Monilukutaitoa peruskoululaisille


OpenDigi logot

Monilukutaitoa_peruskoululaisille_MG_2202.jpg
Monilukutaito perusopetuksen opetussuunnitelmassa

 

Perusopetuksen valtakunnallisissa opetussuunnitelman perusteissa “Monilukutaito” (L4) on yksi opetussuunnitelmassa nimetyistä laaja-alaisista aihekokonaisuuksista, jonka tulee läpäistä kaikki koulussa opetettavat oppiaineet. “Monilukutaito” kytkeytyy muihin aihekokonaisuuksiin kuten “Ajattelu ja oppimaan oppiminen” (L1), "Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu" (L2) sekä “Tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen” (L5).

Opetussuunnitelman perusteissa tuodaan esiin, että laaja-alaisten aihekokonaisuuksien“tavoitteena on perusopetuksen tehtävän mukaisesti ja oppilaiden ikäkauden huomioon ottaen tukea ihmisenä kasvamista sekä edistää demokraattisen yhteiskunnan jäsenyyden ja kestävän elämäntavan edellyttämää osaamista” (OPH 2014, 18). Monilukutaidon edistäminen on jokaisen opettajan tehtävä, oppiaineeseen katsomatta.

Lue lisää: OPH (2014).Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014.  

 

 

Monilukutaidon edistäminen ei rajaudu opettajan työnkuvassa vain oppiainekohtaisen ja laaja-alaisen osaamisen tukemiseen. Se kytkeytyy laajemmin myös kasvattamiseen, jonka lähtökohtana ovat perusopetuksen arvot: tasa-arvo, yhdenvertaisuus, hyvinvointi, demokratia ja aktiivinen toimijuus kansalaisyhteiskunnassa (OPH 2014).

Uuden opetussuunnitelman mukaisessa opetuksessa korostuu yhteistyö eri oppiaineiden opettajien ja koulun ulkopuolisten toimijaryhmien kesken. Opetussuunnitelmassa nimetään mahdollisiksi yhteistyökumppaneiksi monilukutaidon kehittämisessä mediat, kirjastot sekä tutkimus- ja kulttuurilaitokset.

Mitä on monilukutaito?

Käsitteenä monilukutaito on yläkäsite monelle lukutaidolle, kuten medialukutaidolle, visuaaliselle lukutaidolle ja kuvanlukutaidolle. Monilukutaito merkitsee taitoa hankkia, yhdistää, muokata, tuottaa, esittää ja arvioida tietoa eri muodoissa, eri ympäristöissä ja tilanteissa sekä erilaisten välineiden avulla. Opetussuunnitelmassa (OPH 2014) monilukutaidon etuliite ”moni” viittaa ennen kaikkea tekstien ”moneuteen” eli tekstit voivat olla sanallisia, kuvallisia, auditiivisia, numeerisia, kinesteettisiä symbolijärjestelmiä sekä niiden yhdistelmiä. 

Monilukutaitoiseksi kehitytään vähitellen. Monilukutaitoinen osaa esimerkiksi hakea, valita, muokata ja jakaa erilaisia ja monimuotoisia tekstiaineistoja. Hän oppii tuottamaan ja tulkitsemaan tekstejä, jotka voivat olla niin kirjoitetussa, puhutussa, painetussa, audiovisuaalisessa kuin digitaalisessa muodossa. Monilukutaitoa on myös se, että osaa argumentoida väitteensä niin kasvokkain tapahtuvassa kuin nettikeskusteluissa, tai että oppii ymmärtämään ja arvioimaan sosiaalisen median tuottamaa sisältöä digitaalisessa maailmassa.

Sosiaalisen median ympäristöissä monilukutaitoinen tunnistaa tekstin tekijän tarkoitusperiä: viihdyttäminen, luotettavan tiedon tarjoaminen, tekijän mielipiteen kertominen, lukijan mielipiteisiin vaikuttaminen, jonkun asian tai tuotteen myyminen lukijalle, lukijan saaminen klikkaamaan jotakin linkkiä tai mainosta, lukijan saaminen vastaamaan itselleen, kiusaaminen, vahingon aiheuttaminen tai jonkun mustamaalaaminen (Pönkä 2016).

