Arvoisa Rehtorimme ja hyvä juhlayleisö
Tämä tilaisuus on SUURI kunnia minulle, maahanmuuttajataustaiselle työntekijälle, joka saan tänään tervehtiä työnantajaamme koko yliopiston henkilökunnan puolesta.
Marssin tänne tiedeyhteisön todellisuuteen päiväkotiapulaisen ja maahanmuuttajien neuvontapisteen, Moninetin, työntekijän ja pizzerian pitäjän oven kautta.
Ne ovatkin aika lailla sellaisia nykyisen työperäisen maahanmuuton työpaikkoja, jonne tänne muualta tulleet perinteisesti päästetään osallistumaan. Koulutusta vastaavaa työtä maahanmuuttajan on Suomesta hankala saada.
Minulle Lapin yliopisto oli tuo paikka, joka otti vastaan kansainvälisen tuulahdukseni ja antoi minulle samalla TYÖALUSTAN: Pääsin tutkimaan noita ja meitä, mamuja ja matuja, eli pääsin tekemään koulutustani vastaavaa työtä.
Yliopistomme kansainvälinen ilmapiiri näyttäytyy tässä kauttani vain yhden henkilökunnan ihmisen tarinan muodossa. Ajattele, 600 hengen työporukassa on monta muuta onnekasta tarinaa, jossa ihminen on päässyt näyttämään osaamistaan ja kehittämään taitojaan lisää.
On tärkeää, että Lapin yliopisto kantaa yhteiskunnallista vastuutaan Lapissa.
Ei ole ollut itsestään selvää, että tämä Lapin tieteellinen veturi pääsee puksuttamaan, ja vielä oikeilla raiteilla. Nuo raiteet ovat tunnetusti tuoneet tänne pohjolaan etenkin väkeä, joka pitää koko Lapin nuorekkaana. Yliopistomme on sekä henkilökunnalle että koko Lapille asemalaituri, joka tarjoaa alueelle kehittämistä, turvallisuutta ja sivistynyttä elämää.
Tämän kaiken uhkia henkilökunta näkee arjessaan. Tarkka budjetti, leikkausten pelko, tiukentuneet säännöt, omavastuut rahoituksessa, työpaikan menettäminen, matalapalkkaisen pätkätyön,
- näitten keskellähän me eletään töitten projektimaassa. Jatkuva meneillään olevaa avustushakemusta pidetään aikaa vievänä, stressaavana ja jopa järjetön-
Nuori väitöskirjaa tekemässä oleva ja tohtoritieteentekijämme elävät haasteellisen elämän keskellä. He tekevät yliopiston strategian mukaista korkealaatuista tutkimusta. Rahoitus tulee talon ulkopuolelta ja projektien kautta, jossa yrittäjyyden hengessä kehitetään pohjoista osaamista kohti seuraavia muutoksia.
Tässä työssä on kuunneltava henkilökuntaa vielä suunnitelmallisemmin ja lisä keinoja on pohdittava jotta saadaan hyödyntää työttömiä tohtorien osaamista laajasti Lapin kehittämiseen.
Henkisiä pahan ilman uhkia ovat olleet tilanteet, jossa henkilökunta on joutunut populistien feikkimaailman osasiksi. Siinä analyyttinen ajattelu saa piut paut!
Työssä jaksamisessa on joskus ollut tekemistä. Mutta tästä Lapin yliopistoa voin kiittää: se tarjoaa meille laadukasta hyvinvoinnin edistämistä ja edunvalvontaa sekä ennen kaikkea tukee henkilökuntaa, vaikka Suomen yliopistokentässä on muutoksen myrskyt meneillään.
Tästä emme mekään ole jääneet paitsi, mutta tässä murroksessa henkilökunnan sisäinen ilmapiiri on kertakaikkisen kaunista katseltavaa ja johtaa usein hyviin ystävyyssuhteisiin. Niin kuin perhe tuemme toinen toisiamme, vaikka kiireen ja kilpailun arki jokaisella on taakkana kannettavanaan.
Jos naama kahvipöydässä joskus näyttää venähtäneen, tarjoutuu lähiesimies olkapäineen liki, hönkäisee inspiraation hengen liikkeelle ja kannustaa alaisiaan positiivisuuden kautta voittoon kuin ”White Weekendin” talvilajien urheilijat ottamaan taas uutta suunta kohti kirkkainta palkintopallia.
Mutrusuin etenevää suomalaista sisua en ole työyhteisössämme kokenut. Eikä kenenkään täällä tarvitse päätään päin kallionseinää hakata. Olen paremminkin kokenut, että niin Arktisessa Keskuksessa kuin Lapin yliopistossakin aina kun olen avoimesti ollut oma itseni, olen siinä samalla tartuttanut toisiinkin hyvän mielen hormonit hyrräämään. Jopa sadepäivinä.
Työyhteisömme tarjoaa meille sellaisen oppimisympäristön, joka haastaa ajattelemaan ja kehittämään. Merkittävin tunne on kuitenkin se, että yliopistomme johtoa ja yksiköiden esimiehiä on helppo lähestyä. He ovat lämminhenkisiä, avoimia ja suoria, ja tällainen asenne kannustaa meitä pääsemään aktiiviseksi osaksi yliopistoa. Tämän tunteen aistin etenkin kansainvälisessä Arktisessa Keskuksessa.
Arktinen yhteistyö ja kansainvälinen tutkimus on meidän yliopistomme vahvuus. Tätä kautta pääsemme yliopistona globaalisti näkyviin, kun edustamme yliopistoa kansainvälisen tutkimuksen kautta.
Yliopistomme on monikulttuurisuuden todentaja. Ja se näkyy tässäkin, että päästitte minut ääneen oikein stagelle.
40 vuoden päästä en tiedä missä olen. Toivon kuitenki, että silloin ylipistomme täyttää 80 vuotta. Ja sitä etappia juhlitaan niin kuin me täällä tänään, tai jopa vielä paremmin.)
Onnittelen
rakasta työyhteisömme. Meidän kaikkien jaksamiseen on merkitystä sillä, että tänään irtaudutaan hetkeksi kiittämään itseämme hyvin tehdystä työstä.
—Nafisa