Saija: Moikka kaikille kuuntelijoille! Meitä on täällä neljä sosiaalityön opiskelijaa kertomassa teille mahdollisesti ja toivottavasti tuleville saman alan opiskelijoille, että miksi kannattais hakea opiskelemaan just tätä sosiaalityötä tänne Lapin yliopistoon Rovaniemelle. Elikkä sosiaalityön perusopintoihinhan kuuluu tällainen rakenteellisen sosiaalityön kurssi. Tämä podcast -jakso on osa tämän kurssin suoritusta. Mitähän tää rakenteellinen sosiaalityö sitte tarkottaa? No hyvin lyhyesti ja yksinkertaisesti sanottuna se on sitä, että sen tarkoituksena on tehdä näkyväksi sosiaalihuollon asiakkaitten ongelmia, tarpeita, ja myös niitä vahvuuksia ja sitä, miten nämä ovat suhteessa sitten yhteisöön ja yhteiskuntaan. Mutta ehkä pieni esittely ois meistä opiskelijoistakin tarpeen. Elikkä mie voisin alottaa tässä, ku oon jo puheessa. Eli mie olen Saija ja 29 vuotta. Hain opiskelemaan yliopistoon sosiaalityötä keväällä 2020, eli olen ensimmäisen vuoden opiskelija. Mun taustasta sen verran, että mä oon valmistunu ammattilukiosta 2012 ja ylioppilas-lähihoitajaksi. Elikkä sosiaali- ja terveysala on pikkusen jo tutuksi tullut. Ja sitten sainkin sillon heti vakituisen työpaikan tuolta keskussairaalasta. Sitte mietin niitä syitä miksi haluan hakea tätä opiskelemaan, ni se oli juuri tää aika varma työllistyminen, ja sitte alan monipuolisuus. Mutta entäpä Sanna F., kerrotkos jotain itsestäs?

Sanna F: Joo. Moikka vaan. Tosiaan oon Sanna, 41-vuotias sosiaalityön opiskelija Kotkasta. Mie päädyin opiskelemaan sosiaalityötä Lapin yliopistoon kahden välivuoden jälkeen. Eli mie valmistuin aikuislukiosta ja sen jälkeen kahtena vuotena mie pyrin tonne Helsinkiin opiskeleen sosiaalitieteitä, mutta en päässy, niin mie opiskelin sitte niitä tuolla avoimes yliopistossa töiden ohella. Avoimen opinnoista hyväksiluettiin kaikki kurssit, joten käytännössä mie oon jo kolmannen vuoden opiskelija. Sosiaalityö valikoitui niistä sosiaalitieteistä työtilanteen takia ja sit toisaalt myös sen konkreettisen luonteen takia. Sosiaalityö ja sosiaalityöntekijät on moneen suuntaan vaikuttavia, niinku just kuten Saija tos sano, niin yksittäisten ihmisten, perheiden, yhteisöiden, mutta myös yhteiskunnan rakenteisiin päin. Se on tosi kiinnostavaa minusta. Opiskelu nykyään, varsinkin näin korona-aikaan, kun lähes kaikki hoituu etänä, tuntu tosi houkuttelevalle ajatukselle, koska ei tarvi lähtee täält omast kotikaupungist mihinkään. Mie voin opiskella täällä, mul on perhe ja sosiaaliset piirit kaikki tääl, ni tää on tosi näppärää ja tosi mukavaa. Mites Henni, mitenkäs sie päädyit Lapin yliopistoon?

Henni: Hei, elikkä mie olen Henni ja mie olen 22-vuotias, Pellosta kotosin. Mie halusin opiskeleen sosiaalityötä siksi, että mie en halunnu hoitotyöhön, mutta halusin kuitenkin saman tyyppiseen ihmisläheiseen työhön ja ehkä semmoseen auttamistyöhön. Aiemmin olen hakenut kans lääkikseen ja sosionomiksi, sairaanhoitajaksi. No lääkikseen en päässy, sosionomiks olisin päässy, mutta en enää sitte halunnu. Halusin tänne yliopistoon, koska sosiaalityöntekijöillä on parempi työllisyystilanne ku sosionomeilla, ja myös vähän parempi palkka. Ja mie pääsin sisään ylioppilastoikkarilla, ei tarvinnu tehä pääsykoetta. Oon asunu nyt Rovaniemellä tämän ensimmäisen puoli vuotta, mutta aion nyt muuttaa takas Pelloon, että tosiaan tämän koronan takia opiskelu sujuu hyvin etänä ja jatkossakin eihän aina opinnoissa ole niin paljoa noita läsnäoloa vaativia, niin jatkossakin tarkotus opiskella sieltä päin. Teen töitä opintojen ohessa ja sekin on sujunu ihan hyvin, että ei ole niin hirveetä stressiä opinnoista, että voi tehä sen verran mitä itestä tuntuu kivalta. Mutta sitte seuraavaksi Sanna K. vois kertoa ittestään?

