Heikki-Veikko Lämsä: Terve kaikille! Mä oon Heikki-Veikko Lämsä ja opiskelen teollista muotoilua täällä Lapin yliopistossa kolmatta vuotta. Tänä vuonna pitäis tehdä kandi ja sitten mä oisinkin teollisen muotoilun kandidaatti. Mä ajattelin tässä podcast-jaksossa kertoa teille mitä tää opiskelu on, minkälainen tää ala on ja miten mä oon päätyny tänne. Tervetuloa mukaan!
Mä olin ennen tänne tuloa työelämässä tuolla ABB:llä moottorigeneraattoripuolella asentajana. Mä monesti haaveilin, että mä pääsisin suunnitteluun töihin. Mä pääsinkin tutustumaan sillon aikanaan ABB:n suunnitteluun ja siellä oli tuotekehityksen puolella teollisia muotoilijoita. Sillon mä sain semmosen kipinän, että tää vois olla mun juttu. Mä hainkin silloin keväällä sitten opiskelemaan teollista muotoilua, mutta ensimmäinen vaihtoehto oli Helsingin Metropolia ja toisena oli Lapin yliopisto, mutta koska mä onnistuin epäonnistumaan siinä mielessä, että mä en hoksannut että Metropoliaan oli ennakkotehtävät, niin mun piti viimeisenä hakupäivänä vaihtaa Lapin yliopisto ensimmäiseksi vaihtoehdoksi ja sen turvin täällä olen.
Kokeet oli meillä sitten kesällä ja ne toteutettiin etänä koska oli korona sillon. Se taitaa olla ainut kerta, kun ne on ollut etänä. Toivottavasti myös viimeinen kerta. Mutta täytyy sen verran sanoa siitä, että mull e se oli hyvä juttu että oli etänä, että jotenkin sai paineettomasti kämpillä tehdä tehtävät. Siinä oli piirustustehtäviä sekatekniikalla ja sitten oli mallin rakentamista ja toisena päivänä oli ainakin haastattelu ja kirjallinen tehtävä. Mä jotenkin aina ajattelin että mä oon supliikkimies ja mä selviän tollasesta haastattelusta hyvin ja siitä mä saan huippupisteet. Jälkikäteen on selvinnyt, että mulla oli koko luokan huonoimmat pisteet siinä ja mä muistan, että ne opettajat nauraa räkätti siinä haastattelussa ihan mielissään ja mä vielä lopuksi sanoin että millon se koulu alkaa, että mä tuun reppuselässä sitten sinne, niin ne nauro että joo, 10.8. alkaa, että tuuhan sitten tänne, niin ne anto mulle huonoimmat pisteet. Mutta täällä ollaan!
Tie Rovaniemelle oli kyllä kitkerä ja katkera, koska jotenkin mua henkilökohtaisesti ahdisti muuttaa pohjoisemmaks, mä asuin Oulussa. Mutta sitten kun tänne pääsi, niin kyllä se karisi tosi nopeasti. Täähän on tosi miellyttävä opiskelijakaupunki, että yliopisto sijaitsee tosi lähellä keskustaa ja se elävöittää tätä kyllä paljon. Täällä on tosi paljon matalan kynnyksen retkeilykohteita, tosi hyvät urheilumahdollisuudet ja tosi mukavia ihmisiä. Ja mun mielestä ainakin tää on talvella Suomen pääkaupunki, siis siinä mielessä että täällä on paljon porukkaa talvella koska täällä on niin paljon turisteja ja paljon ohikulkijoita jotka on menossa Lappiin laskemaan. Tää on talvella tosi elävä kaupunki.
Mun ensimmäinen opiskelupäivä täällä teollisena muotoilijanahan oli semmonen, että mä tulin kouluun reppu selässä, into piukeena. Mä menin tuonne jonnekin isoon luentosaliin ja siellä henkilökunta esittäyty ja joku professori puhu ja se puhu niin lennokkaasti ja niin vaikeilla kielillä, että mä en tahtonut ymmärtää mitään. Mä mietin vaan, että nyt on Lämsän poika väärässä paikassa. Sillä mähän oon käynyt ammattikoulun aikanaan ja mulla on ollut hirveen suuret ennakkoluulot yliopisto-opiskelua kohtaan, tai sitä että minkälaista täällä on ja minkälaista se opiskelu on. Se vielä korostu siinä hetkessä. Mä mietin, että nyt on todellakin... Nyt ollaan väärässä paikassa. Mutta sitten aika nopeaa siinä selvis, että tää opiskelutyylihän sopii mulle! Varsinkin tää meidän puolen, että täällähän ei varsinaisesti oo semmosia va... Tenttejä. Olin sanomassa että vanhanaikaisia, mutta eihän ne nyt mitenkään vanhanaikaisia, vois sanoa. Tai voiko? Ehkä voi. No, anyway, meillä ei oo niinkään tenttejä. Meillä on aina joku kurssityö, siellä annetaan tehtävä että tehdään tämmönen vaikka tuote ja se kurssi... Valmistetaan sitä tuotetta ja siinä samalla perehdytään materiaaleihin ja käytettävyyssuunnitteluun ja kaikkiin tämmösiin asioihin. Ja kurssin lopussa esitetään se tuote koko luokalle ja siitä saadaan palaute ja mahdollinen arvosana. Mun mielestä tämäntyylinen opiskelu sopii itselle ja se onkin täällä mun mielestä tosi hyvä tyyli opiskella, täällä teollisen muotoilun puolella.
