Hiput
 
kide_1_2020_vapaalla1.jpg

Lappi-hulluutta latujen ulkopuolella

24.3.2020

Teksti: Sari Väyrynen
Kuvat: Anna Pakkanen

Arktisen yliopistoverkoston UArcticin kansainvälisessä sihteeristössä työskentelevä Pirkko Pulkkanen tunnustaa olevansa todellinen Lappi-hullu. Se tuli esiin reilu 10 vuotta sitten, kun hän muutti töiden vuoksi Rovaniemelle.

– Nykyisin minulle iskee etelässä ikävä pohjoiseen. Vasta Vuotson pohjoispuolella ajatukset alkavat kunnolla kirkastua ja minulle tulee tunne, että olen oikeassa paikassa. Ehkä se liittyy väljyyteen ja kiireettömyyteen. Siellä ei ole ihmismassoja, ja luonto on läsnä, Pirkko pohtii.

kide_1_2020_vapaalla2.jpg

Pirkon sydän sykkii erityisesti pohjoiselle luonnolle sekä monipuoliselle retkeilylle ja vaeltamiselle. Talvella hän harrastaa hiihtovaelluksia ja vapaalaskua, kesällä retkeilyä, maastopyöräilyä ja raftingia eli koskenlaskua kumiveneellä. Lajit mahdollistavat pääsyn totuttujen latujen ulkopuolelle: paikkoihin, joissa muut eivät paljon liiku. Mukana vaelluksilla ja retkillä on useimmiten oma kulta tai muutama luottovaelluskaveri.

– Nautin kaikista vuodenajoista, mutta talvi on suosikkini, Pirkko toteaa.

Aiemmin Pirkko hiihti kilpaa. Viime vuosina hän on pyrkinyt keskittymään kilpailun sijasta luonnosta nauttimiseen.

– Onko parempaa tunnetta kuin herätä aamulla teltasta luonnolliseen äänimaailmaan! Viihdykettäkään ei tarvitse erikseen hakea: luonnon omaa televisiota riittää, Pirkko naurahtaa.

kide_1_2020_vapaalla3.jpg

Pohjoisessa luonnossa viehättää myös mahdollisuus olla täysin hetkessä.

– Tunteet voimistuvat, ajatus kirkastuu, ihminen keskittyy olennaiseen ja pystyy havainnoimaan asioita toisilla tavoilla. Mistään ylimääräisestä ei tarvitse huolehtia: riittää, että on ruokaa, pysyy kuivana ja löytää maja- tai leiripaikan yöksi.

Erityisen rakas paikka on Vätsärin erämaa-alue Inarissa.

– Erämaissa tuntee oman pienuutensa luonnon armoilla, siellä vaeltaessa on oltava hyvät erätaidot ja -tiedot. Toiveenani on oppia vielä käyttämään raivaus- ja moottorisahaa ja kaatamaan omat polttopuuni. Silloin olisi varmasti tunne, että nyt pärjää.


Verkkopalvelumme käyttää evästeitä, lue lisää evästeistä. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. [Hyväksyn ehdot]
OK