Se lentää korkealle! Onko narua tarpeeksi? Nyt se syttyi
palamaan ja putoaa, ottakaa kuva!
Rakettikerhon viimeistä tapaamista oli odotettu ja jännitetty. Kerholaiset olivat rakentaneet kuumailmapallonsa jo viikkoja aiemmin, ja saldona oli tähän menessä kaksi tuulessa ja vesitihkussa palamaan syttynyttä koelentoa.
Sääennusteet pitivät kutinsa ja tilaamamme lappilainen talvikeli pääsi oikeuksiinsa: Kympin pakkanen, tähtitaivas, kuiva ja tyven ilma yhdessä lumisten puiden kanssa on täydellinen kuumailmapallon lennättäjän sää.
Kokoonnuimme viimeisen kerran koulun pihamaalle toivoa täynnä, samaan aikaan kun osa kerholaisista oli koulunsa joulujuhlassa liikuntasalissa. Meillä oli mukanamme upean väriset pallot, lankarullat, tulitikkuja ja kemian luokasta lainattu kaasupullo.
Pallon valmistelu matkaan onnistui parhaiten kahden ohjaajan ja lennättäjän yhteistyöllä. Toinen ohjaajista roikotti kahdella kädellä palloa suorassa toisen lämmittäessä kaasuliekillä alapuolelta pallon sisällä olevaa ilmaa. Samalla sytytyspalatkin alkoivat kunnolla palaa. Lennättäjän tehtävä oli varmistaa, että narua oli tarpeeksi vapaana ja ettei se palanaut poikki sytytyksessä.
Raikuvat huudot saattelivat ensimmäisen pallon kohti korkeuksia! Liekki valaisi koko pallon ja sen monet värit erottuivat kauniisti mustaa tähtitaivasta vasten. Ilmassa leijui pallojen lisäksi onnistumisen riemu niin kerholaisilla kuin ohjaajillakin.
Ilmojen tielle karkasi myös yksi pallo ilman varmistuslankaa. Yhdessä katsoimme sen nousevan yli lumisten mäntyjen ja liittävän jonnekin kohti etelää. Lasten rakettikerho oli saanut arvoisensa päätöksen, ja aloimme valmistautua jouluun.