Kirjallisuutta monilukutaidosta
Opetuskokeiluja OpenDigi -projektissa

OpenDigi — Opettajat oppimistaitojen ja digipedagogiikan kehittäjäyhteisöissä —hankkeessa (2018-2020) on mukana Oulun yliopisto, Jyväskylän yliopisto, Itä-Suomen yliopisto, Turun yliopisto ja Lapin yliopisto sekä kunkin alueen aktiivisia kehittäjäkouluja. Hankkeen keskeisenä tavoitteena on parantaa suomalaisen koulutuksen laatua ja opettajien osaamista opettajankoulutuksen ja perusopetuksen yhteisöllisen kehittämisen kautta. Hanke on Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama.

OpenDigi -projektissa Lapin yliopiston luokanopettajaopiskelijat tekivät opetuskokeiluja monilukutaitoon, kriittiseen ajatteluun ja digitaalisten välineiden oppimiskäyttöön liittyen syventävän harjoittelunsa aikana. Opiskelijat keräsivät harjoittelunsa aikana aineistoa pro gradu -tutkielmiansa varten, ja alta löytyy heidän lyhyitä kertomuksiaan opetuskokeiluihin ja tutkimuksiin liittyvistä kokemuksista.

 

Maria Ojala

Alkeisohjelmointia ja BeeBot-robotteja

Kasvatustieteiden Pro gradu – tutkielmani tarkoituksena oli kehittää ohjelmoinnin pedagogiikkaa peruskoulun toisella luokalla ja selvittää oppilaiden sekä heidän luokanopettajansa kokemuksia alkeisohjelmoinnista ja BeeBot-roboteista heidän luokassaan toteuttamani opetuskokeilun myötä. Aiheeni oli hyvin ajankohtainen, mielenkiintoinen ja olin hyvin motivoitunut tutkimuksen tekemiseen. Myös luokanopettaja ja oppilaat odottivat robotteja sekä muita ohjelmointiharjoitteita innokkaasti!

Osa opettajista ja opettajaopiskelijoista varmasti ajattelee, että ohjelmointi kuulostaa vaikealta ja on vain koodikieltä tietokoneohjelmien ohjelmoimiseksi. Alakoulussa se ei ole niin monimutkaista, vaan alkeisohjelmointiin kuuluu ohjelmointiin tutustuminen ja yksinkertaisten toimintaohjeiden ymmärtäminen, laatiminen sekä noudattaminen esimerkiksi innostavien pelien, leikkien, robottien ja sovellusten avulla. Pyrin tuomaan opetuskokeilullani esille sen, että alkeisohjelmoinnin ja robotiikan alkeet eivät ole vaikeita integroida opetukseen, vaan jokaisella opettajalla on mahdollisuus kehittää osaamistaan ja ottaa rohkeasti haltuun nykyajan opetusmenetelmät ja välineet.

Kenttätyövaihe

Toiminnallisuus on tärkeässä osassa oppimista alakoulussa. Ohjelmoinnillista ajattelua ja alkeisohjelmointia voidaan harjoitella monella tavalla ja siihen soveltuvia pelejä ja sovelluksia on paljon saatavilla. Opettajan vastuulla on sopivien harjoitteiden, materiaalien ja pelien valinta, jotta ne tukevat haluttujen oppisisältöjen oppimista ja ovat tarkoituksenmukaisia.

