Vilma: Moi ja tervetuloa kuuntelemaan Lapin yliopiston Opiskelijaelämää-podcastia. Mä oon Vilma ja mä oon toisen vuoden oikeustieteen opiskelija. Tänään mulla on täällä kaksi vierasta mun kanssa ja me puhutaan vähän eri väylistä oikeustieteelliseen, et mitä kaikkia vaihtoehtoja hakijalla on. Mul on tänään täällä mun kanssa Julia ja Jenna.
Julia: Hei vaan. Mun nimi on Julia Tikka. Mä oon 26 vuotta ja alun perin Lahdesta kotoisin, ja mä oon tällä hetkellä ensimmäisen vuoden maisteriopiskelija täällä Lapin yliopistossa.
Jenna: Hei. Mä oon Jenna. Mä oon 21-vuotias ja oon ensimmäisen vuoden oikeustieteiden opiskelija. Oon alun perin kotoisin Raahesta.
Vilma: Mikä sai teidät hakemaan ensinnäkin oikikseen ja toisekseen just Lapin yliopistoon? Mikä siinä houkutteli?
Jenna: Päädyin hakemaan oikikseen, koska se on aina kiinnostanut mua. Päädyin hakemaan Lappiin sen takia, koska lukion jälkeen muutin tänne tekemään Rovala-Opistoon eli kansanopistoon oikeustieteen opintoja eli avoimen yliopiston opintoja, ja sitten sen vuoden aikana ihastuin Lappiin tosi paljon, että halusin jäädä tänne. Kun oon tosiaan kotoisin Raahesta (se on tuossa Oulun lähellä) niin en halunnut muuttaa hirveen kauas ja mulla oli poikaystävä täällä, niin oli monta syytä, miksi halusin Lapin yliopistoon. Lappi valloitti mun sydämen, niin en vaan sitten halunnut lähteä täältä pois, vaan halusin hakea tänne.
Vilma: Entä Julia?
Julia: Mulla on vähän erilainen tarina siitä, miten mä oon tänne tullu. En oo ihan sitä perinteistä reittiä tullut Lapin oikikseen, elikkä mä oon suorittanu alemman kansainvälisen oikeustieteen tutkinnon Tallinnan teknillisessä yliopistossa ja valmistuin sieltä 2019. Sen jälkeen olin vuoden asianajotoimistossa töissä Helsingissä, ja sitten päädyin hakemaan tänne maisterivaiheeseen ja hain myös moniin muihinkin kaupunkeihin Suomessa, joissa oikis on. Mä olin aina miettiny Lappia, et se on varmasti hirveen hyvä vaihtoehto, et täällä ois varmasti ihana olla. Sitten mun työkaverit siellä asianajotoimistossa, niin suurin osa oli täällä opiskellut ja hirveesti mulle kehui Lappia, minkälaista täällä on olla, Rovaniemeä kaupunkina ja näitä ihmisiä täällä. Se kuulosti tosi hyvältä, ja oon kyllä tosi iloinen, että tänne päädyin ja pääsin viime kesänä.
Vilma: Mul on kans ollu aika pitkään selvillä se, että haluun just oikikseen. Sitten kun hakuaika tuli, niin mä asuin silloin Turussa. Tein kanssa avoimen yliopiston opintoja samalla lailla ku Jennakin oli tehny ennen kouluun pääsyä. Mä siellä mietin, että joko mä haluan pysyy täällä kaupungissa tai sit mä haluun lähtee jonnekin tosi kauas. Sitten tää Lappi valikoitu vaihtoehdoksi, ja oon kyllä tykänny hirveesti ja iloinen, että uskalsin tänne lähteä. Te ootte tosiaan tullu eri väyliä. Mä oon tullu pääsykokeen kautta elikkä ihan perinteistä väylää, ja Jenna on tullu avoimen kautta.
Jenna: Kyllä.
Vilma: Haluutsä kertoo siitä vähän enemmän?
