Heikki-Veikko: Rakkaat kuulijat, se on Heikki-Veikko täältä Lapin yliopistosta teollisen muotoilun puolelta, terve! Tässä jaksossa mä ajattelin puhua teille työnhausta, kesätöistä ja minkälaisia kokemuksia mulla on kesätöistä, ja miten mä oon päässy niihin. Mä ajattelin, että tää saattais ehkä auttaa teitä siihen, että tekin pääsette kesätöihin ja ette ehkä niin kokis sitä niin raskaana, jos epäonnistuu kesätöissä. Nehän on paikkoja, missä on hyvä tyriä niin kuin täällä koulumaailmassakin. Sitähän ne opettajat painottaa. Me voitais lähteä siitä liikkeelle... Mun ekasta kesätyöstä, kun mä menin Vaalan kunnalle, leikkaa nurmikkoa. Se oli yks parhaista kesätöistä, mitä mä oon ikinä tehny. Se oli niin nättiä. Pääasiassa oli huippukelit. Eihän vesisateella leikattu ees sitä nurmikkoa, että silloin istuskeltiin vaan varikolla, mutta aina kun leikattiin, niin silloin oli yleensä hyvä sää. Aurinko paistoi ja... Me oltiin aika nuoria silloin. Oltaisko oltu 15, koska me oltiin ysiluokalla. Me mentiin sinne kunnan kesätyösetelillä, mikä silloin tarjottiin yläasteelaisille. 

Kun me oltiin aika nuorina, niin meitä vahdittiin yllättävän vähän. Meillä oli semmonen tiimi, että meitä oli neljä saman ikäistä poikaa. Minä ja mun kolme kaveria, ja sitten meitä vahti yks äijä. Sen nimi oli Jallu. Se oli ihan päällikkö äijä. Meillä oli kolme semmosta päältäajettavaa ruohonleikkuria ja yks työnnettävä. Mä muistan vieläkin, mä olin ekaa päivää ja mä leikkasin Vaalan kylällä nurmikkoo, ja sitten loppui lörsä siitä päältäajettavasta ruohonleikkurista. Mä että ”joo, tää vissiin pitää tankata”. Mä avasin siitä sen konepellin ja... ”Vitsi, että onpa korkeella tuo tankki”. Se oli siinä keskellä konepeltiä. Mä olin ehkä silloin 1,40 metriä pitkä ja sen ruohonleikkurin tankin korkki oli metrin korkeudella. Ei mitään, tuumasta toimeen. Mä otin sen hirveen painavan täyden jerrykannun ja aloin holvaan sitä bensaa aluksi pitkin sitä ruohonleikkuria. Mä, että kyllä kai tämä palaa kohtaa ja... Kyllä mä sain sitten vähän osumaan sinne tankkiinkin. Mua niin pelotti, että se syttyy tuleen, niin mä ajoin sitten takas sinne varikolle ja sluibailin loppupäivän. 

Siellähän oli parasta aluksikin, että sai niitä päältäajettavia ruohonleikkureita. Mut niitä ei ollu ku kolme, niin jos sä jouduit ottaa sen työnnettävän, niin se oli yhtä tuskaa. Se oli niin jotenkin raskasta kierrellä jotain puita ja pukkia sitä menemään, kun päältäajettavassa istui ja nautti siinä rallista. Yhtenä aamuna, kun aloitetiin työpäivää, jaettiin ne hommat ja mulle sattui silloin huono tuuri, että mun piti heti aamusta ottaa se työnnettävä. Pojat otti ne päältäajettavat ja... Mä muistan, kun mä menin nukkuun semmoseen peräkärryyn. Mä, että ”mä en jaksa aloittaa ite vielä tätä aamua tässä” ja... Mä aloin nukkuun siellä peräkärryssä ja mä muistan niin elävästi vieläkin... Mä näin unta, että mä opetin kaverin saksanpaimenkoiraa hyppimään. Mä näin unta ja samaan aikaan mulla soi puhelin, ja ne jotenkin sekottui keskenään, niin mä hyppäsin siellä peräkärryssä ja mä löin pään sinne päätyyn. Se jäi sillain keikkumaan, et se tasapainoili. Mä kattoin sitten puhelinta, että kuka soittaa, niin Jallu soittaa. Se meidän esimies. Mä siinä oikein skarppina olin ja sitten vastasin, että Heikki-Veikko. Sit se kysyi, että ”miten menee siellä töissä” ja... Mä, että ”oikein hyvin, että tässä pikkupaussilla oon”. Se sitten, että ”on kyllä ihan jumalattoman pieni paussi, että mä oon tunnin tässä kattonu”. Ja mä käännyin kattomaan, niin se oli pakettiautossa siinä peräkärryn takana. Meikää alko naurattamaan, että oho. Se oli kyllä huumorimies. Ei se siitä sen enempää, vaan alettiin hommiin. 