Sanna K: Moikka kaikille, mie oon Sanna, 24 vuotta, ja oon muuttanut nyt Vantaalta Rovaniemelle. Mä päädyin tälle alalle oikeestaan sattumalta, ku pari vuotta sitte mä hain psykologiaa opiskelemaan, mut ne pääsykokeet tuntu hankalalta siinä olevan tilastotieteen takia, joten mä päädyin sit takasin Opintopolkuun selaileen vaihtoehtoja, et mitä vois opiskella. Sit tuli oikeestaan vastaan tää sosiaalityö. Mä tutkin, et mitä työllistymisvaihtoehtoi on ja millasta tää ala muutenki olis. Mä pääsin pääsykokeen kautta sisään, mikä järjestettiin viime vuonna koronan takii täysin verkossa ja kaksosasena. Siin ensimmäises osas oli monivalintakysymyksii sen ennakkomateriaalin pohjalta ja toinen osa oli aineistoessee, jossa piti soveltaa sit yhtä näist ennakkomateriaalin aineistoista sekä siin kokees annettuu aineistoo, ja niiden pohjalta sit kirjottaa tää essee. Vaikka tää ala oli mulle aika tuntematon ja mä en oikee tienny täst mitään, ni mä oon ihan ilonen, et mä oon lähteny tänne opiskelemaan. 

Saija: Okei, elikkä me haluttais rikkoa jotain ennakkoluuloja mitä sosiaalityöhön ja sosiaalityöntekijöihin liittyy. Sosiaalityöstähän tulee usein negatiivisiakin uutisia mediassa, ja siks me kysyttiinki kavereilta, että mitä he aattelee sosiaalityöstä. Melko yleinen käsitys oli, että sossut ovat erityisesti äitien puolella ja, että sossut vie aina lapset. Ja toki, totta on, että sosiaalityöntekijät voivat joskus harvoissa tilanteissa sijoittaa lapsen tai lapset tilapäisesti ja joskus pysyvästikin perheen ulkopuolelle, mutta toki hyvästä syystä. Ja tekeväthän sosiaalityöntekijät paljon muutakin.

Sanna K: Joo, eli sosiaalityöntekijät auttaa ja tukee esimerkiksi silloin, kun perheen arjessa on haasteita vanhempien jaksamisen tai lapsen koulunkäynnin takia. Sosiaalityöntekijät etsii yhdessä niitä ratkaisuja niihin vaikeisiin tilanteisiin, joilla niitä voidaan muuttaa, tai sit näil keinoilla voidaan helpottaa sitä arjen sujumista. Eli sosiaalityöntekijät ovat yhteiskunnassa meitä jokaista varten, ja sosiaalityöntekijät ovat todellisia ammattilaisia, joilla on laajat keinovalikoimat haastaviin aikoihin. 

Sanna F: Joo, sosiaalityöntekijöillä, kuten rakkaalla lapsella, on monta nimee. Sossu, sossun tantta, tai sossun ämmä. Puheesta siis kuuluu, et ala on toistaseksi vielä naispainotteinen. Sitä ei kuitenkaa kannata pelästyä, jos vielä miettii minne hakis kouluun, vaan ala sopii kaikille sukupuolille ja meitä kaikkii kaivataan sinne vahvuuteen. 

Henni: Meillä on täällä vieras, Vera Fiorentino, joka on sosiaalityöntekijä, tutkija, ja yliopisto-opettaja. Hän on ollu töissä ainakin Lapin sairaanhoitopiirissä turisti sosiaalityöntekijänä auttamassa matkailijoita. Turistisosiaalityöntekijää tarvitaan silloin, kun matkaajat kohtaavat lomallaan vastoinkäymisiä tai onnettomuuksia. Vera kertoo nyt meille ja teille sosiaalityön opiskelusta Lapin yliopistossa sekä sosiaalityöntekijöiden monista mahdollisuuksista työelämässä. Vera, miksi kannattaa hakea opiskelemaan juuri Rovaniemelle ja Lapin yliopistoon, onko Lapin yliopistolla sosiaalityön opetuksessa tiettyjä painopisteitä tai valttikortteja verrattuna muihin Suomen yliopistoihin?

