Jenna: Hei vaan kaikille ja oikein lämpimästi tervetuloa kuuntelemaan Lapin yliopiston Opiskelijaelämää-podcastia! Tänään täällä on teidän kanssa höpöttelemässä Jenna oikeustieteiden tiedekunnasta. Tänään meidän aiheena on ylipäätään oikeustieteen opinnot, eli keskustellaan ja jutellaan vähän siitä, että minkälaista on opiskella oikeustieteitä nimenomaan juuri täällä Lapin yliopistossa. Eli jos oot nyt hakemassa oikeustieteelliseen tiedekuntaan – nythän on tosiaan pääsykoelukeminen oikikseen aika hyvässä vauhdissa – tai jos oot kiinnostunut joskus hakemaan oikeustieteelliseen tiedekuntaan, niin jää ehdottomasti kuuntelemaan! Tämä jakso varmasti koskee sinua, koska tämä on nimenomaan suunnattu sellaisille keitä kiinnostaa oikeustieteellisessä opiskelu tai jotka ovat nyt tänne hakemassa.
Tässä jaksossa käydään siis muutamia sellasia mun kohtaamia olettamuksia oikeustieteiden opiskelusta läpi. Eli mä oon muutamia sellasia juttuja kuullut, mitä oletetaan että oikeustieteellisessä opiskelu on, niin käydään niitä läpi että ovatko ne mun mielestä paikkansapitäviä. Sen jälkeen mä ajattelin kertoa vähän silleen yleisemmin ja laajemmin siitä, että minkälaista se opiskelu täällä oikiksessa ihan oikeasti on. Semmonen huomio tähän ihan alkuun, että mähän pystyn kertomaan tosiaan vaan omia kokemuksia ja omia mielipiteitä, ja myös sitten mun näkökulmat on nimenomaan tästä Lapin yliopiston näkökulmasta. Eri tiedekunnissa opiskelu saattaa vaihdella kuitenkin jonkin verran, niin mä kerron nimenomaan nyt tästä Lapin yliopiston oikiksen näkökulmasta.
Ensimmäinen olettama mitä tässä käydään läpi on, että oikeustieteellisessä opiskelu olisi pelkästään sellaista pykälien pänttäystä, lakien lukemista ja nimenomaan sitten vielä lakien tai lakipykälien yksityiskohtaista pänttäystä ja lukemista. No, tämä voi pitää paikkaansa ja tämä myös toisaalta ei pidä paikkaansa. Eli mitä mä tällä tarkotan, niin tää vähän riippuu. Eli toisin sanoen meillä on... Totta kai korona-aika on vaikuttanut aika paljon meidän opintoihin siinä mielessä, että tentit ovat olleet sitten Moodlessa tällaisia soveltavampia salitenttejä, mutta sitten jos ei oteta sitä korona-aikaa huomioon, niin normaalisti meillä on aika paljon salitenttejä, eli missä ei saa käyttää mitään lakikirjoja tai materiaaleja sitten apuna. Eli siinä mielessä niin joo: jotkut asiat täytyy osata ja hahmottaa ilman sitä materiaalia eli tietyllä tapaa opiskelu on sellasta pänttäämistä ja sitä lakien lukemista ja nimenomaan sitä ihan rehellistä pänttäämistä. Mutta se on vaan ihan yks pieni osa sitä, mitä meidän opinnot oikeasti on. Eli kyllä mä itse sanoisin että meidän opinnoissa täytyy kyetä hahmottamaan aika isoja kokonaisuuksia, elikkä tällöin se pelkkä lakien tai varsinkin yksittäisten pykälien lukeminen ja pänttääminen ei riitä, vaan pitää pystyä hahmottamaan isoja kokonaisuuksia laista, mutta myös ihan sitten kurssikirjallisuudesta. Aika iso osa meidän monia kursseja on, että kurssin lopussa on tällanen aika iso lopputentti, missä on hyvin laaja tenttimateriaali, joka täytyy osata hahmottaa siellä tentissä, niin se on sitten siinä myös aika isossa roolissa niiden lakien lisäksi.
