• Weboodi
  • Owa
  • Outlook
  • Finna
  • Tenttis
  • Optima
  • Moodle
 
IlkkaR.jpg

Kasvatus: Kestävyyskasvatuksen tulisi läpäistä kaikkea opettajankoulutusta, sanoo apulaisprofessori

27.10.2017

Kun kasvava väestö tavoittelee koko ajan parempaa elintasoa rajallisella maapallolla, syntyy kiharaisia ongelmia. Apulaisprofessori Ilkka Ratisen mukaan tulevaisuuden opettajien tehtävänä on välittää oppilaille taitoja, joiden avulla nämä ongelmat ratkaistaan.

Ilkka Ratinen aloitti Lapin yliopistossa elokuun alussa kasvatustieteen apulaisprofessorina vastuualueenaan luonto- ja kulttuuriympäristökasvatuksen sivuaine. Siinä perehdytään kestävän kehityksen teemoihin erityisesti luokan ulkopuolisissa oppimisympäristöissä, kuten taidemuseoissa, tiedekeskuksissa ja luonnossa.

Kestävään kehitykseen liittyvä kasvatus on Ratisen mielestä teema, jonka tulisi ulottua myös sivuaineen ulkopuolelle.

Kestävyyskasvatus on kasvatusta, jossa otetaan huomioon tulevien sukupolvien mahdollisuudet hyvään elämään. Koska elämme rajallisella maapallolla, on selvää, että hyvä elämä ei voi loputtomiin perustua materiaaliseen kasvuun vaan se rakennetaan yhteisöllisten arvojen varaan.

Tosi vaikeita kysymyksiä on edessä muun muassa kehittyvissä maissa, joilla on tietenkin oikeus nostaa elintasoaan. Jotta ongelmiin kyetään tulevaisuudessa vastaamaan paremmin, täytyy uudenlaisia ajatteluntaitoja ja kykyjä ratkaista ongelmia alkaa opettaa jo varhaisessa vaiheessa. Tämän pitäisi siis olla opettajan perustaito, sanoo apulaisprofessori.

Roskakuva.jpg 

Koulun ulkopuolinen oppimisympäristö voi olla esimerkiksi jäteasema

Tiede kasvatuksen perustana

Ratinen on paitsi maantieteen ja biologian pedagogiikan dosentti myös tuplatohtori, joka on väitellyt sekä maantieteestä että ilmastokasvatuksesta.

Molemmilla aloilla Ratinen on perehtynyt luonnontieteen yhteiskunnalliseen merkitykseen. Sitä apulaisprofessori pitää ratkaisevan tärkeänä. Vaikka monien ongelmien ratkaisut ovat moraalisia, poliittisia ja kulttuurisidonnaisia, eivät ne ilman luonnontieteellistä perustaa useinkaan ole kestäviä.

Pitäisi esimerkiksi muistaa, ettemme täällä Lapissa ole irrallinen osa maapalloa, vaan olemassaolomme yhdistyy monilla siteillä globaaliin maailmaan. Valitettavasti siteet näyttävät unohtuvan esimerkiksi biotalouskeskusteluissa ja matkailun kehittämisessä. On esimerkiksi kiistaton luonnontieteellinen tosiasia, että puusta ei ole ilmaston kannalta järkevää tehdä nestemäisiä polttoaineita ja ettei lentoliikenteeseen perustava matkailun kasvaminen ole kestävää, Ratinen sanoo.

Kestävyyskasvatuksessa tarkastellaan usein juuri paikallisten asioiden, kuten asumisen, syömisen ja liikkumisen globaaleja sidoksia tieteellisen tiedon valossa. Jos emme opettajankoulutuksessa painota tieteellisen tiedon luonnetta ja tieteeseen pohjautuvaa opetusta, niin missä se sitten tehdään?

Joella1.jpg

Luokanopettajaopiskelijoita melontavaelluksella Ounasjoella

Koulun ulkopuoliset oppimisympäristöt

Kestävyyskasvatuksen ohella Ilkka Ratisen lempilapsi on luokan ulkopuolisten oppimisympäristöjen käyttö opetuksessa. Hän onkin kehittämässä yhteistyössä monien tahojen, kuten yliopiston harjoittelukoulun kanssa luonto- ja kulttuuriympäristökasvatuksen sivuainetta suuntaan, jossa vietetään paljon aikaa luokkatilojen ulkopuolella.

Sivuaineeseen on kehitteillä kolme valinnaista opintopolkua, joista yhdessä keskitytään käsityöhön ja taidekasvatukseen, toisessa kestävään kehitykseen ja kolmannessa seikkailukasvatukseen.

Toteutamme seikkailukasvatuksen yhdessä Lapin ammattikorkeakoulun kanssa, jossa alan opetusta on jo ollut jo pidemmän aikaa. Käytännössä opiskelijat voivat poimia kursseja ristiin oppilaitosten tarjonnasta.

Luokan ulkopuolinen oppiminen on usein elämyksellistä, mikä tietenkin korostuu seikkailukasvatuksessa. Ulkopuolisissa ympäristöissä on kuitenkin monia muitakin etuja. Voidaan käyttää monipuolisia oppimismenetelmiä ja rikkaita aineistoja, ja arviointeihin tulee uusia näkökulmia, kun erilaisten oppijoiden vahvuudet tulevat esiin. Luokan ulkopuolisten oppimisympäristöjen kehittäminen tarvitsee tuekseen jatkuvaa tutkimusta, jotta oppisesta tulisi mahdollisimman mielekäs kokemus kaikille oppijoille, Ratinen sanoo.

Ympäristökasvatuksessa puolestaan on keskeistä, että oppiminen tapahtuu autenttisissa ympäristöissä. Jos oppilaat halutaan mukaan kehittämään esimerkiksi lähiympäristöä, ei kehitystyötä kannata puuhata pelkästään luokassa.

Viestintä / Tapio Nykänen

Ilkka Ratisen kuva Tapio Nykänen, melontakuva Oula-Matti Peltonen, kuva Alakorkalon jäteasemalta Noora Palosaari


Verkkopalvelumme käyttää evästeitä, lue lisää. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. [Hyväksyn ehdot]
OK