Henriikka: No niin, tervetuloa Opiskelijaelämää Lapin yliopistossa -podcastiin! Täällä puhuu tänään Henriikka ja mulla on täällä vieraana...

Riikka: Riikka. 

Henriikka: Ja me ollaan tosiaan täältä kasvatustieteellisestä tiedekunnasta. Satutaan molemmat itse asiassa opiskeleen tätä yleistä kasvatustiedettä, tai että ei olla siinä opettajalinjalla. Niin ajateltiin, että jos vähän keskusteltais tänään, että mitä on tää tällainen kasvatustiede, jossa ei valmistuta opettajiksi. Koska se tuntuu olevan aika monelle iso mysteeri. Mut ennen sitä voitas vähän kattoo kuulumisia ja tällasta, että tiiätte, ketä täällä oikeen on. Tosiaan, Riikkahan on ollut täällä meillä vieraana jo ensimmäisessä mun podcast-jaksossa. Puhuttiin silloin siitä, millaista on tulla eri taustoista yliopistoon. Ja Riikka, mikäs sun tausta olikaan?

Riikka: No mähän tulin sillon suoraan lukiosta ja muutin uuteen kaupunkiin. Ja mä olin ihan täysin... Minä jatkoin tätä opiskelulinjaa sillon, koska nämä välivuodet ei ollu mulle vaihtoehto.

Henriikka: Eli siinä oli sitä Riikan juttua. Ja tosiaan, muhun te ootte jo varmaan tutustunu ne, jotka on tätä podcastia kuunnellu, ni kuullu mun sepustuksia. Mutta mites sulla on tää maaliskuu lähteny käyntiin ja tää ihana päivä?

Riikka: Onko nyt jo muka maaliskuu, herrajumala… Ihan kivasti, tästä tosiaan hiihtoloma alkoi mukavasti. Muuttohommat saatiin kasaan, vielä vähän semmosta pientä hienosäätöä ois laitettavana, mutta muuten ihan kivasti, lähden huomenna Tampereen suuntaan ja viettään hieman lomaa ja...

Henriikka: Ai sä oot lähös Tampereelle?

Riikka: Mä lähden käymään Tamper-, tai no itse asias mä oon Tampereel vain yhen yön, sit mä lähen Tallinnaan. Mut siis, lähen kuitenkin.

Henriikka: No okei! Lähetään sit sille linjalle, tähän mikä meijän tän päivän teema oli, eli mitä on kasvatustiede ilman opetusta. Voidaan miettiä joku mediaseksikkäämpi nimi sitte vähä jälkityössä, mutta niin… No mikä sulla sit oli, että ku sää nyt oot tullu tänne suoraan lukiosta opiskelemaan. Niin miten sä siis äkkäsit tän, että miks sä halusit tulla opiskelee tätä. Oliks sulla semmonen, et oliks tää vähä semmonen… ku must tuntuu, et usein ihmisillä on ollu vähän silleen, et ne tulee kasvatustieteihin opiskelee tätä meidän linjaa, koska ne ei vaikka päässy opettajaksi. Mutta oliks sulla se, et sä haluisit opettajaks?

Riikka: No itse asiassa, se oli vähän silleen. Mähän siis, mä taisin siinä viime podcastissa, missä olin mukana, niin selittää siitä, et mä halusin lähteä lukee psykologiaa. Mutta mun kirjotukset meni sen koronan säätämisen takia vähän penkin alle. Ja mä en jaksanu ruveta lukee pääsykokeisiin sit heti lukion jälkeen. Ja hain kyllä siis ensin opettajaksi. Mutta koska mä tein ne VAKAVA-kokeet ja kontrollikokeet 39 asteen kuumeessa, niin ne ei välttämättä menny ihan niinku piti. Mut kyl mä sanon, et nyt tässä vaiheessa ja itseasiassa jo ensimmäisenä vuonna pysty jo helposti sanoo sen, et mä olin tosi ilonen siitä, et mä en päässy opettajaksi. Opettajakoulutus on tärkeetä ja varmasti kivaa, mutta mä oon nyt huomannu, et se ei ois mulle. 

