Heikkiveikko: No niin, tervetuloa Heikkiveikon opiskelijaelämää -podcast-jakson pariin. Tässä jaksossa käydään läpi sellaisia asioita, mitä kannattaa alkaa harrastaa, kun tulee Rovaniemelle. Mitä etelämpää, sen tärkeämpää on kuunnella nyt tarkasti. 

Kun tulin 2020 Rovaniemelle niin minähän heti mietin, että täytyy olla joku talviurheilulaji. Minä sitten päädyin totta kai tähän kuningaslajiin, eli hiihtoon. Minä olen joskus juniorina vähän hiihdellyt. Tiesin, että siihen tarvitaan monot, sukset, sauvat, hiihtohousut, kerrasto, hiihtotakki, pipo, lasit, tuubihuivi, suksipussi, voiteluteline, voiteita ja niille kaikille voiteille sellanen bägi. Ja kaikki tämä maksaa todella paljon. Joten ajattelin, että en minä oikeasti tarvitse mitään näitä. Mä menin Toriin ja katsoin sieltä suht halvat luistelusukset. Siinä oli valittavana perinteinen ja luistelu, mä valitsin totta kai luistelun kun ajattelin, että se on trendikäs. Mä Torista sitten etin ne sukset, ja ne oli aika edulliset ja siinä oliko sillai, että sai monot kaupan päälle tai pakettiin mukaan. Mä menin sitten ostamaan niitä, enkä tiennyt taivaallista hiihdosta. Mä sitten siinä katoin, että nämä on hyvät. Nämä monot ovat vähän liian isot, reilu koon isommat. Mutta mä old schoolisti ajattelin, että laitan parit villasukat, niin nehän menee. Ja kun Rovaniemen talvi on todella kylmä, sehän on niin kuin win win -tilanne. No, eihän se näin mennyt. Me tyttöystävän kanssa, joka on kova ja innokas hiihtään, niin sen kanssa aina lähdettiin lenkille. Mä mietin, että ”vitsi tämä on takkusta”, että tämä on niin raskasta. Ja piti näytellä koko ajan semmoista hymyilevää, että totta kai – me ei oltu kauaa silloin vielä seurusteltu – että tämä on niin ihanaa. Ja sisälläni mietin, että tämä on ihan järkyttävää. Siis ne ei luistanut ne sukset. Sitten mä ajattelin, että nämä pitää vaan voidella. 

Mä käytin ne voitelluttamassa, se oli aika kallis reissu ja sitten mietin, että nyt lähtee. Ja sama jatkuu… Me käytiin jossain Pallaksella. Tehtiin semmoinen ihana hiihtoreissu sinne. Maksettiin aika paljon siitä. Ja siellä mä muistan, että mä hiihdin tyttöystävän ja sen kaverin perässä... mä että en ole paljon hiihtänyt ja mulla on aika huono kunto tähän nyt. Ei ole niin sanotusti tuo kesäkausi tuonut terää tähän, että lähdetään semmoiselle sopivalle, ihanalle, pienelle hiihtoretkelle. Kuulostaa ihanalta, että välillä pysähdytään syömään lettuja. Mutta matkasta ne ei puhunut mitään. No lähdettiin hiihtämään, vähän semmoinen aurinko paistoi ja aika pehmeä latu. En valehtele, jos sanon, että kahden ekaan kilsan jälkeen mietin, että mä en selviä tästä. Ja mä taas hymyilin, että kyllä se tästä... ja ei todellakaan lähtenyt. Siis mä polin ja polin ja polin ja se oli aivan tajuttoman raskasta, ja päästiin sinne taukopaikalle. Me oltiin hiihdetty joku 18 kilometriä. Mä aloin tankkaan siellä niitä lättyjä ja kaikkea sokerijuomia, ja hiljaa itsekseni mietin, että tästä on sama matka takas. Ellei enemmänkin. Ja sehän matka oli vasta alussa, koska se sen jälkeen siellä Pallastuntureillakin nousi ja laski. Siis mä olin aivan tajuttoman rajamailla, ja sitten tyttöystäväni ja sen kaverini, ne oli ihan onnensa kukkuloilla. Ne oli aivan, että ”tää on niin ihanaa” ja oikeen rennosti, kevyesti hiihteli siellä. Ja mä oikeesti polin niin kuin suossa niillä. Me hiihdettiin varmaan joku 35–36 kilsaa. Mä sitten aloin miettimään sitä hommaa, että ”mikä ihme siinä on, ei mulla voi olla näin paska kunto”. 

