Yksi jalkautuu barrikadille osoittamaan mieltään, toinen äänestää jaloillaan ja kolmas puristaa protestinsa lasiin. Kyllä: lasiin! Protestilasiksikin kutsuttua vastarintaa harjoitettiin Suomessa erityisesti 1900-luvulla kannanottona Suomen venäläistämistä vastaan. Siitä muistuttavat muun muassa Jyväskylässä, Keski-Suomen museossa näytteillä olevat, kansallisten suurmiesten kuvilla varustetut protestilasit. Aikanaan ne edustivat hiljaista, passiivista vastarintaa. Laseista juodessaan jokainen tiesi, kenen puolella oltiin.

Erika Turunen: Siipi

Yli sata vuotta myöhemmin Lapin yliopiston teollisen muotoilun opiskelijat ovat jatkaneet siitä, mihin protestilasiasiaa edistäneet suomalaiset lasitehtaat – Iittala, Karhula, Nuutajärvi ja Riihimäen lasi – aikanaan jäivät. Yhteistyössä Finnish Design Academy -hankkeen ja Nuutajärvellä toimivan Ammattiopisto Tavastian lasialan koulutuksen kanssa toteutettiin lasimuotoilukurssi.

– Kurssilla tutkimme, voisiko lasi vielä nykyään mahdollistaa passiivista vastarintaa 1900-luvun alun protestilasin tapaan. Idea lähti siitä, kun löysin vanhan juomalasin, johon oli prässätty vastalause silloista hallitusvaltaa vastaan, taustoittaa kurssin ohjaava opettaja ja Lapin yliopiston teollisen muotoilun opettaja Milla Johansson.

Kuisma Hurtig: Hello Hammer

Muotitta ja muovitta paras

Protestilasien temaattinen kirjo on laaja. Kuisma Hurtigin teos Hello Hammer muistuttaa lapsityövoiman olemassaolosta ja Topi Juusolan Väre perinnekäsitöiden ja käsityöperinteen vaalimisen merkityksestä. Toisaalta yhteisiä linjojakin löytyy. Erika Turusen, Lauri Hakalan ja Willehardt Gröhnin teoksia yhdistää huoli ympäristön tilasta. Turusen mehiläisen siivenmuotoa jäljittelevä Siipi ottaa kantaa pölyttäjien puolesta ja Hakalan juomalasisarja Burning Glaciers nivoo yhteen sulavat jäätiköt ja palavat metsät.

Willehardt Gröhn: Muovimeri

Willehardt Gröhnin Muovimeri taas tönäisee katsojan merten muovijätelauttojen syleilyyn.

– Kävellessäni ympäri kaupunkia olen miettinyt, mihin kaikki maahan heitetyt roskat päätyvät. Ne menevät piiloon ja pois silmistä, mutta minne. Samaan tapaan valtamerissä kelluu muovilauttoja. Teoksellani halusin muistuttaa jengiä siitä, että siellä se roska on ja jonnekin se sieltä päätyy, Gröhn selittää.

Vaikka lasimuotoilukurssin motiivina ei varsinaisesti ollut viljellä vastarintaa tai kylvää kansallisaatetta, oli taustalla edelleen samoja pohdintoja kuin ennen muinoin: Voiko lasi toimia tunteiden, ajatusten ja arvojen sanansaattajana? Entä voisiko lasi itsessään olla mielenilmaus? Jos kurssilaisilta kysytään, vastaus on yksiäänisen myönteinen. Yksi hiljainen protestoija on Kirsti Ruotoistenmäen teos Ei sovi muottiin.

 Kirsti Ruotoistenmäki: Ei sovi muottiin

– Päätin ottaa projektiin henkilökohtaisen lähestymistavan. Olen omassa elämässäni kokenut, etten sovi määriteltyihin normeihin, enkä haluakaan sopia. Ihminen vertaa itseään helposti muihin ja yrittää sopia muottiin. Mutta mitä jos ei sovi? Mitä sitten? Ruotoistenmäki esittää.

Toinen muottienmurtamisen puolesta protestoiva teos on Johanssonin käsialaa. Salmiakinmuotoinen työ kantaa nimeä Karkkilakko ja on tarkoitettu käyttöesineeksi – vaasiksi tai valaisimeksi. Taustalla on viesti moninaisemman naiskuvan puolesta. Salmiakki symboloi karkkilakkoa.

– Keho- ja ulkonäkönormit maalaavat hyvin yksiulotteista kuvaa siitä, miten pitäisi elää ja miltä pitäisi näyttää. Sitten pidetään karkkilakkoja ja mietitään, miten päästä bikinikuntoon. Minusta on tärkeää, että tuotteilla on tarinat, sillä niiden kautta ihmiset saadaan pohtimaan erilaisia teemoja, Johansson pohtii.

Milla Johansson: Karkkilakko

Antaa mennä artesaani!