Mulle kävi vähän vastaavanlainen tilanne sitten uuestaan, kun joku toinen päivä oli sitten semmonen tilanne, että me oltiin jaettu se meidän tiimi kahtia. Kaks tyyppiä lähti vähän kauemmas leikkaa nurmikkoo. Ne meni autolla sinne ja niillä oli tietenkin ne ruohonleikkurit mukana. Minä ja mun kaveri jäätiin sitten leikkaa sitä urheilukentän nurmikkoo. Mä olin jostain kuullu, kunnon liiton mies, että ne pojat pääsee puol tuntia aikaisemmin töistä. Niitten ruokatauko sisältyy työaikaan jotenkin, kun ne oli siellä kauempana töissä. Mä, että ei vitsi, että miten se minä sitten, että kun joudun oleen vähän pitempään töissä. Saisinkohan minä neuvoteltua meille semmosta diiliä, että jos me ei pidettäis ruokataukoo, että päästäiskö me sitten puol tuntia aikaisemmin. Mähän tietenkin soitin Jallulle ja neuvottelin, ja se sanoi, että ”joo, kyllä se onnistuu”. Mä, että me pietään vaan semmonen pieni paussi. Se, että joo, ei siinä mitään. Sitten tuli se seuraava päivä ja alettiin siinä hommiin ja... Eihän me saatu edes leikata sitä Vaalan kuninkaallisen hienoa urheilukenttää, vaan me saatiin kerätä sitä leikattua nurmikkoa semmosella kerääjällä. Me ei saatu niin vastuullista työtä kuin leikkaus. Tuli se ruokatauon aika siinä, ja me kaverin kanssa käytiin kaupassa hakee eväät, syötiin ja makoiltiin siellä nurmikolla ja juteltiin niitä näitä. Ei pidetty kiirettä, niin kohta se puhelin soi ja Jallu soittaa. Taas vastataan, että terve. Se, että ”on teillä ollu kyllä ihan pikkunen paussi”. Sit se ajoi autonsa eteen semmosen pihlajan takaa. Mä, että no niin, siellähän se onkin ollu kyttäämässä taas!

Jatketaanpa nyt tätä mun kesätyötarinaa. Eli tuon ruohonleikkuun jälkeen mä menin ammattikouluun koneasentajaksi opiskelemaan ja mä pääsin tuonne Fortumille työharjoitteluun ja sitä kautta myös sitten kesätöihin. Mä vähän niin kuin suhteilla pääsin sinne, mun isä oli silloin insinöörinä siellä. Hän on jo eläkkeellä, mutta se sai mut kyseltyä sinne harjoitteluun ja sitä kautta sitten kun siellä oli nohevana, niin pääsi ihan kesätöihinkin. Mä olin tosiaan noilla Oulunjoen vesivoimalaitoksilla ja mä muistan... Voi vitsi, ku kerran mä olin siellä jotain tämmöstä öljyosaa purkamassa... On rakkaille kuulijoille hirveen vaikee näin selittää, mut se oli semmonen Kaplan-turbiini ja se piti pumpata tyhjäksi öljystä. Mä istuin siellä siiven päällä radiopuhelimen kanssa, ja yks kaveri oli 20 metriä ylempänä siellä säiliöllä, mihin sitä öljyä pumpattiin. Se kertoi mulle se kaveri, että kun sitä öljyä ei tuu, niin se tarkoittaa, että siellä on öljyä, mutta se ei saa ilmaa eli silloin sieltä pitää avata semmosta ruuvia, mikä oli noin kaks senttiä halkaisija. Kun sä avaat sen, niin se alkaa saamaan ilmaa ja sen jälkeen tulee taas öljyä. Mutta jos sä avaat sen öljyropun liian aikaisin, niin sieltä tulee öljyä, eli se on tosi semmosta tärkeetä hommaa. Mutta tähän ei ollu mitään mittaria eikä mitään, vaan kaikki perustu siihen, miltä kuulosti se pumppu. Mä kun olin siellä kesätöissä, enhän mä ollu niin vielä kokenut ammattilainen. Sitten se kaveri kuitenkin sieltä ylhäältä sano jossain vaiheessa siihen radiopuhelimeen, että kuulostaa vähän siltä, että se pumppu ääntää oudosti, että pitäiskö sun raottaa sitä öljyroppua. Minähän tietenkin, että ei kai siinä mitään ja lähin pyörittää sitä auki, ja se kuulee oikein sillain nasahti auki ja niin kuin härän kurkusta öljyä lensi aivan älyttömästi. Meikä hätäänty, meikä yritti sormee työntää siihen ja öljyä ruiskusi naamaan ja... Sitten mä siihen radiopuhelimeen, että ”nyt tulee kuule öljyä!” Se äijä oli tietenkin kokenu ammattilainen. Se oikein rauhallisesti sano, että laita roppu takaisin paikalleen, ja meikäläinen peukalot siinä ropun reiässä ja... Sitten mä, että ei, se on pakko laittaa tuohon ja onneksi se tulppa oli jääny siihen avaimeen. Se oli sen verran nafti eli tiukka. Mä sain sen väkisellä pyöritettyä. Kun mä sain sen kiinni, niin samassa ne mun työkaverit tuli sinne alas ja ne repes aivan täyteen nauruun. Mä olin oikeesti niin kuin öljysankossa ois käytetty. Mä olin aivan... Silmät ei varmaan ollu öljyssä. Kaikki muu oli. Sitten ne, että meehän ylös ja meikä otti kypärän siitä maasta... Oli siinä maassa ja heitin päähän, niin sekin oli täynnä öljyä. Loppupäivän mä sitten yritin pestä ittee siellä, ja ne risti mut sitten öljysheikiksi.