Vera: Kiitos Henni, ihana esittely. Mie oon tosiaan Vera ja ihana, ku kutsuitte mut tänne podcastiin. Mie oon itekki Lapin yliopiston kasvatteja, mie oon itse asiassa vasta viime kesänä 2020 valmistunu maisteriksi Lapin yliopistosta. Mie sanon, että Lappiin kannattaa hakea ehkä ennen kaikkea siksi, että meil on tosi pieni ja yhteisöllinen yliopisto. Tosi poikkitieteellinen meininki verrattuna isompiin yliopistoihin, missä kampuksia on monta ja yhteistyö sitäki kautta vähän vaikeampaa, ni me ollaan kaikki saman katon alla ja meil on vapaat sivuainevalintamahollisuudet. Myöski se elävöittää sitä opiskelijaelämää se poikkitieteellisyys, että toki nyt korona vähän rajottaa, mutta ainaki mun aikaan meillä oli tosi paljon tekemistä ja menemistä myös muitten alojen opiskelijoiden kanssa. Ja aktiivinen ylioppilaskunta, se on tosi kiva. Sit meil on tietenkin upea miljöö, ihanaa, että on oikea talvi ja tää on kiva pieni kaupunki, missä on hyvä opiskella.

Saija: No vielä jatketaan tuohon opiskeluihin liittyen, ni monillahan menee pikkusen sekasin nuo termit, että mikä on sosionomi ja mikä on sitte sosiaalityöntekijä. Kertoisiks sä, että mitkä ovat ammattikorkeakoulussa sosionomin ja sitte taas yliopistossa sosiaalityön opiskelun suurimmat erot, semmoset konkreettiset erot?

Vera: Joo. Tuo on hyvä kysymys. Se menee tosi usein ihmisiltä sekasin. Tuntuu, et monesti vaikka, jos sanoo jollekin ihmiselle, että oon sosiaalityöntekijä, ni sit ne helposti kysyy vaikka, et ai sä oot siis käyny ammattikorkeakoulussa sosionomin tutkinnon. Ehkä niitä eroja, tietenki ammattikorkeasta valmistutaan sosionomiksi ja yliopistosta, ainaki meiltä, valmistutaan yhteiskuntatieteiden maisteriksi ja sosiaalityöntekijäksi. Käytännön työssä se merkittävin ero on niissä työtehtävissä, et sosiaalityöntekijöillä on päätöksenteko-oikeuksia ja monesti toimitaan vaikka virkasuhteessa. Sitten taas sosionomit tekee enemmän esimerkiks sosiaaliohjaajan töitä. Koulutuksen kannalta, mulla ei tietenkään itellä ole sosionomin koulutusta taustalla, että mie osaan enemmän kertoa tästä yliopisto-opetuksesta… mutta mie sanoisin, että se ero tulee ainakin siinä, että yliopisto tosi vahvasti kiinnittyy siihen tutkimukseen ja tiedon tuotantoon. Ehkä se sosiaalityön opetus meillä myös valmistaa niihin tutkimuksellisiin valmiuksiin ja sit siihen tiedontuottamiseen, teoriaan ja teorian tekemiseen, niitten ammatillisten käytäntöjen lisäksi. Et ehkä se sosionomin koulutus on sitte vielä enemmän kiinni siinä ammattikäytännöissä. Niin mie ehkä sanosin. Ja ehkä meiän yliopistoa jos miettii, ni meillä vielä tavallaan niitä painopistealueita on semmonen ihmisen arkielämä ja marginalisaatiokysymysten, kulttuurisuuden ja selviytymisen tutkimus, hyvinvointipalveluiden tutkimus, oikeus ja oikeudenmukaisuus. Se oikeusnäkökulma myös ehkä vähän vielä eroaa, et se on vahvemmin mukana yliopistokoulutuksessa, kun sosionomin koulutuksessa. Sit meillä on sitä tieto-, osaamis-, asiantuntijuusnäkökulmaa, innovaatioiden tekemistä ja informaatioteknologiaa. Kaikkia tämmösiä tematiikkoja, mitkä liittyy vahvasti nimenomaan siihen tutkimisen opiskeluun ja sitä kautta sitte tietenki myös sosiaalityön opiskeluun. 

Saija: Kuulostaa kyllä valtavan monipuoliselta ja mielenkiintoselta! Mites sitten, yhteiskuntatieteiden se kandidaatin ja maisteriopinnot sitte mahdollistavat tai mitä, vähän mainitsitkin jo siitä työmahdollisuuksista, ni mitä työmahdollisuuksia sitte sosiaalityötä opiskelevilla ois?