Henriikka: Joo. Siis ku mulki on vähä siis toi, että mun isosisko on nimenomaan Lapin yliopiston siellä luokanopettajakoulutuksessa. Ja mä olin siitä vähä silleen, että okei, että en mä tiiä, haluisinks mä olla ite opettaja, koska no mä tiiän, et mä en oo mikään maailman suuri lasten fani... Että lapset on oikein mukavia, mutta en mä tiiä, et haluisinko mä tehä 8-tuntista päivää kolmenkymmenen kirkuvan lapsen kanssa. Et must tuntuu, et se ei oo ihan se mun juttu. Ehkä itelle oli myös silleen, et en mä tienny todellakaan, et mitä tää yleinen kasvatustiede on, mitä mä tulin tänne opiskelee tai tälleen. Mut mä aattelin vaan, et no et tänne voi varmaan tulla tsekkaamaan, et mitä tää on. Oon ainakin ite tosi silleen tyytyväinen tähän omaan kokemukseen kasvatustieteistä. Koska mä olin yllättyny siitä, et okei, et miten oikeesti rentoo tää on. Koska must tuntu, et tää on ehkä semmonen kai-... Tai en voi sanoa faktallisesti, mutta esimerkiks ku mä oon tosiaan ollu täällä tää opiskelijasomettaja ja mä oon päässy tutustumaan laajemmin esimerkiks just eri kasvatustieteiden tiedekuntien näihin koulutusohjelmiin. Oon sit toki myös lueskellu näitä, mitä nää muut tiedekunnat tarjoaa. Kyl must tuntuu, et tää meidän koulutusohjelma on ehkä kaikista semmonen avoin siihen, et mitä sä voit opiskella. Ku meil on tyyliin eniten näitä vapaita opintopisteitä sivuaineiden ja valinnaisten joukossa. Et meillähän voi ainaki kolmen kandivuoden aikana 85 opintopistettä ottaa tavallaan vapaavalintaisesti ainakin. Niin mie yllätyin sit siitä, kun mä sitte tein noita… ku mulla oli take over week Instagramissa pari viikkoa sitte ja kerroin siitä, et mitä nää muut kasvatustieteelliset tiedekunnat opettaa. Esimerkiks ku katto niitä luokanopettajajuttuja, ni niillähän oli hirveesti jo ennalta määrättyjä juttuja. Ja esimerkiks niinku... Suosittelen tätä esimerkiks kaikille, jotka on kiinnostunut täst, vaikka ihan siitä opettamisestaki, mut ei haluu mennä tekemään niitä liikan kursseja. Koska siis mua ei sais missään nimessä yliopiston takii, tai koulutuksen takii enää laittaa hiihtokamoja jalkaan ja tonne itkemään hankeen. Niin mä oon siitä ainakin ihan tyytyväinen, että en ole tuolla opettajalinjalla, etten joudu tekemään sitten kaikkia näitä vähä mielenkiintosempia kursseja, jotka on toki tietenki tärkeitä sitte, jos on vaikka luokanopettaja. Että sitte tietää, miten sitä pianoa pimputetaan ja osaa opettaa lapsia hiihtämään. Ja esittelemään näitä kaikkia hienoja lajeja. Mutta ehkä itelle on... Tommonen ei oo se mun juttu. Et mulle on esimerkiks tosi tärkeetä se, että mä oon saanu valita todella vapaasti sen, että oikeesti itelle mielenkiintosia kursseja. Mä oon itse asiassa yllättyny siitä, miten oikeesti täällä on, täällä on ajatuskeskeistä ja tällasta... Tää on vaan tällasta pohdiskelua tää koko yliopisto. Viis vuotta vaan joudut miettimään asioita. Ja sit sä oot valmis. Ni onks sul sit semmonen, että jäiks sä kaipaamaan esimerkiks tällasta. Et onks sulle ollu kivaa tää, että on näin vapaata. Vai onks sun mielestä silleen, että ois kivempaa, että ois ollut tiukempi kuri?

