OpenDigi — Opettajat oppimistaitojen ja digipedagogiikan kehittäjäyhteisöissä —hankkeessa (2018-2020) on mukana Oulun yliopisto, Jyväskylän yliopisto, Itä-Suomen yliopisto, Turun yliopisto ja Lapin yliopisto sekä kunkin alueen aktiivisia kehittäjäkouluja. Hankkeen keskeisenä tavoitteena on parantaa suomalaisen koulutuksen laatua ja opettajien osaamista opettajankoulutuksen ja perusopetuksen yhteisöllisen kehittämisen kautta. Hanke on Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama.
OpenDigi -projektissa Lapin yliopiston luokanopettajaopiskelijat tekivät opetuskokeiluja monilukutaitoon, kriittiseen ajatteluun ja digitaalisten välineiden oppimiskäyttöön liittyen syventävän harjoittelunsa aikana. Opiskelijat keräsivät harjoittelunsa aikana aineistoa pro gradu -tutkielmiansa varten, ja alta löytyy heidän lyhyitä kertomuksiaan opetuskokeiluihin ja tutkimuksiin liittyvistä kokemuksista.
Maria Ojala
Alkeisohjelmointia ja BeeBot-robotteja
Kasvatustieteiden Pro gradu –
tutkielmani tarkoituksena oli kehittää ohjelmoinnin pedagogiikkaa
peruskoulun toisella luokalla ja selvittää oppilaiden sekä heidän
luokanopettajansa kokemuksia alkeisohjelmoinnista ja BeeBot-roboteista
heidän luokassaan toteuttamani opetuskokeilun myötä. Aiheeni oli hyvin
ajankohtainen, mielenkiintoinen ja olin hyvin motivoitunut tutkimuksen
tekemiseen. Myös luokanopettaja ja oppilaat odottivat robotteja sekä
muita ohjelmointiharjoitteita innokkaasti!
Osa opettajista ja
opettajaopiskelijoista varmasti ajattelee, että ohjelmointi kuulostaa
vaikealta ja on vain koodikieltä tietokoneohjelmien ohjelmoimiseksi.
Alakoulussa se ei ole niin monimutkaista, vaan alkeisohjelmointiin
kuuluu ohjelmointiin tutustuminen ja yksinkertaisten toimintaohjeiden
ymmärtäminen, laatiminen sekä noudattaminen esimerkiksi innostavien
pelien, leikkien, robottien ja sovellusten avulla. Pyrin
tuomaan opetuskokeilullani esille sen, että alkeisohjelmoinnin ja
robotiikan alkeet eivät ole vaikeita integroida opetukseen, vaan
jokaisella opettajalla on mahdollisuus kehittää osaamistaan ja ottaa
rohkeasti haltuun nykyajan opetusmenetelmät ja välineet.
Kenttätyövaihe
Toiminnallisuus
on tärkeässä osassa oppimista alakoulussa. Ohjelmoinnillista ajattelua
ja alkeisohjelmointia voidaan harjoitella monella tavalla ja siihen
soveltuvia pelejä ja sovelluksia on paljon saatavilla. Opettajan
vastuulla on sopivien harjoitteiden, materiaalien ja pelien valinta,
jotta ne tukevat haluttujen oppisisältöjen oppimista ja ovat
tarkoituksenmukaisia.
