Selkärangassani liikkuu aalto. Se liikuttaa koko vartaloani, vaikka jalkapohjani ovat juurtuneet lattiaan. Ohjaajan ääni pyytää siirtämään huomion olkapäihin, tutkimaan, millä kaikilla tavoilla ne voisivat liikkua. Pyöritän oikeaa olkapäätä eteen, vasenta taakse. Rintarangassani suhisee. Miltähän tämäkin mahtaa näyttää. Onneksi kaikilla muillakin on silmät kiinni, olen turvassa, kukaan ei näe. Ai niin, paitsi nuo kamerat. 

Olen kuuden kollegani kanssa tanssisalissa, jossa tanssi- ja liiketerapeutti, Lapin yliopiston väitöskirjatutkija Pauliina Jääskeläinen ohjaa meille työpajaa. Sen aikana pääsemme kokeilemaan muutamia kehollisia menetelmiä. Olemme aloittaneet tutkimalla liikettä kehon eri osissa. 

Jääskeläinen tutkii kehollisuutta organisaatioiden kehittämisessä.

– Hahmotan väitöstutkimuksessani sitä, mitä kehollisten menetelmien ja erityisesti tanssi- ja liiketerapian käyttö voi nostaa esille organisaatiossa. Lisäksi pohdin, miten menetelmien avulla voi kehittää työtä, työhyvinvointia ja organisaatioiden toimintaa sekä edistää organisaation ja työyhteisön jäsenten tavoitteita, Jääskeläinen kertoo.

Tanssi- ja liiketerapia alkoi kehittyä yhtä aikaa modernin tanssin kanssa Yhdysvalloissa 1950–60-luvuilla. Nykyisin sitä sovelletaan monenlaiseen toimintaan, jolla pyritään lisäämään hyvinvointia, itsetuntemusta, kehittymistä ja oppimista.

Jos tanssi yhdistyy mielessäsi tiukasti noudatettaviin koreografioihin, voit unohtaa ne tanssi- ja liiketerapian kohdalla: se ymmärtää tanssin laajasti kaikkena inhimillisenä liikkeenä. Osallistujan ei tarvitse osata tanssia tai liikkua tietyllä tapaa, vaan kaikki liike tai liikkumattomuus on hyväksyttyä. Ydinoletuksena on kuitenkin, että kun ihmisen liikkeiden kirjo monipuolistuu, lisääntyvät myös hänen keinonsa tulla toimeen arjen vuorovaikutustilanteissa.

Keho, mieli, sosiaalinen

Olen tullut hitaan liikkeen maahan. Salin toisessa laidassa, nopean liikkeen maassa ihmiset ryntäilevät. Minua huvittaa. Mikä hätä tässä on. Säntäilin itse hetkeä aiemmin nopean liikkeen maassa. Silloin hitaan liikkeen maalaisten verkkainen rytmi alkoi ärsyttää minua. Miksi he vitkastelevat, jyrisi tuomari korvaani.

Tanssi- ja liiketerapian ytimessä on käsitys ihmisestä kehon, mielen ja sosiaalisen ulottuvuuden kokonaisuutena.

– Meillä kaikilla on omanlaisia liikkumisen tapoja, jotka ovat kiinteässä yhteydessä mieleemme ja persoonallisuuteemme ja jotka kertovat meistä välittömästi jotakin itsemme ulkopuolelle. Ihminen voi oppia tuntemaan paremmin itseään, ajatustottumuksiaan ja tapojaan olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa, kun hän tutkii omaa liikettään ja keskittyy liikkeen tuottamiin tuntemuksiin kehossaan, Pauliina Jääskeläinen kertoo.

– Liikkeen ja kehon kautta ihminen voi huomata itsestään asioita, jotka ovat aiemmin olleet piilossa, ja myös kokeilla uusia tapoja ajatella ja toimia. Se voi olla helpompaa kuin pelkän rationaalisen ajattelun avulla. Näin liike mahdollistaa muutosta ja inhimillistä kasvua, hän tarkentaa.

Työyhteisössä tanssi- ja liiketerapeuttinen ryhmäohjaus luo tilaa myös siihen, että työkavereita oppii tuntemaan uusista näkökulmista ja ymmärtämään aiempaa paremmin. Ymmärrys luo pohjaa yhteydelle ja empatialle.

– Jokaisella ihmisellä on esimerkiksi oma luontainen rytminsä tehdä asioita. Erilaiset rytmit voivat itsessään tuottaa hankaluuksia työyhteisössä, kun nopeatempoisen on vaikea ymmärtää hidastempoisempaa kollegaa ja päinvastoin. Liikkeen kautta on usein helpompi käsitellä näitä ristiriitoja kuin vain sanomalla oma kokemus ääneen, Jääskeläinen selventää.

