• Weboodi
  • Owa
  • Outlook
  • Finna
  • Tenttis
  • Optima
  • Moodle

Lapin yliopiston lukuvuoden 2018-2019 avajaiset

Puhe
Kärt Summatavet
Taiteen tohtori

Arvoisa rehtori, hyvät kutsuvieraat ja ystävät!

Juhlimme tänään uuden lukuvuoden alkua. Olemme ylpeitä ja onnellisia. Olemme kiitolliset edelläkävijöille. Tiedämme, että olemme Euroopan vanhempia kansoja, pohjoisen karuun ilmastoon kotiutuneina olemme pysyneet näillä nurkilla jo tuhansia vuosia.

Meitä yhdistää rakkaus ja kunnioitus Äiti-luontoon. Juhlapuheissa puhumme juuristamme ja uskomme, että meidän mieli ja kieli on voimakasta kudontaa, sen kuosit ja kuviot ovat kulttuurimme syvätekstejä sekä pyhiä kirjoituksia. Muistamme symbolit, värit ja merkit. Maailmassa on vähän kansoja, joiden lippujen värit ovat kunnioittamassa valkoista ja sinistä – sielullisen viisauden ikuisia symboleita. Ankarat olosuhteet vaativat pohjoisessa asuvilta ihmisiltä syvää pohdintaa ja luovia keksintöjä. Joskus täytyy seurata unelmia ja nousta arjesta korkeimpiin ihmisyyden kokemuksiin, että löytää uusi keksintö tai tapa selviytyä. Selviytymiskeinomme olemmekin perineet älykkäänä viisautena esivanhemmiltamme.

Ei ole itsestäänselvyys, että olemme vapaita ja kunnioitamme naapureitamme. Tuntuu, että olemmekin maailmassa kaiken läheisimmät kansat toisillemme. Mikä meitä yhdistää? Mikä erottaa? Miksi kunnioittaa vanhaa? Sata vuotta onhan riittävä aikaväli unohtaa. Mutta jostain syystä me silti emme ole unohtaneet tiettyjä arvoja, jotka yhdistävät meitä maailmankulttuuriin meille omaisella tavalla.

Virolainen runoilija Juhan Liiv totesi yli sata vuotta sitten: kes minevikku ei mäleta, elab tulevikuta. Eli suomeksi: kuka menneisyyttä ei muista, elää ilman tulevaisuutta. Runoilija Liiv syntyi vuonna 1864 ja kuoli 1913. Hän ei nähnyt, miten rakennettiin itsenäistä tasavaltaa, mutta runoilijan kuolemattomia sanoja muistellaan nykyäänkin ja ne ovat niin tuttuja, että sitä käytetään ikäänkuin vuosisatoja vanhaa sananlaskua. Syvälle sieluun kiteytynyt ikuisuuden tunne ja vapauden kaipuu odottavat sopivia hetkiä ryhtyä tuumasta toimeen.

Minua taiteilijana ja tutkijana kiehtoo ajatus siitä, että traditio on inspiraation lähde innovaatiolle. Lapsena osallistuin isäni kanssa Lennart Meren dokumenttielokuvan ”Linnunradan tuulet” ensi iltaan. Se jätti syvän jäljen. Kirjailijana Lennart avasi kerros kerroksella suomalais-ugrilasten kansojen myyttisen maailmankuvan ja luovaan toiminnan häntä inspiroivia tarinoita kertomalla. Myyttiset ja yliluonnolliset tarinat ja uskomukset saivat kuvatun aineiston kautta ihmisen kasvot. Hän puhui omin sanoin ja tuntein sitä, mikä oli Virossa vajonnut unholaan. Yhdisti eri heimoja ja heidän kulttuurimaisemia.

Lennartin elokuvat herättivät kadonneiden muistimaisemien maanmerkkejä ja minulle niistä tuli kiinnostuksen kohde. Siis löysin tutkimukselleni ja taiteelleni runsaasti lähteitä merkittävien suomalaisten tutkijoiden-ajattelijoiden elämäntöistä. Syventyen sata vuotta sitten ilmestynyt tutkimuksiin yhtäkkiä ymmärsin, miten kulttuurimme juurten ja mentaalisen kudonnan tunteminen antaa siivet ja voiman lentää nykymaailmassa omilla siivillä tuntemattomiin korkeuksiin. Olen vapa miettimään, keksimään, tulkitsemaan, unelmoimaan, luomaan ja uudistamaan.

