ja kykyä muotoilla tutuista "aiheista" vanhoja luokitteluja pakenevia tutkimuskohteita – siis uusien näkökulmien avulla uusia oivalluksia matkailualalle ja matkailuun liittyen.

*

Mikä sitten on tutkimuksen suhde kolmanteen tellinkiin, alueelliseen kehittämis- ja edistämistyöhön? Eivätkö ne olekaan sama asia? Yllättävän moni tiettävästi ajattelee näin. Työ ja elinkeinoministeriön tilaamassa tuoreessa perusselvityksessä Matkailututkimuksen kehittäminen Suomessa 5/2009 tutkimustiedon tarvitsijaksi ei nimetä muita kuin toimiala itse.  Mietitäänpä mitä tämä tarkoittaisi vaikkapa Lapin yliopiston matkailututkimuksen kohdalla. Jos meitä kehotettaisiin keskittymään joko elinkeinon auttamiseen tai vaikkapa arktisten alueiden matkailuun, silloin sekä Lapin yliopisto että matkailututkimus sidottaisiin joko taloudelliseen vaikuttavuuteensa tai alueelliseen sijaintiinsa. Sähköpostin, lentokoneiden, globaalien ongelmien ja suomalaisenkin matkailututkimuksen kansainvälisyyden aikana ohje olisi yllättävä – mutta mahdollinen, ellei yliopistolla ja matkailututkimuksella nähdä olevan muita kuin alueellisia tehtäviä. – Näin ajatellen jokainen alue maailmassa myös ratkoisi tykönään matkailun kasvuun tai rajoittamiseen liittyvät käytännön ongelmansa eikä tiedeyhteisöllä olisi maailmassa kummoista roolia.

Akateemisesti kunnianhimoisen tutkimuksen ja matkailuelinkeinon tarpeiden välinen ristiriita syntyy mielestäni pääasiassa aikaerosta, tutkimuspoliittisesta jet lagista. Suuntaamalla esimerkiksi tohtorikoulutuksen avulla intensiivistä tutkimusta arktisten alueiden matkailun ohella matkailun yhteiskunta-, talous- ja ympäristöpolitiikkaan sekä kestävään liiketoimintaan – siis perustutkimukseen – tuemme matkailualaa yhtenä, mutta ei ainoana tärkeänä tekijänä alueen yhteiskunnallisten ja ympäristöllisten ongelmien ratkaisemisessa ja kaikinpuolisen hyvinvoinnin lisäämisessä. Maailman mittakaavassa matkailu on valtava kulttuurinen, poliittinen, taloudellinen ja maapallon ekologiaan vaikuttava voima, mutta paikallisesti sen on syytä olla sopusoinnussa muiden yhteiskuntapoliittisten voimien kanssa.

Todellisena ristiriitaa kehittämisen ja tutkimisen välillä voi sen sijaan pitää silloin, kun matkailusta puhutaan kreolikielellä – sekakielellä, joka muistuttaa tutkimuspuhetta ja edistämispuhetta, mutta ei ole kunnolla kumpaakaan. Matkailukreoli käy kylläkin hyvin kaupaksi nykyisessä kilpailukykyä ja innovaatioita ylitse muiden arvojen korostavassa maailmantilanteessa, sillä se muistuttaa työn tekoa matkailun hyväksi. Sitä se ei kuitenkaan ole. Se ei tuota edes puhetekoja, joista lupaaminen on yksi velvoittavimpia.

Matkailututkimuksen perustieteitä läheisempi suhde konkreettiseen toimialaan tarjoaa sille kuitenkin myös mahdollisuuksia, joita ei välttämättä ole perustieteillä. Se kannustaa tutkimustyön tekijöitä miettimään omavastuuosuuttaan selkeässä tutkimusviestinnässä ja tutkimuksen yhteiskunnallisen relevanssin toteutumisessa. Aina ei intoa omien tutkimustensa markkinointiin ole kuitenkaan meilläkään; TEM:in raportin siteeraaman tutkijan sanoin "Ei niistä ole tapana hirveästi huudella."

