2.6.2012

Promootioakti: Promoottorin puhe, Kyösti Kurtakko



Arvoisa rehtori, arvoisat promovoitavat kunniatohtorit sekä nuoret tohtorit, hyvät naiset ja herrat

Kuten tiedämme, esi-isämme uskoivat tiedon valtaan. Heillä oli käsitys, jonka mukaan olioitten ja tapahtumien syntysanat haltuun saamalla, päästäisiin kiinni asioiden olemukseen ja samalla saataisiin valta olioita ja tapahtumia hallitsevien salattujen voimien yli. Muinaisia tiedon haltijoita olivat erilaiset shamaanit, parantajat, verenseisauttajat ja jäsenten korjaajat. He olivat yhteisöjensä arvostetuimpia jäseniä, sillä he hallitsivat ihmisten elämään vaikuttavia voimia muilta salatuilla taidoillaan, taidoillaan ja osaamisellaan. He olivat perinteen kantajia, jotka olivat rituaalien ja riittien läpikäymisen ja henkisen kasvamisen kautta saavuttaneet asemansa. Taitavimmat heistä olivat aikansa myyttisiä henkilöitä.

Mystiikka pohjautuu kreikankieliseen sanaan ”myein”, joka tarkoittaa silmien sulkemista. Mystiikka on sisäänpäin kääntymistä eli kansanperinteen kielelle käännettynä ja vahvasti tulkittuna loveen lankeamista. Mystiikka viittaa mietiskelyyn ja pohdintaan, jotka molemmat syventävät ja rikastuttavat ihmisen sisäistä elämää. Vaikka voidaankin lähteä siitä, että nykyinen tiede ja tieteenharjoitus sisältävät eittämättä mystisen aspektin, niin ei tieteen ja mystiikan välille silti voida asettaa yhtäläisyysmerkkiä. Nykyinen tiede on mitä suurimmassa määrin myös ulospäin suuntautuvaa eli julkista, yhteisöllistä ja yleistä hyvää tavoittelevaa. Edelleen siihen kuuluu intohimoista uuden etsintää, kriittisyyttä, rohkeutta vaikuttaa sekä suvaitsevuutta ja vastuullisuutta.

Tiede ja tieteen tekeminen ovat itse asiassa mahtavimpia asioita, jolla voimme mielikuvitustamme rikastuttaa. Tieteen vaikutus mielikuvitukseemme ei rajoitu vain tieteentekijöihin, tutkijoihin ja tiedemiehiin. Tieteen popularisoinnin kautta pääsee kohtuullisin ponnistuksin melkein kuka tahansa tieteen tuloksista, maailmasta ja sisäisestä elämästä osalliseksi. Silti tieteelliset tekstit saattavat olla joskus sellaista ammattikieltä, joka avautuu vain saman alan asiantuntijalle. Tällaisessa tapauksessa tieteenteon rinnastaminen mystiikkaan on toki oikeutettua, joskin oikeasti selittyy lukijan asiantuntemattomuudella.

Tiede on itse itseään korjaava instituutio. Jokainen tieteenharjoittaja ja tieteellisen koulutuksen läpikäynyt on opetettu ja joutunut ottamaan vastaan kritiikkiä. Kritiikki on ainut tapa kitkeä virheet ja väärät tulokset. Edelleen se on tie päästä korkeatasoisiin huipputuloksiin. Kritiikki ei ole henkilöön vaan asiaan kohdistuvaa. Maineikas yhdysvaltalainen folkloristiikan tutkija ja kirjailija James Frank Dobie antaa siitä oivallisen esimerkin varottamalla keskinkertaisuuden vaarasta tulevaa väitöskirjan tekijää: ”Keskinkertainen väitöskirja on vain luiden siirto toiselta hautausmaalta toiselle.” Samaan teemaan liittyen tuttu lienee monille ohjaavan professorin palaute väitöskirjatyöstä ”pitäisi saada enemmän lihaa luitten ympärille”.

Jokainen onnistunut tieteellinen selitys ja jokainen hyvä tieteellinen teoria on esteettinen. Toisin sanoen jokaisessa hyvässä teoriassa on lumoavaa kauneutta, joka ilmenee mm. järjestyksenä, loogisuutena tai harmoniana.

Tiede on samalla tavalla jaloa ylellisyyttä kuin urheilu ruumiillisen tai taide henkisen kulttuurin puolella. Tieteen, taiteen ja urheilun hyödyttömyyteen tai tarpeettomuuteen viittaavat kannanotot olisivat hyökkäys kulttuurin pyhää henkeä vastaan.

Hyvät kuulijat.

Vietämme tänään Lapin yliopiston neljättä promootiota. Se kertoo ulkopuolisille ja miksei myös meille pitempään yliopistossa olleille Lapin yliopiston ja akateemisen kulttuurin vakiintumisesta Pohjoisimpaan Suomeen. Juhlallinen promootio kruunaa uusien maistereiden ja tohtoreiden opintomenestyksen. Monipäiväiset promootiojuhlallisuudet ovat ainutlaatuinen tapahtuma, jossa satavuotiset traditiot yhdistyvät uuden tulevaisuuden luomiseen. Promootio ei ole vain yleisakateeminen vaan mitä suurimmassa määrin oman yliopistomme - Lapin yliopiston – ja sen tiedeyhteisön juhla.

Dear Honoured doctors, international colleagues, ladies and gentlemen.
We are gathered here today for the fourth conferment of degrees during the history of the University of Lapland. It is a significant demonstration of academic strength and dynamism by a university that was established as recently as 1979. It has become a tradition here to arrange the conferments in early summer, which is the time of creation and rebirth in the North. The atmosphere of the ceremony is intensified by the nightless night – contributing to the uniqueness of this academic event and inspiring its participants.

Promootioakti on riitti, jossa promovendit vihitään akateemisen perinteen kantajiksi. Akti viedään lävitse tiettyä Suomessa jo vakiintunutta kaavaa noudattaen. Seremonian sisällöllä on yhteyksiä keskiajan eurooppalaisten yliopistojen, Upsalan yliopiston, Turun akatemian ja ehkä eniten Keisarillisen Aleksanterin-Yliopiston eli myöhemmin Helsingin yliopiston promootioperinteeseen. Osallistumisesta promovendeille jaetaan akateemiset arvomerkit, joita ovat maisterilla laakeriseppele ja maisterinsormus sekä tohtoreilla tohtorinhattu ja tohtorinmiekka. Näiden lisäksi tapahtumasta annetaan todistuksena diplomi.

Hattu on osoituksena itsenäisyydestä ja vapaudesta, jolla tohtorin oletetaan työtään tekevän. Hän ei ole akateemisessa maailmassa enää ohjattava vaan itsenäinen toimija subjekti. Tohtorinmiekka on vertauskuvallinen ase tieteen perimmäisten arvojen, totuuden etsimisen ja akateemisen vapauden puolustamiseksi. Suomalainen tohtorinmiekka on taiteilija Akseli Gallen-Kallelan vuonna 1926 suunnittelema ja ainoa suomalainen siviilimiekka. Miekan on katsottu symboloivan älyn terävyyttä ja sanan voimaa. Akateemiset väittelyt ja taisteluthan käydään käyttäen ”sanan säilää”.
Verkkopalvelumme käyttää evästeitä, lue lisää. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. [Hyväksyn ehdot]
OK