Näihin tenttimateriaaleihin ja tarkemmin kurssien suoritustapoihin mä palaan vielä myöhemmin tässä jaksossa, mutta jos vielä palataan siihen pykälien pänttäämiseen, niin aika iso osa myös meidän opintoja ja tenttien suorittamista on kyky osata soveltaa sitä oppimaansa ja kyky osata soveltaa niitä lukemiaan pykäliä. Eli se ymmärtäminen ja se että osaa soveltaa sitä oppimaansa, niin se on tosi isossa roolissa myös. Eli tenteissä saattaa olla oikeustapauskysymyksiä joihin täytyy osata vastata, joten se että lukee ja pänttää jotakin tiettyjä pykäliä, niin jos ei sitä ymmärrä sitä sen pykälän sisältöä eikä sitä sitten osaa soveltaa johonkin käytännön oikeaan oikeuskysymykseen tai oikeusongelmaan, niin sillä ei hirveän pitkälle sitten pääse. Elikkä täytyy osata soveltaa.
Toinen semmonen asia mitä mä oon välillä kuullut oikeustieteen opiskeluun liittyen on se, että täällä ratkaistais hirveen paljon jotenkin tällaisia oikeusongelmia ja oikeustapauksia. Kurssit meillä koostuu aika paljon siitä… tai oikeestaan se opiskelu painottuu tosi paljon itseopiskeluun. Meillä on totta kai luentoja ja näin, mutta aika paljon se on sitä yksin puurtamista myös sitten sen tenttikirjan ääressä ja sitten täytyy valmistautua siihen tenttiin, mikä on kurssin lopussa. Mutta tosi moneen pakolliseen kurssiin meillä sisältyy pakollisia oikeustapausharjoituksia, eli mitkä on semmoisia ryhmätöitä, joissa täytyy yhdessä ratkaista joku tämmöinen annettu oikeustapaus. Ja mahdollisesti se täytyy myös sitten esittää muulle ryhmälle sitten, kun ne omat oikeustapaukset on saatu tehtyä. Eli yleensä opettaja on antanut meille jonkinlaisen oikeudellisen ongelman tai oikeustapauksen, mikä meidän tulee sitten ratkaista, tai meidän tulee antaa siihen joku oikeudellinen arvio siitä tapauksesta.
Mutta sitten joskus ollaan päästy esim. luonnostelemaan oikeudellisia asiakirjoja muun muassa, elikkä se on sitten tosi paljon sitä soveltavaa osuutta sitten niistä opinnoista, elikkä se on tosi hyvää vastapainoa sille kirjan pänttäämiselle ja yksin lukemiselle, kun pääsee tekemään noita oikeustapausharjoituksia ja ryhmätöitä. Ja itse oon kyllä tosi paljon aina jännittänyt tuollaisia ryhmätöitä, varsinkin jos täytyy joutua sitten esittämään koko muun ryhmän edessä sitten se oikeudellinen arvio siitä tapauksesta, mutta ne on oikeasti tosi hyviä oppimistilaisuuksia. Musta tuntuu, että mä en oo ainakaan alussa kovin hyvin edes itse huomannut sitä, kuinka hyviä oppimistilaisuuksia ne on, koska jotenkin sitä ajattelee että haluaisi käyttää sen ajan mieluummin siihen tenttiin valmistautumiseen kuin johonkin tämmöiseen ”turhaan” ryhmätyöhön. Mutta sitten jotenkin loppuajasta varsinkin kun alkaa hahmottumaan ne asiat, niin jotenkin sitä vaan huomaa että se aihe mistä sä oot sen oikeustapauksen sun ryhmän kanssa tehnyt, niin se on joku... Tai se on semmoinen asia minkä sä hahmotat paljon selkeemmin, kun siitä on päässyt tekemään selvitystä ja antanut oman oikeudellisen arvion siihen tehtävään. Niin siinä mielessä ne on oikeesti tosi hyviä oppimistilaisuuksia, oppimiskokemuksia, et niitä ei kannata silleen säikähtää, vaan itse olen kyllä suoraan sanottuna... En ole aikaisemmin niistä pitänyt, mutta tälleen jälkikäteen ajateltuna ne on olleet kyllä oikein hyviä kokemuksia, oppimistilaisuuksia.
Kolmas olettama mitä mä oon kuullut aika paljonkin... Tai tää on oikeastaan semmonen eräänlainen kysymys. Elikkä mä oon kuullut aika usein sitä, että onko oikeustieteellisessä opiskelu tylsää. Eli saatetaan ehkä olettaa, että täällä opiskelu on sitä nimenomaan lakien ja pykälien pänttäämistä ja sitä pidetään sitten tosi tylsänä ja semmosena ikävänä asiana. Täytyy itse nyt sitten tähän sen verran kommentoida, että täähän riippuu tosi paljon, koska ei oikeustiede voi kiinnostaa tietenkään kaikkia! Mutta jos nyt oman näkemykseni saan oikeustieteen opiskelijana sanoa, niin täällä opiskelu ei ole mun mielestä missään nimessä tylsää.