Miten traditio synnyttää innovaatioita, rohkeita avauksia ja uusia keksintöjä, joita tarvitsemme paremman tulevaisuuden rakentamiseen? Olen ohjannut useita nuoria kiinalaisia muotoilu opiskelijoita miettimään, miten kulttuurin ja luovuuden kautta muotoillaan tulevaa yhteistä onnea. – How to Design Happyness? Mitä arvokasta meillä on kertynyt menneisyydestä, jota olisi viisasta taas muistaa ja muillekin opettaa?

Tuntemalla paremmin omaa perintöä ja jakamalla sitä muiden kanssa syntyy inhimilliseen kokemukseen liittyvää yhteisymmärrystä sekä kunnioitusta. Kun tuntee ja tietää, mistä ovat arvosi peräisin, kuka olet ja haluat olla, siis kiinnostus herää myös kummalliseen ja vieraaseen. Opitaan kunnioittamaan oman kulttuurin kautta muita kulttuureja ja ihmisiä.

Lopuksi haluaisin juhlatilaisuuden ydinajatuksena korostaa, että jokaisen meidän kuvittelukyky mahdollistaa kokea, miten syvällä ovat juuremme. Sielussamme jokaisen henkilökohtaiset juuret ulottuvat tavalla tai toisella esivanhempien alkukotiin, joka sijaitsee myyttisessä Pohjolassa. Kansanrunoudessa vastasyntyneen lapsen sielulintu saapuu keväällä muuttolintujen kanssa Etelästä. Ja kuolleiden sielulinnut palaavat syksyillä muuttolintujen kanssa Linnunradan takana sijaitsevan Maailmanpuun oksille – myyttisten taivaiden taakse. Sielumaailma, vapaus ja luovuus ovat rajatonta avaruutta.

Olemme onnellinen sukulaiskansa toisillemme. Nykykielessäkin piilee arkaaisia käsityksiä ihmisenä elämisen salaisuuden ja tarkoituksen olemuksista. Viroksi sana ’maailm’ ja suomeksi ’maailma’ ovat harvinaisia koko universumissa. Muille Universe tai World… Meille Maailm–Maailma. Maa – meidän kotipaikka, kaikki mitä olemme oppineet tuntemaan, meille omainen ympäristö, järjestyksellinen ja tuttu aineellinen ja sielullinen maisema, jonka horisontaalinen taivaanranta erottaa toisistaan maan ja taivaan. Ilm–Ilma – se on taivaan, loputtoman ikuisuuden rajaton salaperäinen tunne. Maailman keskipisteessä seisova ihminen yhdistää maan ja ilman (taivaan) – hänen syvät juuret ja taivaiden taakse ulottuva kuvittelukyky yhdistää tuntemattomat ja tunnetut sielumaisemat ja niin syntyvät runot, taiteet, keksinnöt ja tieteen mullistukset.

Traditio, inspiraatio, innovaatio. 100-vuotisjuhlan yhteydessä kannattaa miettiä, tutkia, muistaa ja luonnostella, mitä fiksua ja viisasta menneisyydestä kannattaa tarjota meille itselle sekä maailmalle just nyt, kun ihmiskunta on niin vaikeiden tulevaisuutta vaikuttavien valintojen edessä. 100 vuotta sitten tehdyt viisaat ratkaisut sekä virheet vaikuttavat nykyistä ja tulevaa. Kannattaa aina muistaa ja muistuttaa, että muinaiset esivanhemmat eivät nähneet pelkästään metsää, vaan jokaista puuta juurineen ja latvoineen. Mekin osaamme pitää huolta, hedelmöittää, kasvattaa ja järkevällä tavalla myös käyttää Äiti-luonnon anteja. Meillä on selviytymiskonsteja ja -keinoja, osamme kunnioittaa harmoniaa ja luovalla tavalla ehkä myös muotoilla onnea ja pelastaa maailmaa.

Hyvät ystävät, toivotan teille kaikille onnea ja menestystä alkavalle lukuvuodelle! Pian juhlitaan Viron ja Suomen 200-juhlavuotta.

Verkkopalvelumme käyttää evästeitä, lue lisää. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. [Hyväksyn ehdot]
OK