2.6.2012

Tanssiaiset: Puhe auringolle, Kai Kokko


Aamuyön tunteina usein ihminen herkistyy ja sanoo auringon noustessa rakkaimmalleen: ”Oi, olet aurinkoni”, O sole mio. Itsestään selvänä hypoteesina tästä lauseesta on, että sillä ylistetään toisen fyysistä ja henkistä kauneutta, niin sanotusti loistavaa ihmistä. Mutta - varmuuden vuoksi ja hypoteesin vahvistamiseksi - tarkastellaanpa analyyttisesti mitä lauseella oikeastaan sanotaan ja tarkoitetaan. Otan jäljempänä esimerkkejä sekä tieteestä että taiteesta.

Fysikaalisena ilmiönä auringossa kyse on fuusioreaktiosta, jossa alkuaineet yhtyvät yhä raskaammiksi samalla kun energiaa säteilee ympäristöön. Tässä vaiheessa rakkaalle kuiskattu viesti on vielä suhteellisen sanoisiko romanttinen, mutta entä jos aurinko on paisunut kaasujättiläiseksi tai räjähtänyt peräti pieneksi valkoiseksi kääpiöksi! ”Oi, olet aurinkoni (vaikkakin kaasujättiläinen tai pieni valkoinen kääpiö).” Jaaha, ei tainnut hypoteesi ihan toimia. Otetaanpa uusi näkökulma. Auringon yhteys jumaliin vahvistanee hypoteesia.

Beiwe (Beaivi) on saamelaisten auringon jumaluus, joka on pikemmin luonnonvoima kuin persoonallinen jumaluus. Hänet on kuvattu toisinaan feminiinisenä ja joskus myös maskuliinisena jumalana. Naispuoliseen aspektiin on liitetty ajatus kevään ja hedelmällisyyden jumalattaresta. Beiwen kunniaksi uhrattiin esimerkiksi valkoinen naarasporo keskitalvella. Kodan ovensuu siveltiin rasvalla, jotta Beiwe saisi syödä siitä ja voimistua ennen paluutaan taivaankannelle. Uhritoimituksilla oli tärkeä rooli kaamoksen päättymisessä ja auringon paluussa. Palaavaa aurinkoa kunnioitettiin kumartamalla. Lisäksi Jumalattarella oli kyky tuoda valoa sellaisten ihmisten mielenterveyteen, jotka masentuivat pitkän kaamoksen aikana. Mietitäänpä hetki sanottua. Kuiskaus korvaan: ”oi, olet aurinkoni”, voi siis myös tarkoittaa, että parannathan samalla kaamosmasennukseni! Voi sentään! Otetaanpa uusi auringon jumala.

Ra oli auringon jumala myös muinaisessa Egyptissä. Hänet kuvataan yleensä haukkana tai haukkapäisenä miehenä, jolla on päässään joko aurinkolevy pyhän kobran ympyröimänä tai Ylä- ja Ala-Egyptin kaksoiskruunu. Hetkinen, ei tämänkään oikein sovi hypoteesiin, olisin miehenä nimittäin ollut varovainen kuiskaamaan nuorelle morsiamelleni: ”Oi, olet Ra:ni – haukkapäinen mieheni!”. Siitä tulee vain vanha kansalaulu mieleen ”suu on sillä supukka vaikk’ on toista syltä, silmät kieronlaiset ja markkinoilla hevosetkin nauraa, vai miten se oli?”. Ei nyt tämä analyysi taas karkaa hypoteesin ulottumattomiin.

Ra:lla oli toki myös muita esiintymismuotoja mm. oinaspäinen auringon kehrää kantava ihminen ja skarabeen (siis sontiaisen) pyörittämä auringon kehrä. Mikä tämä sontiainen sitten on? Sontiainen eli isosittiäinen (Geotrupes stercorarius) on kookas, 16–25 millin mittainen, kiiltävän sinimusta, lehtisarvisten heimoon kuuluva kovakuoriainen. Sontiainen on lannansyöjä, joka käyttää hyväkseen etupäässä lehmän lantaa. Sontiaisen pyörittämä kehrä… loogisen johtopäätöksen kautta romanttinen kuiskaus aamuyön tunteina saa taas uuden ulottuvuuden: ”Oi, olet sontiaisen pyörittämä lantapalloni!”

Maalaustaiteen puolelta voidaan teemaan liittyen mainita esimerkiksi aina yhtä romanttinen impressionisti Claude Monet. Hän on tehnyt tunnetun maalauksen Impressio, auringonnousu vuodelta 1872, ranskaksi Impression, soleil levant. No jaa, oikeastaan enempää ei kannattaisikaan kuvasta kertoa, jos mielessä on sanat: ”Oi, olet aurinkoni”, sillä jo maalauksen nimi korostaa ilmaisua kuvauskohteen sijaan. Tosiasiassa, kankaalle tehdyssä öljymaalauksessa on kuvattu merimaisema Le Havressa niin, että aurinko on siinä utuinen, ja edustalla näkyy muutamia korkeita laivan mastoja. Jos maalauksesta otetaan mustavalkoinen kuva, aurinko häviää lähes kokonaan, koska se on samaa tummuusastetta kuin tausta. Näillä mielikuvilla jokainen meistä ymmärtää, että kuiskaus ”Oi, olet aurinkoni” korostaa lähinnä sanojansa loistavaa ilmaisua, itse kohteen hiipuessa taka-alalle. Ei siis mennyt tämäkään esimerkki näköjään ihan kohdalleen.

Analyysin lopputuloksena voidaan todeta vain, että hyvästä tarkoituksesta huolimatta, aina ei voi hypoteesi onnistua! Onneksi näistä aamuyön kömmähdyksistä huolimatta todellisessa rakkaudessa voidaan luottaa edesmenneen runoilijan Tommy Tabermanin sanoihin:

Aurinko, sinä sanoit kun katselimme kuuta.
Sinä vannoit pitäneesi
tähtiä kämmenellä,
että kissat
olivat suudelleet lintuja,
kielot kukkineet pakkasessa.

Kun me olemme rakastelleet
sinä olet aina
sillä tavalla
oikeassa ja väärässä
etten muuta voi kun rakastaa sinua.
 
 
Dear foreign guests,

I parodied somewhat the idea “you’re my sunshine” in my Speech to the Sun. The idea links to the globally known Neapolitan song O sole mio, written in 1898. I am not going to repeat the speech in English, but I would like to share with you the original idea of the beautiful song in English:

What a beautiful thing is a sunny day!
The air is serene after a storm,
The air is so fresh that it already feels like a celebration.
What a beautiful thing is a sunny day!
But another sun,
that's brighter still,
It's my own sun
that's upon your face!
The sun, my own sun,
It's upon your face!
When night comes and the sun has gone down,
I almost start feeling melancholy;
I'd stay below your window
When night comes and the sun has gone down.
But another sun,
that's brighter still,
It's my own sun
that's upon your face!
 
Thank you!