2.6.2012

Seppeleensitojaiset: Puhe tieteelle ja taiteelle, Elina Koivula



Hyvät maisteripromovendit, arvoisat seppeleensitojattaret ja -sitojat!

Olemme juuri solmineet tiedolla ja taidolla laakeripuun ikivihreistä lehdistä seppeleen. Tuo seppele symboloi tietoa, oppineisuutta ja vapaita taiteita. Laakeripuun symboliikka juontaa juurensa aina Antiikin Kreikkaan asti. Jumala Apollon rakastui vedennymfi Dafneen, mutta tytön isä ei hyväksynyt kiihkeää kosijaa, vaan hän muutti tyttärensä laakeripuuksi. Osoituksena rakkaudestaan Apollon solmi seppeleen laakeripuun lehdistä. Sittemmin seppele on asetettu urheilijoiden, runoilijoiden ja sankareiden päähän merkkinä uroteoista. Ja huomenna seppele asetetaan päähämme osoituksena saavutuksistamme.

Meitä, eri tieteenalojen edustajia, yhdistää sama asia: positiivinen uteliaisuus, tiedon jano. Olemme löytöretkeilijöitä etsimässä uutta tuntematonta totuuden aarresaarta. Jokin meissä on herättänyt mielenkiinnon, kuten Dafne herätti Apollonin, ja olemme lähteneet etsimään vastauksia. Olemme uskaltaneet kyseenalaistaa aiemmat löydökset ja katsoneet niitä uudesta näkökulmasta, sillä onhan tutkimuksen tarkoitus laajentaa ymmärrystämme vesille, joita ei vielä tunneta. Olemme luoneet kiintopisteitä tulevaan ja lähteneet matkaan.

Matka kohti tuntematonta vaatii rohkeutta, avoimuutta ja luottamusta siihen, että olettamuksemme vie perille. Lähteminen vaatii myös tukevan perustan sekä sopivia ja joustavia navigointivälineitä, joilla kappale kappaleelta matka etenee. Näitä olemme saaneet kotisatamastamme, yliopistolta.

Lähteminen vaatii myös lähettäjältä luottamusta ja avarakatseisuutta, että lähtijä on luottamuksen arvoinen. Sitä vaaditaan entistä enemmän, kun perinteisiä tieteen ja taiteen käytänteitä koetellaan etsittäessä totuutta. Nämä kaksi tapaa, tiede ja taide, voivat täydentää toisiaan ja siten rakentavat entistä kokonaisempaa kuvaa maailmasta. Perinteisen objektiivisen ja rationaalisen tutkimisen rinnalle ovat nousseet taitamisen tavat sekä subjektiivisiin kokemuksiin ja tunteisiin pohjautuvat tavat ymmärtää maailmaa.

On myös ymmärretty, että tieteellisen ja taiteellisen tutkimisen prosessi on hyvin samankaltainen. On hypoteesi tai idea, joka on sysännyt tutkimuksen alkuun. On prosessi, jossa tehdään valintoja, punnitaan vaihtoehtoja, syvennetään tietoa ja kootaan yhteen löytäjä. Joskus reitti vie harhaan tai jopa umpikujaan, ja silloin on otettava suunta uudelleen tai aloitettava aivan alusta. Perille pääseminen vaatii, - erityisesti ongelmakohdissa -, luovuutta, taitoa solmia käsissä olevat johtolangat kokonaisuudeksi. Mutta tutkimiseen sisältyy myös niitä myötätuulen hetkiä, jolloin löytämisen ilo vie vauhdilla eteenpäin, vastausten kirkastuessa entistä selvempinä. Ja molempien tapojen tutkiminen päättyy synteesiin, joka yhdistää uutta ja vanhaa.

On vain rohkeasti uskaltauduttava dialogiin, yli omien rajojen, toisen tieteenalan kanssa. Pyrkimys ymmärtää aidosti toisen käytäntöjä avaa rikastuttavia mahdollisuuksia. Vuoropuhelu pitää yllä taiteen ja tieteen elähdyttävän elinvoimaisuuden, kuten ikivihreä laakeripuu kasvattaa vuosi vuodelta uusia lehtiä.

Löytöretkeilijöinä tiedämme, että löydöksemme ei ole mitään ilman jakamista ja asettamista sitä avoimesti tarkastelun alle. Tutkimusretki on aina matka myös muiden hyväksi. Löytöretkeilijöinä ymmärrämme senkin, että olemme löytäneet vain yhden saaren ja monta muuta totuuden aarresaarta on vielä löytämättä. Tieto on elävää ja muuttuvaista. Se voi saada meidät itsemme jatkamaan etsintöjä tai se voi innoittaa jonkun toisen uudelle matkalle.

Mutta tänään, tämä hetki, osoittaa, että olemme löytäneet perille. Olemme aarresaaremme tyynessä satamassa. Tänään laakeriseppele symboloi rauhaa. Iloitsemme perille pääsystä ja nautimme elämästämme. Huomenna meidät seppelöidään voitostamme.

Kohottakaamme malja tieteen ja taiteen innoittavalle ja elähdyttävälle voimalle!
Verkkopalvelumme käyttää evästeitä, lue lisää. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. [Hyväksyn ehdot]
OK