Alina: Tervetuloa kuunteleen tätä Lapin yliopiston Opiskelijaelämää-podcastia! Tänään täällä on äänessä Alina KTK:n puolelta, kasvatustieteiden puolelta, ja aiheena niinkin pian ajankohtaseks tuleva juttu, kun pääsykokeet. Ja nimenomaan nyt luokanopettajan pääsykokeet.
Mä huomasin tuossa ennen joulua Studia-messuilla, että tää oli semmonen asia, joka kiinnosti tosi paljon lukiolaisia. Ja myös oli vähän niinku hämärää, että miten tää homma nyt oikeesti menee. Ja että jos Opintopolussa lukee asia X, niin miten se sitten käytännössä toteutuu. Ja Opintopolun mukaan tämä valinta on kaksivaiheinen ja alkaa joko VAKAVA-kokeella tai todistusvalinnalla. Elikkä todistusvalinnassa on ylioppilastodistus tai siihen rinnastettava tutkintotodistus, sun täytyy ite täältä varmastikin sitte tarkistaa, mitkä ovat siihen rinnastettavia. Mutta joku niistä kuitenkin, niin sen perusteella valitaan 60 % soveltuvuuskokeisiin ja VAKAVA-kokeesta 40 %. Pelkästään papereilla et pysty pääsemään sisään, elikkä soveltuvuuskokeessa täytyy käydä joka tapauksessa. Mutta tämän VAKAVA-kokeen pystyt tarvittaessa skippaamaan riittävän hyvillä papereilla. Ja sitäkään ei täällä tietenkään suoraan lue, että mikä on riittävän hyvä, mutta ehkä pystyt vähän arvioimaan sitten, ku tiiät omien ylioppilaskokeiden tulokset, että mihin vois milläkin tuloksilla päästä. Ja varmasti löytyy kyllä sitte jotain dataa viime vuodelta myös, et millä pisteillä on päästy mihinkin. Niitäkään ei tietenkään kannata absoluuttisena totuutena pitää, eli ei kannata jättää sen varaan sitä kouluun pääsyä. Mutta voi kuitenki vähän kattoa semmosta osviittaa.
Ja nykyään VAKAVA-koe on tällanen koe, joka käy ensinnäkin kaikkiin näihin kasvatusalan koulutuksiin, elikkä samalla kokeella pystyt hakemaan useampaan paikkaan. Ja sillon, kun minä hain vuonna 2017 viimesen kerran, niin sillon se oli vielä semmonen, et ennen koetta saatiin se aineisto ja sit siinä joku vähä reilu kuukausi päntättiin hulluna. Ja sitten kokeessa piti ilman aineistoa vastata. Mutta tää on nyt muuttunu ilmeisesti jo jokunen vuosi sitten. Elikkä nykyään aineiston saakin sitten vasta siinä kokeessa. Ja täähän nyt sit vaatiiki aika erilaista osaamista, ku mitä mun aikana esimerkiks VAKAVA-koe. Ja sillon se oli semmosta ulkoa pänttäämistä. Toisaalta myös kokonaisuuksien ymmärtämistä, jotta sä muistat ne asiat sieltä. Ja tosiaan, ulkoa piti paljon muistaa. Mutta nykyään tää ehkä sitten vähän enemmän mittaa semmosta, et miten sä pystyt lukemaan... Ensinnäkin lukutaito. Et kuinka sä pystyt ymmärtämään lukemasi nopeasti siitä kokeesta tai aineistosta. Ja myös semmosta kokonaisuuksien hahmottamista, että pystytks sä sit nopeesti nappaamaan sen idean siitä tekstistä, et sä et joudu laavaamaan sitä ees takasin. Ja uskon, että ne tehtävät siinä on enemmän sitä tekstiä soveltavia kuin että siellä kysytään, että kuinka monta osallistujaa tässä tutkimuksessa vaikka oli, koska sehän on semmonen helppo, sä löyvät sen suoraan siitä tekstistä. Niin tuskin ihan sellasta suoraa siinä on. Edelleenki, ite en oo tätä koetta tehny, joten ihan varmaksi en osaa sanoa, mutta näin oon ite päätelly.
