Käsitteenä monilukutaito on yläkäsite monelle lukutaidolle, kuten medialukutaidolle, visuaaliselle lukutaidolle ja kuvanlukutaidolle. Monilukutaito merkitsee taitoa hankkia, yhdistää, muokata, tuottaa, esittää ja arvioida tietoa eri muodoissa, eri ympäristöissä ja tilanteissa sekä erilaisten välineiden avulla. Opetussuunnitelmassa (OPH 2015) monilukutaidon etuliite ”moni” viittaa ennen kaikkea tekstien ”moneuteen” eli tekstit voivat olla sanallisia, kuvallisia, auditiivisia, numeerisia, kinesteettisiä symbolijärjestelmiä sekä niiden yhdistelmiä. 

Monilukutaitoiseksi kehitytään vähitellen. Monilukutaitoinen osaa esimerkiksi hakea, valita ja jakaa erilaisia ja monimuotoisia tekstiaineistoja. Hän oppii tuottamaan ja tulkitsemaan tekstejä, jotka voivat olla niin kirjoitetussa, puhutussa, painetussa, audiovisuaalisessa kuin digitaalisessa muodossa. Monilukutaitoa on myös se, että osaa argumentoida väitteensä niin kasvokkain tapahtuvassa kuin nettikeskusteluissa, tai että oppii ymmärtämään ja arvioimaan sosiaalisen median tuottamaa sisältöä digitaalisessa maailmassa.

Sosiaalisen median ympäristöissä monilukutaitoinen tunnistaa tekstin tekijän tarkoitusperiä: viihdyttäminen, luotettavan tiedon tarjoaminen, tekijän mielipiteen kertominen, lukijan mielipiteisiin vaikuttaminen, jonkun asian tai tuotteen myyminen lukijalle, lukijan saaminen klikkaamaan jotakin linkkiä tai mainosta, lukijan saaminen vastaamaan itselleen, kiusaaminen, vahingon aiheuttaminen tai jonkun mustamaalaaminen (Pönkä 2016).

• Kallionpää, O. 2014. Mitä on uusi kirjoittaminen? Uusien mediakirjoitustaitojen merkitys. Media & viestintä 37(4), 60–78.

• Kallionpää, O. 2014. Monilukutaidon opetus on ennen kaikkea uusien kirjoitustaitojen opetusta. Kieli, koulutus ja yhteiskunta 5(4). 

• Kupiainen, R. (2017). Lukutaidon jälkeen. Teoksessa Korhonen Vesa, Annala Johanna, Kulju Pirjo (toim.) Kehittämisen palat, yhteisöjen salat. Tampere University Press, 205–218.

• Kupiainen, R., Kulju, P. & Mäkinen, M. 2015. Mikä monilukutaito? Teoksessa T. Kaartinen (toim.) Monilukutaito kaikki kaikessa. Tampere: Tampereen yliopiston normaalikoulu. 

• Mertala, P. 2018. Lost in translation? Huomioita suomalaisten opetussuunnitelmien  monilukutaito-käsitteen tutkimuksellisista ja pedagogisista haasteista. Media & viestintä, 41(1), 107-116.