Opetuskokeilussani alkeisohjelmointia harjoiteltiin aluksi ilman teknologiaa toiminnallisilla harjoitteilla sekä kirjallisilla tehtävillä, jonka jälkeen oppilaat pääsivät harjoittelemaan ohjelmointia Code.org -sivuston Angry Birds-ohjelmointipeleillä ja BeeBot-roboteilla. Ennen BeeBot-robotteja olevat oppitunnit valmistivat oppilaita roboteilla ohjelmoimiseen ja tehtävien tekemiseen niiden avulla. Tehtävillä heräteltiin oppilaiden ohjelmoinnillista ajattelua; ymmärrystä vaiheittaisista toimintaohjeista ja niiden tärkeydestä olla tarkkoja ja vaiheittain eteneviä. Tämän jälkeen oppiaineiden tehtävien harjoittelemien sujui helposti BeeBot-robottien ohjelmoinnin avulla. BeeBot-robotteja hyödynsin matematiikan ja suomen kielen oppitunneilla oppinaineiden sisältöjen harjoittelemiseen. Lopuksi oppilaat tutustuivat oman pelin ohjelmoimiseen Scratchjr-ohjelmointisovelluksella. BeeBot-robotit olivat suurimmassa osassa opetuskokeiluani ja niiden avulla oli helppo oppia oppiaineiden sisältöjä, kertotauluja ja synonyymeja, ohjelmoinnin oppimisen lomassa.

Opetuskokeiluni myötä luokanopettaja pääsi tutustumaan alkeisohjelmointiin ja BeeBot-robottien hyödyntämiseen opetuksessa, seuratessaan pitämiäni oppitunteja hänen luokassaan. Opettaja sai ideoita, miten alkeisohjelmointia ja BeeBot-robotteja voidaan integroida osaksi oppiaineiden sisällöllisiä tavoitteita sekä kuinka eri digilaitteita ja sovelluksia käytetään.

Tulevaisuuden taidot

Tutkielmani antoi tietoa siitä, millaisia kokemuksia oppilaat saivat alkeisohjelmoinnin ja BeeBot-robottien hyödyntämisestä oppimisen tukena. Oppilaiden kokemukset olivat pääasiassa positiivisia ja tekeminen oli mielekästä. Työrauhan puute tai tehtävien helppous häiritsi oppimisen iloa.

Ohjelmointitehtävien perusteella voin päätellä oppilaiden ymmärtäneen vaiheittaisten toimintaohjeiden laatimisen ja noudattamisen. Oppilaat oppivat ohjelmoinnin viittä perusasiaa; erottamista, yleistämistä, hajottamista, algoritmien luomista ja virheiden etsintää. Lisäksi tehtävien oikein tekemisessä tarvittiin päättelykykyä, suunnittelukykyä, ongelmanratkaisutaitoja sekä digitaitoja. Aineistoni analyysin mukaan robottien käyttäminen lisäsi oppilaiden motivaatiota, koska siitä innostuivat erityisesti sellaiset oppilaat, joilla yleensä on ongelmia keskittymisessä ja tehtävistä innostumisesta. Oppilaat kertoivat kokemuksiaan epäonnistumisesta ja uudelleen yrittämisestä, mistä pystyin päättelemään oppilaiden yrittävän sinnikkäästi uudestaan, vaikka he kohtasivat välillä epäonnistumisia.

Tulevaisuudessa ohjelmoinnillinen ajattelu ja perusymmärrys ohjelmoinnista ovat yhä tärkeämpiä taitoja, koska yhteiskunnassamme käytetään paljon ohjelmointikoodia. Opetuskokeilu vaikutti onnistuneelta – Kaikki oppilaat olivat innostuneita oppimaan ohjelmoinnista ja robotiikasta lisää myös tulevaisuudessa!