Meidän opinnoissahan on tarkoitus, että me käydään tosi laaja yleiskatsaus koko Suomen oikeusjärjestelmästä ja niistä oikeudenaloista mitä Suomessa on. Kun se aihealuekin mitä me opiskellaan tässä viiden vuoden aikana on itsessään jo niin laaja, niin se on ymmärrettävää, että vastaan tulee opintojen aikana asioita ja aiheita ja oikeudenaloja mitkä ei välttämättä sitten kaikkia kiinnosta, tai ei kiinnosta niin paljon kuin jotkut muut oikeudenalat ja aiheet. Ja samalla taas on täysin ymmärrettävää, jos löytyy joku kurssi tai joku aihealue mikä kiinnostaa todella paljon ja tietää että ”tää on se mun juttu, tätä mä haluan tehdä” ja on tosi varma siitä omasta suunnasta mihin haluaa opintoja ja sitten varsinkin uraa opintojen jälkeen lähteä sitten viemään. Niin kyllä se on täysin ymmärrettävää, että sitten muut asiat ei välttämättä kiinnosta niin paljon. Ja koska kuitenkin näin laajaa aihealuetta me täällä opiskellaan, ja kyllä mulla itselläkin on tässä parin vuoden aikana korostuneet muutamat tietyt aiheet ja oikeudenalat mitkä mua kiinnostaa. Totta kai jos ei niitä opiskele, niin vastaan saattaa tulla semmoisia oikeudenaloja ja aiheita mitkä ei välttämättä niin paljon kiinnosta, kun tuntuu että on löytänyt jo sen oman jutun mitä jatkossa haluaa tehdä ja mihin haluaa paneutua ja syventyä tarkemmin.
Eli kaiken kaikkiaan mun näkemys on se, että oikeustieteellisessä opiskelu ei ole tylsää, eli enemmänkin saattaa sitten olla vaan aiheita mitkä kiinnostaa enemmän ja mitkä sitten kiinnostaa vähän vähemmän. Niiden vähemmän kiinnostavien aihealueiden opiskelu ei sitten välttämättä oo niin kivaa ja saattaa tuntua vähän tylsältä jos vertaa niihin, mitkä sitten enemmän itseä kiinnostaa. Ja kuten mä itsekin äsken tossa jo sanoin, niin koska meillä on tarkoitus nimenomaan käydä semmoinen yleiskatsaus ja yleiskuva Suomen oikeusjärjestelmästä, niin siinä mielessä voi ajatella, että meidän opinnoissa on sitten aika paljon vaihtelevuutta. Eli kun käydään periaatteessa sen yhden aiheen sisällä viiden vuoden aikana niitä opintoja, mutta sitten kun oikeudenaloja ja aiheita ja kursseja lähtee aivan niin paljon eri suuntiin tän oikeustieteen sisällä, niin se tuo samalla tosi paljon vaihtelevuutta niihin opintoihin ja kursseihin mistä mä oon itse tykännyt tosi paljon. Se on yksi syy, miksi pidän täällä opiskelusta ja sen takia opiskelu ei ole minun mielestäni tylsää.
Neljäs ja viimeinen olettamus mitä mä oon itse kohdannut oikeustieteisiin liittyen on se, että täällä opiskelu on vaan pelkkää lukemista, tai oikeestaan opiskelu on vaan pelkkää opiskelua, eli toisin sanoen ei jää sitten aikaa harrastuksille tai millekään muulle. Sehän on totta, että meidän opinnot vie aika paljon aikaa, että luettavaa on paljon, opittavaa on paljon ja tahti voi olla aika kovakin, joten siinä mielessä se on totta että on paljon yksinpuurtamista ja opiskelua on kyllä aika paljon. Mutta mä itse koen sen sillä tavalla, että kun aikatauluttaa hyvin ja suunnittelee sitä omaa opiskelua ja vähän miettii että mitä aikoo tehdä milloinkin, niin siitä opiskelusta saa silleen tehokasta, jolloin jää opiskelupäivän jälkeen aikaa myös muulle, just harrastuksille, kavereille – mille tahansa, mitä haluaa vapaa-ajalla tehdä. Se on ehdottoman tärkeää, että sitä aikaa kaikelle muulle jääkin, et se opiskelijaelämä ja yliopistossa opiskelu ei saa olla sitä, että sä vaan yksin istut kotona ja opiskelet sen viis vuotta, tai kauanko nyt opiskeleekaan, vaan täytyy jäädä aikaa mulle. Ja itse oon sitä mieltä, että jos panostaa siihen aikataulutukseen ja priorisointiin, niin kyllä sitä aikaa jää myös sitten kaikelle muullekin ja sitä pitääkin jäädä.