Riikka: Itse asiassa mä koen sen, että se vapaus, mikä meillä on täs yleisessä kasvatustieteessä, niin se on toisaalta... Se voi olla tosi hyvä juttu. Mut sitte taas toisaalta se voi olla vähän vaikeekin. Koska mitä oon jutellu opiskelukavereitten kanssa, niin osat kokee sen, että se että kun on niin paljon vapaavalintaisia kursseja, mitä saa ite päättää. Et jopa vaikee valita tai päättää, et mihin menee. Koska sitten ajattelee ”no, en mä tiedä, mikä mua kiinnostaa”. Et siinä mielessä vois olla ehkä parempi, et ois enempi. Mut omalla kohalla, siis mullahan on liikaa sivuaineita, mitä mä haluaisin käyvä. Et mulla tulee sit taas se, et mun on vaikee valita niistä monesta vaihtoehdosta, mitä mä haluan. Noh, tässä nyt on huomattu se, että minusta ei ole ottamaan niitä kaikkia kursseja, mitä minä haluan. Koska tiputin noin 30 opintopisteen edestä tossa viime syksynä nuita ylimääräsiä kursseja. Mutta itse koen, et se on tosi hyvä. Et on ne aineopinnot, perusopinnot, mut sitte se, että saa oikeesti sen oman opintokokonaisuuen ite rakentaa. Niinku just niistä aineista ja sivuaineista, mitä kiinnostaa. Et en jääny kaipaamaan sitä semmosta kuria ja tiettyä järjestystä ja valmiita opseja ja hopseja. Okei, vähän ehkä jäin kaipaamaan koronavuonna niitä valmiita opseja hopseja... mutta en mä enää kaipaa.

Henriikka: Joo, kyl se alku oli vähän sellanen, et hä, et mitä… Pitääks mun nyt siis jo ekana vuonna päättää yhtäkkiä ite, et mitä mä opiskelen täällä. Et itelläki oli just silleen, et ku meillä oli just se 25 opintopistettä niitä kasvatustieteiden perusopintoja. Jotka on itseasiassa kaikille samat, elikkä vaikka olisit luokanopettaja, niin sä käyt nää samat asiat läpi. Niin se on mun mielest toisaalt kiva, et sit sä vähän niinku oot siin samassa jengissä ja sit sä pystyt vähän kattomaan ja... Esimerkiks jos sä nyt päätätki yhtäkkiä, et okei, sä haluut nimenomaan sen luokanopettaja... Sä haluat nimenomaan saada siitä sen luokanopepätevyyden, niin nää opinnot, mitä sä täällä teet, ei mee hukkaan. Eihän tietenkään opinto mene hukkaan! Mut koska sä saat ne opintopisteet suoraan, siitä tulee ainaki se 25 opintopistettä niitä perusopintoja ja sittehän on näit jotain orientoivia opintoja. 

Riikka: Orientoivia.