 

Anna Temonen

Monilukutaitoa kehittämässä ilmiölähtöisesti

OpenDigi -projektissa Lapin yliopiston luokanopettajaopiskelijat tekivät opetuskokeiluja monilukutaitoon, kriittiseen ajatteluun ja digitaalisten välineiden oppimiskäyttöön liittyen syventävän harjoittelunsa aikana. Opiskelijat keräsivät harjoittelunsa aikana aineistoa pro gradu -tutkielmaansa varten, ja tässä erään opiskelijan lyhyt kertomus hänen kokemuksistaan opetuskokeilusta ja tutkimuksesta. Jokainen lasten ja nuorten kanssa työskentelevä kohtaa päivittäin pitkän listan kysymyksiä ja ihmettelyä ympäröivän maailman ilmiöistä. Lähtökohtana kysymyksille voi olla lähes mikä vain ja melko usein pääsee myös yllättymään siitä mitä kaikkea lapset ja nuoret pohtivat. Pohdintoihin on tärkeää lähteä mukaan ja tarjota oppilaille mahdollisuuksia selvittää vastauksia mieltään askarruttaviin kysymyksiin. Oivallettuani oppilaiden sisäisen motivaation hyödyntämisen ja ruokkimisen arvon opetustilanteissa, olen päässyt toteuttamaan mitä moninaisempia ja opettajan näkökulmasta katsoen jopa yllättäviä oppimiskokonaisuuksia.

Ilmiölähtöinen opetus on osoittautunut itselleni kiehtovaksi ja luonnolliseksi toimintatavaksi. Omassa pro gradu –tutkielmassani oli alusta asti selvää, että ilmiölähtöisyys tulee olemaan osa tutkimusprosessia. Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama OpenDigi –hanke tarjosi oivan mahdollisuuden toteuttaa ilmiölähtöisen oppimiskokeilun. OpenDigi –hanke rajasi tutkimuksen aihealueeksi opetussuunnitelman perusteiden laaja-alaisista tavoitteista, monilukutaidon. Tutkielman aineisto on kerätty pohjoissuomalaisella peruskoululla monilukutaitoja kartoittavan ja kehittävän opetuskokeilun yhteydessä. Aineistona toimivat oppilaiden tuottamat erilaiset tekstit, oma havaintopäiväkirja sekä oppituntien tallenteet. Sukellus suoraan opetussuunnitelmaan aiheutti paljon kysymyksiä myös itselleni ja niihin etsin vastauksia tutkimusprosessissani.

Opetuskokeilun keskiössä oli siis monilukutaito ja opetuksen materiaaleina toimivat erilaiset mediat kuten sanomalehdet, aikakauslehdet, sarjakuvat sekä internetin mediasisällöt. Tutkimuksen aineisto osoittaa, että 9-14-vuotiailla peruskoulun oppilailla on olemassa monilukutaitoja entuudestaan. Oppilaat kertoivat alkukartoituskyselyssä omista uutistenlukutottumuksistaan, jotka olivat vaihtelevia. Osa oppilaista kertoi seuraavansa uutisia päivittäin jostakin mediasta, kun taas toisessa ääripäässä oli oppilaita, jotka eivät mielestään seuraa uutisia lainkaan. Alkukartoituksen vastauksien hajonnasta huolimatta kaikki oppilaat osoittivat osaamistaan uutistenlukutaidossa. Myös uutistekstien kaltaisten tekstien tuottaminen onnistui oppilailta hyvin. Opetuskokeilun työtavat oli suunniteltu niin, että oppilas itse pystyi valitsemaan, miten tuottaa erilaisia tehtäviä joissa tavoitteena tuottaa tekstejä. Kaikki oppilaat valitsivat työvälineekseen tietokoneen. Tehtävien edetessä oppilaat itse ehdottivat, että voisiko koko ryhmä tehdä yhteiset uutiset. Tämä kysymys oli itselleni mieluinen, kun kuulin sen oppilailta itseltään. Suorataan osoitus siitä, että ilmiölähtöinen oppiminen on tuottanut oppilaslähtöistä tulosta. Ohjailin opetuskeskusteluja toki siihen suuntaan osoitetuilla kysymyksillä ja keskusteluilla, joilla osasin hieman odottaa toivetta omien uutisten teosta. Yhteyksien löytäminen eri ilmiöiden ja asioiden välillä opettaa jo itsessään ja muokkaa jatkuvasti sitä millaisena näemme ja koemme ympäröivän maailman.

