Opiskelijan puheenvuoro

Janne Hälinen
hallituksen puheenjohtaja
Lapin yliopiston ylioppilaskunta

Arvoisa rehtori, hyvät tiede- ja taideyhteisömme jäsenet, international guests,

Kiitos on sana, jota kuulemme aivan liian harvoin. Tämän ainakin jokainen opiskelija- tai muussa järjestötoiminnassa toimiva on varmasti saanut kokea. Kritiikkiä kyllä annetaan herkästi ja epäonnistumisista muistutetaan, mutta kiitosta ja kehuja on harvemmin tarjolla. Onnistumisia pidetään ilmeisesti niin itsestäänselvyyksinä, ettei niistä aina jakseta vaivautua sanomaan.

Siksi haluankin – entistä valtiovarainministeriä lainatakseni – aivan aluksi kiittää Suomen hallitusta pelättyä viisaammista päätöksistä viime torstain budjettiriihessä. Vaikka tiedossa on kuitenkin miljardiluokan leikkaukset, on meillä myös paljon syytä kiitokseen.

Ensinnäkin haluan kiittää hallitusta vastuullisuudesta: valtion menokäyrä on saatu ainakin tältä erää laskuun, ja velkaantumistakin nähtävästi kuriin. Mutta erityistä kiitosta täytyy antaa hallituksen panostuksesta sivistykseen ja koulutukseen, joita ainakin itse pidän kansakuntamme tärkeimpinä voimavaroina. On äärimmäisen hienoa, etteivät valtiovarainministeriön alkukuusta esittämät kauhukuvat toteutuneetkaan.

Esimerkiksi ammattikorkeakouluille suunnattu 50 miljoonan euron ja yliopistoille luvattu jopa 150 miljoonan euron lisäpääomitus, sekä molempiin korkeakoulusektoreihin kohdistetun indeksikorotuksen puolittamisen kompensointi kertaluontoisella määrärahalisäyksellä, ovat tervetulleita panostuksia koulutukseen ja sivistykseen. Eikä yhtään sovi vähätellä valtion taloudellista panostusta nuorten syrjäytymisen ehkäisyynkään.
 

Arvoisat opiskelijatoverit,

Kevään ja kesän aikana niin meillä ylioppilaskunnassa kuin koko opiskelijaliikkeessä on seurattu huolestuneena opiskelijaterveydenhuoltoon kohdistettuja leikkauksia. Keväällä hallitus päätti kehysriihessä leikata Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön saamia vuokratukia 4,1 miljoonalla eurolla, joka toteutuessaan olisi johtanut huomattavasti suurempiin sopeuttamisvaatimuksiin ja vaarantanut samalla koko yliopisto-opiskelijoiden hyvin toimivan terveydenhuollon. Siksi haluankin jälleen kiittää hallitusta leikkauksen puolittamisesta 2,1 miljoonaan euroon.

Tämän kaltaiset torjuntavoitot korkeakoulutuksen ja opiskelijoiden hyvinvoinnin heikentämistä vastaan ovat tervetullutta vaihtelua jatkuvan tulevaisuudenpelossa elämisen sijaan. Syksy on siis opiskelijan näkökulmasta alkanut suhteellisen positiivisissa merkeissä; saimmehan opintotuenkin viimein sidotuksi indeksiin.
On suorastaan outoa, että pääsen kiittelemään näin vuolaasti. Varauduin aiemmin nimittäin siihen, että joutuisin puhumaan huomattavasti negatiivisemmassa sävyssä. Mutta hyvä näin!
 

Rakkaat päättäjät,

Täytyy kuitenkin huomata, että tämä ei vielä riitä. Taistelu paremmasta ei ole torjuntavoitosta huolimatta ohi. Vielä on paljon kehitettävää niin opiskelijoiden toimeentulon kuin muun hyvinvoinninkin saralla. On pitkällä tähtäimellä välttämätöntä, että myös ammattikorkeakouluopiskelijat pääsevät tasa-arvoiseen asemaan meihin yliopistossa opiskeleviin nähden. Siksi me näemme suotavana Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön palveluiden ulottamisen myös duaalimallin toisella puolen oleville kollegoillemme. Kyse ei ole vain yhdenvertaisuudesta, vaan mukana on myös ripaus tervettä järkeä, etenkin kun asiaa katsoo työurien pidentämiskeskustelun valossa.

Yliopisto-opiskelijat voivat keskimäärin ammattikorkeakoulussa opiskelevia paremmin, jos YTHS:n vuonna 2012 julkaistua tutkimusta voi uskoa. Räikeästi voisin ottaa esimerkiksi hampaidenhoidon: tutkimuksen mukaan 79 % yliopistossa opiskelevista naisista harjaa hampaansa suositusten mukaisesti kaksi kertaa päivässä, ammattikorkeakouluopiskelijamiehillä luvun ollessa vain 54 %!
Erot selittyvät varmasti osaltaan terveyspalveluiden saavutettavuudella, joka ammattikorkeakoululaisille on huomattavasti hankalampaa. Kynnys hakeutua julkiseen terveydenhoitoon on omaa järjestelmää korkeampi. Näin myös selittyy korkeammin koulutettujen keskimääräistä pidemmät työurat.

