• Weboodi
  • Outlook
  • Finna
  • Tenttis
  • Optima
  • Moodle
Hiput
 
Kirsti_Lempiainen_4.jpg

Oman paikan taju

30.11.2018

Arjen ja työn näyttämöt ovat sosiaalisesti monin tavoin eriytyneitä. Lähimaailmamme ovat Alfred Schützia siteeraten ”nyt-hetken ja näin-olon sirusia”, jotka kytkeytyvät menneeseen ja tulevaan maailmaan. Ymmärrämme kanssatoimijat, ihmiset ja instituutiot erilaisista näkökulmista, mikä tekee yhteisestä toiminnasta ja sen suunnittelusta samanaikaisesti sekä rikasta että vaikeaa.

Erityisen selväksi erilaisuutemme tulee muutoksen hetkellä. Lapin yliopiston ja Lapin ammattikorkeakoulun yhteistyön tiivistäminen konkretisoi, miten omanlaisissa paikoissa ja sosiaalisissa tiloissa itse kukin toimimme.

Osa meistä tarkkailee yhteistyötä hallinnon sujuvuuden kannalta, kun taas osa on ennen muuta huolissaan työpaikkojen katoamisesta. Toisille erilaisten hankkeiden pyörittäminen on arkipäivää, kun taas toisille akateeminen tutkimus ja opetus ovat jokapäiväistä leipätyötä. Jotkut haluavat lisätä yhteistä opetusta korkeakoulukonsernissa, joillekuille halu ei ole edes mahdollinen lainmukaisten oppisisältöjen turvaamiseksi. Joillakin meistä kaikki nämä ja monet muut näkökulmat ovat arjessa läsnä.

Organisaatioiden yhteistyön tie on valittu, jotta yliopistolla ja ammattikorkeakoululla olisi Lapissa tulevaisuutta. Yleistä keskustelua tulisi käydä myös siitä, millaisena yhteistyön tiivistäminen näyttäytyy yliopiston työntekijöiden ja opiskelijoiden toiminnassa. Mitä lisäarvoa opiskelijat, opettajat ja tutkijat saavat? Millä tavoilla eri oppiaineet ja tiedekunnat hyötyvät yhteistyön lisäämisestä? Entä millaisia haittoja yhteistyön lisäämisestä voi syntyä? Miten Lapin korkeakoulukonserni sopii nykyiseen korkeakoulukenttään? Mikä tekee siitä houkuttelevan ja omannäköisen?

Oman paikan tajussa on tärkeää ymmärtää paitsi omat vahvuutensa ja heikkoutensa myös muiden toimijoiden vahvuudet ja heikkoudet. Nyt-hetken ja näin-olon lisäksi on voitava suuntautua toiveikkaasti tulevaisuuteen, jotta toiminnassa olisi mieltä. Yliopistossa mielekkyys löytyy siitä, että luodaan yhä vain enemmän tilaa akateemiselle tutkimukselle ja opettamiselle. Ne ovat yliopiston olemassaolon vaatimuksia ja ehdottomia vahvuuksia. Yliopiston erityispiirrettä on vaalittava alinomaa etenkin, kun korkeakoulusektorin laajuudesta käydään jatkuvaa määrityskamppailua.

KIRSTI LEMPIÄINEN
Aikuiskasvatuksen sosiologian professori,
kasvatustieteiden tiedekunta

Verkkopalvelumme käyttää evästeitä, lue lisää. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. [Hyväksyn ehdot]
OK