Lapin yliopiston lukuvuoden 2016-2017 avajaiset
Avajaispuhe
Mauri Ylä-Kotola
rehtori
Viime viikkoina on käyty laajaa keskustelua siitä, ovatko yliopistot yksityisen vai julkisen sektorin toimijoita liittyen kilpailukykysopimukseen. Vuonna 2010 voimaan tulleen uuden yliopistolain idea oli erottaa yliopistot valtiosta. Tällä tavoiteltiin tehokkuutta ja taloudellista ahkeruutta varojen keruussa. Toisaalta ymmärrettiin, että Suomen taloudellisen kasvun yksi syy oli tasa-arvoinen koulutusjärjestelmä. Tätä ei haluttu vaarantaa, mistä johtuen lukukausimaksuja suomalaisille opiskelijoille ei ole mikään poliittinen toimija edes kovin vakavasti ajanut.
Uusi sosiaali- ja terveysalan rakenneuudistus nostaa sekin julkisen ja yksityisen dilemman monella tapaa esiin.
Tarvitaanko julkisessa hallinnossa ja liike-elämässä erilaista johtamista ja erilaista työkulttuuria? Viime vuosina eri vaiheissaan koettu talouslama on pakottanut kansainvälisen talousjärjestelmän itsekritiikkiin. Kun vuosia ajateltiin, että politiikka on menettänyt kyvyn vaikuttaa talouteen ja talous ei tarvitse enää politiikkaa, merkitsee Euroopan talouskriisi, Yhdysvaltain talouskasvu ja Kiinan kommunismiin perustuvan sovelletun kapitalismin menestys myös haastetta politiikan ja talouden suhteen uudelleenarviointiin.
Taylorismiksi kutsutaan työn rationalisoinnin ajatusta, jossa tärkeää on työtehtävien tarkka määrittely, työn jakaminen ryhmässä sekä työnmittaus ja laatunormit. Taylorismin symboleita ovat kontrollikello ja työajan kohdentaminen. Taylorismin vastapainoksi syntyi ihmissuhdekoulukunta jo 1930-luvulle tultaessa.
Keskitetty suunnittelu ei ole kuitenkaan kadonnut, vaan nykypäivän Suomessa on taas palattu joiltakin osin väliruutuun: työelämässä korostuu työajan koneellinen seuranta, tarkka kustannuslaskenta, keski- ja lyhyen aikavälin suunnittelu ja ohjelmointi.
Osallistuin vuonna 2007 British Councilin hankkeeseen, jonka tarkoituksena oli hahmottaa Suomen roolia osana eurooppalaista korkeakoulualuetta vuoteen 2020 asti. Suomesta työhön osallistuivat lisäkseni mm. toimihenkilöliitto ERTO:n silloinen puheenjohtaja Tapio Huttula, kansanedustaja Janne Seurujärvi ja Euroopan kulttuurisäätiön Tommi Laitio.
British Councilin haasteeseen vastanneessa visiossamme lähdettiin siitä, että Suomessa on vuonna 2020 20–25 korkeakoulua tai liittokorkeakoulua. Liittokorkeakoulut määrittelimme yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen muodostamiksi federaatioiksi. Ammattikorkeakoulut ja yliopistot ovat tulevaisuuskuvassa tasaveroisia korkeakoulujärjestelmän osia eivätkä ne tarjoa päällekkäistä opetusta. Molemmilla on selkeät, toisistaan eroavat ja lakiin kirjatut tehtävät. Roolien selkeys tekee tiiviin yhteistyön sekä hallinnossa että koulutuksen järjestämisessä helpoksi ja luonnolliseksi. Opetushenkilökunta osallistuu alueillaan opetukseen sekä ammattikorkeakouluissa että yliopistoissa. Taloudellisesti tehokkaan voimavarojen käytön vaatimus korkeakoulutusta järjestettäessä edellyttää alueellisia federaatioita strategisessa ohjauksessa, hallinnossa ja tukipalvelujen tuottamisessa. Visioimme, että liittokorkeakoulu, jolla olisi yhteinen infrastruktuuri, konsernijohto ja joukko yhteisiä laitoksia, vapauttaisi resursseja tutkimukseen, opetukseen ja tukipalveluihin. Vahvat yksiköt pystyisivät tuottamaan kansainvälisen tason laatua sekä tutkimuksen että opetuksen saralla.
