Maria Fisk: Moikka kaikille ja tervetuloa seuraamaan Lapin yliopiston Opiskelijaelämää -podcastia. Tänään studiossa, eli mun yksiön alkovissa, minä eli Maria.
Kristiina Kourilehto: Moi, Kristiina.
Kristiina Taipale: Moikka, tääl on toinen Kristiina.
Helmi Leppänen: Ja moikka, tääl on Helmi.
Maria Fisk: Eli täällä on meidän kommuuni kasassa, vaik ei enää kommuunissa asutakaan. Me ajateltiin vähän kertoa teille tästä kommuuni-laiffista. Nyt me ollaan tultu tänne studioon meidän omista osoitteista, mutta koko viime vuos eli fuksivuos asusteltiin neljästään kommuunissa. Miten me päädyttiin siihen tilanteeseen, että me muutettiin yhteen?
Kristiina Kourilehto: Jouduttiin.
Kristiina Taipale: Jouduttiin siihen tilanteeseen. Päästiin, jouduttiin. Kuka alottaa?
Helmi Leppänen: Mä olin ainakin varmaan ensimmäinen meistä, joka siihen tilanteeseen pääty, että kattelin Rovaniemen vuokra-asunnot Facebook-ryhmästä asuntoja. Ja sitten sieltä tuli esille iso kerrostaloasunto, joka etsii neljää asukasta, ja mietin, että pitäiskö vaan mennä. Otin yhteyttä, ja sitten olinkin jo sopinu asuntonäytön mun kaverin kautta, ku ite oon Jyväskylästä lähtösin, ja näin päädyin ensimmäisenä kommuuniasukkaaksi. Se oli aika nopee ratkasu, ja en päässy ite kattoo kämppää ennen kun menin sinne, mutta ei tullu suuria yllätyksiä.
Kristiina Kourilehto: Oliks kukaan meist muuten nähny sitä kämppää etukäteen ennen ku sinne muutti?
Kristiina Taipale: Eiks Maria nähny?
Maria Fisk: Ei, ku näin niistä Helmin videoista, Helmi lähetti videoita.
Kristiina Taipale: Ai ne oli Helmin videoita?
Helmi Leppänen: Joo, ne oli mun kaverin lähettämii ne videot alun perin.
Kristiina Taipale: Nii justiin.
Maria Fisk: Niin tosiaan, minä ja Helmi tiedettiin toisemme, kun molemmat Jyväskylästä oltiin, ja sen takii oltiin yhteyksissä, kun huomasin, että siel oli asunto vapaana, ja vuokranantaja kerto, et Helmi Jyväskylästä muuttaa sinne, nii ei tarvinnu paljon miettii, että kukahan sinne.
Helmi Leppänen: Lähettiin nuudelille, vai mitä mentii syömään, ja hei, me muutetaan yhteen, se oli aika hauska sattuma, ku oltiin ennestään tuttuja. Mut sitten, mitäs meijän Kristiinat?
Kristiina Kourilehto: No, minä Kristiina ainakin pääsin, kiitos vaan sulle, sun kautta. Katoin Facebookissa, olit laittanu sinne ”vuokra-asunnot Rovaniemi”, että etit kämppää, ja laitoit loppuun, että käy kans kimppa-asuminen, jos joku on kiinnostunu.
Maria Fisk: Kaikki käy.
Kristiina Kourilehto: …et totta kai menin, ei nyt totta kai, mutta menin laittaa sulle kiinnostuneena, ei susta kiinnostuneena, vaan…
Maria Fisk: Eipä.
Kristiina Kourilehto: …kulujen jakamisesta kiinnostuneena sulle viestii Facebookissa, ja sit esittelit ittes, mäkin vähän kerroin, kuka oon, ja sit sovittiin, et aletaan ettii kämppää vähän myöhemmin, kun ei viel ihan tiedetty, et ei ollu mitään kämppää tiedossa tai muuta.
Maria Fisk: Nii, eikä oikeen, et minkälaista kämppää etitään yhessä.
Kristiina Kourilehto: Nii, tai suunnilleen mistä, tai muutakaan. Sitte, ku varmistuttiin siitä, et muutetaan yhteen, niin mä olin Iranissa silloin mun siskon kaa lomalla ja mul ei oikeen Wi-Fiä siel ollu, nii olin vähän sun varassa, et pahottelut siitä.
Maria Fisk: Mä vaan pommitin kommuuneja, että ottakaa meijät asukeiks.
Kristiina Kourilehto: Nii, sit sä kysyit, onks tää sun mielestä ok. Sä oot ainaki kiinnostunu. Mä olin pitkän päivän jälkeen, et eka kämppä, mikä tulee vastaan - joo totta kai.