Lyhykäisyydessään, mitä se teollinen muotoilu on... Tää on suora lainaus Wikipediasta, koska tää on hyvin tänne puettu: teollinen muotoilija on suunnittelija, joka suunnittelee tai muotoilee teollisesti valmistettavia tuotteita ja niihin liittyviä palveluita. Toimenkuvaan liittyy tuotteen ulkoasun, toiminnallisuuden ja käytettävyyden suunnittelun lisäksi usein muun muassa valmistettavuuden suunnittelua, käyttöliittymäsuunnittelua, tuoteinnovaatioita, palvelukonseptien suunnittelua ja tutkimusta. Siinä lyhykäisyydessään.
No, mitä täällä palvelumuotoilun puolella voi sitten opiskella, niin oikeestaan ainakin yliopiston sivujen mukaan tuotemuotoilua, palvelumuotoilua ja vuorovaikutussuunnittelua. Ja jos aluksi käydään läpi tää tuotemuotoilu, niin sehän on jo vähän semmosta perinteikkäämpää teollista muotoilua, että siinä muotoillaan jotain tuotetta ja siinä kiinnitetään huomiota käytettävyyteen, valmistettavuuteen ja myös niihin taloudellisiin asioihin, että mikä on kannattavaa ja minkälaisilla materiaaleilla kannattaa valmistaa.
Ja sitten taas palvelumuotoiluhan on jonkun palvelun muotoilua, että mulle joku on joskus esimerkkinä sanonut vaikka nämä skuutit mitä Helsingissä on, että siinä on loistavasti se palvelu muotoiltu, että joku on halunnut vuokrata sähköskuutteja ja sitten on tehty semmonen palvelu, että sä puhelin-appilla otat ne ja voit jättää aina mihin haluat ja ottaa aina uudestaan, niin sehän on loistavasti muotoiltu palvelu.
Ja sitten taas vuorovaikutussuunnittelu, niin se on erilaisten käyttöliittymien suunnittelua, että miten ne ois helppokäyttöisiä, miellyttäviä käyttää ja selkeitä. Että täällähän on vaikka vuorovaikutussuunnittelun puolella Ashley opettajana ja hän on todella pätevä siinä. Hän on tainnut itse asiassa olla tuolla Ouralla joskus töissä, liekö ihan omistajaportaassa. Mutta kuitenkin, että noita kolmea voi opiskella täällä. Ite oon tuohon tuotemuotoiluun keskittynyt. Oon lukenut sivuaineena palvelumuotoilua, mutta tuo tuotemuotoilu on itelle lähinnä sydäntä ja siihen pyrin, sen saralla työllistymään.
No, lähetäänpä siitä liikkeelle, että minkälaiset tilat meillä on vaikka täällä teollisen muotoilun puolella, niin ne on aika uudet ja monipuoliset. Meillä on prototypoinnin paja tuolla missä on laserleikkurit, 3D-tulostimet. Sitten meillä on puutyöstöpaja, missä on kaikki mitä puun työstämiseen nyt tarvitaan – sirkkelit, tasohöylät, hiomakoneet, sitten käsityökaluja aika paljon, liimauspöydät. Sitten meillä on metallintyöstöpaja, et siellä on kaikki hitsikoneet, pylväsporakoneet, leikkurit. Että kyllä täällä, sanotaanko näin että ihan semmoset ammattitason vehkeet ja työstökoneet, että on sorveja, CNC-koneita. Ja sitten on tuo meidän pajamestari, joka on tosi ammattitaitoinen ja hyvä neuvomaan sen koneen turvalliseen käyttöön. Jos teet vaikka jotain kurssityötä etkä oo ihan varma siitä työstä, menetelmästä, työmenetelmästä, niin hän osaa kyllä neuvoa ja antaa erilaisia vaihtoehtoja, miten se kannattais toteuttaa.
Mikä on ollut parasta tässä opiskelussa? Ehkä semmonen, että kun pääsee toteuttaa itseään, että on joku kurssi ja siinä annetaan joku tietty työ, että yrittäkää suunnitella vaikka joku huone... No, vaikka lamppu, niin aluksi miten lähdetään sitä sketsailee eli piirtämään, minkälaisia lamppuja tulee mieleen ja mikä ois hieno ja toimiva ja ehkä niitä rakennekustannuksia, että mikä ois vaikka edullinen tehdä tai mikä ois uusiutuvista materiaaleista, niin semmosta lähdetään tekemään. Ja sitten kun pääsee ite sinne pajalle tekee niitä prototyyppejä ja sitten siihen varsinaiseen materiaaliin pääsee kiinni ja siitä lähteä työstämään sitä... Ja loppupeleissä kun sulla on se tuote ja sä voit vaikka laittaa sen omille kämpille esille ja laittaa kavereille kuvan, niin se on tosi mukavaa ja ehkä jollain tavalla jopa semmosta koukuttavaa, että siinä innostuu. Ja opettavaista. Siinä oppii tosi hyvin. Se on ehkä parasta mitä täällä tehdään.
Kiitoksia kuulijoille ja pahoittelut, jos on jotain teknisiä ongelmia, että ääni kuuluu eri voimakkuuksilla, koska tää on mun eka podcast minkä mä teen, niin valitettavasti mä ehkä liikun vähän liikaa täällä studiossa. Välillä puhun ihan läheltä ja välillä täältä kaukaa. Mutta oli mukava jutella teille kaikille tästä ja toivottavasti joku kiinnostu tästä alasta. Ei muuta kun hyviä syksyn jatkoja. Törmäillään taas!