Mutta miksi huudellakaan, elleivät julkinen hallinto, toimiala tai maakunnallinen media ole kiinnostuneita pohtimaan kysymyksiä, joita he eivät ole itse asettaneet. Tai elleivät he halua kuulla vastauksia, joita he eivät halua kuulla. Ainoastaan vastavuoroinen kiinnostus, kunnioitus ja kiistely luovat sitä paljon kaivattua työelämärelevanssia yliopiston ja ympäröivän yhteiskunnan välillä, ei yksipuolinen miellyttämisen halu tai käskyttäminen.

Mielestäni taitavaa ja tuottavaa kehittämistyötä matkailussa edustaa kyky seurata ja arvioida tutkimusta eri tiedealueilla ja työstää ja testata sen pohjalta uusia ja kestäviä konsepteja ja käytäntöjä matkailualalle ja sen yhteiskuntasuhteisiin.

*

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisempänä, työn muotona turismissa on koulutustyö. Neljällä eri oppimistavoitteella – ammattikoulu, ammattikorkeakoulu, yliopisto-opinnot ja tohtorikoulutus – päädytään useimmiten hyvinkin erilaisiin asemiin ja tehtäviin julkisella, yksityisellä ja kolmannella sektorilla. Koulutus tuottaa muun muassa hotelliketjujen johtajia, talouspäälliköitä, kokkeja, matkanjohtajia mielenterveyskuntoutujille, tutkijoita ja kulttuuri- ja luontomatkailuhankkeiden koordinaattoreita.

Matkailun pariin tullaan myös muita koulutusväyliä myöten ja ilman koulutusta; lisäksi matkailuala tarvitsee yhdyskuntasuunnittelijoiden, lääkäreiden, poliisien, pappien ja turvallisuusasiantuntijoiden apua – vain muutamia ammatteja mainitakseni. Matkailutyö ei siis ole mikään massalevite, jota on tarpeen puristaa tuubista sen mukaan, mikä on työvoimatarve Lapin majoitus- ja ohjelmapalveluyrityksissä lähimpien viiden vuoden sisällä. Me emme muun muassa vielä tiedä, miten matkailututkimuksen maisterit ja tohtorit tulevat maailmaa ja toimialaa muuttamaan, vaikka aavistuksia voimme jo nähdä seuraamalla esimerkiksi matkailututkimuksesta valmistuneiden sijoittumista keskeisiin työtehtäviin Lapissa ja muualla.

*

Yhteenvetona kuvaamistani neljästä työmaasta toteaisin seuraavaa:

Tuottava työ saa aikaan muun muassa esineitä, tapahtumia, palveluja, tietoa, taideteoksia, ymmärrystä, prosesseja, verkostoitumista, asuintaloja, kulkuväyliä, ihmisen innolta suojeltua luontoa ja eläviä, jaettuja tunteita ja elämyksiä. Viimeksi mainituissa suuri rooli on matkaoppailla, jotka ohjaavat ja opastavat ihmisiä uusiin taitoihin ja kokemustapoihin heille tuntemattomissa ympäristöissä ja vastaavat näiden kokemusten turvallisuudesta ja ympäristövaikutuksista. Samalla kun toivon heille, siinä missä hankeihmisillekin, arvostusta, ammatillisia haasteita ja toimeentulon mahdollisuuksia kotiseudullaan, toivon vastaavaa työrauhaa ja -arvostusta myös tutkijoille.
 
Vain tällä tavalla opiskelijat, nuo matkailun maailmanpolitiikan tulevat lähettiläät, oppivat ajattelemaan ja arvottamaan toimintaansa työelämässä ja sen päämääriä muistakin kuin urasuunnittelun koulutusohjelman näkökulmasta. Vain näin monitieteinen, monitaitoinen ja monipuolinen akateeminen ja ammatillinen osaaminen kykenee toimivalla työnjaolla aikaansaamaan kestävän ja kannattavan matkailun Lapissa ja muualla maailmassa. Vain näin maakunnalla on iloa siitä, että sillä on kenties yliopisto seuraavatkin 30 vuotta.

Verkkopalvelumme käyttää evästeitä, lue lisää. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. [Hyväksyn ehdot]
OK