Paperiputkiraketti - ensimmäinen kerhokerta
Lokakuisena iltapäivänä Ounasrinteen ala-asteella tunnelma on odottava. Kymmenkunta rohkeaa koululaista on ilmoittautunut jännittävältä kuulostavaan Rakettikerhoon. Kukaan ei vielä tiedä tarkkaan mitä kerho pitää sisällään, mutta jokaisen mielessä pyörii toinen toistaan villimpiä arvauksia.
Jännittyneet ilmeet vaihtuvat varovaisiin hymyihin, kun kerhonohjaajat esiteltyään itsensä kertovat, että aluksi haetaan kaikille valkoiset labratakit. Pian koulun kemianvarastosta marssii joukko uljaita, hohtavan valkoisiin takkeihin sonnustautuneita tieteilijän alkuja. Luokkaan astuu aivan uudenlainen joukko koululaisia, joiden jännitys on väistynyt taka-alalle. Odotusta on silti ilmassa, kun kerholaiset istuvat pöytiin kuuntelemaan ohjeistusta.
Aluksi kaikille esitellään valmis paperiputkiraketti, joka on lumoavan hieno. Sitten tulevat rakennusohjeet. Jokaisen ryhmän tehtävänä on valmistaa neljä rakettia niin, että ne ovat muuten samanlaisia keskenään, mutta yhtä osaa raketista muutetaan. Yksi ryhmä valmistaa neljä eripituista rakettia ja toinen neljä eripainoista. Kolmas ryhmä tekee neljä rakettia, joiden siivekkeet ovat erikokoiset. Neljäs ryhmä tekee neljä samanlaista rakettia, mutta ampuu ne eri kulmissa.
Kun ohjeet on annettu, alkaa luokassa käydä kuhina. Kerholaiset valitsevat innoissaan mieleisensä väristä paperia ja alkavat valmistaa unelmiensa rakettia. Sakset nipsivät, teippiä vedetään rullasta ja tussit kiitävät paperin päällä. Ilmassa on siis askartelun ääniä. Joukkoon mahtuu kuitenkin myös innostunutta puheensorinaa - kerholaiset kysyvät apua ja jakavat suunnitelmiaan niin toisensa kuin ohjaajienkin kanssa.
Kun raketteja alkaa valmistua, alkaa kerholaisilla olla hankalaa malttaa olla kokeilematta raketteja sisällä. Lopulta kuitenkin kaikki raketit saadaan valmiiksi ja aikaa on jäänyt sen verran, että tämän kerran lopuksi raketteja voidaan testata ulkona. Ryntäys koulun pihalle alkaa.
Jännitys on huipussaan, kun ensimmäinen raketti asetetaan laukaisuputkeen. Putken päässä on muovipullo, jonka päälle raketin laukaisijan on hypättävä niin lujaa kuin mahdollista. Ensimmäinen hyppy on kuin hidastetusta elokuvasta. Kun raketti singahtaa taivaalle, leviää kaikkien kasvoille leveä virne. Seuraavaksi kaikki pääsevät ampumaan rakettinsa. Kohta koulun ilmatila on täynnä lentäviä paperiputkia, jotka kiitävät toinen toistaan korkeammalle ja pidemmälle. Jokaiseen laukaisuun liittyy sama odottava jännitys: Miten korkealle raketti lentää? Entä miten pitkälle?
Lopulta kaikki raketit saadaan ammuttua ja ensimmäinen kerhokerta on saatu päätökseen. Kotiin lähtee joukko kerholaisia ja ohjaajia, jotka kaikki odottavat jo innoissaan seuraavaa kerhokertaa.