Nyt voitais siirtyä käsittelemään vähän sitä, että millaista se opiskelu nyt sitten oikeasti meidän tiedekunnassa on. Tossa äskettäin kun käytiin vähän noita olettamuksia oikeustieteiden opinnoista läpi, niin kyllähän siinä jo tuli hyvin selväksi se että millaista opiskelu täällä on, mutta ajattelin vähän vielä jakaa omia ajatuksia, näkemyksiä siitä että millaista opiskelu täällä on.
Eli mistä meidän pakolliset opinnot ja pakolliset kurssit sitten koostuu? Elikkä pääsääntöisesti meidän kurssit on 10 opintopisteen laajuisia, eli oikeesti aika laajoja kokonaisuuksia. Totta kai niitä kursseja on sitten ehkä vähän harvemmin kun ne kestää vähän pidempään, kun ne on tosiaan sitten niitä 10 opintopisteen laajuisia pääsääntöisesti. Siitä huolimatta tahti on kuitenkin aika kovaa sitten kursseilla, mutta näitä 10 opintopisteen kursseja kutsutaan siis pooleiksi, eli meillä on tämmöinen poolijärjestelmä, mikä on mun mielestä tosi selkeä ja hyvä rakenne. Sen tarkoitus on siis se, että kerätään periaatteessa yhteen kurssiin useampia aiheita ja oikeudenaloja, koskien jotakin isompaa aihetta. Eli esimerkiksi varallisuusoikeuden pooliin kuuluu esimerkiksi sopimusoikeutta ja vahingonkorvausoikeutta, eli meillä ei ole sopimusoikeuden ja vahingonkorvausoikeuden kursseja erikseen, vaan ne on sitten kaikki yhdessä siinä varallisuusoikeuden poolissa. Ne kuitenkin kaikki käsittelee vähän samaan asiaa, eli on haluttu sitten sillä poolijärjestelmällä mahdollistaa, että on mahdollisuus silleen laajasti oppia saman aihealueen alla olevia asioita.
Sitten kun nämä meidän kurssit on aika laajoja ja kurssien lopussa yleensä on lopputentti, niin se tarkoittaa yleensä myös sitä, että sivumäärä tenttialueessa on aika laaja. Elikkä meidän tenttialueet ja ne sivumäärät on aika pitkiä. Tähän on tosi haastavaa sanoa mitään tiettyä sivumäärää mikä yleensä pitää kurssia varten lukea, mutta mä sanoisin, että se pyörii ehkä 800 ja 1000 sivun välissä, tai silleen plus-miinus jotain, siltä väliltä suunnilleen per kurssi. Se saattaa alkuun kuulostaa aika pelottavalta, että apua, että yhtä kurssia varten noin hirveästi materiaalia ja siihen vielä luennot ja mahdolliset oppimispäiväkirjat tai ryhmätyöt tai tämmöiset sitten päälle, mutta mitä itse oon huomannut tässä opintojen aikana niin joo, se alussa tuntuu tosi raskaalta jos ei oo tottunut sellaisiin opintoihin, mutta siihen tottuu pikkuhiljaa. Ja se aika, mikä sulla opintojen alussa menee jonkun tenttialueen kahlaamiseen, niin se koko ajan helpottuu ja jossakin vaiheessa sen laajan, hirveän, järkyttävän pitkän tenttialueen lukemiseen ei menekään enää niin paljoa aikaa kun on aikaisemmin mennyt.
No sitten, millasia tenttejä meillä on? Kuten alussa jo sanoin, niin meillä saattaa olla tällaisia salitenttejä, missä ei saa siis olla mitään materiaaleja apuna sitten siinä tentissä. Mutta sitten meillä on myös lakikirjatenttejä, elikkä niihin saa ottaa sitten lakikirjan mukaan jota saa käyttää apuna oikeustapauksen ratkaisemisessa. Ja varsinkin nyt korona-aikana meillä on ollut Moodlessa tällaisia tosi soveltavia tenttejä, eli siinä sitten täytyy osata soveltaa sitä oppimaansa, eli siinä tulee taas esille se soveltamisen tärkeys mistä aikaisemmin jo sanoin.