Henriikka: Joo, jotka on tähän yliopistomaailmaan orientoivii, niin nehän tulee myös täysin samat. Ja sitte itseasias tosi monet näistä aineopinnoistakin, et sit se on vaan just se, että ku niillä luokanopettajillahan on tosiaan yksi sivuaine kandivaiheessa ja yksi sivuaine siellä maisteriaineessa. Jotka esimerkiks antaa heille mahollisuuden saada sitten vaikka historianopettajan pätevyyden, jos he ottaa historian sivuaineen. Mut meillä tosiaan on sitte se, että meillä on kandivaiheessa jo kolme mahollista sivuainetta ottaa ja maisterivaiheessa vielä yksi. Niin me saadaan siitä taas niin paljo sitä vapaavalinnaista, mut toki se oli sillon ekana vuonna… en tainnu suorittaa ekana vuonna yhtäkään sivuainetta, ku mä olin vaan silleen et ”häh, en mä tiedä, mitä mä teen”. Et voinks mä muka oikeesti vaan valita tän? Onks mulla varmasti kaikki nyt valittuna, kun en mä tajuu, miks kaikkien muiden opinnot on ihan erilaisii ku itellä. Ja kaikki on eri kursseilla. Toki sit jää vähä semmonen, et jos et sä sit ota niitä kaikista yleisimpiä sivuaineita, mihin kaikki muut menee. Tai vaikka sä ottaisit ne, mut sä otat ne eri järjestyksessä, että ekana vuonna kasvatuspsyka ja tokana erkka. Mutta sitte jos muut ottaaki, et ekana vuonna on erkka ja tokana kasvatuspsyka, niin sit saattaa jäädä semmonen, et no en mä nyt enää, mä en tutustu näihin mun kavereihin, et mä en nyt... Et enks mä nyt hengaakaan tän mun oman lauman kans enää? Et nyt mä oon yksin jossain sukupuolentutkimuksessa ja tääl on ihan randomeita ja mä en tiedä ketä nää on. Ni ehkä siit tulee vähä semmonen, ainaki sillon ekana vuonna ja ehkä vähän tokana vuonnaki oli sellanen fiilis, et teinkö mä kaiken ihan väärin, et miks tääl ei oo ketään muuta? Mut sitte kolmantena vuonna mäki oon oppinu tän, et oikeesti mä saan valita tään. Mä saan tehä ihan ihan mitä mä haluun. Ja näillä valinnoilla mä luon sen, et mitä mä oikeesti tulevaisuudessa haluun. Ja itelle ehkä tullu isoin tämmönen revelation tässä kolmannella vuonna, et aa, oikeesti se, et mä oon ottanu tän sukupuolentutkimuksen, et sil on oikeesti välii. Sil on oikeesti välii mun tulevaisuuden kannalta. Ja et oon tosi tyytyväinen, että oon ottanu, koska tiedän, että tykkään näistä aiheista ja haluaisin ehottomasti työskennellä niitten parissa. Mut joo, jos haluu tulla tänne kasvatustieteisiin, nii siinä pitää tajuu se, tai silleen että sen nopeesti siitä ehkä ymmärtää pienen alkuhämmingin... Tai pidemmän alkuhämmingin jälkeen, että niin, et siis tää on oikeesti just siis sellasille ihmisille loistava valinta, jotka eivät ehkä halua mennä kohti jotain tiettyä uraa. Tai he haluu enemmän sellasta vapautta ottaa itelle mielenkiintosia aiheita ja kokonaisuuksia. Eikä silleen, että kaikki menee sitä samaa putkea pitkin. Mut nii... Ku sie puhuit siitä, että sua ehkä vähän kiinnostas se luokanopettajuus. Sillon alun perin, mut aiot sä sitte vetää ne pedagogiset opinnot, koska meillähän on mahdollisuutena vetää pedagoginen pätevyys sitte maisterivaiheessa?

Riikka: Onhan se mahollisuus ja mä oon kyllä miettiny sitä tosi paljon. Mutta... Mä en enää tiiä, et koenko mä niitä tarpeellisiksi. Mähän olin siis ihan satavarma sillon kun mä alotin nää opinnot, että kyllä mää käyn ne opettajan pedagogiset, vaikka luokanopettajaksi en halunnukkaan enää. Mutta kyl musta nyt tuntuu siltä, et en mä tuu käymään niitä. Et mä en välttämättä koe niitä tarpeelliseksi itelleni. Yleisestä kasvatustieteestähän valmistutaan niin sanotuiksi asiantuntijoiksi, että meistä ei tuu mitään kasvattajia sinänsä. Mutta kyl mä ite koen, että et sä välttämättä tarvii niitä opettajan pedagogisia, et sä voit mennä toimimaan tonne oikeesti ihmisten kanssa. Mä pääsin palveluohjaajan kesäsijaiseksi ja mulla ei ole mitään näitä pedagogisia opintoja. Et mä pääsin sinne ihan vaan olemalla oma itteni ja oman CV:n ja omien opintojen kannalta. Se, et mä oon käyny erityiskasvatusta ja sosiaalityötä, niin oli aika iso plussa. Mut et ei siihen vaadittu millään tavalla sitä, et mulla pitäs olla opettajan pedagogiset. Vaikka tosi monesti on iteki kuullu alumneilta ja muilta entisiltä kasvatustieteen opiskelijoilta, jotka on valmistunu kasvatustieteen maisteriksi, että kyllä ne kannattaa käyvä ja siis, joo, kannattaa varmasti. Et saahan sieltäki tietenki jonkun näköistä kokemusta ja oppia. Mutta ei ne oo välttämättömät. Ja musta tuntuu, et ei se tosiaan ole se, mitä mä meen… koska on kuitenkin se 60 oppaa on aika paljon vetää maisterivaiheessa, niin kyl mä varmaan otan sieltä sit semmosen sivuaineen, mikä mua itteä kiinnostaa ja käyn sitä sit siinä ohella. Et muille jätän ne opettajan pedagogiset nyt.