Opetuskokeilussani
alkeisohjelmointia harjoiteltiin aluksi ilman teknologiaa
toiminnallisilla harjoitteilla sekä kirjallisilla tehtävillä, jonka
jälkeen oppilaat pääsivät harjoittelemaan ohjelmointia Code.org
-sivuston Angry Birds-ohjelmointipeleillä ja BeeBot-roboteilla. Ennen
BeeBot-robotteja olevat oppitunnit valmistivat oppilaita roboteilla
ohjelmoimiseen ja tehtävien tekemiseen niiden avulla. Tehtävillä
heräteltiin oppilaiden ohjelmoinnillista ajattelua; ymmärrystä
vaiheittaisista toimintaohjeista ja niiden tärkeydestä olla tarkkoja ja
vaiheittain eteneviä. Tämän jälkeen oppiaineiden tehtävien
harjoittelemien sujui helposti BeeBot-robottien ohjelmoinnin avulla. BeeBot-robotteja
hyödynsin matematiikan ja suomen kielen oppitunneilla oppinaineiden
sisältöjen harjoittelemiseen. Lopuksi oppilaat tutustuivat oman pelin
ohjelmoimiseen Scratchjr-ohjelmointisovelluksella. BeeBot-robotit
olivat suurimmassa osassa opetuskokeiluani ja niiden avulla oli helppo
oppia oppiaineiden sisältöjä, kertotauluja ja synonyymeja, ohjelmoinnin
oppimisen lomassa.
Opetuskokeiluni
myötä luokanopettaja pääsi tutustumaan alkeisohjelmointiin ja
BeeBot-robottien hyödyntämiseen opetuksessa, seuratessaan pitämiäni
oppitunteja hänen luokassaan. Opettaja
sai ideoita, miten alkeisohjelmointia ja BeeBot-robotteja voidaan
integroida osaksi oppiaineiden sisällöllisiä tavoitteita sekä kuinka eri
digilaitteita ja sovelluksia käytetään.
Tulevaisuuden taidot
Tutkielmani
antoi tietoa siitä, millaisia kokemuksia oppilaat saivat
alkeisohjelmoinnin ja BeeBot-robottien hyödyntämisestä oppimisen tukena.
Oppilaiden kokemukset olivat pääasiassa positiivisia ja tekeminen oli
mielekästä. Työrauhan puute tai tehtävien helppous häiritsi oppimisen
iloa.
Ohjelmointitehtävien
perusteella voin päätellä oppilaiden ymmärtäneen vaiheittaisten
toimintaohjeiden laatimisen ja noudattamisen. Oppilaat oppivat
ohjelmoinnin viittä perusasiaa; erottamista, yleistämistä, hajottamista,
algoritmien luomista ja virheiden etsintää. Lisäksi tehtävien oikein
tekemisessä tarvittiin päättelykykyä, suunnittelukykyä,
ongelmanratkaisutaitoja sekä digitaitoja. Aineistoni analyysin mukaan
robottien käyttäminen lisäsi oppilaiden motivaatiota, koska siitä
innostuivat erityisesti sellaiset oppilaat, joilla yleensä on ongelmia
keskittymisessä ja tehtävistä innostumisesta. Oppilaat kertoivat
kokemuksiaan epäonnistumisesta ja uudelleen yrittämisestä, mistä pystyin
päättelemään oppilaiden yrittävän sinnikkäästi uudestaan, vaikka he
kohtasivat välillä epäonnistumisia.
Tulevaisuudessa
ohjelmoinnillinen ajattelu ja perusymmärrys ohjelmoinnista ovat yhä
tärkeämpiä taitoja, koska yhteiskunnassamme käytetään paljon
ohjelmointikoodia. Opetuskokeilu vaikutti onnistuneelta – Kaikki
oppilaat olivat innostuneita oppimaan ohjelmoinnista ja robotiikasta
lisää myös tulevaisuudessa!