Mä menin kotiin ja isäukko on kova hiihtään. Sillä on juuri kaikki ne voiteluvehkeet ja mä kysyin, että ”voitko hioa ja voidella ja tehdä jotain taikaa näille suksille”. Ja se otti ne käteen ja se yritti painaa niitä yhteen, että eihän näillä voi hiihtää härkäkään. Ne oli ihan väärää painoluokkaa, ne oli tarkoitettu jollekin 120 kiloiselle ja itse tämmöinen noin 70 kiloisena. Eihän ne koskettanut maatakaan muuten kuin sieltä päästä. Sitten mä isälle, että vitsi kun mä ostin nää Torista, niin se nainen sanoi kyllä, että ne oli ostanut nämä sen pojalle, että se ei sitten innostunut hiihtämisestä. Isä, että ”no ei se oo ihme, että ei näillä pääse mihinkään”. Se ei antanut niitä enää takaisin. Joten mä ajattelin, että tässä on hyvä selitys sille, että hiihtoura loppuu tähän. 

Mutta minut saatiin sitten vakuuttuneeksi, että se perinteinen hiihto on helpompi. Vaikka on heikompi kunto, niin sä voit laskea sitä tempoa sillai, ettei se sun tekniikka hajoa niin kuin luistelussa. Luistelussa jos sä väsähdät, niin se sun tekniikka hajoaa ja se muuttuu entistä raskaammaksi. Mutta perinteisessä ei käy näin, että sä voit vähän niin kuin kävellä niiden suksien kanssa. Tälleen mulle myytiin se idea. Ja nyt syksyllä sitten mä katsoin, että nyt on Black Friday -alennukset. Katoin niitä suksia ja takaraivossa jyskytti, että on kyllä kallis ja edellinenkin yritys epäonnistui. Mutta hyvä myyjä oikein asiantuntevasti testasi ne sukset mulle siinä alle, että nämä on hyvät. Ja sitten mä, että joo mä en tarvii monoja, ne mä löydän Torista… No löysinhän mä taas ne Torista, ja ne oli taas kaksi kokoa liian isot. Mutta halvalla sain ne monot, ja sauvat mä olin ostanut siihen luisteluun. Siinä pitää olla pidemmät sauvat. Ne oli uudet. Oisko ollut joku sata euroa niin mietin, etten sitten varmasti osta uusia sauvoja. Mä sitten sahasin ne poikki. Ne voi silleen vetää sen käsikahvan pidikkeet siitä pois ja sitten sahata ja lämmittää ja tökätä uudestaan. Mä tein tälleen. Ja se alkoi toimii se homma, siis ihan älyttömän hyvin. Mä Youtubesta katsoin perinteisen tekniikkaa ja mun tyttöystävä kuvas videoita, missä mä perinteisillä hiihdän, niin se olin ihan loistavan näköistä! Ja mä ostin tosiaan ne karvapohjasukset, ne oli vielä huoltovapaat. Että mä olin aivan, että tämä on ihan... nyt tämä homma toimii. Siis mun kunto oli kohonnut niillä huonoilla rautakankisuksilla todella korkealle. Siis ihan älyttömän loistavaa! 

Että voin kaikille suositella, että ehdottomasti alkakaa hiihtämään perinteistä. Ja menee aika paljon rahaa, virheistä oppii. Kaikkien on astuttava niihin sudenkuoppiin. Tänä talvena tuli käytyä hiihtämässä niillä... noin oisko ne 400 euron vehkeet, niin tuli käytyä kuitenkin hiihtämässä se... 5–6 kertaa oisko ollut... Että alle satasen ollut reissu kun laskee rahassa ja hiihtäminenhän on muuten ilmasta. Muuta kuin ne vehkeet ja kaikki. Niin ja pitäähän niitä karvapohjasuksiakin voidella. Että ostat luisteluainetta. Ja mikä parasta, kun asut jossain yksiössä, niin siellä leivot niitä suksia siinä lattialla. Eikä ole harmaata aavistusta mitä voidetta tähän laitetaan. Ja sitten sä aina käyt kaupassa ostamaan uusia voiteita. Ja kohta sulla on hirvee repullinen niitä eri kelin voiteita. Märälle kelille, kuivalle kelille, pakkaskelille, plussakelille. Ja sit lopussa kun sulla on semmosia purkkeja kaapit täynnä, niin sä päätät, että ei vitsi, että mähän tarvin tämmösen ison boksin. Ja totta kai sen pitää olla Swix, sulle ei kelpaa mikä tahansa muovilaatikko vaikka se näyttää samalta, niin siinä ei ole sitä samaa tunnelmaa. Eikä semmosia mukavia pieniä lokeroita. Sitten kun sulla on niitä voiteita, niin sä tarvit myös sellaisen silitysraudan. Siihen kävisi mikä tahansa silitysrauta, mutta totta kai pitää olla tämmöseen voiteluun tarkoitettu silitysrauta. Se maksaa myös joitain kymppejä, viiskymppiä ehkä. Ja sit sä tarvit semmosen telineen, kun sä kyllästyt voitelee siinä lattialla. Sitten sitä on semmosia yhden suksen telineitä. Mutta totta kai kun sä kyllästyt siihen, niin kannattaa suoraan ehdottomasti ostaa kahden suksen teline. Että saat samanlaisen voitelun täsmällisesti. Että ei vahingossakaan tule vähän erilainen, kun siitä ei tule yhtään mitään. 