Henriikka: Ite myös mietti hirveesti, että no, et pitäskö vetää ne pedagogiset. Tavallaan mua ei sinänsä kiinnosta olla se luokanopettaja siellä niitten lasten kanssa. Tai edes välttämättä aineenopettaja. Mut sitte, jos sul on se, niin sitte se on semmonen... Tällä hetkellä ainaki opettajista on niin iso pula, ettö sä et edes tarvii sitä pätevyyttä. Mutta jos sä haluat esimerkiks lähteä kokeilemaan, et jos et sä oo varma siitä, et sä haluat olla opettaja, niin ei sun tarvitse hommaa niitä pedagogisia pätevyyksiä tässä opintojen aikana. Ja nehän pystyy myös tekemään avoimen kautta, mie oon kattonu et ihan AMKistakin saa tehtyä pedagogisen pätevyyden sitten jälkikäteen, jos se nyt tulee silleen itselle tärkeäksi myöhemmällä vaiheella. Mutta iteki just mietin, että ei oo kyl ehkä itelle se, mitä nyt lähen tekemään. Vaikka oonki sitä välillä pohtinu. Koska jos mä nyt päädyn siihen, että mä haluan koulumaailmaan lähteä vielä, niin se on mahdollista myös ilman sitä. Ja esimerkiks isoissa kaupungeissa varsinkin on iso pula opettajista. Et sen takia sitä voi miettiä, että onko se itelle välttämättömyys ja onko se nimenomaan se sun haaveammatti. Mutta vaikka sulle oiski opettajuus haaveammatti, niin se on mun mielestä myös silleen, että monet ehkä aattelee, et jos sä haluat vaikka toimia lukiossa tai yläasteella opettajana, ni kyl mä sitte myös suosittelisin ehkä jopa tätä meidän koulutusta paremmin. Ja sit sä vaan tekisit ne pedagogiset pätevyydet, koska sitte tässä sä saat kumminki niin paljon enemmän sitä, niitä sivuaineita valita. Niin sulla on enemmän pätevyyttä olla eri aineiden opettajana. Ainakin näin mä olen sen ymmärtänyt... Toki voitte käydä ottaa meidän opintopäällikköön yhteyttä ja kysyä, että valehteleeko tuo Henriikka tuolla podissa! No tuntuuko susta sit Riikka siltä, et sul on täällä kasvatustieteillä, että... Ku must tuntuu, et aika monella on semmonen käsitys siitä, et on vähä epävarma, myös meidän omassa ainejärjestössä ja meidän omien opiskelukavereiden keskuudessa saattaa olla varsinki ekoina vuosina sellasta hämmennystä, et no mitä tällä nyt sit tehään. Ni tuntuuks susta, et tällä kyl kumminki saa töitä? Vai ollaanks me tuomittuja työttömiks?

Riikka: Mähän siis itse vitsailen siitä, et mä valmistun työttömäksi. Et se on vaan minä, mä oon pessimisti yleensä kaikis asioissa.

Henriikka: Johtuuks se siitä, et sä opiskelet tätä vai ihan vaan, koska maailma on kurja ja huono paikka?