Vera: No mie sanosin, että meillä on aika valtavan laajat mahollisuudet työelämässä. Yhteiskuntatieteen kandi ja maisterihan mahollistaa aika paljon erilaisia asioita. Meiltä saa YTK:n kandin tai maisteritutkinnon kaikista pääaineista, ja tietty se pääainevalinta vaikuttaa siihen, että minkälaista osaamista se opetus kartottaa ja mihin sitte voi työllistyä opintojen jälkeen. Sosiaalityön pääaineesta valmistuttua pystyy tekee tosi mahottoman laajasti erilaisia töitä. Meiltä aika paljon työllistytään kuntien sosiaalipalveluihin eri sektoreille, tai sairaanhoitopiireihin. Sosiaalityöntekijöitä toimii kaikissa erilaisissa järjestöissä, yhdistyksissä, et kolmas sektori työllistää paljon. Sitten tietenkin erilaisia asiantuntijatehtäviä, kehittämistyötä, hankkeita, tutkimustehtäviä voi tehä. Mie voin vähän esimerkinomaisesti kertoa vaikka omasta työhistoriasta, että mie oon saanu sijaispätevyyden ja kandin tutkinnon sosiaalityöstä kolme vuotta sitten, ja maisterin paperit tosiaan sillon viime kesänä, eli alle vuos sitte. Mie oon ehtiny työskennellä jo aika monissa paikoissa. Et niin kun Henni alussa sanokin, niin oon ollu sairaanhoitopiirillä turistisosiaalityöntekijänä, sit mie oon tehny viran sijaisuuksia sosiaalityöntekijänä sosiaalipäivystyksessä Lapissa. Sit mie olin viime syksyn yliopisto-opettajana, mikä oli tietenki ihan erilaista, ku toi tommonen asiakastyö. Sit nyt oon tutkimushankkeessa, eli meillä on alkanu semmonen Panda-hanke. Meil on semmonen tutkimusryhmä. Tutkitaan kaikkea koronapandemiaan ja sosiaalityön asioita ja ehkä sen pandemian vaikutusta meidän asiakkaisiin ja meihin sosiaalityöntekijöinä ja sit sosiaalityön organisaatioihin. Että tosi monenlaista on vaikka itekki päässy tekemään, vaikka loppusessa on tosi vähän aikaa vasta ollu työelämässä valmistumisen jälkeen. 

Saija: Joo, tosi kiinnostavaa! Meil on täs podcastin tarkotuksena myös hieman lieventää näit negatiivisii käsityksii sosiaalityöntekijöistä ja sosiaalitöistä. Aattelinki kysyy tämmöstä, et ooks sie kohdannu minkäännäkösii ennakkoluuloja sosiaalityöntekijän ammattii kohtaan työssäsi, tai jossain muualla, esimerkiks asiakkaiden tai ehkä kavereiden tai muiden ammattiryhmien osalta?

Vera: Joo, tääki on hyvä kysymys. Mie aloin miettii, et tätä kysytään tosi paljon. Just jos vaikka juttelee joittenki meidän opiskelijoiden kanssa, jotka ei oo vielä ollu työelämässä, tai vaikka omien kavereiden kanssa, jotka ei tiiä meiän ammatista kauheesti, ni kaikki aina kysyy, et kohtaaks sä mitään ennakkoluuloja tai vastaavaa. Mutta mie en oo kyllä henkilökohtasesti kohannu mitään semmosia suoria ennakkoluuloja, mitkä ois kohdistunu sosiaalityöntekijän ammattia kohtaan. Ehkä joskus jotain pientä semmosta kukkahattutädittelyä tai vastaavaa. Ja sit tietysti, varsinki ku on ollu asiakastyössä ja joskus siellä ollaan tosi vaikeitten asioiden äärellä, ni ehkä tietyissä tilanteissa on saattanu tulla joltain asiakkaalta jotain ennakkoluuloja, tai vaikka semmosta, että ”et sinä mitään mistään tiedä” -asennetta. Mut se on ollu tosi vähäistä. Yleisesti must tuntuu, et ihmiset on ainaki mun kohalla suhtautunu mun työhön tai mun ammatinvalintaan tosi sillee kiinnostuneesti, ja myös aika isolla arvostuksellaki, että jotenki tuntuu, että ihmiset monesti aattelee, että sosiaalityö on tärkeää työtä. Se on kyllä ihanaa, koska niin ajattelee itekki. Ite en oo kohannu kyllä mitään mahdottoman suuria ennakkoluuloja. Määki tiedän, että niitä on, ja ihanaa, että te ootte päätyny, että te haluatte tässä podcastissa sitä tavallaan leimaa ja semmosta epäluuloisuutta tai ennakkoluuloja vähän vähentää. Se on hyvä lähtökohta. 

