Tyypillinen syrjäytynyt on keski-iän ylittänyt työtön mies, jolla on ongelmia päihteiden käytössä ja joka on vähävarainen ja yksinäinen tai kulkee väärissä porukoissa. Tällaisen kuvauksen antoivat haastattelemamme asiantuntijat, jotka tekevät työtään syrjäytymisen parissa. Teimme haastatteluja Lapin ja Kainuun alueilla, ja niihin osallistui yhteensä 55 asiantuntijaa, muun muassa työllisyystoimijoita, sosiaali-, nuoriso-, ja päihdetyöntekijöitä, rehtoreita ja maahanmuuttajien parissa työskenteleviä asiantuntijoita. Haastateltavista lähes kaikki olivat naisia, mikä kertoo syrjäytymisen ja osallisuuden parissa tehtävän työn naisvaltaisuudesta. Ensimmäinen kuvaus syrjäytyneestä oli sama jokaisessa haastattelussa: miehet koettiin herkemmin syrjäytymisuhan alla oleviksi kuin naiset.

Mitkä tekijät sitten altistavat miehet syrjäytymiselle? Syiksi mainittiin muun muassa nuorten miesten nettipelaaminen, miesten vaikeus lähteä kotipaikkakunnalta, päihteet, työttömyys ja alhainen koulutustaso. Usein syyt muodostavat moniongelmaisen vyyhdin, joka kiihtyessään voi johtaa niin sanotusti ”kelkasta tippumiseen”. Miesten syrjäytyminen on usein näkyvämpää kuin naisten. Miehet kuljeksivat ”ryyppyporukoissa” ja tuovat pahaa oloaan esiin ulospäin suuntautuvalla häiriökäyttäytymisellä. Huolipuhe kulminoituu miesten yksin jäämiseen erotilanteissa, mahdollisuuksiin luoda sosiaalisia verkostoja ja huolehtia itsestään. Puhe miesten syrjäytymisestä on runsasta ja tunnistavaa. Sen sijaan haastateltavien oli vaikea nimetä, mitkä tekijät suojaavat miehiä syrjäytymiseltä.

Puhe naisista on pelkistetympää. Naisten syrjäytyminen on asiantuntijoiden mukaan sisäänpäin suuntautunutta ja äärimmäistä, naisten koettiin peittelevän esimerkiksi päihteiden käyttöä mahdollisimman pitkään. Niin naisten kuin miestenkin syrjäytymisprosesseihin yhdistettiin luonnollistettuja ominaisuuksia. Naisen ”luonnollinen hoivavietti” ja siitä seuraava kotiäitiys nähtiin sekä syrjäytymiseltä suojaavana että lopulta myös syrjäyttävänä tekijänä. Kotiäitiys aiheuttaa myöhemmällä iällä syrjäytymistä, kun lapset ovat muuttaneet kotoa ja eläke on pieni. Vastaavasti miehen ”syrjäytymisalttius” koettiin luonnolliseksi osaksi miehen elämää.

Syrjäytymisvyyhdit ovat sidoksissa lähtemiseen ja jäämiseen

Näkemykset syrjäytymisestä ja osallisuudesta ovat asiantuntijoiden haastatteluissa tuottamia, eivätkä ne ole tilastollisesti yleistettävissä. Puhe on kuitenkin asiantuntijoiden itse kokemaa ja tuottamaa ja siten arvokasta.

Puheella ja kokemuksella on myös käytännön seurauksia. Samalla kun tunnistetaan miehinen syrjäytyvä ja naisellinen syrjäytymiseltä suojaava sukupuoli, tullaan järjestäneeksi pohjoisen työtä ja koulutusta, sillä sukupuolittuneet ”syrjäytymisvyyhdit” ovat sidoksissa kysymyksiin lähtemisestä ja jäämisestä. Nuoret naiset voivat välttää syrjäytymisen, jos ovat valmiita lähtemään laajempien koulutus- ja työmahdollisuuksien pariin. Vastaavasti nuorten miesten syrjäytymistä edesauttavaksi tekijäksi mainitaan se, että he ovat pakotettuja jäämään suppeiden koulutus- ja työmahdollisuuksien armoille Pohjois-Suomeen.

Syrjäytymispuheeseen kytketty näköalattomuus Pohjois-Suomen koulutus- ja työpaikoista heijastuu alueen tulevaisuuteen. Tarjoavatko pohjoisen työt ja elinkeinot kovinkaan houkuttelevia mahdollisuuksia, jos miehet mieluummin jäävät ja tyytyvät alhaiseen koulutustasoon ja naiset lähtevät uran, arvostuksen ja toimeentulon perään? Vai voiko pohjoinen työ muuttua tasa-arvoisemmaksi sekä koulutusta ja osaamista arvostavammaksi, jolloin miestenkin olisi kannattavaa kouluttautua eikä koulutettujen naisten tarvitsisi etsiä työtä ja elämäänsä muualta?

YTT Irmeli Kari-Björkbacka on vastuututkija ja YTM Riitta Uusisalmi nuorempi tutkija tutkimus- ja kehittämishankkeessa Suo, susiraja ja segregaatio.

Teksti on julkaistu alun perin Lapin yliopisto Kide-lehdessä.