Anna Temonen
Monilukutaitoa kehittämässä ilmiölähtöisesti
OpenDigi -projektissa Lapin yliopiston luokanopettajaopiskelijat tekivät opetuskokeiluja monilukutaitoon, kriittiseen ajatteluun ja digitaalisten välineiden oppimiskäyttöön liittyen syventävän harjoittelunsa aikana. Opiskelijat keräsivät harjoittelunsa aikana aineistoa pro gradu -tutkielmaansa varten, ja tässä erään opiskelijan lyhyt kertomus hänen kokemuksistaan opetuskokeilusta ja tutkimuksesta. Jokainen lasten ja nuorten kanssa työskentelevä kohtaa päivittäin pitkän listan kysymyksiä ja ihmettelyä ympäröivän maailman ilmiöistä. Lähtökohtana kysymyksille voi olla lähes mikä vain ja melko usein pääsee myös yllättymään siitä mitä kaikkea lapset ja nuoret pohtivat. Pohdintoihin on tärkeää lähteä mukaan ja tarjota oppilaille mahdollisuuksia selvittää vastauksia mieltään askarruttaviin kysymyksiin. Oivallettuani oppilaiden sisäisen motivaation hyödyntämisen ja ruokkimisen arvon opetustilanteissa, olen päässyt toteuttamaan mitä moninaisempia ja opettajan näkökulmasta katsoen jopa yllättäviä oppimiskokonaisuuksia.
Ilmiölähtöinen opetus on osoittautunut itselleni kiehtovaksi ja luonnolliseksi toimintatavaksi. Omassa pro gradu –tutkielmassani oli alusta asti selvää, että ilmiölähtöisyys tulee olemaan osa tutkimusprosessia. Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama OpenDigi –hanke tarjosi oivan mahdollisuuden toteuttaa ilmiölähtöisen oppimiskokeilun. OpenDigi –hanke rajasi tutkimuksen aihealueeksi opetussuunnitelman perusteiden laaja-alaisista tavoitteista, monilukutaidon. Tutkielman aineisto on kerätty pohjoissuomalaisella peruskoululla monilukutaitoja kartoittavan ja kehittävän opetuskokeilun yhteydessä. Aineistona toimivat oppilaiden tuottamat erilaiset tekstit, oma havaintopäiväkirja sekä oppituntien tallenteet. Sukellus suoraan opetussuunnitelmaan aiheutti paljon kysymyksiä myös itselleni ja niihin etsin vastauksia tutkimusprosessissani.
Opetuskokeilun keskiössä oli siis monilukutaito ja opetuksen materiaaleina toimivat erilaiset mediat kuten sanomalehdet, aikakauslehdet, sarjakuvat sekä internetin mediasisällöt. Tutkimuksen aineisto osoittaa, että 9-14-vuotiailla peruskoulun oppilailla on olemassa monilukutaitoja entuudestaan. Oppilaat kertoivat alkukartoituskyselyssä omista uutistenlukutottumuksistaan, jotka olivat vaihtelevia. Osa oppilaista kertoi seuraavansa uutisia päivittäin jostakin mediasta, kun taas toisessa ääripäässä oli oppilaita, jotka eivät mielestään seuraa uutisia lainkaan. Alkukartoituksen vastauksien hajonnasta huolimatta kaikki oppilaat osoittivat osaamistaan uutistenlukutaidossa. Myös uutistekstien kaltaisten tekstien tuottaminen onnistui oppilailta hyvin. Opetuskokeilun työtavat oli suunniteltu niin, että oppilas itse pystyi valitsemaan, miten tuottaa erilaisia tehtäviä joissa tavoitteena tuottaa tekstejä. Kaikki oppilaat valitsivat työvälineekseen tietokoneen. Tehtävien edetessä oppilaat itse ehdottivat, että voisiko koko ryhmä tehdä yhteiset uutiset. Tämä kysymys oli itselleni mieluinen, kun kuulin sen oppilailta itseltään. Suorataan osoitus siitä, että ilmiölähtöinen oppiminen on tuottanut oppilaslähtöistä tulosta. Ohjailin opetuskeskusteluja toki siihen suuntaan osoitetuilla kysymyksillä ja keskusteluilla, joilla osasin hieman odottaa toivetta omien uutisten teosta. Yhteyksien löytäminen eri ilmiöiden ja asioiden välillä opettaa jo itsessään ja muokkaa jatkuvasti sitä millaisena näemme ja koemme ympäröivän maailman.