Työnohjausta kehollisesti

Pauliina Jääskeläisen mukaan keholliset menetelmät tarjoavat yhden tavan toteuttaa yhteisöjen työnohjausta. Niiden kautta voidaan havainnoida ja muuttaa työyhteisön toimintaa. Väitöstutkimustaan varten hän on vetänyt kehollisen työhyvinvointiohjauksen ryhmätapaamisia kolmessa sosiaali- ja terveysalan organisaatiossa sekä lisäksi kolmea yksilöjohtamisvalmennusta. Viimeksi mainittu on johtajille suunnattu, kehollisia menetelmiä hyödyntävä työnohjauspalvelu.

Ryhmämuotoisesti ohjattuna palvelu soveltuu Jääskeläisen mukaan parhaiten pienille, alle kymmenen hengen työyhteisöille. 

– On ehdottoman tärkeää, että ryhmässä vallitsee luottamuksen ilmapiiri. Sen luominen voi olla vaikeaa suuremmissa ryhmissä, etenkin jos osallistujat eivät ole samoja henkilöitä jokaisella tapaamiskerralla, Jääskeläinen arvioi.

Jos prosessin avulla pyritään todella kehittämään yhteisön toimintaa, vaatii se pitkäjänteistä sitoutumista ja kehollisen ohjauksen sitomista osaksi organisaation kokonaiskehittämistä. Lisäksi on erityisen tärkeää, että ryhmä saa itse määritellä, mitä työyhteisön ja hyvinvoinnin konkreettisia tavoitteita se pyrkii edistämään ohjauksen avulla, vaikka tilaajana olisikin organisaation johto. Käytännössä menetelmän avulla voidaan tavoitella hyvin monenlaisia päämääriä.

– Kokemukseni perusteella uskon siihen, että kun ihminen ja ryhmä asettavat itselleen tavoitteen, he alkavat alitajuisestikin toteuttaa sitä prosessin aikana, Jääskeläinen sanoo.

Ylirationalisointi hiertää

Länsimainen työkulttuuri arvostaa Pauliina Jääskeläisen mukaan useimmiten vain rationaalista mieltä. Se hiertää tutkija-terapeuttia.

– Vaikka ihminen on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus, näitä puolia käsitellään erillisinä osa-alueina. Työhyvinvointitoiminta keskittyy joko kehon välineelliseen huoltamiseen tai asioista puhumiseen. Palveluita, jotka yhdistävät ihmisen kaikki puolet, ei tarjota työntekijöille.

Hän näkisi mielellään, että kehollisia menetelmiä olisi nykyistä laajemmin saatavilla hyvinvoinnin tueksi. Ehkä ihmiset löytäisivät silloin myös uudestaan luontaisen liikkeensä.

– Tanssi käsitetään Suomessa elitistiseksi taidoksi, jonka osaamiseksi tarvitaan jotain tiettyjä ominaisuuksia. Se, että voisi vapaasti liikkua, on usein vieras ajatus, Jääskeläinen harmittelee.

Jääskeläisen omassa elämässä tanssi ja liike ovat olleet aina mukana. Taustaltaan hän on baletti- ja flamencotanssija ja tanssinopettaja. Silti hänen suhteensa tanssiin ja liikkeeseen on hieman kompleksinen: molemmat hänelle tutuimmista lajeista ovat hyvin teknisiä ja luoneet turhaa kovuutta itseä kohtaan.

– Siitä huolimatta tanssi ja liike ovat minulle edelleen jotain ainutlaatuista. Mistään muualta ei voi saada sitä kokemuksen tilaa, jonka tavoittaa silloin, kun pystyy vapautumaan omaan liikkeeseen. Katharttista tilaa, jossa saat elää liikkeen kautta kehossasi olevia tunteita ja elämyksiä.

Aurinko lämmittää jalkojani. Makaan lattialla, hengitykseni virtaa kehon keskipisteestä kohti oikeaa jalkaani ja takaisin kehon keskustaan. Lonkkaa kiristää, se ei halua laskeutua maahan. Tuomari sisälläni moitiskelee. Jään kuuntelemaan kameran suljinääntä. Päätän hyväksyä ne, tähän tilaan tässä hetkessä kuuluvina. Vähitellen koko keho painuu rentoutuneena lattiaa vasten. On hiljaista.

Pauliina Jääskeläinen tekee väitöstutkimusta Lapin yliopistossa kehollisuudesta organisaatioiden kehittämisessä.

Tanssi- ja liiketerapia

• Yksi taideterapian muoto, jota käytetään kuntoutusmuotona sekä hyvinvoinnin, kehittymisen ja oppimisen tueksi
• Ymmärtää tanssin laajasti kaikkena inhimillisenä liikkeenä
• Tarkastelee tilanteita, tuntemuksia ja ajatuksia erilaisten kehollisten menetelmien avulla
• Tanssi- ja liiketerapeutteja kouluttaa Suomessa pääasiassa Eino Roiha -instituutti. Koulutus on ammatillista täydennyskoulutusta ja kestää neljä vuotta.
• Suomen tanssiterapiayhdistykseen kuuluu reilu 80 ammattijäsentä.