Jenna: Joo. Tosiaan aloitin tekemään siellä Rovala-opistossa niitä oikeustieteen opintoja. Siellä harjoiteltiin vastaustekniikkaa ja tehtiin niitä ihan oikeita kursseja. Sain siitä tosi hyvän pohjan. Siihen kuului myös valmennus pääsykokeeseen. En päässyt sitten sinä keväänä oikikseen. Päätin, että jatkan itsenäisesti kursseja täällä Lapin yliopistossa. Koko ajan oli vähän semmosta pientä huhua ja puhetta, että se avoimen väylä tulis tänne Lapin yliopistoon, niin pidin sitä vähän silleen silmällä samalla, kun tein niitä opintoja. Sitten sain tietää, että se väylä on tulossa. Tosiaan viime keväänä oli ensimmäisen kerran. Mulla meni opiskelusuunnitelmat vähän uusiksi, koska mulla ois jäänyt 2-3 opintopistettä siitä, että oisin voinut hakea. Piti sitten laittaa vähän suunnitelmia uusiksi. Vähän tehä kursseja nopiampaa ja otin Itä-Suomen yliopistossa yhden toisen kurssin, että pystyn hakemaan. Siinä oli semmonen aika kova aikapaine ja näin, mutta pystyin tekemään ne kurssit silleen kunnialla loppuun asti, niin pystyin sitten hakemaan. Hain sinä keväänä myös pääsykokeella, mutta olin tosiaan aika rikki siitä avoimen väylällä hakemisesta, niin en oikein pystynyt täysillä panostamaan siihen pääsykokeeseen, niin se meni vähän penkin alle, mutta onneksi avoimen väylällä sitten pääsin.
Vilma: Aika jännä, et sulla jäi tolleen ihan muutamasta opintopisteestä kiinni. Onneks sait raavittua ne kasaan sitten.
Jenna: Joo, siinä oli kyllä vähän epätoivon hetkiä.
Vilma: Varmasti, mut hyvä, että sait ne kaikki opinnot kirjattua ja suoritettua ajallaan.
Jenna: Joo. Tosiaan 1.4. piti olla kaikki opinnot tehtynä, koska mulla loppu yhteishaku, niin mä muistan... Mä 27.3. sain sen hakemuksen tehtyä, niin se ei kyllä monesta päivästä jääny kiinni, että en ois ehtinyt. Kun piti oottaa tosiaan hyväksilukuhakemusta tai sitä vastausta, et saanko hyväksiluvun Itä-Suomen yliopiston kurssista, niin kyllä siinä stressin hetkiä elettiin keväällä.
Vilma: Haluutsä kertoo vähän tuosta avoimen väylästä, et miten sillä haetaan ja mitä kaikkia vaatimuksia siinä on? Se on mulle ainakin ihan uus tuttavuus.
Jenna: Joo, elikkä siis Lapin yliopistossa voi suorittaa ihan oikeustieteiden kursseja. Ihan samoja kursseja, mitä mekin tehdään täällä. Nyt tällä hetkellä taitaa olla ensimmäisen vuoden opinnot aika lailla, mitä pystyy avoimessa tekemään. Vaatimuksena on, että pystyy hakemaan, niin pitää tehdä 45 opintopistettä niitä opintoja ja vähintään kolmosen keskiarvo pitää olla, että pystyy hakemaan, niin siitä sitten... Tänä vuonna tais olla kahdeksan paikkaa jaossa. Ne, ketkä täyttää nuo hakuvaatimukset, -kriteerit, niin se valitaan sitten keskiarvon perusteella, eli se on aika karua ja raakaa se kilpailu, että kuka sinne pääsee. Se on mun mielestä siinä mielessä tosi karua, että jos on tosi hyviä arvosanoja, niin jos yhestä kurssista saa vähän huonomman arvosanan, niin se voi kyllä tehä hallaa aika paljon sille keskiarvolle. Siinä kyllä pitää onnistua aika monella tapaa.