Maria Fisk: Kaikki käy.
Kristiina Kourilehto: Joustavana ihmisenä laitoin kans vuokranantajalle viestiä. Se oli ihan, et ok, sit sain sulta ne videot, mitkä Helmi.
Maria Fisk: Nii, mitkä Helmi oli laittanu mulle.
Helmi Leppänen: Kiertävät videot.
Kristiina Kourilehto: Et silleen mä päädyin sinne.
Maria Fisk: Joo ja kuulijoille tiedoks, et mun lempinimi on Mansu, ja sen takia puhutaan täällä Mansusta. Eli Maria on Mansu. Ja sit me keksittiin vielä kahelle Kristiinalle omat lempinimet, sen takia, et on helpompi keskustella.
Kristiina Kourilehto: Eli mä olin Koutsi Kristiina. Ja haluuks Taipsu kertoo nyt?
Kristiina Taipale: Joo elikkä mä oon Taipsu ja mä päädyin meistä viimeisenä kommuuniin asumaan vähän vahingossa, koska mun oli alun perin pitäny muuttaa yksiöön. Mutta sitten tuli vähän vastoinkäymisiä ja vesivahinkoa sinne kämppään, niin piti lyhyellä varotusajalla ettiä uus. Ja meille oltiin perustettu Facebookiin fuksien ryhmä, ja siellä ihmiset kerto, että mihin ne meinaa muuttaa. Ja sieltä bongasin, että Mansu muuttaa kimppakämppään ja siellä ois vielä yhdelle tilaa, ja päätin tarttuu siihen heti. Ja sit tais mennä niin, että viikon päästä olin kirjottamassa vuokrasopimusta Tampereella, että se oli todella onnellinen sattuma, että sinne päädyin.
Maria Fisk: Joo. Ja tosiaan ehkä näistä kaikista, kukaan meistä ei varmaan ekana ollu ajatellu, et muuttaa kommuuniin.
Helmi Leppänen: Joo, ei.
Maria Fisk: Ja tietysti tässä oli hauskoja sattumia, että minä ja molemmat Kristiinat eli Koutsi ja Taipsu, opiskellaan kaikki samaa alaa, ja Helmi sitten taas. Et tunsin Helmin ite, tai tiesin entuudestaan, eli osas jollakin tavalla aatella siinä vaiheessa, kun kokoonpano oli saatu kasaan, et ehkä täs on sellasia tyyppejä, ketkä jollakin tavalla ajattelee samoi asioista, ku on samalla alalla. Ja Helmin tiesin entuudestaan.
Kristiina Kourilehto: Jep ja kaikki ollaan nuoria naisia, et ei oo mitään, joku ois jo työelämäs tai…
Maria Fisk: No joo.
Helmi Leppänen: Nii, ei vaikuttanu hirveen pelottavalta lähtee, vaik ei ollukaan suunnitellu, et ehottomasti minusta tulee kommuuniasuja.
Kristiina Taipale: Kyllä ja kävi myös ilmi, että kun Koutsi on Espoosta kotosin, ja mä oon Helsingistä, niin meilläkin oli yhteisiä tuttuja, niin pysty tulee hyvillä mielin, ja kaikki oli aika samanhenkisiä.
Maria Fisk: Sit mennään, jatketaanko vaikka siitä muuttopäivästä Rovaniemelle ja samalla kommuuniin, miten meni omasta mielestä?
Kristiina Taipale: Mä olin siel ekana, et tulin tyhjään, autioon kotiin, rupesin siellä levittelemään tavaroitani ja siivoilemaan.
Kristiina Kourilehto: Kattelemaan kuinka korkee pölykerros oli…
Kristiina Taipale: Niin, just…
Kristiina Kourilehto: …hyllyillä.
Kristiina Taipale: Se oli vähän se homman nimi. Ja en tiiä, oli tosi sekalaiset fiilikset, mutta odottavaiset ja onnelliset, et täs lähtee uus vaihe elämäs käyntiin. Ja kans se, et yhtäkkiä oon Lapissa ja näin, tuntu tosi epätodelliselta, mutta oli tosi ihanaa. Ja samaisena iltana Mansu tuli myös sinne.
Maria Fisk: Joo. Mulla kans oli vähän sellanen olo, et mut oli vaa heitet… Tai olin menny junaan omin jaloin, kävelly, mut oli semmonen olo, et ku oon siellä junassa, oon tulossa sinne, et ei saakeli, että oon nyt vaan täällä. Mut on heitetty junaan ja matkalla kommuuniin random tyyppien kaa. Mut toisaalta tuntu myös ihanalta, että ties, että siellä on ainakin joku, jotaki tuttuja tai kavereita, ja must tuntu, et se oli sen syksyn muutenkin sellanen. Tai varsinkin siinä vaiheessa, kun muutti Rovaniemelle, nii oli tosi iso voimavara, et oli kommuuni siellä, koko ajan kotona joku.
