2.6.2012

Promootioillallinen: Promoottorin vastaus, Terttu Utriainen


Arvoisa rehtori, hyvät kunniatohtorit, distinguised Honorary Doctors, hyvät tohtorit ja maisterit, ladys and gentlemen

Olette juuri tulleet promovoiduiksi maistereiksi, kunniatohtoreiksi ja tohtoreiksi. Tämä promootio on varmasti harvinaislaatuinen tapahtuma elämässänne. Se on harvinaislaatuinen teille, mutta myös promoottoreille. Erityisen harvinaislaatuista on toimia oikeustieteilijöiden promoottorina.

Distinguised Honorary Doctors you have just received a very unique title of Doctor Honoris Causa. We hope that this is the day, which you will remember as a happy one till the end of your life. This title has been given in Finland since the 19th centure. So the history is not so long.

Kolmipäiväiset promootiojuhlallisuudet saattavat olla monille vieraita, sillä viettäväthän esimerkiksi oikeustieteilijät Helsingissä vielä tänäkin päivänä vain yhden päivän promootiota, johon sisältyy promootioakti, jumalanpalvelus ja päivällinen. Mistä ovat tulleet ne traditiot, jota Lapin yliopistossakin näinä päivinä vietämme. Tokkopa 1100-luvun Bolognasta. Tuskin siellä tanssittiin 1800-luvun vanhoja tansseja tai pidettiin päässä silinterimallista porvariston hattua.

Mallit ovatkin tulleet paljon lähempää, nimittäin suurelta osin autonomian ajan Keisarillisen Alexanterin yliopiston filosofisesta tiedekunnasta, jonka mallit 1950-luvulla perustettu valtiotieteellinen tiedekunta suurelta osin omaksui.
Filosofian kandidaatin tutkinto oli 1800-luvulla eräänlainen esikoulu korkeampien tiedekuntien eli teologisen, lääketieteellisen ja lainopillisen tiedekunnan tutkinnoille. Jotta pääsi lukemaan näitä aineita, tuli ensin suorittaa filosofian kandidaatin tutkinto. Jotta taas saattoi saada maisterin tutkinnon, tuli osallistua promootioon, joita järjestettiin säännöllisesti kolmen vuoden välein. Filosofinen ja valtiotieteellinen tiedekunta ovatkin ainoita, joissa promootioita on säännöllisesti järjestetty.

Mutta on promootioita arvosteltukin niiden kalleuden ja muodollisuuden vuoksi ajan ja rahan hukkana. Helsingin yliopiston rehtori Arppe esitti jo vuonna 1860 promootioiden lakkauttamista kokonaan ainakin silloisessa muodossaan mm. siksi, että niihin liittyi niin paljon melua ja niin monia juonia. Elettiinhän poliittisesti arkaa aikaa ja vastakkain olivat kielellisesti ruotsalaiset ja suomalaiset ja poliittisesti nuor- ja vanhasuomalaiset. Hyviä suhteita Venäjään vaalivia professoreita pidettiin turhan arkoina, olivathan he ottaneet Venäjältä käyttöön mm. kunniatohtoreiden nimittämisen, mitä käytäntöä vanhassa Turun Akatemiassa ei tunnettu. M.A. Castrén väittikin kirjeessään vuonna 1844 ”useampien professorien olevan valonarkaa, paatunutta, velttoa ja turhamaista sukukuntaa jolla Jumala vihassaan on meitä rangaissut”.

Kunniatohtoreidenkaan nimittäminen ei sujunut ongelmitta. Kun Lönnrotille, Snellmanille ja Cygnaeukselle vihdoin saatiin kunniatohtorin arvot, Lönnrot ei lainkaan tullut paikalle ja Cygnaeus katseli itsensä promovointia lehteriltä yleisön joukosta. Snellman oli kyllä paikalla, mutta ei tullut illalliselle. Syynä käyttäytymiseen oli ilmeisesti se, etteivät Snellman ja Cygnaeus oikein hyväksyneet koko touhua eivätkä välttämättä toinen toisiaankaan.
1800-luvun puolivälin jälkeen lainopillinen ja teologinen tiedekunta esittivät, että akateemiset oppiarvot myönnettäisiin ilman promootiota. Olivathan papit, lääkärit ja tuomarit viroissaan eri puolilla maata, eikä heillä ollut välttämättä aikaa eikä aina haluakaan tulla rahoittamaan kalliita juhlia Helsinkiin. Keisari päätyi kompromissiin. Ne jotka halusivat juhlia edelleen, ja filosofian maisterithan halusivat, saivat edelleen pitää promootionsa, mutta muut saattoivat saada akateemiset tutkintonsa ilman promootiota.

