Yliopiston katu 8, A-siipi, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Sosiaalityön laitos, Taukotila, 14.8.2019: Se on ilmeistä, suoraan nenämme alla, / kirkkaan lasin takana mutta näkymättömissä. / Huonekasvi ja puisto, arkipäiväinen rajauksemme. / Yläpohja on näiden jaettujen maailmoiden välitila.  

Kattosoralle ja betonisen vesikourun tyvestä levittäytyy polveileva vihreys, kuin Mantšurian kummut.  

To see a world in a grain of sand, / And a heaven in a wild flower, / - William Blake, Auguries of Innocence  

Kattoa laikuttaa sammalten ja jäkälien muodostamat eliöyhteisöt. Korkeimmalle kurottavat hennot pikkutorvijäkälät. // Jäkälä nosti pikarinsa hauraan, / ja sade täytti sen, ja pisarassa / kimalsi taivas tuulta pidättäen. / - Helvi Juvonen, Pikarijäkälä //  

Tässä maailmassa ihmisen askel on raskas, ja sora irtoaa huollon tieltä. Tätä ei ole rakennettu viherkatoksi. Astia tulee täyteen ja kuppi menee nurin. // Hold infinity in the palm of your hand, / And eternity in an hour. / - William Blake, Auguries of Innocence //  

Elämä löytää tiensä elottominakin pidetyille pinnoille, saarekkeiksi, vereväksi punaksi. Se pureutuu vaikka kylmään metalliin ja jää jälkeemme. // ”Jäkälä nosti pikarinsa hauraan: / Nyt malja elämämme rikkaudelle." / - Helvi Juvonen, Pikarijäkälä //