Mikä tästä kaikesta tekee monilukutaitoa? Lyhykäisyydessään monilukutaitoiseksi ohjaamisen perustana on ohjata oppilasta tulkitsemaan ja tuottamaan monenlaisia tekstejä. Mikä on monenlainen teksti? Monilukutaidon näkökulmasta lähes mikä vain tekstiin viittaava tuotos voidaan tulkita tekstiksi. Kyseessä voi perinteisen kirjoitetun tekstin ohella olla, niin visuaalinen, auditiivinen, audiovisuaalinen tai lähes miten tahansa esitettävään muotoon tuotettu osoitus ymmärtämisestä. Perinteisen lukutaidon ohessa monilukutaitoinen osaa tulkita ja tuottaa kuvia, ääntä, videoita, numeraalisia tekstejä tai vaikkapa näytelmän. Tästä listasta selviää myös se, että tekstin tuottamisen ja tulkitsemisen välineistön täytyy olla nykyään muutakin kuin pelkkä paperi ja kynä. Opettajan tulee siis tarttua rohkeasti periteisten tekstitaitojen lisäksi uusiin mahdollisuuksiin ja antaa tilaa myös oppilaiden omille ideoille.

 

Sofia Manninen ja Ossi Hämäläinen

Kehittämistutkimus virtuaalitodellisuuden hyödyntämisestä opetuksessa alakoulun toisella luokalla

Saimme upean mahdollisuuden tehdä yhteistyötä Lapin ammattikorkeakoulun pLAB:in kanssa. Järjestimme heidän kanssa yhdessä opetuskokeilun luokanopettajakoulutuksen syventävän harjoittelumme aikana, jolloin saimme heiltä käyttöön pLAB:issa rakennetun virtuaalitodellisuuden sekä laitteet sen käyttöön. Pääsimme oppilaiden kanssa seikkailemaan aurinkokunnassa virtuaalisessa ympäristössä. Virtuaalimaailman avulla oppiminen oli harjoitteluluokissamme uutta sekä oppilaille että opettajille, minkä vuoksi oli erityisen mielenkiintoista päästä toteuttamaan kokeilu ja kehittämään virtuaalisten oppimisympäristöjen hyödyntämistä opetuksessa.

Virtuaalitodellisuudessa oppilaat pääsivät konkreettisesti näkemään, mistä johtuu vuodenaikojen vaihtelu, kuukaudet, vuorokausi ja vuosi. He pääsivät myös näkemään, miltä maapallo, aurinko ja aurinkokunnan planeetat näyttävät. Auringon, kuun ja planeettojen välimatkat olivat virtuaalisessa ympäristössä todellisuutta vastaavia.

Opetuskokemuksemme perusteella oppilailla on vaikeaa ymmärtää avaruudessa olevia asioita ja sitä, miten ne vaikuttavat meidän elämiseen maapallolla. Virtuaalitodellisuuden avulla pyrimme tekemään aurinkokunta aiheen konkreettiseksi.

Tutkimme, miten virtuaalitodellisuus vaikuttaa oppilaiden oppimiseen ja oppimismotivaatioon. Halusimme myös selvittää oppilaiden kokemuksia virtuaalitodellisuudesta ja miten virtuaalitodellisuuden hyödyntämistä opetuksessa voisi vielä kehittää. Kehittämistutkimuksen tarkoituksena on kehittää käytännön työhön malleja ja teoriaa, joita voi hyödyntää tulevaisuudessa. Tutkimuksemme tarkoituksena oli auttaa opettajia hyödyntämään virtuaalitodellisuutta opetuksessa. Toteutimme opetuskokeilun eräässä pohjoissuomalaisessa koulussa, jonka tarkoituksena oli kokeilla virtuaalitodellisuuden hyödyntämistä opetuksessa. Aineiston keräsimme haastattelemalla oppilaita ja opettajaa, sekä havainnoimalla oppilaiden toimintaa. Oppilaat olivat aidosti kiinnostuneita opittavasta asiasta, mikä näkyi aktiivisena toimintana oppimistilanteessa. Oppilaiden tunnekokemus oli merkittävä virtuaalisen ympäristön vuoksi, mikä voidaan nähdä oppimista edistävänä asiana. Oppilaiden mielestä oli hauskaa liikkua ja tutkia asioita virtuaalitodellisuudessa, koska siellä pystyi liikkumaan ja tutkimaan omatoimisesti. Virtuaalitodellisuus edesauttoi oppilaiden toiminnallista oppimista, mikä on tämän päivän koulussa todella tärkeää.

