2.6.2012

Promootioakti: Promoottorin puhe, Asko Suikkanen


Herra rehtori, arvoisat promovoitavat maisterit, hyvät naiset ja herrat

Olemme ohittaneet aikakauden, jolloin yleisesti jaetun ja omaksutun tieteellisen tiedon merkitys oli keskeinen tai merkittävä niin yhteiskuntien kuin yksilöidenkin ohjautumisessa. Takanamme ovat teollisen yhteiskunnan rakentumisen rationaliteetit, pitkään jatkuva taloudellinen kasvu, jatkuvasti kohoava hyvinvointi, toivon periaate, säännöllinen pitkä työura, yhden ammatin riittävyys elinkaaren aikana jne.

Tilalle on tullut yleinen epävarmuus, jatkuvasti ja nopeasti muuttuvat tilanteet, tietämättömyys yhteiskunnan muutoksen suunnasta ja tulevaisuuden tilasta ja tarpeista. Yksilö ei voi kohdallaan tietää parasta yhteiskunnallista valintaansa koulutuksestaan, ammatistaan, työelämäsuuntautumisestaan, mikä vähentää luottamuksellisen siteen muodostumista yksilön ja yhteiskunnan välille.

Nyt käydään tieteen, politiikan, talouden ja kansalaisyhteiskunnan välisiä kamppailuja yhteiskunnan ja yhteisöjen vaihtoehtoisista tulevaisuuksista sekä niihin vaikuttavista syistä, ongelmista ja seurauksista. Perinteisesti ymmärretty Tiede ei enää ole näissä olosuhteissa totuuksien tietäjä, ei edes parhaimman vaihtoehdon tulkitsija tai vahva toimija, vaan jopa luonnontieteet ovat siirtymässä konsultin rooliin, esittämässä vaihtoehtoisia tulkintoja jopa sairauksista ja niihin perustuvia erilaisia ratkaisuja. Yhteiskuntatieteet esimerkiksi eivät tällä hetkellä kykene esittämään yhtä tulkintaa aikamme eurooppalaisesta taloudellisesta ja yhteiskuntapoliittisesta tilanteesta. Eri tieteenalat joutuvat kamppailemaan asemastaan muiden toimijoiden kuten median kanssa esimerkiksi yhteiskunnallisten ongelmien määrittäjänä.

Myös yliopistollisen maisteritutkinnon suorittaja on tällöin uuden tilanteen edessä. Suoritettu tutkinto ei enää takaa varmaa työpaikkaa ja anna pysyvää tai edes riittävää tietoperustaa kauaksi tulevaisuuteen. Yksilön vastuu jatkuvasta uuden oppimisesta ja ketterästä itsensä kehittämisestä ajankohtaistuu ja kasvaa nopeasti. Laaja-alaisen osaamisen ja tekemisen vaatimukset lisääntyvät. Yksilö joutuu vaihtamaan paikkaansa useampia kertoja ja jopa toistuvasti. Emme voi olla elämänkaarellamme pyhiinvaeltajia vaan meistä on tulossa pysyviä turisteja, jotka vaihtavat paikkaansa ja toimintaympäristöään usein.

Suurin yhteiskunnallinen huolemme ei ole enää niinkään vaurastumisessa, hyvinvoinnin aineellisissa tekijöissä kuin hyvän elämän kokemuksissa, määrittelyssä ja jopa määrittelykiistoissa. Mihin voimme luottaa, kun emme tiedä yhteiskunnan muutoksen suuntaa, kun tieto menettää merkitystään meidän käyttäytymisemme, ohjautumisemme lähteinä? Yksilön paikka ja positio on toinen kuin jopa vuosikymmen sitten.

Hyvät maisterit, Teidän on otettava paikkanne globaalin yhteiskunnan määrittelykiistoissa ja osallistuttava ympärillänne käytäviin haastaviin keskusteluihin aikamme hyvinvoinnin ja myös pahoinvoinnin kysymyksistä koskivat ne työtä, ympäristöä, koulutusta, oikeutta, taiteita. Yksilön aktiivinen osallistuminen on meidän jokaisen olennainen tehtävä. Saamanne koulutus suojaa ja antaa pohjaa, mutta aktiivinen itsensä kehittäminen ja valmius muutoksiin ja erilaisiin siirtymiin turvaa selviytymistänne haastavissa olosuhteissa. Te olette eri tieteiden maistereita, tulevaisuuden tekijöitä, joilla on tärkeä rooli monimutkaisissa muutoksen tilanteissa.

Teen lopuksi kysymyksen priimusmaisteri Ilkka Salmelle: Miksi työntekijöiden välisten ristiriitojen yhteisöllinen ratkaiseminen on tärkeää?