Saija: Joo kiitos, tosi kiva kuulla, että joskus nää ajatuksetki niist negatiivisist käsityksist voi olla myös vähän liioteltuakin. Tai sillee, että ne jotenki saa ehkä semmosen suuremman sijan niissä mielikuvissa tai tämmösissä. 

Vera: Nii, ehkä semmosessa julkisessa keskustelussa ja mediassa näkee tosi paljon. Että se lähtökohta on monesti se, että sosiaalityöntekijät on jotenki pahoja tai, jos vaikka sattuu jotain, ni sieltä nostetaan sit esiin niitä negatiivisia puolia. Varmasti ne on kiinnostavampia otsikoita. Mutta ainaki ite oon ollu sen verran onnekas, että mä en oo kauheesti sitä henkilökohtasesti työelämässä kohdannu. 

Sanna F: No se on kyl tosi kiva juttu. Ja varmaan nää meiän kuuntelijatkin, tulevat opiskelijat kenties, ovat myös kiinnostuneita tästä, et ei ainakaa sen takia kannata jättää hakematta. Täs tuli muutenki tosi monipuolisest kaikkii asioita, jotka tosiaan kiinnostaa sellasii, jotka on jo päättäny hakee sosiaalityötä opiskelemaan, mutta myös ehkä joku on saanu jonkinnäköisen kimmokkeen hakee opiskelemaan tätä alaa. Ja tosiaan toi opiskeleminen Lapin yliopistossa, ehkä jopa tämmönen pien kateus heräs, koska ite en oo siellä kampuksella ja oon tosiaan tääl Kotkassa opiskelen ja etänä melkein kaikki käyn, mut tosi huikeelta kuulosti. Tosi kiva oli kuulla syvällisemminki näist sosiaalityöntekijöiden laaja-alasista mahollisuuksista, ja mitä se ala todellisuudessa on ja voi olla, että ihan mielettömät mahollisuudethan tässä on. Mut tota ei täs muuta, ku tosi paljon kiitoksii siitä, et ehdit tulla tänne meidän vieraaks kertomaan enemmän täst alasta, ku ite ollaan tosiaan vast tällee alkutaipaleella niin sanotusti. 

Vera: Kiitos kovasti teille, että pyysitte mut. Toivottavasti joku sai jotain inspiraatiota tai innostusta tästä. Kyllä mä haluan ehottomasti kannustaa kaikkia kiinnostuneita hakemaan, erityisesti Lapin yliopistoon, mutta sosiaalialalle. Tää on mielenkiintonen ja monipuolinen ala kyllä kaikin puolin. 

Sanna F: Kiitos Vera.

Henni: Siis olipa mahtavaa saada toi Vera meille haastatteluun. Minkälaisii ajatuksia teille heräs tästä, jos käytäs läpi vähän tiivistettynä tätä?

Sanna K: No must ainaki nous toi, että tää Rovaniemi on kiva opiskelijakaupunki, niinku Vera tos haastattelus kertoki. Toivottavasti tää koronatilanne menis nopeesti ohi, ni pääsis sit nauttimaan kunnol tästä kaupungin antamista mahdollisuuksista. 

Saija: Jep ja sithän Vera valaisikin tosi paljon jo ite siitä sosiaalityön mahdollisuuksista, mutta toki myös opiskelijaelämästä. Must oli aika kiinnostava tieto tuo Lapin yliopiston poikkitieteellisyys opiskeluympäristönä, ja se, millä lailla se vaikuttaa just siihen opiskeluun. 

Sanna F: Joo, se oli kyl tosi kiinnostavaa. Minuu taas kiinnitti huomioo se sosiaalityöntekijöiden tosi monipuoliset mahdollisuudet työelämäs, et ei varmasti kyl jää työttömäks näil papereilla. Ja just se, että voi tehdä sosiaalityöntekijän töitä esimerkiks lastensuojelus, ja sit vaikka opettaa yliopistossa. 

Henni: Minusta oli kiva kuulla myös siitä, ettei niitä ennakkoluulojakaan aina välttämättä kohtaa. Kuten Verakin sanoi, ja ittekki olen huomannu, että ihmiset on suhtautunu lähinnä kiinnostuksella ja arvostuksella tähän ammatinvalintaan. Toivottavasti tämä meidän podcast herätti teissä kiinnostuksen sosiaalityön alaa kohtaan. Vielä on onneksi hakuaikaa jäljellä, tervetuloa Rovaniemelle ja Lapin yliopistoon. 

Sanna F: Kiitos, hei hei. 

Saija: Moi moi!

Sanna K: Moi moi.