Lapin korkeakoulukonserni lähti etenemään vuonna jo vuoden 2006 suunnitteluvaiheessa suotuisasti. Korkeakoulujen koulutusyhteistyön sovittiin perustuvan yhteisessä strategisessa suunnitelmassa sovittuihin koulutusvastuisiin sekä yliopiston ja ammattikorkeakoulujen tehtävien mukaiseen duaalimalliin. Maakunnan yksityisen ja julkisen sektorin kehittämistä palvelevassa toiminnassa korkeakoulut sitoutuivat yhteisesti hyväksyttyyn innovaatio-ohjelmaan. Yhteinen innovaatio-ohjelma yhdisti korkeakoulujen osaamista ja vahvistaa konsernin kokonaisuutta suuntaamalla tutkimus- ja kehittämistoimintaa neljään painoalaan; hyvinvoinnin Lappiin, teollisuuden Lappiin, luonnonvarojen Lappiin sekä elämysten, kulttuurin ja matkailun Lappiin. Konsernin tukipalvelut sovittiin järjestettävän tulevaisuudessa pääosin yhteisesti.
Tällä hetkellä Lapin korkeakoulukonserni on tunnustettu yliopiston ja ammattikorkeakoulun yhteistyön edelläkävijä Suomessa ja molempien korkeakoulujen strategioissa korostuu pohjoisen muutoksen tutkimus.
Konsernista tehtyjen selvitysten mukaan alkuvaiheessa konsernin haasteena oli päätöksenteon monimutkaisuus kolmessa eri korkeakoulussa ja kahdessa koulutuskuntayhtymässä. Lisäksi yliopiston ja ammattikorkeakoulujen ylläpitojärjestelmien ja lainsäädännön sekä hallinto- ja tietojärjestelmien erilaisuus hidastivat kehittämistyötä. Sittemmin Lapin yliopiston osakkuus Lapin ammattikorkeakoulu osakeyhtiössä on vahvistanut konsernia.
Tällä hetkellä kehittämisen työlistalla ovat Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutin yhteistyön syventäminen, Sociopolis-yhteistyörakenteen vakiinnuttaminen sekä ympärivuotisen oppimisen mahdollistaminen. Yhteisessä palvelutuotannossa kehitetään muiden muassa kirjastoa, kielikeskusta, kansainvälisiä tukipalveluita sekä opintohallinnon tietojärjestelmiä.
Lapin korkeakoulukonserni on mahdollisuus rakentaa Lappiin monialakorkeakoulu kahdesta erillisestä korkeakoulusta, jotka täydentävät toisiaan konsernin kautta. Ammattikorkeakoulussa on muun muassa vahva kaupan ala, tekniikka ja terveys, yliopistossa vahvoja ovat yhteiskuntatieteet, oikeustieteet, kasvatustieteet ja taide.
Eräässä mielessä Lapin liittokorkeakouluhanke on taustaltaltaan tayloristinen. Kuten aiemmin totesin, taylorismissa korostuu tehokkuuden vaatimus. Taylorismiksi kutsutaan työn rationalisoinnin ajatusta, jossa tärkeää on työtehtävien tarkka määrittely, työn jakaminen ryhmässä sekä työnmittaus ja laatunormit.
Piilaakson jälkimodernin innovaatioyhteiskunnan ajatus ei varmaankaan ole pätevä enää 2010-luvulla, mutta myöskään puhdasoppiseen taylorismiin ei voi palata. Julkisen ja yksityisen dilemma on myös suhteessa harvainvallan ja kansainvallan kysymykseen.
Taylorismin tehokkuus voi maltillisesti toteutettuna edesauttaa korkeakoulujen ydintehtävää, joka liittyy yhteiskunnan ja työelämän uudistamiseen, tulevaisuuden ennakointiin ja tekemiseen, elinikäiseen oppimiseen, ammattitaitoon ja sivistykseen. Samalla tarvitaan kuitenkin myös rajojen ylittämistä ja väärien asioiden ei-tekemistä, joka vanhan taolaisen mietelauseen mukaan saattaa joskus olla tekemistä tärkeämpää.