Käsitteenä monilukutaito on yläkäsite monelle lukutaidolle, kuten
medialukutaidolle, visuaaliselle lukutaidolle ja kuvanlukutaidolle.
Monilukutaito merkitsee taitoa hankkia, yhdistää, muokata, tuottaa,
esittää ja arvioida tietoa eri muodoissa, eri ympäristöissä ja
tilanteissa sekä erilaisten välineiden avulla. Opetussuunnitelmassa (OPH
2015) monilukutaidon etuliite ”moni” viittaa ennen kaikkea tekstien
”moneuteen” eli tekstit voivat olla sanallisia, kuvallisia,
auditiivisia, numeerisia, kinesteettisiä symbolijärjestelmiä sekä niiden
yhdistelmiä.
Monilukutaitoiseksi kehitytään vähitellen. Monilukutaitoinen osaa
esimerkiksi hakea, valita ja jakaa erilaisia ja monimuotoisia
tekstiaineistoja. Hän oppii tuottamaan ja tulkitsemaan tekstejä, jotka
voivat olla niin kirjoitetussa, puhutussa, painetussa,
audiovisuaalisessa kuin digitaalisessa muodossa. Monilukutaitoa on myös
se, että osaa argumentoida väitteensä niin kasvokkain tapahtuvassa kuin
nettikeskusteluissa, tai että oppii ymmärtämään ja arvioimaan
sosiaalisen median tuottamaa sisältöä digitaalisessa maailmassa.
Sosiaalisen median ympäristöissä monilukutaitoinen tunnistaa tekstin
tekijän tarkoitusperiä: viihdyttäminen, luotettavan tiedon tarjoaminen,
tekijän mielipiteen kertominen, lukijan mielipiteisiin vaikuttaminen,
jonkun asian tai tuotteen myyminen lukijalle, lukijan saaminen
klikkaamaan jotakin linkkiä tai mainosta, lukijan saaminen vastaamaan
itselleen, kiusaaminen, vahingon aiheuttaminen tai jonkun
mustamaalaaminen (Pönkä 2016).