Lasimuotoilukurssin tiimoilta toteutunut yhteistyö lasipuhaltajien kanssa oli vastavuoroisen rikastuttavaa. Gröhn toteaa, että kurssin parasta antia oli päästä itse toimimaan muotoilijan roolissa ja samalla näkemään lasiartesaanit työssään. Koska lasi oli materiaalina uusi, kurssi oli myös eräänlainen sukellus lasin saloihin.

– Lasi on ainutlaatuinen materiaali ja mahdollistaa asioiden ilmaisemisen monipuolisesti. Lasi voi toimia myös protestina, koska sen muotokieleen voi piilottaa monia tulkinnanvaraisia viestejä, Gröhn mainitsee.

Lasi- ja keramiikkamuotoilua aiemmin opiskellut, nyt teollisen muotoilun maisterinopintojaan suorittava Ruotoistenmäki halusi haastaa paitsi katsojat, myös itsensä. Hän käytti astetta kokeilevampaa muottia, jonka perustana oli säntillinen ja säännöllinen mutta silti kaikista kulmistaan periksi antava muoto.
Nuutajärven lasinpuhaltajaopiskelijakin häkeltyi.

– Hän varoitteli, että nyt menee pieleen. Kahteen työhön tuli vahingossa myös reiät. Sanoin, että antaa mennä, ei tarvitse sopia muottiin. Minusta se vain vahvisti teoksen sanomaa, Ruotoistenmäki naurahtaa.

Kurssilaiset saivat omakohtaisesti todeta, että lasi on vallan omavaltainen ja jääräpäinen materiaali, joka ei aina taivu muotoilijan tahtoon. Vaikka miten suunnittelisi, lasi on se, joka määrää, mitä muotista tulee ulos.

– On tärkeää perehtyä materiaalin ominaisuuksiin. Millaisia reunaehtoja lasi asettaa, miten muotti kannattaa rakentaa ja millaisen tuotteen voi tehdä? Sitä kaikkea tutkittiin tällä kurssilla, Johansson ynnää.

Topi Juusola: Väre

Maailma luupin takana

Kiinnostus lasia kohtaan on kasvanut taideopiskelijoiden keskuudessa kohisten. Siitä kertoo myös satakunta nimeä kerännyt lasialoite lasimuotoilukurssin jatkuvuuden puolesta. Seuraava kurssi on jo kehitteillä, mutta toteutuminen edellyttää rahoitusta ja yhteistyötä lasinpuhaltajien kanssa.

– Olisi kiinnostavaa jatkaa näiden aiheiden parissa ja tutkia esimerkiksi vuorovaikutteisuutta ja erilaisia tekniikoita yhdistettynä lasiin. Lapin yliopistossa on hienot metalli- ja puupajat sekä 3D- tulostimet ja laserleikkurit, mutta lasin työstäminen vaatii yhteistyötä lasinpuhaltajien kanssa, Johansson tähdentää.

Katri Konttinen: Luuppi

Lasimuotoilukurssi onnistui vastaamaan kysymykseen siitä, voiko lasi olla mielenilmaus. Vastaus on vahva kyllä. Se, mitä protesti poikii ja mitä protestin jälkeen tapahtuu, jää kuitenkin katsojan ja kokijan kontolle. Näyttelyn jättämien ajatusten pureskeluun eväitä ja apuja voi tarjota Finnish Design Academy -hankkeen kautta kurssille osallistuneen Katri Konttisen teos Luuppi. Se kysyy: Voiko muotoilija muokata maailmaa ja sitä, miten maailmaa katsotaan? Mikä olisi parasta, mitä omassa luupissa voisi näkyä?

– Kun näin vanhassa kirjassa kuvia pula-aikana tehdyistä silmälasin linsseistä, aloin miettiä, millaisen luupin läpi me katsomme maailmaa. Mitkä ovat muotoilijan mahdollisuudet ja velvollisuudet korona-aikana? Voiko muotoilija tehdä linssin, jonka läpi maailma näyttäisi hetkellisesti kauniimmalta? Konttinen miettii.

Näihin kysymyksiin kiteytynee kaikkien lasimuotoilukurssin protestilasien ydin: eivätkö katse ja katsomisen tavat olekin niin ulkonäköihanteiden murtamisen, ilmastonmuutoksen torjumisen, perinteiden säilymisen kuin ihmisoikeuksien toteutumisen taustalla? Ehkä hiljainen lasiprotesti voi olla askel oikeaan suuntaan.

Protestilasi
17.11.–3.12.2020
F-talo, 1. krs, Lapin yliopisto, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi
Avoinna: ma-pe klo 8–20, la klo 9–16, sunnuntaisin ja arkipyhinä suljettu.

Lauri Hakalan teoksen Burning Glaciers jalustana toimiva hiilletty puu kuvaa palavaa metsää ja juomalasi sulavaa jäätikköä.