Kristiina Kourilehto: Totta, se on kyl. Tulinks mä sitte seuraavana?
Maria Fisk: Mm.
Kristiina Kourilehto: Tulin yöjunalla.
Maria Fisk: Nii oliki.
Kristiina Kourilehto: Minähän en taksia ota juna-asemalta keskustaan. Että mul oli hirveesti kamaa, raahasin ne kaikki ylös ihan hikisenä. Kädet täristen avasin oven, kans vähän innoissani, mut kans vähän, et mihin oon matkalla. Ja sitte muistan, et Mansu kävelee, moi. Ja se oli hassuu, vaik totta kai WhatsApp-kuvista ja tällee nähny naamat, mut oli ihanaa nähä sillee.
Maria Fisk: Livenä.
Kristiina Kourilehto: Nii, se oli.
Kristiina Taipale: Must tuntuu, et havahduin ekana siihen, et ei ollu hissiä. Ja sit roudas niitä sairaan painavii matkalaukkui portait ylös ja oli voittajafiilis, ku oli ollu tunnemylläkässä koko sen päivän, ja sit oli vihdoin päässy perille ja raahannu ne sinne kolmanteen kerrokseen, nii oli aika voittajafiilis.
Kristiina Kourilehto: Jep, sama.
Maria Fisk: Joo ja pitkä päivä, ku pitkä matkustus ja kaikki, niin se, et pääs sinne.
Kristiina Kourilehto: Ja mä en ollu ikinä ollu Rovaniemelläkään, et tää kaupunkiki oli ihan uus. Ja mul ei ollu mitään huonekalujakaan, niin tulin tyhjään huoneeseen.
Maria Fisk: Niin, Koutsi vaan nukkuu sohvalla.
Kristiina Kourilehto: Nii siellä oli sohva, kiitos sun, sain peittoo lainaa.
Maria Fisk: Ei mitään, tuu vaa lainailee.
Kristiina Kourilehto: Pitää tulla.
Helmi Leppänen: Joo, sitten meni joku, sä olit ehkä ollu siellä viikon, kun tulin ekaa kertaa käymään, toin mun ekan muuttokuorman rinkoissa ja kaikissa pusseissa ja nyssäköissä, ja te olitte siellä mukavasti ehtiny siivota ekat pölyt pois. Ja oli vähän semmonen jännä fiilis, ehkä myös semmonen, että ne muut on ollu siellä jo jonkin aikaa, apua, miten pääsen mukaan siihen meininkiin, mutta en hirveesti kuitenkaan yleensä jännitä uusia ihmisiä, niin sitte.
Kristiina Kourilehto: Sopeuduit hyvin.
Helmi Leppänen: Sopeuduin hyvin ja olihan siellä ennestään yks tuttu, Mansu Mandoliini siellä [naurua). Pääs ihan hyvin mukaan ja kaikki otti vastaan tosi lämpimästi, niin tuli nopeesti kotoisa olo. Et se oli vaan pikku pyörähdys se eka käynti ja tokalla toin loput kamppeet, ja sitte oltiin kaikki päästy kommuunielämään pikkasen jo kiinni.
Kristiina Kourilehto: Nii, sit oliki kämppä täys.
Helmi Leppänen: Jep.
Kristiina Kourilehto: Ei tullu huoneistakaan mitään riitaa.
Maria Fisk: Ei nii.
Helmi Leppänen: Se oli aika jännä, eiks me oltu jo etukäteen jaettu keskenämme ne huoneet WhatsApissa, et kuka ottaa tän huoneen ja tän, siel oli pieniä eroja ehkä niissä, mutta aika samanlaisiahan ne oli loppupeleissä.
Kristiina Kourilehto: Enkä mä enää nää ketää toista toisen huonees asumas.
Helmi Leppänen: No ei.
Maria Fisk: Se on kyl totta.
Helmi Leppänen: Identifioitu heti ne huoneet. Mansul oli se kaksosanen huone.
Maria Fisk: Kodinhoitohuone… Pyykkikoneen paikka siellä. [naurua]
Helmi Leppänen: Se oli aika mielenkiintonen. Ja sehän oli aika fancy asunto, kun se oli kerrostaloasunto, mut kaks kerrosta. Nii ite päädyin yläkerran asukkaaks, että mietin hetken, että kyllä mä sen yläkerran otan, aina asunu yläkerrassa muutenki, koko lapsuuden, niin se tuntu luontevalta siirtyä yläkerran asukkaaksi...