Vilma: Mut toihan on mun mielest tosi kiva vaihtoehto tuolle normille pääsykoerutistukselle, että pystyy suorittamaan niitä opintoja kuitenkin jo valmiiks. Säkin oot varmaan pystyny hyväksilukemaan niitä opintoja, mitä sä oot tehny avoimessa. Sun ei oo tarvinnu käydä enää uuestaan niitä kursseja, vaan sä oot siinä vuoden aikana, ku sä oot ollu avoimessa, tehny töitä myös sitten tän tutkinnon eteen.
Jenna: Joo, kyllä. Tosiaan sain ne suoraan hyväksiluettua, et ei tarvinnu ees hakea. Ne jäi mulla sinne opintorekisteriin ja se oli kyllä tosi kätevää, että nyt pystyn tekemään aika lailla toisen vuoden opintoja.
Vilma: Joo. Ihan sikahyvä.
Jenna: Joo. On kyllä.
Vilma: Entäs sitten Julia? Minkälainen toi sun hakuprosessi oli, ja mitä kaikkee täytyy ottaa huomioon, jos haluu lähtee maisterihaun kautta tänne Lappiin yrittämään?
Julia: Ensinnäkin täytyy olla se alempi oikeustieteen tutkinto suoritettuna siinä vaiheessa, kun Lappiin hakee. Tää vähän eroaa kaupungin mukaan, että minkälaiset vaatimukset on, että missä vaiheessa se tutkinto pitää olla suoritettu ja missä vaiheessa kaikki paperit kasassa. Hakuvaatimuksenahan siinä oli motivaatiokirje ja valintaessee. Myös suomen kielen taito piti todistaa jollakin tavalla. Se onnistui esim. niin, että jos on saanu ylioppilastodistuksesta C-arvosanan, niin se riitti eli se oli sillä sitten ihan selvä, että ei tarvinu kielikokeita tehdä tai sun muuta. Se oli silleen ihan selkeä prosessi, mutta kyllä se aika työläs oli siinä, kun kaks viikkoo oli aikaa tehdä ne valintaesseet. Mäkin kun hain kuitenkin kaikkiin oikiksiin Suomessa ja kaikkiin maisteriohjelmiin, niin kyllä siin vähän kiire meinas tulla.
Vilma: Oliks tuon alemman korkeakoulututkinnon ja sen motivaatiokirjeen lisäksi vielä jotain muuta vai oliks noi ne kriteerit?
Julia: Valintaessee oli ja sitten se suomen kieli piti todistaa. Mäkin kyllä laitoin kaikkia muita todistuksia, mitä oon töistä saanut suosituskirjeitä tai muita. Sit mä olin myös käyny avoimessa yliopistossa kursseja. Mä laitoin kaikista näistä todistukset sinne Opintopolkuun. Vaikka ne ei ollu varsinaisena hakuvaatimuksena, mutta katoin että niistä on varmaan sitten hyötyy, että mitä enemmän osoittaa sitä motivaatiota ja näyttää, että näin paljon oon jo tehnyt ja näin ahkera oon ollut. Koen, että siitä on voinu munkin kohdalla olla apua.
Vilma: Mitä fiiliksiä teillä oli silloin keväällä, kun te haitte? Tai kun Jenna yritti niitä viimeisiä noppia suoritella paniikissa... Oliko ihan kauhee stressi päällä?
Jenna: Kyllä oli, koska tosiaan se arvosanapaine on aivan järkyttävä. Mulla oli tosiaan kaks kurssia päällekkäin ja piti ne tosiaan tosi silleen nopiaan saada tehtyä, niin kyllä siinä oli aika hirveät paineet, mutta mä... Musta tuntuu, että mä olin myös tosi yksinäinen. Koska jos hakee pääsykokeella, niin on tosi paljon vertaistukea saatavilla, niin sitten kun hain avoimen väylällä, niin en tiennyt ketään, joka ois hakenut, niin se oli tosi yksinäistä. Musta tuntuu, että päällimmäisenä oli semmonen epävarmuuden tunne, että riittääkö arvosanat ja ehdinkö saamaan kaikki kurssit ajoissa kasaan ja näin. Sitten totta kai kun avoimen väylä on niin kilpailtu, niin en tienny, että paljonko on muita hakijoita, onko ne mua parempia ja näin, niin se oli tosi paljon mielessä. Tosiaan kun vasta viime keväänä tuli tuo avoimen väylä Lapin yliopistoon, niin vähän epävarmuus siitä, että miten se systeemi ylipäätään toimii. Sekin aiheutti sitten vähän harmaita hiuksia, mutta olin kuitenkin positiivisilla fiiliksillä. Ajattelin, että mulla on oikeesti mahollisuus päästä, mutta olin silti aika epävarma monesta asiasta.