Mikä tästä kaikesta tekee monilukutaitoa? Lyhykäisyydessään monilukutaitoiseksi ohjaamisen perustana on ohjata oppilasta tulkitsemaan ja tuottamaan monenlaisia tekstejä. Mikä on monenlainen teksti? Monilukutaidon näkökulmasta lähes mikä vain tekstiin viittaava tuotos voidaan tulkita tekstiksi. Kyseessä voi perinteisen kirjoitetun tekstin ohella olla, niin visuaalinen, auditiivinen, audiovisuaalinen tai lähes miten tahansa esitettävään muotoon tuotettu osoitus ymmärtämisestä. Perinteisen lukutaidon ohessa monilukutaitoinen osaa tulkita ja tuottaa kuvia, ääntä, videoita, numeraalisia tekstejä tai vaikkapa näytelmän. Tästä listasta selviää myös se, että tekstin tuottamisen ja tulkitsemisen välineistön täytyy olla nykyään muutakin kuin pelkkä paperi ja kynä. Opettajan tulee siis tarttua rohkeasti periteisten tekstitaitojen lisäksi uusiin mahdollisuuksiin ja antaa tilaa myös oppilaiden omille ideoille.
Sofia Manninen ja Ossi Hämäläinen
Kehittämistutkimus virtuaalitodellisuuden hyödyntämisestä opetuksessa alakoulun toisella luokalla
Saimme upean mahdollisuuden tehdä yhteistyötä Lapin ammattikorkeakoulun pLAB:in kanssa. Järjestimme heidän kanssa yhdessä opetuskokeilun luokanopettajakoulutuksen syventävän harjoittelumme aikana, jolloin saimme heiltä käyttöön pLAB:issa rakennetun virtuaalitodellisuuden sekä laitteet sen käyttöön. Pääsimme oppilaiden kanssa seikkailemaan aurinkokunnassa virtuaalisessa ympäristössä. Virtuaalimaailman avulla oppiminen oli harjoitteluluokissamme uutta sekä oppilaille että opettajille, minkä vuoksi oli erityisen mielenkiintoista päästä toteuttamaan kokeilu ja kehittämään virtuaalisten oppimisympäristöjen hyödyntämistä opetuksessa.
Virtuaalitodellisuudessa oppilaat pääsivät konkreettisesti näkemään, mistä johtuu vuodenaikojen vaihtelu, kuukaudet, vuorokausi ja vuosi. He pääsivät myös näkemään, miltä maapallo, aurinko ja aurinkokunnan planeetat näyttävät. Auringon, kuun ja planeettojen välimatkat olivat virtuaalisessa ympäristössä todellisuutta vastaavia.
Opetuskokemuksemme perusteella oppilailla on vaikeaa ymmärtää avaruudessa olevia asioita ja sitä, miten ne vaikuttavat meidän elämiseen maapallolla. Virtuaalitodellisuuden avulla pyrimme tekemään aurinkokunta aiheen konkreettiseksi.
Tutkimme, miten virtuaalitodellisuus vaikuttaa oppilaiden oppimiseen ja oppimismotivaatioon. Halusimme myös selvittää oppilaiden kokemuksia virtuaalitodellisuudesta ja miten virtuaalitodellisuuden hyödyntämistä opetuksessa voisi vielä kehittää. Kehittämistutkimuksen tarkoituksena on kehittää käytännön työhön malleja ja teoriaa, joita voi hyödyntää tulevaisuudessa. Tutkimuksemme tarkoituksena oli auttaa opettajia hyödyntämään virtuaalitodellisuutta opetuksessa. Toteutimme opetuskokeilun eräässä pohjoissuomalaisessa koulussa, jonka tarkoituksena oli kokeilla virtuaalitodellisuuden hyödyntämistä opetuksessa. Aineiston keräsimme haastattelemalla oppilaita ja opettajaa, sekä havainnoimalla oppilaiden toimintaa. Oppilaat olivat aidosti kiinnostuneita opittavasta asiasta, mikä näkyi aktiivisena toimintana oppimistilanteessa. Oppilaiden tunnekokemus oli merkittävä virtuaalisen ympäristön vuoksi, mikä voidaan nähdä oppimista edistävänä asiana. Oppilaiden mielestä oli hauskaa liikkua ja tutkia asioita virtuaalitodellisuudessa, koska siellä pystyi liikkumaan ja tutkimaan omatoimisesti. Virtuaalitodellisuus edesauttoi oppilaiden toiminnallista oppimista, mikä on tämän päivän koulussa todella tärkeää.