Riikka: Se vaihtelee, et kumman takii. Mut siis yleensä sen takia kun ihmiset kysyy multa, et mitä sä opiskelet. Mä sanon, et kasvatustiedettä. Ja sit ne on silleen ”niin sust tulee opettaja”. Mä et ei tuu. ”No mikä sust tulee?”, mä sanon työtön. Et ku en mä osaa sanoo suoraan, että mikä musta tulee. Jos mä vaan sanon, että kasvatustieteiden maisteri, ne on vaan silleen et ”niin mitä sä teet”. Mä on silleen et en minä tiedä. Et satunnaisesti siis vitsailen siitä, et minusta tulee työtön, koska meillä on tyyliin yks huonoimmista Suomen työllistymisistä. Mut mun mielestä se on vähän niinku... Se on harhaanjohtavaa sanoa, koska meillä ei oo yhtä ammattia, mihin me valmistutaan. Siellä jossakin, jollakin nettisivulla on se ihme piirakkakuvio, missä on joku 1088, no ei varmaan oo niinkään paljoo... No mut siel on kuitenkin siis monta sataa työpaikkaa tai työtehtävää, et mihin kasvatustieteilijä on päässy töihin. Et kyl meistä nyt jotain tulee. Ja kyllä iteki ku nyt pääsen tosiaan palveluohjaajan sijaiseksi, niin enhän mä ole työtön. Ja mä lasken sen kuitenkin osaksi tätä omaa alaa sen takia, että on justiinsa sosiaalityötä ja erityispedagogiikkaa taustalla. Et olen hakenut sinne kasvatustieteilijänä. Mulla ei ole toivoton olo enää. Siis totta kai, siis kun mä hain kouluun tänne ja pääsin sisälle, niin mä... Musta ei mitään, mulla ei oo mitään hajua, mitä musta tulee. Mut kyl se selkenee koko ajan. Ja se, että ku oikeesti otti asiakseen ettiä työpaikkoja, kesätyöpaikkoja ja muutenki kattoo vähä, mihin kaikkeen ihmiset valmistuu tästä, niin tuli semmonen, et ei tää oo tuhoon tuomittua. Kyl mä ymmärrän sen. Se on vähän noitten opintojenkin kanssa, että ku ensimmäinen vuosi alkaa, niin sä oot vähän silleen, et mitä sun pitää käydä, mitä sä teet, mitä kaikkee tää nyt pitää sisällään ja sit se sama kysymys siihen, et mitä musta oikein tulee. Niin ymmärrän kyllä, et se sillon ensimmäisenä, ehkä jopa toisena vuonna, osittain myös näin kolmantena vuonna, mutta että ei... Koko ajan se toivottomuus vähenee. Et mä oon ihan silleen, aika okei tulevaisuuden kuvan kanssa. Ja se, et mä saatan joskus työllistyä näillä mun kasvatustieteen papereilla, kun ne joskus saan.

Henriikka: No niin joo, mullaki oli just silleen samoja fiiliksiä ollu. Että no mitä ihmettä täällä tekee. Mut kyl se just on selkiintyny ja itekin oon tällä hetkellä itse asiassa... Hain kesätöihin kautta nyt löysin harjoittelupaikan, johon on nyt tässä hakuprosessi käynnissä. Niin tosiaan, et ehkä sekin on antanu itelle sellasta varmuutta, koska usein must tuntuu, et ainaki ekana vuonna hirveesti puhuttiin siitä, että noh, täältä valmistuvat ihmiset menee yleensä koulumaailmaan tai sitten HR:ään. Ja sit mä olin ihan silleen, että skip koulumaailma, en halua sinne. Ja silleen et mikä tuo HR on (no siis kyl mä nyt tiedän, mikä on HR), mutta silleen, että kuulostaa vähä tylsältä. Mut itse asiassa mä nyt löysin, et mä olin laittanu itelle mielenkiintosii hakusanoja TE-toimiston tämmöselle työnhakusivustolle. Niin sinne olin laittanu vaan itelle siis sellasii mielenkiintosii juttuja, että sosiaalinen media, feminismi, TikTok, media, viestintä… Ja sit sieltä pomppas yhtäkkiä, että etittiin HR:n harjottelijaa ja että siellä tehään tämmöstä tapahtumajärjestämistä ja viestintää eri medioiden kautta ja sisästä viestintää ja on kansainvälinen työyhteisö ja mitä vielä. Sit mä olin silleen et no okei, toi kaikki kyl kuulostaa sellaselta, et mikä vois itelle olla kivaa. Niin ehkä sit itellä se ymmärrys siitä HR-työstä vähä laajeni jo nyt. Ja toivottavasti pääsen sinne harjotteluun, niin sit se laajenis vielä enemmän ja ehkä löytäisin vielä semmosen varmemman polun. Ainaki itellä on tullu vähä semmonen parempi fiilis siitä ja sellanen, varmempi ote tullu. Et no hei, että kyl nää muutki ihmiset on päässy tällä työelämään ja on mielenkiintosii pestejä tarjolla myös sen koulutusmaailman ulkopuolella. Ja itse asias, mähän luin just siitä, tai eiks siit tullu joku juttu, että myös nykyään mietitään sitä, että voisko kasvatuspsykologian opiskelijat työskennellä koulupsykologeina? Nyt, koska koulupsykologeista on niin iso pula. 

Riikka: Oli siitä joku juttu, mää kans muistan, että tästä ois ollu puhetta jossain.