Oikeustapauksista jo puhuinkin aikaisemmin, eli moneen kurssiin kuuluu pakolliset oikeustapausharjoitukset jotka tehdään ryhmätyönä. Lisäksi meillä kuuluu kursseihin luentoja joissa käydään kurssin aihealueen kannalta relevantteja asioita läpi, että luentojen määrä saattaa vähän vaihdella, mutta yleensä ne luennot painottuu tonne kurssin alkupuolelle ja sitten siinä on myös ne mahdolliset oikeustapausharjoitukset. Ja kurssin loppupuolella ei välttämättä oo mitään opetusta tai mitään tällaista mitä yhdessä sitten käytäis läpi, vaan sitten kaikki keskittyy sen tenttikirjan lukemiseen ja valmistautuvat siihen tenttiin. Eli tässä oli lyhykäisyydessään ja tiivistettynä semmoinen aika perusrunko mitä meidän pooleissa eli näissä pakollisissa kursseissa sitten on.
Sitten sellainen sivuhuomio minkä haluan ottaa vielä tähän, niin oikeustiede on siitä mielenkiintoinen yliopistoala, että meillä opintoihin ei kuulu sivuaineita, elikkä me käydään sitä oikeustiedettä ja Suomen oikeusjärjestelmää läpi sitten, että se on niin laaja alue, niin ei sitten kuulu pakollisena mitään sivuaineen ottamista meidän opintoihin. Elikkä meillä on vapaasti valittavia opintoja, elikkä valinnaisia notaari- sekä maisterivaiheessa, mutta totta kai sivuainekokonaisuuksia muista tiedekunnista esimerkiksi saa ottaa niin sanotusti ylimääräisenä jos haluaa, ja jos niitä jaksaa suorittaa. Sitten ylipäätään näistä miedän opinnoista, että onko ne nyt sitten hirveen raskaita ja onko opiskelu aikaa vievää, niin opiskelu joo vie aikaa koska meillä ne tenttialueetkin on niin laajoja. Itsenäinen opiskelu vie aika paljon aikaa, mutta mä itse koen että jos se oikeustiede kiinnostaa, niin sitten sitä on totta kai mielekkäämpää opiskellakin. Mutta totta kai siinä on tosi tärkeessä roolissa se, että osaa aikatauluttaa ja priorisoida sitä omaa opiskelua ja sitä mitä tekee milloinkin, että oikeasti jää aikaa sitten kaikelle muullekin. Että se on täysin mahdollista, että opiskelee tehokkaasti ja hyvin, mutta sitten mahdollista on samalla myös se, että jää aikaa harrastuksille ja kaikelle muulle.
Eli mun pointti tässä on se, että vaikka opiskelut vievät paljon aikaa ja näin, niin kuitenkin siitä huolimatta jos opiskelu oikeustieteellisessä oikeesti kiinnostaa ja siihen on motivaatiota ja täällä haluaa opiskella, niin kyllä täällä ihan ehdottomasti pärjää ihan jokainen joka niissä opinnoissa haluaa pärjätä. Elikkä tehtävää on paljon, mutta siitä kyllä ehdottomasti selviää, joten sitä ei missään nimessä kannata pelätä jos oikeustieteelliseen olet hakemassa tai suunnittelet hakevasi!
Ja oikeustieteellisessähän on opiskelun vastapainoksi kaikkea opiskelutapahtumia ja kaikkea muuta kivaa mitä sitten se yliopisto-opiskelu tuo mukanaan, elikkä kun sä pääset yliopistoon, niin sulla ei vaan lävähdä siihen kasvojen eteen 1000-sivuisia tenttialueita ja näin, vaan siellä on myös vastapainona sitten sitä kivaakin toimintaa. Pääsee mukaan yliopiston ja ainejärjestön kaikkiin kivoihin tapahtumiin ja aktiviteetteihin, että se opiskelu sitten tuntuisi silleen kivemmalta ja se oma yliopistoura tuntuisi sitten mielekkäämmältä vielä enemmän.
Eli pähkinänkuoressa se, mitä oon halunnut tällä jaksolla tuoda ilmi, on se että voin oikein lämpimästi suositella oikeustieteellisessä opiskelua. Eli jos olet nyt hakemassa oikeustieteelliseen tai suunnittelet että haet tulevaisuudessa oikeustieteelliseen, niin haluan toivottaa oikein paljon tsemppiä hakemiseen ja toivottavasti nähdään täällä Lapin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Kiitos kun kuuntelit tämän Lapin yliopiston Opiskelijaelämää-podcast-jakson. Haluan toivottaa kaikille ihanaa kevättä ja erityisesti oikein ihanaa, toivottavasti pian alkavaa kesää. Kiitos, kun kuuntelit, heippa!