Sitten ihan semmonen validi juttu, että tämmöisellä eri keleillä käytetään erilaista kuvioo siellä pohjassa. Ja ne tehdään semmosilla metallirullilla. Että kun sä oot voitellut sen, niin sä sitten vedät tietynlaisen zigzag-kuvio sinne, niin sä tarvit niitä rullia, niitä voi ottaa ihan reilusti viisi erilaista. Että ne muutaman kympin maksaa. Voi olla vähän rapiakin. Mä en oo vielä saanut ostaa, mutta ehdottomasti aion tilata ensi kaudelle. Ja nyt kun sulla on kaikki nää telineet, voitelut, kaikki. Niin sitten sä alat miettiä, että mähän tarviin hiihtoasun. Koska se on tärkeä. Että aluksi hiihtohousut, että mä hiihin aluksi verkkarit jalassa, niin se ei ollu hyvä. Kanssahiihtäjät kattovat vähän kieroon, niin sun pitää käydä hakemaan hiihtohousut ehdottomasti. Ja sitten kerrasto sinne alle totta kai, koska voi olla kylmäkin. Ja hiihtotakki, semmonen että hiki pääsee oikein hyvin sieltä alta pois. Ne on semmosta satkun pintaa, pikkusen allekin voi olla. Ja mä ite ostin heti Suomen maajoukkueen pipon, että sulautuu joukkoon. Semmosen tarvii, sitten tuubihuivia niskan päälle vedetään se. Sitten viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä: sä tarvit suksipussin, niin ja hiihtohanskat. Niitä on semmosia, että kaks sormee vaan. Ne on ihan… siis sä näytät todella hiihtäjältä, kun ostat ne, niitä käyttää vaan hiihtäjät. Ja sitten jos sä nyt oikeesti innostut tästä lajista tällain opiskelijana, niin sitten kun sä pääset työelämään, niin sä voit ostaa semmosen nelivetoauton ja sinne katolle telineet. Thulen teline totta kai. Ja suksiboksi. Niillä sä pääset hyvin alkuun. Ja mä luulen, että sä tuut rakastumaan lajin. Ehdottomasti viimeistään siinä pisteessä, kun sä sillä nelivetovolvolla rallattelet tuonne Ounasvaaran päälle, ja avaat suksipoksia siinä, ja ihan minttiin voidellut sukset. Mutta jos se tuntuu siltä, että ei siinäkään vaiheessa oikein lähde niin sitten mä suosittelen, että vaihdat lasketteluun. Siinäkin suksilla lasketaan, tai lumilaudalla. Ne on ihan erilaiset ne sukset. Ne mahtuu sinne suksiboksiin kuitenkin ne laskettelusuksetkin ja sauvat voit heittää roskapönttöön ja ostaa laskettelusauvat. Ne on erilaiset. 

Mutta kyllä sitä löytyy tämmöisiä talviurheilulajeja, ja ehdottomasti suosittelen hiihtoa. Että kannattaa yrittää. Se on ihan kuningaslaji, että siitä jos innostuu, niin kyllä on kateltavaakin sitten TV:stä. Sitähän tulee ihan loistavasti tuota hiihtoa. Maailmancuppia ja MM-kisoja. Voin suositella kaikille teille uusille opiskelijoille, että keksikää talviurheilulaji. Ja hiihto... ei ehkä halvin, mutta varmasti elämyksiä tuovaa, ja semmonen harrastus, että tulee käytyä pihalla. Että ei tule vaan siellä kämpillä katottua Netflixiä koulupäivän jälkeen. Mutta näin toukokuun kolmantena päivänä toivotan kuitenkin hyviä kesän alkamisia kaikille. Ja vähän myöhässä, mutta klara vappen!