Henriikka: Nii. Et kyl meil on silleen kysyntää ja on mahollisuuksia. Ja muistaakseni itse asiassa meidän kurssillakin oli semmonen, että oli joku työelämäkurssi ja siellä joku oli tehnyt esitelmän henkilöstä, joka oli valmistunut just täältä meidän koulutuslinjalta ja hän oli päässyt sitten harjoitteluun koulupsykologin vastaanotolle. Ja sitte hän oli sieltä saanutkin itse asiassa sen pestin itselleen lopulta. Koska oltiin todettu, että vaikka hänellä ei olekaan sitä psykologian tutkintoa, niin hän on silti täysin osaava ja pätevä tähänkin hommaan. Suosittelisinko yleistä kasvatustieteiden linjaa? Joo, suosittelisin. Suosittelisitko sinä, Riikka? Saa ihan rehellisesti sanoa.

Riikka: Kyllä mä suosittelisin. Totta kai riippuu ihmisestä, mutta kyllä jokanen löytää tästä... No jos ei tältä alalta, niin tämän alan kautta oman paikkansa. Mutta tää on niin monialainen ja niin monenlaisille sopiva ala. Et kyl mä suosittelisin tätä.

Henriikka: Jep. Juuriki se, että jos et päässy luokanopettajaks, niin laita tää nyt ees sinne viidenneks vaihtoehdoks, koska täältä saa anyway niit samoi opintoja, joita sä voit hyödyntää sit jos haet uudestaan. Jos sää vaikka et oo varma, haluuks sä työskennellä lasten kanssa, mutta kasvatusala/opetus kuulostaa muuten kivalle, hae tänne. Jos sua kiinnostaa silleen vaan oppia ajattelemaan, viis vuotta harjotella ajattelemista, niin kuule ehottomasti suosittelen.

Riikka: Jos ei mitään muuta, niin esseitä saa ainakin kirjottaa.

Henriikka: Esseitä saa kirjottaa ja muita opintopäiväkirjoja ja tälleen, niin suosittelen. No mut en mä tiiä, onks meillä mitään muuta… Tuleeks sulle mieleen jotain? Loppusanoja? Tää on nyt mun viimenen podcast, et nyt saat Riikka kertoo.

Riikka: Ai että ensimmäisessä ja viimesessä jaksossa mukana, nyt tuntuu hyvältä. Tota... Ei oikeestaan muuta ku että haluisin lisätä sen, että kun kasvatustieteilijänä tai kasvatustieteen opiskelijana haet töitä, niin kannattaa mainita niistä sivuaineista ja niistä opintokokonaisuuksista, mitä oot käyny. Koska ne kertoo sen, mistä sä oot kiinnostunu. Jos sä kirjotat vaan, että no kasvatustieteen kandidaatti tai kasvatustieteen maisteri, mediakasvatus, ihan sama mitä tahansa sinne kirjotat, niin ne ei välttämättä kerro työnantajalle paljon mitään. Niin sinne kannattaa joko siihen itsensä esittelyyn tai mihin ikinä, kannattaa kirjottaa niistä opintokokonaisuuksista ja sivuaineista, mitä oot käyny. Ne kertoo tosi paljon siitä, et mikä sua kiinnostaa ja mistä sulla on sitten tietämystä ja kiinnostusta.

Henriikka: Joo, toi on kyl tosi hyvä. 

Riikka: Ei muuta. 

Henriikka: Joo-o. Oisko tää sit että näihin kuviin ja tunnelmiin jälleen kerran. Ja tää oli tosiaan minun elikkä Henriikan viimeinen podcast. Vielä on tulossa kyllä monta IG-viikkoa ja sitte on tulossa vielä jossain vaiheessa blogiteksti tähän keväälle. Mutta mun ääntä te ette luultavasti tuu kuulemaan enää, joten mä haluan kiittää teitä kaikkia, että olette jaksaneet kuunnella. Ja toivottavasti tää mun hyvin rennolla otteella tehty podcasti on ollu ihan ok kuunneltavaa… No ei, tosi hyvää kuunneltavaahan tää on. Ja mä haluun, että kaikilla on hyvä fiilis ja suosittelen kaikille kasvatustieteellistä tiedekuntaa Lapin yliopistossa opiskelupaikkana. 

Riikka: Kiitos, että olen saanut osallistua näihin podcasteihin.

Henriikka: Ole hyvä. Ja hei hei!

Riikka: Hei hei!