Vilma: Entä Julia?
Julia: Mulla toi viime kevät oli hankala niin kuin varmasti monelle muullekin hakijalle ja yleisestikin ihmisille ton koronan takii, mut mulla oli viel semmonen, että mut lomautettiin siinä just ennen tätä yhteishakua, et se vähän vaikutti sitten mielialaan. Mulla oli sen hakuprosessiajan kyllä semmonen positiivinen fiilis kuitenkin. Aattelin, et kyl tää tästä ja kyl mä jaksan nää tehä. Sitten mulla oli semmoinen pelastus siinä, että sain myös tuolta Uppsalan yliopistosta maisteripaikan, niin se vähän lievensi sitä stressiä siinä. Aattelin, et on myös sitten se vaihtoehto B, jos ei Suomeen satu pääsee, mutta mulla oli kyllä koko ajan kirkkaana mielessä se, että Suomeen mä haluan ja sitä tavoitetta kohti mennään kyllä todella kovaa. Kyllä välillä tuntu, että hakkaa päätä seinään ja... Kattoi niin tarkkaan niitä valintaesseitä, et siel ei oo yhtäkään virhettä ja niitä kyllä hiottiin tosi paljon. Se ehdottomasti kyllä kannatti, kuten tässä nyt näkyy.
Vilma: Mä muistan kans silloin kun luin pääsykokeisiin, olin kyllä ihan tosi kovassa paineessa ja stressissä koko ajan. Oli vaan semmonen olo että vitsi, nyt pitää onnistua. Mäkin hain toista kertaa, kun mä en ollu ensimmäisellä kerralla päässy, niin tuntui jotenkin siltä, että nyt haluu sitten... Tää on viimeinen kevät, kun mä vietän lukemassa näit pääsykoekirjoja, että ens syksynä mä haluun sitten olla jo opiskelijariennoissa. Kyl oli tosi rankka mun mielestä se neljä, viis viikkoa, mitä me luettiin siihen pääsykokeeseen. Oli kyllä... Niin kuin Jenna säkin sanoit, että epätoivon hetkiä oli, mutta kyl mä joka aamu heräsin kuitenkin silleen semipositiivisena ja valmiina tekemään oikeesti töitä koulupaikan eteen. Mutta kyllä se kävi henkisen ja fyysisen terveyden päälle. Onks teillä minkälaisii vinkkejä avoimen väylän kautta hakeville tai maisterihaun kautta hakeville?
Jenna: Tosiaan mulla ois semmonen vinkki ainakin, että tosi hyvä suunnitelma... Se on hyvä suunnitella silleen etukäteen, että mitä kursseja aikoo tehä, paljonko niistä voi saada opintopisteitä ja vähän sitten kattoo, että jos on vara valita niitä kursseja, että mikä on semmonen mielenkiintoinen ja näin, mihin sitten jaksaa oikeesti panostaa ja lukea. Mulla kaatui se oma suunnitelma aika pahasti, mutta sitten tein uuden, kun päätin, että yritän kuitenkin hakea sillä avoimen väylällä, vaikka ei meinannut aluksi opintopisteet riittää. Älkää missään nimessä luovuttako. Itse meinasin luovuttaa, että haen sitten ens vuonna, nyt jää muutamasta pisteestä kiinni, ei voi mitään, mutta päätin ja sitten uskalsin kuitenkin yrittää, että en mä tässä mitään menetä. Se parin vuoden niin sanottu tuska on vain väliaikaista. Sitten kun oikeesti pääsette sinne tiedekuntaan, niin siellä ei oo oikeesti niin kova paine mitä avoimessa, että kilpailua ei mun mielestä oo kyllä niin paljoo mitä avoimessa on. Kyllä mun mielestä on paljon rennompaa nyt opiskella, vaikka tahti on kuitenkin kova, mutta se on silti rennompaa. Sanoisin, että katse ehdottomasti koko ajan kiinni siinä tavoitteessa. Matka on pitkä ja kivinen, mutta mä lupaan, että se on sen arvoista.