Miten sä sit valmistaudut VAKAVA-kokeeseen, jos sulla ei oo mitään ennakkoaineistoa? Ni se voiki olla aika vaikee kysymys ja varmaan varsinki jos hakee, et on ihan tosissaan hakemassa ja haluaa sinne kouluun nyt, niin voi olla vähän turhauttavaaki pyöritellä vaan peukaloita ennen niitä kirjallisia kokeita. Tässä vaiheessa mä suosittelisin, et kuitenki perehtyy vähän jo semmoseen kasvatustieteelliseen kirjallisuuteen, tutkimuksiin, artikkeleihin. Ihan jo senki takia, että ne on vähän erilaista luettavaa ku mitä esimerkiks lukiossa oppikirjat on. Et siel on niitä lähteitä välissä ja... No, tää kasvatustieteen tutkimus on mun mielest monesti tosi silleen käytännönläheisestiki kirjotettu auki, että ne on ihan hyvin ymmärrettäviä. Mutta ei suinkaan kaikki. Ja kasvatustieteeseen liittyy niin paljon muuta myös, joka sivuaa aihetta. Niin se on hyvä, että on ehtinyt tutustua jo semmoseen tieteelliseen kirjottamiseen, jotta sitten osaa sieltä poimia ne oikeat asiat. Ja sitte ehkä hyvällä tuurilla voihan se olla niinki, että jos sä oot oikeen ahkerasti lukenu niitä ajankohtasia artikkeleita ja muita, niin ehkä sinne saattaaki sattua sinne VAKAVA-kokeeseen joku tuttu artikkeli. Tai joku, jossa lainataan sitä sun lukemaa artikkelia tai jotain samasta aiheesta asiaa. Niin se kyllä valmistaa tosi hyvin myös siihen. Toki se tsäänssi, mikä siinä on, et sinne just sama teksti tulis, niin on tietenki hyvin pieni, mutta kyllä mun mielest ne VAKAVA-kokeet myös semmosia ajankohtasia asioita siellä sisältää monestiki. Että jos lukee ajankohtasta, alan julkasuja, niin... Miks ei? Ainaki samasta aiheesta voi hyvinki sit olla juttua siellä.
Noh, sit jos on VAKAVA-kokeesta tai todistusvalinnasta päästy eteenpäin, niin sitten on ihan jokasella hakijalla edessä tämä soveltuvuuskoe. Tääki on jonkun verran muuttunu. Elikkä sillon ku mä hain, niin ensinnäki pisteytys oli aika raaka. Että sillon käytiin tavallaan siinä haastatteluhuoneessa, jossa oli kolme yliopistonlehtoria, opettajaa, jotka laittoi jokasen hakijan, joka siinä haastatteluhuoneessa kävi, niin järjestykseen. Paras sai 20 pistettä, huonoin yhden pisteen. Elikkä siellä saatto sillon käydä esimerkiks näinki, että joku oli saanu vaikka vaan 3 pistettä. Ja se, jos mikä sitten varmasti hakijan itsetuntoa romuttaa, varsinki jos meinaa vielä uuestaanki hakea. Sehän ei tietenkään sano sitä, että sä oisit ollu huono missään nimessä, mutta tällä kertaa vaan ne muut oli menny edelle. Ja asetettu siinä järjestyksessä sun eteen.
Mutta, tämä on onneksi muuttunut, ei oo ollenkaan niin lannistava systeemi. Elikkä nykyään enimmäispisteet on 120 ja vähimmäispisteet 40. Kokeessa on viis osa-aluetta, joista kukin osa-alue pisteytetään 0-24. Ja jokasesta osa-alueesta pitäs saaha vähintään se neljä pistettä, jotta voi tulla hyväksytyksi, eli yhteensä se 40 pistettä. Mutta tässäki pitää muistaa se, että se ei riitä, että sä saat ne vähimmäispisteet. Koska sun pitää saaha myös paremmat pisteet kun ne muut hakijat, jotka jää sitten ulkopuolelle tästä opiskelupaikasta.
