promo miekat.jpg

Promootion historiaa

Promootio on yliopiston arvokkain juhlatilaisuus, jossa promovoidaan tutkinnon suorittaneet maisterit ja tohtorit sekä kunniatohtorit. Tutkinnon suorittaneet saavat yliopistollisen tunnuksen: tohtoreille hattu, miekka ja diplomi sekä maistereille laakerinseppele, sormus ja diplomi.

Promootioperinne sisältää runsaasti symboliikkaa. Tohtorinhattu symboloi vapautta ja on merkki siitä, että sen kantaja on saavuttanut täydet kansalaisoikeudet tieteen tasavallassa. Tohtorinmiekka on hengen ase, jolla tohtori puolustaa totuutta, oikeutta ja hyvyyttä. Promootio-sana juontuu latinan verbistä promovere: siirtää eteenpäin, edistää, ylentää. Promootiolla on pitkät perinteet yliopistomaailmassa, Suomessakin ensimmäinen promootio pidettiin yli 300 vuotta sitten, Turun akatemian filosofisessa tiedekunnassa.

Lapin yliopiston promootiohistoria

Lapin yliopistossa on järjestetty kolme promootiota.

Ensimmäinen promootio järjestettiin vuonna 1992, jolloin promovoitiin 114 maisteria, viisi tohtoria ja yhdeksän kunniatohtoria.

Toinen promootio pidettiin vuonna 1999, jolloin promovoitiin  79 maisteria, 17 tohtoria ja 15 kunniatohtoria.

Kolmas promootio oli Lapin yliopiston 25-juhlavuonna 2004. Silloin promovoitiin 74 maisteria, 31 tohtoria ja 14 kunniatohtoria.
 

Promootiolla on pitkät perinteet

Yliopistojen toiminnan vakiinnuttua 1200-luvulla alkoivat eri tilaisuuksissa järjestetyt seremoniat kehittyä loisteliaiksi näytelmiksi. Tämä koski ennen muuta conventus publicusta Bolognan yliopistossa ja sen mukaan järjestetyissä yliopistoissa sekä inceptiota Pariisissa ja yleensä pohjoisempana. Promootioseremoniat eivät olleet mikään ainutlaatuinen tapahtuma keskiaikaisessa elämässä, vaan ne liittyivät kiinteästi tapoihin, joita muissa yhteisöissä noudatettiin: tohtoriksi tai maisteriksi tuleminen merkitsi uuden jäsenen ottamista korporaatioon, tiedekuntaan.

Bolognassa tohtorintutkinto jakautui kahteen osaan, privata ja publica. Seremoniat kuuluivat jälkimmäiseen, publicaan. Vähän ennen promootiopäivää lisensiaatti kiersi kaupungilla kutsumassa virkamiehiä ja ystäviään promootioon. Kierros tehtiin ratsain arkkidiakonin (vastasi kansleria), pedellien ja promoottorina toimivan tohtorin saattamana. Määrättynä päivänä lisensiaatti saapui tuomiokirkkoon promoottorin ja opiskelutovereidensa kanssa.

Ensiksi lisensiaatti piti puheen ja esitti väitteen jostakin juridiikan ongelmasta. Ennalta valitut opponentit hyökkäsivät nyt väitettä vastaan, ja näin alkoi tulevan tohtorin ensimmäinen väitös, jossa hän oli opettajan osassa. Väittelyn jälkeen promoottori esitteli lisensiaatin arkkidiakonille, joka puolestaan piti kiitospuheen ja antoi lisensiaatille luvan opettaa lainoppia. Promoottori varusti nyt tohtorin oppiarvoon kuuluvilla merkeillä.

Pariisin yliopistossa seremoniat keskittyivät niinikään valmistumisprosessin jälkimmäiseen osaan, inceptioon. Edellisenä iltana järjestettiin juhlallinen väitöstilaisuus, ns veseriae. Varsinainen inceptio tapahtui tiedekunnan edessä, missä kandidaatti piti luennon ja sai sen jälkeen maisterin birettan ja kirjan. Tervehdysten jälkeen hän otti paikkansa kateederissa. Illalla promovendi luonnollisesti järjesti pidot maistereille ja ystävilleen. Pariisissa oli myös alempi baccalaureuksen oppiarvo, ja sen loppuvaiheessa, examen determinantiumissa, pyrittiin noudattamaan – tosin vaatimattomammassa muodossa  samoja tapoja kuin maisterinvihkiäisissä. Pariisissa kuului promootioon myös tapa vannoa vala rehtorille, tiedekunnalle ja kansakunnalle.

Bolognan ja Pariisin esikuvien pohjalta kehittyivät myös muiden yliopistojen promootiotavat jo keskiajalla täyteen kukoistukseen saaden hyvinkin monimutkaisia ja loisteliaita muotoja.

Lähde: Kyösti Julku, Promootioperinne, Oulun yliopisto 1972, Oulu

Verkkopalvelumme käyttää evästeitä, lue lisää. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. [Hyväksyn ehdot]
OK