Julia: Mä voisin kertoo vähän vinkkejä. Mä oon näitä mun vinkkejä osalle sanonutkin, ketkä multa on kysyny, että mites sinne Lappiin sitten pääsis suorittaa maisterin tutkintoo. Tosi tärkeehän siinä on se, että mitä sä teet siinä kahen viikon aikana ja myös se, et mitä sä teet ennen sitä kahta viikkoa, silloin kun se yhteishaku alkaa. Antaisin semmosen tärkeen vinkin, että hoitakaa kaikki dokumentit ja paperit kuntoon ennen sitä yhteishaun alkamista. Teillä on tässä oikein hyvin aikaa, jos meinaatte tänä vuonna hakea, niin hoitaa ne nyt vaikka tän kuun aikana tässä kuntoon, niin sitten ei tarvii niitä stressata. Munkin esim. täytyy maistraatista hakea semmonen leima mun tutkintotodistukseen. Se oli koronan takii silloin niin, et sinne piti varata aika ja siin tuli vähän hässäkkää. Hoitakaa kaikki tämmöset ylimääräiset asiat pois alta, niin ei tarvii sitten siinä kun kirjoitatte niitä valintaesseitä, niin siinä samalla niitä pohtia. Kyl mä vinkkaisin niin, että vaikka siellä ei vaadita, että laitetaan mitään työtodistuksia tai suosituskirjeitä, niin en mä ainakaan kokenu, et siitä mulle mitään sanomista tuli, että mä ne sinne laitoin. En tiedä, onko niitä sitten otettu huomioon arvioinnissa, mutta mä ainakin koen sen niin, että kaikki maholliset todistukset on kyllä todella arvokkaita. Itse niihin valintaesseisiin, niin niihin täytyy ja kannattaa panostaa, jos haluaa päästä sisään tiedekuntaan. Siellä ne kuuluisat pilkkuvirheet voi olla kohtalokkaita siinä mielessä, että niiden vuoksi ei sitten välttämättä pääse tiedekuntaan sisään, et jos niitä on. Ne täytyy kattoo todella tarkkaan. Muutenkaan ei lähetä silloin vikana iltana hutaisemaan mitään, vaan mieluummin hyvissä ajoin, eikä missään tapauksessa kannata jättää sinne vikaan päivään tai iltaan mitään dokumenttien lähettämistä. Tehkää ajoissa, että ei tuu sen suurempaa paniikkia, ja pitäkää se tavoite kirkkaana mielessä. Ei se aina niin hirveen kivaa tai helppoo ole, mutta sitä kohti vaan kovaa. Välillä jos tulee itku, niin sekin on ihan ookoo. Siitä sitten vaan, kunhan jaksaa painaa eteenpäin ja jaksaa tehä ne valintaesseet ja motivaatiokirjeet parhaalla mahdollisella tavalla, niin palkinto on kyllä paras mahdollinen.
