2.6.2012

Seppeleensitojaiset: Tervetulosanat, Soile Veijola


Kunnioitettu Iuvenis Clarissime eli yleinen seppeleensitoja Vinski Veijola, hyvät maisteripromovendit ja seppeleensitojat, hyvät naiset ja herrat,

Olette lämpimästi tervetulleita viettämään Lapin yliopiston neljänsien promootiojuhlallisuuksien seppeleensitojaisia. Eilen avasimme promootion avajaisjazzeilla. Huomenna vuorossa on yhteinen promootioakti tohtoreiden, kunniatohtoreiden, yliopiston henkilökunnan, kutsuvieraiden ja kaupunkilaisten kanssa, illallinen, vanhojen tanssien esitys, puhe keski-yön auringolle, tärkeää työtä tehneiden airuiden vapautuminen velvollisuuksistaan sekä juhlatanssiaiset. Lauantaina matkaamme vielä omalla junalla Kemijärvelle perinteiselle huviretkelle. Neljä päivää kestävää akateemista juhlintaa voi hyvällä syyllä kutsua seremonialliseksi rituaaliksi.

Seremoniallinen rituaali ei ole ’pelkkä (tai puhdas) muodollisuus’. Se ei myöskään ole näytelmä, eikä näytelmä ole sama kuin sen esitys. Tämänkään illan etukäteen suunniteltu ohjelma ei kerro, mitä täällä tänä iltana tulee tapahtumaan. Kirjoitetun ja tapahtuvan välistä eroa voi kuvailla vaikkapa flamencotanssin avulla.

Jos tanssii flamencoa – eikä flamencokoreografiaa – saattaa kokea salaperäisen voiman, duenden, transsia muistuttavan selvänäköisyyden hetken. Tanssija on yhtä maailmankaikkeuden kanssa ja samalla eniten yhtä oman itsensä kanssa. Duenden voi saavuttaa myös laulamalla flamencoa; silloin laulaa sitä laulua, jonka sielussaan kuulee. Myös yleisö aistii duenden. Kerrotaan tanssikilpailusta, jossa 80-vuotias mummo voitti nuoret sorjat naiset pelkästään kohottamalla kättään ja jysäyttämällä jalallaan lattiaa. – Flamencon voima on muodon ja sisällön välisessä suhteessa.

Sama pätee seremoniallisiin rituaaleihin. Ne ovat performatiiveja. Performatiivi on kielellinen, ruumiillinen ja tilanteinen puheteko, joka tuottaa asiantilan, jonka se sanoo tuottavansa. Pappi vihkii sanomalla Vihin; ihminen lupaa sanomalla Lupaan. Myös juhla syntyy juhlimalla: juhlapuheilla, mutta ennen kaikkea tuloksena siitä, että me olemme samassa paikassa samaan aikaan – ja keskitymme samaan asiaan. Rituaalissa, kuten monessa muussakin asiassa, totuus on pinnassa: läsnä olevissa käytännöissä, teoissa ja eleissä.

Sosiaalisen muoto antaa meille siis mahdollisuuden jakaa ja myös yhdessä tuottaa tunteita ja affekteja: olkoonpa kyse ilosta, surusta, hartaudesta tai yhteenkuuluvuudesta. Muoto tuottaa sisällön: tapahtuman hengen ja jaetut merkitykset.

Tänään juhlimme akateemisen oppineisuuden ja sivistyksen henkeä ja merkityksiä, jotka opiskeluvuodet Lapin yliopistossa ovat teille maisteripromovendeille tarjonneet. Tieteelliseen ja taiteelliseen koulutukseen kuuluu muutakin kuin tiedollisen ja teknisen aineksen välittäminen ja omaksuminen. Maailma muuttuu ja monimutkaistuu, ja sen muuttaminen paremmaksi edellyttää ajattelemisen, oppimisen, tiedon tuottamisen ja argumentoinnin eettisiä ja sosiaalisia taitoja.

Juhlimme siis vuosianne akateemisen tiedeyhteisön jäseninä, ja jälkeä, jonka ne ovat teihin jättäneet – ja tulevat teidän kauttanne jättämään myös yliopistoomme, tulevaan työhönne, tähän kaupunkiin, Lappiin, Suomeen ja koko maailmaan.

Yleinen seppeleensitoja symboloi nuoruutta ja kevättä; laakeriseppele symboloi voittoa, kunniaa, kulttuuria, ikuista rakkautta ja kuolemattomuutta; maljan kohottaminen symboloi ikivanhaa seremoniallista rituaalia, yhteisöksi ryhtymisen juhlaa.

Kohottakaamme siis lasimme ja viettäkäämme ikimuistoisia hetkiä Lapin yliopiston promootiossa näinä pohjoisen valoisina keväisinä päivinä ja iltoina!

Maljamme!

Kiitokset

Heikki E. S. Mattila, Reijo Pitkäranta ja Laura Kolbe
Karhu, Juha (2004): Tervetuliaissanat. Seppeleensitojaiset. Lapin yliopiston maisteri- ja tohtoripromootio 27-29.5.2004. Lapin yliopisto, Kuusamo, ss. 13-15
Lindroos, Katja toim. (1999) Flamenco. Like, Helsink