• Mertala, P. 2017. Näkökulmia monilukutaitoon: opettajuus ja situationaaliset lukutaidot. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, joulukuu 2017.
• Palsa, L. 2016. Käsitteellisestä hajanaisuudesta medialukutaitojen moninaisuuteen. Teoksessa Pekkala, L., Salomaa, S., Spisak, S. (toim.). Monimuotoinen mediakasvatus. Kansallisen audiovisuaalisen instituutin julkaisuja, 1/2016, 36–53.
• Pönkä, H. 2016. Monilukutaito ja sosiaalinen media opetuksessa. Teoksessa Leino, K. & Kallionpää, O. (toim.) Monilukutaitoa digiaikaan – lukemisen ja kirjoittamisen uudet haasteet ja mahdollisuudet. Äidinkielen opettajain liiton vuosikirja 2016.
• Rasi, P. & Kangas, M. 2018. Mediakasvatus osana opettajan työnkuvaa. Teoksessa V. Willman (toim.) Mediakasvatuksen käsikirja. EU: UniPress, 11–34.
• Rasi, P., Kangas, M., & Ruokamo, H. 2019. Promoting multiliteracy in the Finnish educational system. Teoksessa M. Paksuniemi & P. Keskitalo (toim.), Introduction to Finnish education system. Brill/Sense Publishers, 97–111.
• Rasi, P. & Kangas, M. 2019. Monilukutaitoa kehittämässä lukiossa. Teoksessa S. Kari, S. Korva & M. Körkkö (toim.) DigiGO! Lapin koulujen maakunnallista verkostoa rakentamassa. Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja B: Tutkimusraportit ja kokoomateokset 5/2019. Rovaniemi: Lapin ammattikorkeakoulu, 45-55.

Testasimme MOPPI-prosessin toimivuutta DigiGO! -hankkeeseen osallistuneessa rovaniemeläisessä Lyseonpuiston lukiossa. Yhdessä lukion opettajien kanssa suunnittelimme ja toteutimme uuden, oppiaineet ylittävän ilmiölähtöisen vapaavalintaisen teemakurssin “Seksuaalisuuden monet kuvat”. Kurssin ensisijaisena tavoitteena oli kehittää opiskelijoiden monilukutaitoa. Uuden kurssin yhteissuunnittelu aloitettiin noin vuosi ennen kurssin käynnistymistä ja kokoonnuimme suunnittelutapaamisiin kuusi kertaa vuoden aikana.

Kurssin lähtökohtana oli seksuaalisuuden teema. Kurssin opiskelijat saivat itse valita teemaan liittyvän ilmiön, jota halusivat kurssin aikana tutkia. Tällä pyrittiin varmistamaan se, että opiskelun lähtökohta oli ilmiöissä, jotka heitä itseään kiinnostivat. Kurssille osallistui 9 opiskelijaa ja 5 eri oppiaineiden opettajaa (psykologia, historia, äidinkieli ja kirjallisuus, terveystieto ja kuvataide). Lukion opettajat olivat päävastuussa opiskelijoiden ohjauksesta. Tutkijoina roolinamme oli esitellä kurssia, perehdyttää opiskelijoita uuden kurssin tavoitteisiin, toimintatapoihin ja monilukutaidon käsitteeseen sekä antaa opiskelijoille palautetta heidän työstämistään analyyseistä.

Keräsimme kurssilta myös tutkimusaineistoja MOPPI-prosessin sekä lukio-yliopistoyhteistyön edelleen kehittämiseksi. Kokonaisuudessaan MOPPI-malli osoittautui vaiheistukseltaan ja sisällöiltään toimivaksi pedagogiseksi malliksi. Tulokset osoittavat, että sekä lukio-opiskelijat että opettajat pitivät yhteistyötä yliopiston kanssa tärkeänä. Opettajat pitivät arvokkaana myös sitä, että opiskelijat pääsivät uudenlaisen yhteistyön myötä tutustumaan yliopisto-opiskeluun. Opettajien ja opiskelijoiden käsitys monilukutaidosta ja sen merkityksestä kehittyi kurssin aikana.

Toisaalta yksi tulevaisuuden kannalta keskeinen kehittämiskohde on yhteisopettajuuden toteuttaminen lukio-opettajien sekä lukio- ja yliopisto-opettajien välillä. Yhteissuunnitteluun ja todelliseen yhteisopetukseen tarvitaan riittävästi työ- ja opetustunteja. Tärkeää on, että mukana olevat opettajat ovat samanaikaisesti esimerkiksi antamassa opiskelijoille palautetta. Myös opiskelijoiden ohjaukseen heitä kiinnostavan ilmiön valitsemisessa tulisi löytää enemmän ohjausaikaa ja aktivoivia menetelmiä.