Vilma: Mä ehkä antaisin tuon saman vinkin, minkä Julia anto, että ei pelkästään se, et mitä teet siinä haun aikana tai pääsykokeisiin lukemisen aikana, vaan myös se, että miten sä oot hoitanu asiat vaikka kuukautta tai paria ennen sitä hakuaikaa. Koska mä ainakin huomasin, että ensimmäisellä kerralla kun mä hain ja en sitten päässy, niin mä olin ihan siis todella väsynyt, en jaksanu keskittyä ja tuntui, että haluis tehä kaikkea muuta kivaa. Ja nyt toisella kerralla kun mä hain, niin mulla oli sellainen mahollisuus, että mä pystyin olemaan kolme viikkoa tekemättä yhtään mitään. Siinä toisen viikon aikana mulla oli jo niin tylsää, että mä rupesin vaan oottamaan koko ajan, että milloin pääsee lukemaan ja milloin pääsee tutustuu siihen kirjallisuuteen. Sitten kun oli aika lukea, niin mulla oli tosi paljon energiaa ja hirveesti annettavaa sille lukemiselle. Niin kuin Jenna sanoit, ni toi suunnitelman tekeminen on kyllä ihan ehdotonta. Sit jos se kaatuu, niin pitää tehä vaan kylmäpäisesti uusi. Ja niin kuin sanoit, niin matka on pitkä, mutta se on kyllä ihan just arvoista.
Julia: On.
Jenna: Kyllä.
Vilma: Mitkä on nyt teidän fiilikset? Teillä on molemmilla reilu puol vuotta takana nyt Lapissa.
Jenna: En vois kyllä olla onnellisempi. Oon kyllä niin tyytyväinen, että hain ensimmäisenä sekä toisena tänne, tosiaan pääsykokeella ja sillä avoimen väylällä. Oon niin onnellinen, että oon täällä. Ei sitä aina välillä meinaa uskoa. Sitä aina välillä havahtuu, että ihanaa, mä oon täällä. Kyllä. Tosi onnellinen oon nyt kyllä.
Vilma: Hyvä kuulla.
Julia: Joo, mulla on kyllä ihan samat fiilikset. Mä oon tosi iloinen ja onnellinen täällä. Saa tehä just sitä, mitä itse haluaa. Kaikki ihmiset, ketä oon tavannu täällä... Musta tuntuu, et ne on tosi tärkee osa tätä kaikkee ja osa sitä onnellisuutta, ja ne sitten piristää kyllä silloin, jos meinaa tenttikirjoihin hajota pää tai joku muu. Mun täytyy ihan mainita, kun mulla kävi tuossa pari päivää silleen, et tuntui ihan hullulta, kun mä kävelin tonne Lapin yliopistolle ja katoin sitä Lapin yliopiston kylttiä. Mä olin joskus viime keväänä kattellu sitä vaan kuvista, niin tuntu ihan hullulta et niin, mä oon oikeesti nyt täällä opiskelijana ja tää on oikeesti totta. Välillä vaan havahtuu siihen, et täällä sitä oikeesti ollaan ja sai sen suurimman unelman toteutettua. Se tuntuu kyllä tosi ihanalta.
Jenna: Joo. Tiiän kyllä ton fiiliksen, ku ite oon tosiaan asunut täällä sen pari vuotta ennen kuin pääsin tiedekuntaan, niin mennyt ihan sen Lapin yliopiston ohi. Siinä on kyllä itkua väännelly, kun on mennyt ohi ja sitten aatellut, että en vieläkään päässyt, mutta nyt... Ei sitä aina meinaa uskoa, että se suurin unelma on saavutettu.
Julia: Juurikin näin.
Vilma: Hei, kiitos paljon, kun tulitte tänne juttelemaan mun kanssa ja kertomaan vähän teiän hakuprosesseista. Haluutteks te lähettää vielä jotkut nopeet terveiset?
Jenna: Ihan älyttömästi tsemppiä tähän kevääseen opiskelijoille ja myöskin hakijoille.
Julia: Ei muuta ku paljon tsemppiä kaikille maisterihaun kautta hakeville. Antakaa kaikkenne. Se palkinto kyllä siellä odottaa. Kyllä tuutte viihtymään täällä. Ette kadu hetkeekään, jos tänne tuutte, että tehkää kaikkenne. Paljon tsemppiä vaan kaikille.
Vilma: Kiitos, että kuuntelitte tän Opiskelijaelämää-podcastin jakson. Me kuullaan sitten seuraavassa jaksossa taas. Moikka.
Julia: Moi moi.
Jenna: Heippa.