Tutkimuksemme tuloksista voi päätellä, että virtuaalitodellisuus innostaa oppilaita oppimaan. Oppilaat työskentelivät aktiivisesti etsien tietoa virtuaalitodellisuudessa. Heidän toiminnastaan huokui aito uteliaisuus, kun he etsivät tietoa aurinkokunnasta. Virtuaalitodellisuus selvästi paransi oppilaiden syvällistä keskittymistä, koska virtuaalisessa ympäristössä yhdistyy moniaistillinen oppiminen. Positiivinen oppimiskokemus näkyi myös opittavan aiheen ymmärtämisenä. Virtuaalitodellisuus oli tehnyt aurinkokunnan konkreettiseksi, minkä vuoksi oppilaat ymmärsivät paremmin sen tapahtumia.

Luokanopettajan mielestä opetuskokeilumme oli erittäin onnistunut. Hän pääsi tutustumaan virtuaalitodellisuuteen ja näki miten se vaikuttaa oppilaiden oppimiseen. Hän oli todella vaikuttunut, kuinka hyvin virtuaalitodellisuus voi tehdä opetettavasta asiasta konkreettisen. Virtuaalitodellisuus voikin auttaa monenlaisia oppilaita ymmärtämään opittavaa asiaa paremmin. Se luo oppilaalle turvallisen ympäristön harjoitella erilaisia tietoja ja taitoja, joita ei olisi muuten mahdollista toteuttaa.

Tutkimuksemme tuloksista nousi myös esiin, kuinka positiivinen yhteistyö auttaa opettajaa hyödyntämään virtuaalitodellisuutta. Opettajilla on harvoin osaamista virtuaalitodellisuuden luomiseen. Tämän takia koulun ja muiden tahojen yhteistyö on tärkeää, jotta opettaja voi toteuttaa luokalleen ainutlaatuisen oppimiskokemuksen virtuaalistodellisuudessa. Opettajan täytyy suunnitella miten virtuaalitodellisuutta hyödynnetään oppimisessa. Tämän jälkeen hän alkaa etsimään henkilöitä, jotka voisivat tehdä oppimiseen sopivan virtuaalitodellisuuden. Opettajan täytyy ohjata ja tukea aktiivisesti oppilaita virtuaalitodellisuuden käytössä, jotta oppilaat huomaavat miten virtuaalitodellisuudessa toimitaan. Virtuaalitodellisuus vaatii myös opettajan aktiivista kehittymistä. Teknologiaan liittyvät koulutukset ovat tärkeitä, jotta opettajat pystyisivät hyödyntämään virtuaalitodellisuutta opetuksessaan. Tuloksista nousi myös esiin, kuinka virtuaalitodellisuuden hyödyntäminen käytännön opetuksessa vaatii koululta resursseja, joihin kaikilla kouluilla ei ole vielä varaa. Tämän vuoksi kokeilimme myös pahvisia VR-laseja luokassamme, joiden hankkiminen ei ole niin kallista. Virtuaalitodellisuuden hyödyntäminen opettamisessa vaatii lisää tutkimusta, jotta opettajat saavat tietoa käytäntöön. Meidän tutkimuksen avulla kuitenkin pääsee tutustumaan virtuaalitodellisuuden hyödyntämiseen opetuksessa.