Siellä Oulunjoella ku mä olin töissä, niin mä sitte tutustuin niillä työmailla ABB:n näihin generaattoriasentajiin ja mun mielest se... Niitten työ oli tosi siistiä ja mielenkiintoista. Mä olin ite siellä alemmalla tasolla turbiinihommissa ja mua kovasti kiinnosti se generaattorihomma, ni mä vaan sitte... Tietenkin tutustuin niihin kavereihin siinä työmaan lomassa ja sitten kyselin niiltä, että oisko sinne mahollista päästä töihin. Ne sitten sano, että totta kai ammattimiehille on aina tilaa, mutta ei siitä sillain kuulunu. Sitten joskus puolen vuoden jälkeen, kun mä olin jossain eri työmaalla ja mä törmäsin niihin samoihin kavereihin. Ne sitten sano, että meillä ois paikka auki, että hae meille töihin ja... Mähän kiinnostuin kovasti siitä ja mä sitten laitoin niille hakemuksen. Mut kututtiin työhaastatteluun ja... Mä pääsin töihin sinne ja olinkin kolme vuotta aika lailla ABB:lla töissä. Sitten mua alko kiinnostaa opiskelu, että musta ois tässä johonkin muuhunkin. Mä olin Helsingissä Pitäjänmäen tehtaalla keikalla ja mä sitten siltä mun esimieheltä kyselin, että oisko... Tai en kyselly, vaan kerroin, että oon menossa opiskelemaan teollista muotoilua tai oon ajatellu... Niin sitten se, että lähetään tutustuu, että meillä on teollisia muotoilijoitakin täällä suunnittelussa. Mähän olin ihan otettu! Mä, että ”joo, että mennään ilman muuta”. Sitten yhtenä päivänä mä kävin kysyy siltä, että käyäänkö me kattelee ja se, että joo, lähetäänhän kattelee. Käytiin tutustuu sinne tuotekehitykseen ja suunnitteluun ylipäätään. Siinä mä näin jo ennen kuin mä menin kouluun, että minkälaista se työ on. Kyllä mä oon siihen malliin opiskellu ja kursseja valinnu, että mä sinne joskus työllistyisin. Nyt on vielä hakuprosessi käynnissä, mut oon yrittäny päästä sinne tuotekehitykseen, mutta tahtoo olla aika hankalaa. Tuntuu, että kahessa haastattelussa käyny, että vielä Cooperin testin juoksee, että pääsee, mutta ei se kyllä oo lannistanu. 

Se täytyy muistaa, että vaikkei pääse... Esim. viime vuonna hain, en päässy, niin jaksaa silti yrittää ja... Ei se oo niin vakavaa. Ei mun maailma kaadu siihen, vaikken mä sinne pääsis. Aina mä voin hakee joihinkin toisiin paikkoihin ja näitähän firmoja riittää pilvin pimein. Jos mä joskus pääsen johonkin suunnitteluun, niin se on aina eteenpäin. Sitä kautta sitten kun on työkokemusta, niin mä voin uuestaan hakea sinne töihin. Mutta kyllä mä toivon, että tällä kertaa tärppäis. Mulla oli tuossa pari viikkoa sitten se haastattelu, niin mun opiskelukaveri sitten... Kun mua jännitti hirveesti, niin mä kysyin siltä, että mitä mun kannattais tehä, että menis hyvin se haastattelu, niin se anto vinkiksi, että heti ensimmäisenä... Sinä aamuna, kun sulla on se haastattelu, niin syöt oikein hyvin ja ennen sitä haastattelua käyt ulkoilemassa, niin oot oikein semmonen fressi. Mulla on ollu nyt kaikki keinot käytössä ja saa nähä, toimiiko se. Kyllä ainakin itestä tuntuu, et se toimii. Pysty olee tosi rentona ja... Kaikki tommoset pienet jutut, niin ne vaikuttaa. Suosittelen kyllä kysymään kavereilta ja varsinkin semmosilta, jotka on jo työelämässä, että minkälaista niillä on ollu ja miten niihin voi valmistautua. Vaikka niitä toitotetaan joka paikassa, niin sitten kun se on ajankohtaista, niin kyllä se vaan kannattaa tehä. Kaikki ne vinkit käyttöön!