Tutkimuksemme tuloksista voi päätellä, että virtuaalitodellisuus innostaa oppilaita oppimaan. Oppilaat työskentelivät aktiivisesti etsien tietoa virtuaalitodellisuudessa. Heidän toiminnastaan huokui aito uteliaisuus, kun he etsivät tietoa aurinkokunnasta. Virtuaalitodellisuus selvästi paransi oppilaiden syvällistä keskittymistä, koska virtuaalisessa ympäristössä yhdistyy moniaistillinen oppiminen. Positiivinen oppimiskokemus näkyi myös opittavan aiheen ymmärtämisenä. Virtuaalitodellisuus oli tehnyt aurinkokunnan konkreettiseksi, minkä vuoksi oppilaat ymmärsivät paremmin sen tapahtumia.
Luokanopettajan mielestä opetuskokeilumme oli erittäin onnistunut. Hän pääsi tutustumaan virtuaalitodellisuuteen ja näki miten se vaikuttaa oppilaiden oppimiseen. Hän oli todella vaikuttunut, kuinka hyvin virtuaalitodellisuus voi tehdä opetettavasta asiasta konkreettisen. Virtuaalitodellisuus voikin auttaa monenlaisia oppilaita ymmärtämään opittavaa asiaa paremmin. Se luo oppilaalle turvallisen ympäristön harjoitella erilaisia tietoja ja taitoja, joita ei olisi muuten mahdollista toteuttaa.
Tutkimuksemme tuloksista nousi myös esiin, kuinka positiivinen yhteistyö auttaa opettajaa hyödyntämään virtuaalitodellisuutta. Opettajilla on harvoin osaamista virtuaalitodellisuuden luomiseen. Tämän takia koulun ja muiden tahojen yhteistyö on tärkeää, jotta opettaja voi toteuttaa luokalleen ainutlaatuisen oppimiskokemuksen virtuaalistodellisuudessa. Opettajan täytyy suunnitella miten virtuaalitodellisuutta hyödynnetään oppimisessa. Tämän jälkeen hän alkaa etsimään henkilöitä, jotka voisivat tehdä oppimiseen sopivan virtuaalitodellisuuden. Opettajan täytyy ohjata ja tukea aktiivisesti oppilaita virtuaalitodellisuuden käytössä, jotta oppilaat huomaavat miten virtuaalitodellisuudessa toimitaan. Virtuaalitodellisuus vaatii myös opettajan aktiivista kehittymistä. Teknologiaan liittyvät koulutukset ovat tärkeitä, jotta opettajat pystyisivät hyödyntämään virtuaalitodellisuutta opetuksessaan. Tuloksista nousi myös esiin, kuinka virtuaalitodellisuuden hyödyntäminen käytännön opetuksessa vaatii koululta resursseja, joihin kaikilla kouluilla ei ole vielä varaa. Tämän vuoksi kokeilimme myös pahvisia VR-laseja luokassamme, joiden hankkiminen ei ole niin kallista. Virtuaalitodellisuuden hyödyntäminen opettamisessa vaatii lisää tutkimusta, jotta opettajat saavat tietoa käytäntöön. Meidän tutkimuksen avulla kuitenkin pääsee tutustumaan virtuaalitodellisuuden hyödyntämiseen opetuksessa.