Soveltuvuuskokeessa voi olla monenlaisia asioita, jota ei varmastikaan etukäteen missään välttämättä tiedoteta. Tai infota, että siinä ehkä on sekin ajatus, että sitten mitataan myös kykyä reagoija tämmösiin yllättäviin tilanteisiin, heittää vähän hatusta juttuja. Heittäytyä ylipäänsä. Sen takia monestikin on tosi vaikea saada tarkkaa tietoa, mitä siellä soveltuvuuskokeessa tarkalleen ottaen tapahtuu. Täällä Opintopolussa sanotaan, että menetelmänä on haastattelu. Arvioidaan hakijan koulutettavuutta, edellytyksiä omaksua kasvatusalalla tarvittavia tietoja ja taitoja sekä soveltuvuutta kasvatusalan tehtäviin. Arviointi perustuu moniulotteiseen opettajan osaamisen prosessimalliin. Sit lisäksi arvioidaan myös hakijan sitoutuneisuutta suorittaa tutkinto. Elikkä tuohon liittyy just se, että jos sut valitaan tänne opiskelijaksi, ja sit sä lähetki vuoden päästä johonki ihan muualle, ni sillon sä oot vieny jonkun motivoituneenopiskelijan opiskelupaikan. Totta kai aina voi käydä niin, että ehkä tää nyt ei ollukaan mun juttu, mutta tätä mun mielestä nää meidän opettajat on täällä korostanu, että kyllä he haluais, että mahollisimman moni niistä valituista sitten valmistuukin täältä lopulta. Täällä on myös, että soveltuvuuskokeen vanhoja kysymyksiä ei julkasta. Mutta nyt olet tullut juuri oikeaan paikkaan, koska mä heitän täältä nyt mun omat tärpit siihen, mitä siellä soveltuvuuskokeessa ehkä saatetaan kysyä.
Mä en tiiä näitä kaikkia, kaikista aiheista, mutta ainakin muistelen vähän, mitä multa iteltä kysyttiin. Elikkä... Hakijan koulutettavuus, niin siinä ehkä vähän voidaan tarkastella sitä, kuinka älykäs sä olet tietyllä tavalla, että kuinka nopeesti pystyt nappaamaan semmosia asioita kasvatustieteestä. Kuinka muovautuvainen sä oot, et jos sulle opettajat jotain opettaa, niin läheks sä väittää vastaan, vaan otaks sä sitä tietoa vastaan silleen hyvällä asenteella. Ja nimenomaan just edellytyksiä omaksua niitä tietoja, taitoja. Elikkä joo, kutakuinkin näin, että ehkä se on myös vähän semmonen asennekysymys ja myös, että onks sulla mitään hajua vielä valmiiks kasvatusalasta. Totta kai, jos sä haet vaikka suoraan lukiosta, niin ei välttämättä oo vielä. Et maksimissaan ehkä jotaki pikkusisaruksia on saattanu vahtia tai muuta. Mut ehkä siinäki tilanteessa kannattaa sit jo vähän seurailla esimerkiks alaan liittyvää uutisointia, jotta vähän pääsee kärryille. Soveltuvuutta kasvatusalan tehtäviin, niin se on ehkä sit taas semmosta, millanen luonne sulla on. Miten sä reagoit asioihin, ooks sä asiallinen ihminen.
