2.6.2012

Promootioillallinen: Puhe yliopistolle ja tieteelle, Pälvi Rantala


Arvoisat kutsuvieraat, kunniatohtorit ja rehtori
Hyvät promovoidut tohtorit ja maisterit

Valmistellessani tätä puhetta mietin hetken, onko paikallaan pitää yhteinen puhe yliopistolle ja tieteelle, vai pitäisikö mieluummin puhua molemmille erikseen. Onko näiden kahden suhde siinä pisteessä, että yhteinen tulevaisuus on mahdollinen? Vai ovatko yliopiston ja tieteen polut eroamassa?

Päädyin kuitenkin pitämään yhteisen puheen. Kenties se voisi toimia myös eräänlaisena elvyttävänä parisuhdeterapiana näille kahdelle pitkässä liitossa olevalle osapuolelle.

Onko yliopistoa ilman tiedettä? Millainen olisi yliopisto, joka perustaisi olemassaolonsa jollekin muulle kuin tutkimukselle ja tieteen tekemiselle – ja mitä tuo muu sitten olisi? Miten Lapin yliopisto perustelisi olemassaolonsa, jos se ei tarjoaisi opiskelijoille korkeatasoista opetusta, tai jos emme tutkisi pohjoista kulttuuria ja yhteiskunnan eri ilmiöitä? Jos me täällä emme sitä tutki, kuka sen tekee ja mistä näkökulmista?

Lapin yliopistossa on vahva perinne oman kulttuurimme tutkimiselle. Pidetään sitä yllä. Tiede tarvitsee jatkuvuutta, niin myös yliopisto.

Entä onko tiedettä ilman yliopistoa? Varmasti on. Yliopisto kuitenkin tarjoaa tieteen tekemiselle kodin ja yhteisön, tilan, paikan ja aikaa.

Niin, aikaa. Tieteen tekeminen tarvitsee aikaa. Ei vain laatuaikaa silloin tällöin, vaan arkista työntekoa, läsnäoloa, puurtamista. Oivallukset eivät synny tyhjästä eivätkä painostamalla. Uusia tapoja ajatella ei ehdi syntyä, jos jatkuvasti joutuu painimaan jaksamisensa äärirajoilla ja hajottamaan huomionsa erilaisiin pikkuasioihin, projekteihin, hakemuksiin, ohjelmien opetteluun, laskujen tekemiseen ja muuhun, jota säläksikin voitaisiin kutsua. Kvartaaliajattelu ei yksinkertaisesti sovi yliopistoon; sellaisessa mallissa tiede saattaa kutistua selvityksiksi ja nopeatempoiseksi puuhasteluksi.

Tiede tarvitsee aikaa tehdä perustyötä.

Rakas tiede, arvoisa yliopisto. Toivon, että suhteenne jatkossakin pysyy tiiviinä ja intohimoisena.
Toivon myös, että Lapin yliopisto jatkossa(kin) tarjoaa työntekijöilleen mahdollisuuden tehdä perustyötä rauhassa. Sitä työtä, jota me olemme tulleet tänne tekemään ja johon olemme sitoutuneet. Arkinen tutkimustyö kunniaan!