Promootiojuhlallisuudet ovat matkanvarrella kokeneet monenlaisia muutoksia. 1800-luvun tykinlaukaukset jäivät vähitellen pois, kun asukkaat valittivat särkyneitä ikkunoitaan ja halkeilleita seiniään. Tosin valtiotieteilijät vasta perustetun tiedekuntansa innoittamina ottivat Helsingissä tämän jyskeen uudelleen käyttöön 1950-luvulla. Enää ei myöskään vannota valaa, jossa luvataan puolustaa puhdasta luterilaista uskoa. Paljon on siten jäänyt pois, mutta on tullut uusiakin asioita, kuten 1870-luvulla promootiopurjehdus, joka täällä Rovaniemellä on jalostunut mielestäni onnistuneesti lättähattuajeluksi Kemijärvelle. Myöskään miekanhiojaiset eivät alun perin kuuluneet juhlallisuuksiin, vaan niitä vietettiin ensimmäisen kerran vasta 1950.

Alun perin promootiot olivat tiedekuntien juhlia ja siis ennen kaikkea filosofisen tiedekunnan juhla. Helsingin yliopiston lainopillinen tiedekunta ei viettänyt promootiota lähes sataan vuoteen, kunnes se vihdoin 1955 järjesti sellaisen.

Maakuntayliopistoissa promootiot näyttävät saaneen uuden elämän. Tiedekuntien juhlista niistä on tullut enemmän koko yliopiston juhlia. Tämäkään sinänsä ei ole aivan uutta, sillä 1800-luvulla, kun muita kokoontumisia ei juuri voinut järjestää eikä valtiopäiviäkään saatu kokoon, Helsingin yliopiston promootioista muodostui valtavia yhteiskunnallisia tapahtumia, joissa parhaimmillaan saattoi olla 1600 osanottajaa. Valtiollisen elämän virittyä promootiot kuitenkin vetäytyivät takaisin yliopistojen suojiin.

Lapin yliopisto on varsin nuori ja nykyisten massayliopistojen aikana pienikin yliopisto. Se on suunnilleen sen kokoinen, mitä Helsingin yliopisto oli ennen toista maailmansotaa. Tämä on sekä haitta, että mahdollisuus. Pienenä yliopistona Lapin yliopisto voi olla ketterä tarttumaan sellaisiin haasteisiin, joihin suurissa yliopistoissa ei ole mahdollisuutta.

Toisaalta se voi myös taantua pelkäksi oppilaitokseksi ja päätyä samaan tilanteeseen, mistä Snellman varoitti Aleksanterin yliopistoa vuonna 1837. Snellman halusi luennoida ”Akateemisen vapauden todellisesta luonteesta ja olemuksesta”. Tämä häneltä kiellettiin. Lopputuloksena ristiriidoista yliopiston johdon kanssa oli Snellmanin lähtö yliopistosta ulkomaille. Hän jätti yliopiston samana vuonna kuin Runeberg. Kirjeessään konsistorille hän kirjoitti mm. seuraavaa:

”Monessa suhteessa on yliopisto jo tullut enemmän koulumaiseksi kuin mikä on sopusoinnussa todellisesti tieteellisen opinharrastuksen kanssa. Olisi tunnotonta antaa siveellinen tukensa moiselle yliopistoelämän alentumiselle… tässä ei ole kysymys enemmästä tai vähemmästä, vaan siitä mikä on oikein, ja silloin olisi vähäisimmilläkin myönnytyksillä mitä tuhoisimmat seuraukset, sukupolvia kestävä älyllinen ja siveellinen mataloituminen”.

Universities are living everywhere just now i a very challenging situation. Globalization and new tecknology are giving worldwide opportunities and marcets. New ideas and contacts are spreading around in a way which was impossible or at least much more difficult for some decades ago. But at the some time the competition has grown and demands are pressing also university scholars.

Anyway to day we hope that our new Honorary Doctors are not forgetting us, but we´ll see you here also in the future teaching and promoting scientifical cooperation between your home universities and the University of Lapland.

Lapin yliopisto siirtyy lopullisesti uuden sukupolven käsiin parin vuoden sisällä, kun loputkin perustamisesta alkaen mukana olleet siirtyvät eläkkeelle. Teillä tänään vihityillä maistereilla ja tohtoreilla on osaltaan suuri vastuu siitä, miten Lapin yliopisto tulevaisuuden myrskyissä selviää.

Tulevissa työtehtävissänne:
- Olkaa rohkealla mielellä
- Älkää kuvia kumarrelko, vaikka pidättekin jalat maassa
- Etsikää alati uutta ja sellaista mitä muut eivät ole vielä löytäneet
- Menkää tutkimattomille aloille ja olkaa siellä ennen kuin muut

Innostusta, menestystä ja kaikkea hyvää meidän nuorille maistereille ja tohtoreille ja tietysti meille vähän vanhemmillekin!