No mitä siellä haastattelussa sitten kysytään, niin todennäkösesti ainakin, miksi sä haluat opettajaksi. Se on ihan varma kysymys, mihin kannattaa... Ehkä ei välttämättä juuri nuilla sanoilla, mutta kannattaa ihan oikeesti miettiä, miksi sä haluat. Eikä siihen riitä vastaus, että tykkään lapsista. Vaan pitää miettiä vähän, että no, ehkä vähän myös silleen yhteiskunnallisemmalta kannalta miettisin. Ja että jos se vastaus onkin vaikka, että tykkään niistä lapsista, niin miksi, ooks sä huomannu sen jossain. Tähän voi vähä sujauttaa myös kokemusta, että no oon tehny sitä ja tätä ja siellä huomannu, et natsaa lasten kaa helposti hommat ja onnistuu kivasti, niin se voi olla yks esimerkki tähän. Ite taisin vastata jotain siihen suuntaan, että mä koen, et se on aika hyvä tapa vaikuttaa yhteiskunnassa ja jättää semmonen oma jälki ihmisiin. Niin se oli mun juttu, mutta mieti totta kai se oma. Ja sulla varmasti joku asia siellä mielessä onki, jos oot tänne hakemassa, että suunnilleen tiiät, että miksi haet. Niin mieti myös, et miten sä sanallistat sen.
Toinen, mitä todennäköisesti kysytään on, että onks sulla jotain kokemusta lasten kanssa työskentelystä. Ja tähän nyt voi sitten listata aivan kaiken. Ehkä sä oot just vahtinu jotain pikkusisaruksia. Tai ehkä sä oot valmentanu jotain urheilujoukkuetta tai pitäny jotaki käsityökerhoa tai askartelukerhoa tai ollu au pairina tai mitä ikinä. Mä ite unohin omassa soveltuvuuskokeessa listata tyyliin puolet. Mul oli siinä vaiheessa jo aika paljon kaikenlaista pientä juttua, mitä olin lasten kaa tehny työkseni, niin unohin varmaan sen kaikista tärkeimmän työkokemuksen sieltä. Ja jos sä oot sijaisuuksia tehny, niin se on varmast semmonen paras kosketuspinta tähän työhön, niin ehottomasti siitä kannattaa mainita. Ja myös tietenki, ehkä myös hakea niitä sijaisuuksia sitten, koska niitä voi tehä varsinki pienemmillä paikkakunnilla ilman mitään koulutustakin. Ainaki ite oon tehny. Niin et seki on tosi hyvä juttu sitte, minkä pystyy sanoon siellä soveltuvuuskokeessa, jos sitä kokemusta oikeesti on. Tähän liittyen sitten: puhu vain totta, elikkä älä lähe valehteleen, koska todennäkösesti voi olla, että sitten näistä työkokemuksista tulee jotain jatkokysymyksiä ja sit jos et sä osaakaan siihen vastata, niin sitten se aika nopeesti varmaan pudottaa sitä sun luotettavuutta hakijana. Ja myös sun semmosta aitoutta.
Sit voi miettiä jotain tämmösiä vastauksia, et miks opettajan työ on tärkeää. Miks just sinä oisit siinä hyvä. Sit vähän tutustua tähän yleiseen keskusteluun, mitä on opettajan työhön liittyen. Esimerkiks nyt semmonen hyvä tärppi varmastiki ois työssä jaksaminen, koska se tuntuu olevan nyt paljon pinnalla ja myöskin koetuksella. Ja ehkä siihen jopa voi miettiä vähän jotain ratkasuja, että miten sä ite vaikka lähtisit työssä jotenki rajaamaan sitä työtä. Toki tää nyt on vähän semmonen, että siihen ei tarvii olla mitään vastausta, mutta voi myös pohtia ääneen asioita.
Sit voidaan varmastiki kysyä, miksi sä oisit hyvä opettaja. Niin tähän ehkä kannattaa miettiä semmosia sun omia ominaisuuksia ja kykyjä ja taitoja ja persoonaa, että mikä vois olla semmonen sinussa, mikä siinä opettajuudessa tekee susta hyvän opettajan. Eli sä voit esim miettiä, että sä oot vaikka aina ilonen, niin se on tosi hyvä piirre, ku oot lasten kaa töissä. Tai sä oot tosi joustava. Tai mikä ikinä onkaan se sun juttu. Se ei oo pakko olla siis mikään semmonen yleisesti hyvänä pidetty asia, vaan se voi olla myös semmonen aika yllättäväki piirre. Kunhan sä sit osaat perustella sen, et minkä takia se vie sun opettajuutta parempaan suuntaan.