Onkin siis jo kansantaloudellisesti kannattavaa, että nuoret tavoitetaan mahdollisimman hyvin jo varhaisessa vaiheessa, jolloin monet työuraa myöhemmässä vaiheessa rasittavat seikat voidaan ennakolta karsia pois, oli kyse sitten fyysisistä tai mielenterveydellisistä ongelmista.

Tänä kesänä päättynyt, Lappeenrannassa ja Seinäjoella toteutettu, ammattikorkeakoulujen YTHS-kokeilu tuotti hyviä tuloksia, joten on vain poliittisesta tahdosta kiinni, järjestetäänkö ammattikorkeakouluopiskelijoille sama laadukas terveydenhoito kuin meillekin. Pallo on nyt päättäjillämme.
 

Hyvät kuulijat,

Suomi ei ole valmis. Myöskään korkeakoulujärjestelmämme ei ole valmis. Mutta voisiko jo olla otollinen aika ryhtyä tämän järjestelmän rakenteellisen kehittämisen osalta puheista tekoihin?

Korkeakoulutuksemme on kokonaisuutena varsin hyvää laatua, sitä ei käy kiistäminen. Mutta olemme silti kaukana täydellisyydestä. Epäilenkin, että olemme tulleet sokeiksi omalle erinomaisuudellemme.

Olisi rohkeasti kysyttävä, onko esimerkiksi nykyisenlainen duaalimalli tullut tiensä päähän. Ammattikorkeakoulujen hivuttautuminen yliopistojen tontille ja yliopistoista kaikuva viesti kandidaattihautomojen kaipuusta kertovat omaa korutonta kieltään siitä, että korkeakoululaitoksemme kaipaa uudistusta.

Duaalimalli, jossa yliopistoilla on oma tieteen tekemisen funktionsa ja ammattikorkeakouluilla työelämälähtöisyytensä, on kieltämättä palvellut hyvin tähän asti. Mutta meidän on arvioitava, voiko tämä jatkua pitkään tällaisena.
Tietyillä aloilla meillä on selkeästi päällekkäisyyttä suoritettujen tutkintojen ja valmistuneiden työelämään sijoittumisen osalta. Tällaisia ovat esimerkiksi tekniikan ja liiketalouden alat. Opetusministeri Kiurun haluamat lisäaloituspaikat esimerkiksi näille aloille eivät myöskään edesauta nuorten työelämään pääsyä ja sitä kautta työurien pidentämistä, mikä olisi välttämätöntä kestävyysvajeen korjaamiseksi. Työttömäksi kouluttaminen katteettomin lupauksin ei ole nuoren, eikä myöskään isänmaan etu!
 

Let’s recap.

The Finnish higher education system is at a crossroads. We have faced unprecedented cuts in higher education funding, which fortunately were repealed this time. We need to look at the future, and evaluate the system thoroughly. Do we really need a system that has two types of higher education institutions: traditional universities such as University of Lapland, and the universities of applied sciences (or polytechnics) that serve better the requirements of working life. These institutions have their specific tasks in the society, but are becoming more and more overlapped in some areas.

Instead of actually thinking how to improve the Finnish higher education system, we are trifling with things like tuition fees for students coming from outside the EU and European Economic Area. That is not sustainable politics for the long term development of our educational system. I will say this loud and clear: tuition fees do not improve our education, nor will they help Finland to become more internationalized. So let’s stop toying around, and start rebuilding a system that is more agile and up-to-date to modern standards, serving both Finland and all of mankind.
 

Hyvät ystävät,

Korkeakoulutuksemme rakenteellinen kehittäminen ei tapahdu itsestään. Tarvitsemme uusia ajatusmalleja ja uusia tapoja, joilla rakentaa jotain nykyistä parempaa. Ennen kaikkea meidän on noustava omista poteroistamme ja mietittävä, mikä todella on säilyttämisen arvoista ja mistä voimme luopua.

Tämä ei tapahdu niin kauan kun ammattikorkeakoulujen rehtorit haluavat luoda meille rinnakkaisen yliopistojärjestelmän, eikä se tapahdu myöskään niin kauan kuin yliopistoissa visioidaan, kuinka ilmeisesti taakaksi koettu kandidaattituotanto siirretään pois omista käsistä. Eikä tämä todellakaan tapahdu, jos päättäjät tuskailevat lukukausimaksujen kaltaisten mitättömyyksien parissa. Turha varmaan edes alkaa muistella taannoista eduskunnan lähetekeskustelua ammattikorkeakoululaista, jossa monen kansanedustajan puheista paistoi läpi tietämättömyys koko järjestelmästä. Esimerkiksi oikea terminologia oli eräillä täysin hukassa!

Minua ei kannata kuitenkaan tulkita väärin. En halua murskata nykyistä yliopistolaitosta, enkä luonnollisestikaan myös tradenomina toivo ammattikorkeakouluillekaan mitään muuta kuin hyvää. Haluan kuitenkin herättää keskustelua meille kaikille tärkeästä asiasta: kuinka jatkossakin pidämme suomalaisen koulutuksen – sen jokaisella tasolla – korkealaatuisena, tasa-arvoiset mahdollisuudet tarjoavana ja isänmaan ja kansan etua palvelevana.

Meillä on avaimet rakentaa Suomesta sivistyksen suurvalta. Ehdotankin siis, että käärimme hihat ja ryhdymme sanoista tekoihin. Huominen voisi olla jo tänään.

Verkkopalvelumme käyttää evästeitä, lue lisää. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. [Hyväksyn ehdot]
OK