Maria Fisk: Iteki aina kodinhoitohuoneessa. [naurua]
Kristiina Kourilehto: Mä yleensä aina siin, mikä vikaks jää.
Maria Fisk: Koska sulle kaikki käy.
Kristiina Taipale: Nii. Sehän meni niin, että Helmi varas yläkerran, Mansu kodinhoitohuoneen, Koutsi oli vaan silleen, joo mulle käy kaikkii, ja mä tulin sinne, nii olin, et otan tän, ja sulle jäi viimenen.
Kristiina Kourilehto: Mut mä olin tosi tyytyväinen siihen, että siellä oli kauniit maisemat.
Maria Fisk: Joo ja kyllä tästäkin tulee, että aika vahvuutena meijän asumisessa ollu se, et tuumasta toimeen. Mitä sanoit WhatsApp-ryhmästä, et meillähän tosiaan oli se heti ennen ku me muutettiin tonne, et alettiin sopii siellä kaikkia huonejakoja, ja ehkä yritettiin haipata sillee kohta nähään -tyylillä. Ja toi, et huoneitten jako onnistu tosi hyvin, ja ryhmäydyttiin myös tosi nopeesti. Ja ehkä siin oli semmonenkin, et pakko mahollisimman paljon antaa ittestään, kun näitten tyyppien kans tulee asuttua.
Helmi Leppänen: Kyllä. Ja must tuntuu, et nopeesti arkeen ja asettautu sinne, mut se oli jännä, et ehkä ekojen päivien kohalla, ku alko kaikki fuksimenot ja tutustu teihin, niin oli semmonen olo, et ois leirikoulussa, et se tuntu epätodelliselta.
Maria Fisk: Joo ja koko ajan uusia naamoja, ja pitää ehkä myös omassa kodissa, uudessa kodissa, antaa vähän hyvä vaikutelma, vaik en mä sitä ehkä silleen aatellu, mut jälkeen päin, niin olihan se aika intensiivistä, et ehkä se jäi vähän päälle fuksimenoistakin, ja kun meillä kaikillahan oli, kaikki alotti samaan aikaan.
Kristiina Kourilehto.: Eka viikko oli kyllä yhtä härdelliä, vaik en samoissa menoissa ollukaan teijän kaa, mutta.
Helmi Leppänen: Välillä oltiin.
Kristiina Kourilehto: Välillä oltiin, välillä ei. Kyllähän Rovaniemi on sinänsä pieni kaupunki, että eri alojen opiskelijat kyllä viettää yhessäkin aikaa.
Maria Fisk: Ainakin tapahtumien jälkeen jatkot voi olla. Suolakurkkuja [naurua].
Kristiina Taipale: Ei siitä sit sen enempää.
Helmi Leppänen: Se oli kyl ihanaa, et kaikil oli omat aamurytmitki, et yleensä Taipsu oli heränny hyvissä ajoin.
Kristiina Taipale: Joo.
Helmi Leppänen: Kouluun ja, sit varmaan mä heräsin ja…
Maria Fisk: Joo ja sekin oli hauska, et ku me mentiin monesti sillee, et Helmi nukku varmaan kaikista pisimpään. Sä olit puolen päivän aikaa sillee et, Taipsu herää ajoissa, kerkee käydä suihkussa, meikkailee. Sit me lähettiin kolmestaan kouluun siinä vaiheessa, ku Helmi viel nukku. Ja minä ja Koutsi, se oli hauska huomata, et meil oli aika sama, et herätään viittä minuuttii ennen kun pitää lähtee, säntäillään kaikkialle.
Kristiina Taipale: Istun portaissa ja odotan teitä.
Kristiina Taipale: Perhe-elämää. Ja myös kaikki siivoomisjutut ja tällaset, niin meil oli eroja, mutta sopu säily. Ja tuntuu, et kaikki oli tosi joustavia ja ymmärtäväisiä.
Maria Fisk: Ja ei me varmaan oltais tätä podcastia äänittämässä, jos kaikki ois menny ihan päin puuta.
Helmi Leppänen: Nii, voi olla.
Kristiina Taipale: Kyllä.
Maria Fisk: No niin, tässähän päästiinkin jo vähän kommuuniasumisen alkumetreille, ja se ehkä olikin tän, et voidaan päästä syvemmälle kommuunielämään, niin tarpeellista kertoo, et miten me ollaan tähän tilanteeseen päädytty, et ollaa asuttu yhessä. Seuraavassa jaksossa kerrotaan lisää siitä, ehkä mitä ajatuksia on ollu kommuuniasumisesta ja mitkä oli ne, miten se oikeesti meni. Näihin tunnelmiin, ensi jaksoon, hej på dig.
Kristiina Taipale: Moikka.