Ja tosiaan jos oot vaikka vielä nuori ja ei oo vielä mitään kokemusta lasten kanssa työskentelystä, niin ehkä sulla kuitenki on joku ajatus siellä, että miksi sä silti tiiät, et sä oisit hyvä opettaja tai että miks sä haluat silti opettajaks, vaikka sä et oikeestaan oo vielä mitään vastaavaa tehny. Niin se ei oo mikään este päästä kouluun, mutta se voi olla, et sulta sitä kysytään. Niin kannattaa kaikki miettiä valmiiks, ettei siinä jännityksessä sitte tarvii alkaa keksii mitään ihmeellistä.
Sit omat vahvuudet ja heikkoudet. Ja nyt antaisin tähän heikkouksiin saman vinkin, kun esimerkiks työhaastatteluihin, että tähän nyt ei kannata ehkä ihan niitä kaikista surkeimpia puolia itestä kertoa. Tai ehkä voikin, mut jotenki kuitenki silleen optimistisesti kuvailtuna, että miks tää ehkä kuitenki voi olla myös hyvä juttu. Ja monesti se onki, että omat vahvuudet voi olla myös heikkouksia tietyssä tilanteessa. Ja tosiaan myös ne vahvuudet, opettele kehuu itteä. Mieti, mitkä on sun vahvuuksia ja miten sä voit kertoo sen siellä kokeessa ja miten se liittyy siihen opettajuuteen.
Sit jos sulla on ollu jotaki välivuosia, niin se on myös aivan fine. Aika harvat mun mielest pääsee ihan ekalla kerralla välttämättä opekouluun. Tai muuallekaan, en tiiä, mutta ehkä kannattaa sit miettiä, että ooks sä niitten välivuosien aikana oppinu jotain, josta sä voit hyötyä tässä opettajan opinnoissa. Tai ooks sä käyny avoimessa ehkä jotain opiskelemassa. Ite olin käyny au pairina juuriki sen takia, että halusin jotenki viedä eteenpäin myös sitä opettajahaavetta. Mut kuitenki halusin myös vähän irtiottoa siitä omasta arjesta ja ympäristöstä. Niin mieti taas, että miten sä kerrot sen, tai käännät sen vahvuudeksi. Tai en nyt tarkota sitä, että sillon välivuotena on pakko tehä jotain, mikä vie sua eteenpäin. Varsinkaan, jos ei tiiä vielä, mitä haluaa, ni ei tietenkään. Mut ehkä sieltä vois miettiä jotain semmosia juttuja, että missä on vaikka... Mitä sä oot saanu sieltä välivuosista mukaan. Et, mä muistan, et yks meidän opettaja sano just sitä, että jotku sanoo, että mä oon tuolla maailmalla vähän etsiny itseeni. Niin se ei ehkä heidän korviin hirveän hyvältä kuulosta, koska se kuulostaa tosi silleen päämäärättömältä. Mutta jos sä ootki ollu siellä maailmalla ja sä oot vaikka oppinu muista kulttuureista asioista, niin se on jo ihan eri asia.
Jos sulla onki alla jo toinen ammatti, sä oot ehkä aikuisopiskelija tai oot tehny töitä, niin ehkä sä oot oppinu siellä jotain opettamisesta. Tai lapsista tai koulusta, niin mieti myös tommoset asiat. Et voisko sieltä olla jotain yllättäviäkin asioita, jota voi tässä hyödyntää. Ja tosiaan, tutustu myös muutamaan ajankohtaiseen asiaan, niin sitten voi sieltä heitellä semmosia hyviä juttuja, ehkä ammattisanastoakin vähän sinne sekaan aina, ni voit tehä sit sillä vaikutuksen.
Muita tämmösiä tärppejä soveltuvuuskokeeseen, niin koita ettiä itelle joku keino, miten sä pystyt vähän niinku ravistaan sitä jännitystä pois, koska se on tosi jännittävä tilanne. Se on tosi kuumottavaa, kun sä istut siinä ja siinä on joku kolme opettajaa kuuntelemassa sun juttuja, jotka todennäkösesti tietää niist asioista, kasvatustieteistä ja opettamisesta jotain. Niin se on tosi jännittävää ja helposti tulee semmonen huijarisyndrooma siinä, niin koita ettiä joku keino, miten sä pääset jännityksestä eroon. Tai, totta kai, en mä tiiä, pääseeks siitä eroon, mut miten sä saat sen semmoseks, että se ei oo lamaannuttava.
Muuten siinä kokeessa, niin oo ihan oma ittes. Se kyllä näkyy, jos sä yrität feikata jotain. Oo ehkä semmonen parempi, paranneltu, pikkusen asiallisempi ja paranneltu versio itestäs. Ja ihan kaikkea ei kannata kertoa, että muistan yhellä mun vuosikurssilaisella oli siinä haasta... Tai sillon oli ryhmätehtävä myös, nykyään ilmeisesti ei ainakaan tän Lapin yliopiston Opintopolun mukaan. Mutta siellä oli siis ollu tämmönen, et piti esitellä itsensä siinä ryhmätehtävässä. Ja ne oli sit keksiny siihen, et no kerro joku nolo muisto. Ja joku siitä soveltuvuuskoeryhmästä oli kertonu että joo, että hän kerran heräs aamulla putkasta. Ja varmasti tähän liitty joku tarinaki ja ehkä sen siellä kertokin, mutta se on kyllä ehkä semmonen asia, mikä ei ole eduksi täällä soveltuvuuskokeessa. Että vaikka olet niin tehnyt, niin fine, mutta en ehkä lähtis sitä sitten sillä tavalla hirveästi avaamaan siellä. Tai ainakaan rehvastelemaan, että no näin tuli tehtyä.
Mut joo, ehottomasti oma itsensä kuitenki olla. Mut vähä niinku suodattaa sitä juttua, että mikä nyt on se, mistä täällä voi puhua. Et totta kai itestä, omasta elämästä, kokemuksista. Voi olla hauskoja sattumiakin, mutta jossain menee se raja. Jos siihen liittyy rikollisuutta, alkoholia, päihteitä, mitä ikinä. Niin ehkä se ei oo se asia, mitä kannattaa kertoa soveltuvuuskokeessa.
Mut joo, täs oli mun vinkit luokanopettajan pääsykokeisiin ja tähän loppuun vielä maininta, et tää oli tosiaan Lapin yliopiston Opintopolusta tämä mun lähde. Elikkä voi olla, että sun omassa yliopistossa, jos sä haetki johonki muualle... Tänne tietenki kannattaa hakea, mut jos päädytki hakemaan johonki muualle tai et vaikka pääsekään sinne sun ekaan hakukohteeseen, niin tarkista, mitä siellä sun kohdeyliopistossa sitten on, et onks siellä haastattelu, pitääks sinne valmistella jotain. Mä oon nimittäin joskus hakenu myös Ouluun, ja sinne piti valmistella joku tämmönen pedagoginen show. Ja siellä monet soitti jotaki instrumentteja. Ite kerroin tarinaa saksan kielellä ja oli kuvitukset ja kaikki siinä. Ja sit piti myös miettiä joku pedagoginen tvisti siihen, että miksi sä nyt teit näin. Niin ehottomasti kannattaa tarkistaa, et siel ei oo sit mitään tommosta ennakkoon valmisteltavaa ja muutenkin selvittää kaikki, mitä vaan pystyy, jotta ei tuu sit mitään semmosia yllätyksiä. Mut näin oli tonne Lapin yliopiston puolelle kerrottu soveltuvuuskokeesta ja myös mun omia kokemuksia, miten se meni sillon. Joskin on jonkin verran muuttunut, paljon samaaki, niin näillä mennään nyt täällä.
Painahan tuolta tuota tykkää-nappia, jos tää oli sun mielestä hyödyllinen ja tykkäsit kuunnella tätä podcastia. Ja me palaillaan sitte taas kevään mittaan sekä tuolla muualla somessa, että täällä podcastin puolella. Elikkä seuraavaan kertaan!